Bali pt 4 ja siitä yksin reissaamisesta.

Seuraavat päivät vietin aika tiiviisti X:n kanssa. Ehin kuitenkin jossain vaiheessa tapaamaan mun yhen suosikki-ihmisistä koko reissulla…

Anna on Etelä-Koreasta Ausseihin muuttanu tyttö. Mä olin syömässä, kun Anna tuli kysymään että oonko yksin ja haittaako jos se liittyy seuraan. No ei haitannu. Oltiin maailman eniten samalla aaltopituudella ja meillä oli miljoona yhteistä juttua ja olin valmis kosimaan Annaa ekan tunnin jälkeen mikä oli juteltu.

Mä oon sanonu ennenkin täällä, että oon tosi ujo ja mun on vaikee tutustua välillä uusiin ihmisiin. Tai jos koen jonkun mielenkiintoseks, niin toki juttelen sen kanssa mielellään, mutta esim isommassa porukassa oon aina se joka kuuntelee ennemmin kun puhuu. Jos mulla on jotain asiaa, niin sanon sen kyllä, mutta mulla ei oo mitään tarvetta olla koko ajan äänessä. Mä haluun tarkkailla ihmistä hetken ja tehä omat johtopäätökseni, siitä että voinko luottaa siihen, ennenkun kerron itestäni asioita. Kai mulla on joku kauhee pelko, että niitä asioita käytetään mua vastaan tms. (tervettä, eikö?)

No enivei, tuolla reissussa oli pakko unohtaa toi asenne, jos ei halunnu olla yksin. Varsinkin alkuun, baariin tuntu ihan tuskallisen vaikeelta mennä kun ei tuntenu sieltä ketään, mun onnekseni Olivia tuli juttelemaan sillon heti ekana iltana joten pääsin siitä pahimmasta ”pelosta” yli heti. Tutustuin myös Justin Bieberiin ja muihin Tasmanian poikiin heti samana iltana, joten sain nopeesti luotua ees jonkinlaisen ”turvaverkon” itelleni, pojat kun  nyt sattu aina hengaamaan samassa baarissa, niin ties mistä ne löytää jos tulee yksinäistä.

Tuolla myös alko juttelee ihmisten kanssa joihin ei millään perus tyttöjen sikailulomalla koskaan tutustuis. Kävin lounaalla maailman mukavimman Uus-Seelantilaisen naisen kanssa, joka oli mun äidin ikänen, ihan vaan siks että oltiin samaan aikaan pedikyyrissä ja höpöteltiin niitä näitä sielä ja kun varpaat oli valmiit ja juttu kesken, niin päätettiin käydä sit vielä syömässä.

Tutustuin Ianiin ja Scottyyn  kun mökötin X:lle jossain baarin nurkassa ja taas mulla oli muutama tuttu lisää jos iski yksinäinen olo. Ianin kanssa ollaan sovittu että nähään jossain vaiheessa syksyllä vielä ja ollaan juteltu facebookissa melkein joka päivä. Hengasin yhtenä iltana pari tuntia yhen paikallisen taksikuskin kanssa ja keskustelin henkeviä. Miehiin on huomattavasti helpompi tutustua kun tyttöihin ja kun sain sanottua ekaan kolmeen lauseeseen jotain mun poikaystävästä, niin sen jälkeen ei tarvinnu enää miettiä mitään iskuyrityksiäkään.  (okei tää mielikuvituspoikaystävä oli vähän ikävä juttu siinä vaiheessa kun jostain tuli oikeesti kaveri, ”ai nii, tavallaan keksin koko tyypin ettet yrittäis iskee mua, ai et todellakaan ois aatellu koko juttua”)

Tutustuin Sariiin joka oli maailman ihanin tyyppi ja toiseen suomalaiseen tyttöön jonka kanssa sovittiin jo että nähään kun molemmat on joskus taas suomessa (mä en oo unohtanu näitä treffejä!) Musta on tavallaan sääli, että suomalaisille (nuorille) ei oo tollasia lomailukohteita kun mitä Bali on Ausseille, koska toi ois maailman paras tapa tutustua uusiin ihmisiin. Ei suomessa tutustu varsinkaan tyttöihin baarissa. ”moi vaikutat kivalta, lähetkö kahville, en yritä iskee sua!” Suurimmanosan ystävyyssuhteista luo koulussa tai duunissa. Ja joo toki blogatessa :D

Yksin lähteminen oli siis ihan huippua! Mä oon sen verran itsenäinen ihminen (johtunee tosta 5 vuoden yksin asumisesta) että oon tottunu päättämään mihin meen ja millon meen ihan itekseni. Ja vaikka oonkin aika hyvin selvinny tästä kämppiselämästä, niin mun mielestä on edelleen ihanaa olla ihan vaan yksin kotona kun ei tarvi suunnitella päiväohjelmaa kenenkään muun mukaan. Lomalla sain herätä sillon kun heräsin, viettää rannalla just sen aikaa kun halus, kiertää kauppoja rauhassa ja mikä parasta ei tarvinnu odottaa että kaikki 5  mimatsua saa tukan tötterölle ja lilat luomiin ennenku voi illalla lähteä liikkeelle. Ja siis meillä on ollu maailman kivoimpia tyttöjenlomia, kun on yksin sitä vaan on fiiliksistä tollasista pikkujutuista joita ei oo ennen ees ajatellu.

Tavallaan oli raskasta, kun piti koko ajan olla niin superulospäinsuuntautunu (varsinkin mun kaltaselle ihmiselle) ja kertoa samat asiat sataan kertaan. ”meri, suomesta, asun ausseissa, kirjotan, joo oon viihtyny, oon täällä syyskuun ekaan päivään asti” Kuta paikkana oli sellanen, mihin aika harva lähtee yksin lomalle, joten sielä se tutustuminen ei ollu kaikista iiiseintä, mutta varmasti jos en ois jumittunu sinne ja oisin saanu perseeni pidemmäks aikaa muualle, niin sieltä ois löytyny niitä yksin reissaavia tyttöjäkin paremmin. Toisaalta noi kaikki pojat oli ihan huipputyyppejä, en valita siis. Ja välillä niiden seuraan eksy joku tyttökin jonka kanssa pääs juoruilemaan kun alko testosteronitaso menemään yli sietokyvyn.

Eli kun kiroilette sitä, että kukaan kaveri ei kerkii lomalle, niin lähtekää yksin, jos mä super asosiaalisena ihmisenä selvisin ja vietin yhen parhaista lomista koskaan, niin kyllä tekin siitä selviätte! Toi ei missään nimessä jäänyt mun viimeseks yksin tehdyks reissuks ja mulla on noin miljoona suunnitelmaa jo valmiina tulevaisuuden varalta.

PSPSPSP: Citydealista saa VIHDOIN taas ripsiseerumia! Viimeks noi loppu kesken, nyt kerranki olin ajoissa :D

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

32 Comments

  • Reply NannaK perjantai, syyskuu 9, 2011 at 07:31

    Mä oon vähän samanlainen sivustaseurailija aina kun tutustun uusiin ihmisiin, etenkin isommassa porukassa. Välillä se ärsyttää, mutta toisaalta kyllä mä koen sen jollain tapaa terveeks, eipä tuu heti avauduttua jokaiselle vastaantulijalle :)

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:03

      mulla toi on vähän outoa, koska täällä avaudun sit ihan kauheelle määrälle ihmisiä :D

  • Reply Annika perjantai, syyskuu 9, 2011 at 10:31

    pakko kertoo unesta jonka näin!

    Olin baarissa (yksin :D ?) ja sitte näin sut ja annan siellä ja moikkailin teitä siinä. Anna juoksi siel ympäriinsä ja sit sä jäit hengaa mun kaa. Se oli sellanen pikkuluola, vähä niinku highlightin (entisen) se alakertakellari. Olin ihan tyytyväinen sun kaa siinä, paitsi sitte iskit jotain tyyppiä ja unhdit mun kaa hengailun. Sit se uni loppu siihen että suutuin sulle ku mulla oli levinny ripsarit koko silmän ympärille ja sä et sanonu mitään. :D

    Täs ei nyt ollu mitään pointtia, mutta koska uni niin pakko kertoa. Ainiin ja teillä oli superkivat vaatteet, mut en kyllä muista yhtää tarkemmin :D

    sellasta!

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:02

      ah, oon halunnu varmistaa ettet vie tätä tyyppiä multa ja jättäny kertomatta levinneistä ripsareista? :D oonpa julma :D

  • Reply H perjantai, syyskuu 9, 2011 at 11:04

    Kuulostaa ihan mahtavalta sun reissu ja ylipäätään toi yksin reissaaminen! Noin nuoruus kuuluukin elää, täysillä!! :) :)

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:02

      se oli :)

  • Reply :) perjantai, syyskuu 9, 2011 at 12:37

    Sul on niin ihana blogi ja rakastan sun sarkasmia! Jos saisin valita, haluisin just sun kasvot ja vartalon ja hymyn ! :) Hyvää kevättä/kesää Ausseihi!

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:01

      sulla on hassu maku :D mutta kiitos :D

  • Reply riinaok perjantai, syyskuu 9, 2011 at 13:06

    Siitä Pallontallaajien keskustelusta, tästä postauksesta ja erittäin penkin alle menneestä edellisestä lomamatkasta rohkaistuneena aion jouluna matkustaa yksin Ranskaan. Okei, on sekin vielä ryhmämatka, mutta en tunne sieltä ketään ja saan majoittua yksinäni huoneeseen. + se sopii hyvin jouluvihaajalle lepuutella hermoja Pariisin ympäristössä silloin, kun toiset jakaa lahjoja kodeissaan.

    Anyways, varoituksen sana kaikille, jotka lähtevät vaikka ihan kaverinkin kanssa matkoille. Itse lähdin työkaverin ja muun ison poppoon kanssa ja oli sovittu, että itsenäisestikin kierrämme paikoissa. Kannattaa pitää erittäin paljon huolta siitä, että edellinen lause tulee ymmärretyksi, koska saattaa käydä niin ettei se toteudukaan – vaan sinuun liimaudutaan kiinni ja meinaat tukehtua sillä matkalla. Ja koko muu poppoo katsoo sinua kuin paskaa, kun et haluaisi koko ajan olla kiinni siinä yhdessä – tulee pitämään moraalisaarnoja yms. vaikka eivät tiedä koko tilannetta!

    Eli todellakin nyt täytyy lähteä yksin. Yksin ollessa on ihana vapaus päättää asioista itsenäisesti ja jos matka menee pieleen, saa syyttää vaan itseään…

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:01

      nokun mä mietin et ois kiva lähtee tolleen puoliks jonkun kanssa reissuun, että ois joku jonka kanssa lähtee kerran tai kaks ulos, mutta että sais tulla ja mennä miten iten haluis…

  • Reply soni-ja perjantai, syyskuu 9, 2011 at 13:16

    Ihanaa että uskalsit lähtee yksin reissuun ja jäi mahtava fiilis siitä! :) Ite oon jo pitemmän aikaa haaveillu jostain kunnon reissusta yksin, mutta moneymoney….Mutta pidetään mua jo vähä höpsähtäneenä kun käyn yksin baarissa/terassilla ja tänä kesänä muutin 3kk ajaksi 150 asukkaan kylään Lappiin töihin enkä tuntenut yhtään ketään entuudestaan. Ja tulipa sitä pyörähdettyä Norjassa pidennetyllä vkl lomalla ihan yksin ja 2010 keväällä kävin yksin briteissä pyörimässä. Pelottihan se eka reissu ihan älyttömästi mutta positiivinen asenne ja itsensä pakottaminen sosiaaliseksi tuo semmosia kokemuksia että niitä ei sais jos lähtis kaveriporukalla liikenteeseen. Siihen liian helposti jumahtaa. Ja itellä on ihan samoja ajatuksia siitä että miten mahtavaa yksin reissaaminen ja oleminen on. Saa ihan ite päättä millon herää, mitä tekee. Haluaako mennä museoon, kauppaan vai rannalle. Vai vetääkö koko päivän kalsareissa kämpillä/hotellilla. :)

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 16:00

      mä en oo uskaltanu viel yksin baariin täällä, pitäisköhän sitä huomenna kokeilla :D rakastin tota omaa päätösvaltaa niin paljon etten tiiä miten selviin enää reissusta kavereiden kanssa :D

  • Reply meiju perjantai, syyskuu 9, 2011 at 13:49

    Kiitos rohkaisusta tän yksin matkustamisen suhteen! Reissailu on kivaa, mutta liian harvoin osuu lomat täysin yhteen kavereiden kanssa.

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 15:59

      yksin vaan!

  • Reply Sanna perjantai, syyskuu 9, 2011 at 14:11

    Jeee parast! Oon superilonen sun puolesta – ja ylpee kans :) Yksin reissaamine etenkää jos vähän on ujompi niin ei oo helppoo koskaan, etenkää ekaa kertaa. Tai siis aina lähdön hetkellä tulee ne pelkotilat (mulle ainakin) et mitä jos kukaan ei puhu mulle, jos joudun olee yksin, jos siellä on iso hiekkalaatikko eikä kukaan leiki mun kaa. Mut sitten kun huomaa että kyllä sitä pärjää, ja on vielä kaiken lisäks hauskaa, niin voi kyllä ylpeenä taputtaa itteensä olkapäälle.
    Tuntuuks susta et toi onnistunut reissu ja itestäs löytämät uuden sosiaalipuolet vois jäädä päälle Ausseissa? Tai siis tuntuuko yhtään et nyt ois helpompi / oisit rohkeemmin tutustumassa uusii ihmisii siellä?

    • Reply Meri perjantai, syyskuu 9, 2011 at 15:58

      ei kyl ehkä oo.. tai siis tutustuin tuolla moneen tyyppiin jonka voin nähä täälläkin, mutta en mä silti tiedä uskaltaisinko lähtee täällä yksin baariiin. Tai sit voisin lähtee mielikuvituspoikaystävän kanssa ja kadottaa sen heti kun pääsee sisälle baariin, niin ei tarttis tuntee itteensä säälittäväks että on yksin liikkeellä :D

      • Reply Sanna perjantai, syyskuu 9, 2011 at 21:42

        Mielikuvituspoikkikset on just tollasia et jättää tytön yksin baarii :( Mut sitte ainaki vähän ku krokotiilinkyyneliä siinä nieleskelee niin luulis ettei ainakaan oo pulaa oikeista pelastavista ritareista! Kunha pidät huolta että ne ei haluu mennä ”vähä puhuu järkee” sun poikkikselle. Saattais käydä nolosti.

        Yksin baarii meneminen on kyl ekat kerrat aika jänskää. Mä yleensä luotan kynään ja paperiin, niihin voi ainakin turvata, että mulla on jotain tekemistä täällä. Eiks sulla oo kans ihan paperinen päiväkirja? Meet avautuu siihen vaiks huomenna päivällä teijän lähikuppilaan. Siitä se sit lähtee :) (No okei eilenkin kirjottelin edelleen kirjeitä tos paikallisessa, mut hyvin ehdin juomaan aika monta kaljaa, tais tulla mielenkiintosii kirjeitä.)

        ..Äh, nyt tää kuulostaa vähän siltä et mukamas jokaisen pitäis pystyy käymään yksin kaikkialla. Se et uskaltaa lomailla yksin on jo aikamoinen saavutus. Mua pelottaa edelleen mennä yksin leffaan tai baariin tai syömään tai mihinkään, mut pakko, kun ei täällä oo viel seuralaisia (koska se poikkis on just niin arse että on aina vaa jätkien kaa kattomassa jalkapalloa).

        • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:48

          joo mulla oli tuolla reissussa päiväkirja mukana alkuun (siks sitä muistinki kirjotella) täytyy ettiä täältä joku tollanen pubi ja mennä sinne kirjottelee, tuntuu vaan että kaikki on niin clubeja että siellä kun ois kynän ja paperin kanssa niin saattais näyttää vähän oudolta :D

          Yksin syöminen on musta ihan ok (sillon tarvitaan kyllä lukemista / kynä ja paperia mukaan) tota leffaa en oo viel uskaltanu kokeilla, mut ajattelin ottaa sen projektiks tälle viikolle mennä joku AAMUPÄIVÄ yksin leffaan, ettei siel vaan oo mitään ällöö pariskuntaa treffeillä (eli joku Australian aakkonen samalla kunmä oon YKSIN leffassa)

  • Reply Salla perjantai, syyskuu 9, 2011 at 20:05

    Voi että mä haluisin kans lähteä aivan älyttömän paljon reissaamaan.
    Mulla on vaan pari ongelmaa:
    1. Pelkään tajuttoman paljon lentämistä joten tarvitsen vierelle kaverin joka repii mut sinne koneseen.
    2. Ujo ku mikä. Toi miehiin tutustuminen aiheuttaa kamalaa päänvaivaa kun änkyttäisin/punastelisin. Ehanaa ;D
    3. mun kaverit on köyhiä eikä niillä ole varaa lähteä matkalle.

    Kai mun täytyy vaan odottaa et kaverit rikastuu tai odottaa että jotenkin ihmeellisesti pääsisin eroon mun lentopelosta jotta voisin lähteä yksin reissuun. ÄH matkakuume!

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:50

      muutama rauhottava, niin se lentäminen ei enää tunnu missään… Mä pelkäsin lentämistä kans viellä tammikuussa, tai niitä nousuja lähinnä, mutta se pelko on oikeestaan unohtunu tässä vuoden aikana kun on muutaman nousun ja laskun käyny läpi. Mäkin oon ujo, en änkytä, meen vaan mykäks, mutta kyl

      • Reply Salla tiistai, syyskuu 13, 2011 at 19:43

        Haha. Täytyis ottaa muutama rauhoittava. Siinä vaiheessa ois jo niin tuitereissa että koneeseen ei päästettäis sisään :D

        Ja ainaha sitä voi ottaa pari rauhoittavaa lisää baarissa, nii johan juttu luistaa. Ei silloin enää ujostella niinkään.

        • Reply Meri keskiviikko, syyskuu 14, 2011 at 04:26

          totta :D eka riittää juttua ja sen jälkeen se unikin tulee paremmin ;)

  • Reply guguu lauantai, syyskuu 10, 2011 at 01:45

    Moi ! Oon lukenu sun blogia tosi pitkään ja tykkään ihan mielettömästi. Tosi harvoin kommentoin mihinkään blogiin, mutta nyt ihan pakko :) Mä oon ollu kuukauden vaihdossa Kanadassa ja 10 kk:tta edessä. Oli tosi helpottavaa lukea sun fiiliksiä, koska mussa on joitain samoja piirteitä. Puhun ja nauran kaveripiirissäni tosi paljon, mutta välillä just vieraammassa ja isommassa porukassa on tosi vaikea keksiä mitä suustaan päästäis. (Sitte on myös niitä hetkiä, jos olet Frendejä kattonu, missä Ross miettii päänsä sisällä ”sano nyt jotain, mitä vain”….”okei ei mitä vain” :D)
    Tähän kapunkiin tulin yksin eli ei ketään suomalaisia lähimaillakaan. Enkkunikaan ei ole täydellistä (vielä;)). Sen vuoksi välillä meinaa ahistaa, kun ei pysty selittämään asioita niinkuin haluaisi. Sen lisäksi ei ole vielä tosiystäviä löytynyt ja sitten alan miettiä mitä kaverini Suomessa tekevät. Siellä olin koko ajan menossa, joten tämä ollut tosi iso muutos, kun ei kalenteri olekkaan koko ajan täys.
    Anyways sun postaus rohkas ja sai mut uskomaan enemmän tähän vuoteen :) missään vaiheessa en kuitenkaa ole todellakaan ollu luovuttamassa !
    Ps. Sori avautuminen, toivottavasti ymmärsit pointin :D

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:45

      hahaha joo toi Rossin juttu on tuttu :D

      joo eniten mua ahistaa edelleen täällä se, että kun se sanavarasto ei oo niin laaja, niin välillä on ihan tuskaa selittää jotain pidempiä juttuja :D mutta toisaalta siinähän se kehitty. Varmasti se kalenteri sulla vielä täytyy ja 11kk jälkeen itket sitä, kun et haluu missään nimessä kotiin ;)

  • Reply Velma lauantai, syyskuu 10, 2011 at 13:43

    Mulla yksin matkustamista rajoittaa se, että mulla on onneton suuntavaisto ja kartanlukutaito enkä siis haluu eksyä lopullisesti minnekään ulkomaille. :D

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:43

      sillä mäkin valitsin tollasen paikan jossa on jo ollu, niin oli vähän tutut maisemat ees :)

  • Reply yksin matkustava sunnuntai, syyskuu 11, 2011 at 09:20

    Mä matkustelen aina yksin ja se usein tarkoittaa myös että haluan olla yksin. Itse en pidä siitä, että varsinkin suomalaiset lyöttäytyy seuraan, kun havaitsee toisen suomalaisen. En pidä itsestäni meteliä enkä dokaile, vaan käyn syömässä ja ottamassa drinkin tai pari. Nautin yksinreissaamisesta, saa tehdä juuri sitä mitä huvittaa, tai olla tekemättä.

    Yksin reissaaminen on parasta, mutten suosittele sitä jos on uusavuton tai läheisriippuvainen.

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:40

      no mä oon aika uusavuton välillä ja ihan hyvin pärjäsin, varsinki ku paikka oli tolleen tutumpi :D

      mä jätin muutamalle suomalaiselle paljastamatta itteni, ihan vaan sillä etten jaksanu sitä pakollista smalltalkkia, mutta toisaalta mä ite ripustauduin sit taas tähän toiseen ryhmään… ei pidä tuomita pelkästään kansallisuuden takia, mutta toisaalta ei pidä myöskään lyöttäytyä seuraan samasta syystä…

  • Reply Jessi sunnuntai, syyskuu 11, 2011 at 13:52

    Kiitti Meri tästä postauksesta! Ite oon kans vähän ujo ja arka tutustuun uusiin ihmisiin. Jos joku tulee eka mulle juttelee ni tottakai juttelen mielellään takas mut harvoin ite teen alotetta. En vaan osaa/uskalla :/ Oon kans nyt Ausseissa wh-viisumilla (Sydneyssä). Suunnittelen jo takastulomatkaa Suomeen Aasian kautta. Ei ollu tarkotus mennä Balille mut sun postaukset sai mut kyllä miettimään asiaa uudestaan :P Pitäskö sittenkin mennä vielä sinnekin? Ja kuin monta päivää riittää Balilla jos reissaa yksin, oisko 1vk riittäävä? Aattelin mennä viel useeks viikoks muuallepäin Aasiaa. Ja sun blogi on tosi jees, ihanan rehellinen, ei liian ”siloteltu”! :)

    • Reply Meri maanantai, syyskuu 12, 2011 at 04:36

      nojoo mulla on vähän sama ja on täälläkin… aussien kanssa on must tavallaan helppoa kun se ”hey how are u” on ihan normaalia sanoa vieraallekkin, mutta sit siitä eteenpäin täytyy aina tsempata jos haluu jatkaa keskustelua :D

      Mun mielestä Bali on ihana paikka, viikko riittää varmasti johonkin, älä vaan juutu Kutalle koko ajaks (paitsi siellä kyllä on paljon niitä poikia..) mutta siis Indonesia on kuulemma erilainen kun muu aasia, mutta ei hirveesti, eli varmaan saat ihan yhtä paljon irti sielä muuallakin (kuinka oudosti selitetty…)

  • Reply sallla maanantai, syyskuu 12, 2011 at 14:37

    hei, nyt annas tulla juttua siitä herra X:stä! :D

    • Reply Meri tiistai, syyskuu 13, 2011 at 05:22

      ei siitä kyl tuu :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post