Meri Lomalla: Töihin vaateliikkeeseen?

Tätä on toivottu ja aiheesta on paljon kyselty joten kiteytetään kaikki taas yhteen postaukseen. Mä en ole mikään ekspertti tässä aiheessa, tämä ei siis missään nimessä ole nykyisen (entisen) työpaikkani kanta asiaan, vaan ihan mun ikiomia mietteitä :)

Ensimmäinen askel työnhakuun on tietysti hakemuksen laatiminen. Mikäli hakua ei ole käynnissä, mun mielestä paras tapa on tulostaa hakemus paperille ja viedä siihen myymälään johon töihin haluaa. Sähköpostit usein hukkuu muiden joukkoon. Paperihakemuksia on vaikeampi kadottaa :) Vaateliikkeeseen kun haetaan on kuva hyvä liittää mukaan hakemukseen, mutta ei tietenkään pakollista.

 

 

Itse hakemuksen kirjoittamiseen kannattaa panostaa. Jäsentele teksi hyvin, kukaan ei jaksa lukea a4:n pituista sepostusta itsestäsi jos siinä ei ole yhtään välimerkkiä tai kappalejakoa. Pyri kertomaan mahdollisimman tiiviisti kaikki oleellinen itsestäsi ja taidoistasi. Olen nähnyt työhistorian aikana muutaman kuulakärkikynällä vihkoon repäistylle sivulle kirjoitetun hakemuksen, enkä usko että ketään näiden kirjoittajista on kutsuttu haastatteluun. Tee siis hakemuksesta siisti. MUISTA OIKEINKIRJOITUS! Unohda liian erikoiset fontit, ne ärsyttävät ja vaikeuttavat vaan lukemista.

Ja niin, mikään ei anna huonompaa kuvaa hakijasta kun se, että hän kaivaa hakemuksen muovitaskusta jossa on 50 muutakin hakemusta. Sulje haettavaan liikkeeseen osoitettu hakemus (”haluaisin työskennellä DinSkolla koska…”) mieluiten kirjekuoreen ja osoita se haettavan liikkeen myymäläpäällikölle. Pidä ne muut hakemukset piilossa sen aikaa kun hakemusta liikkeeseen jätät :) Hakemuksen voi jättää yleensää kassalle, myymäläpäällikön paikalle pyytäminen toki toimii joissain paikoissa, mutta heillä usein on miljoona ja kolme muutakin asiaa hoidettavana kun ottaa vastaan hakemuksia.  Kannattaa yrittää olla reipas ja ihastuttava siinä kun sen hakemuksen jättää. Meille on kaks tyttöä otettu haastatteluun (ja myös töihin) sen takia että oon kirjottanu post it lappuun hakemuksen päälle ”IHANA, haluun tän!” Puhelintiedusteluiden kans mulla hajoo naama. Kassalla 15 ihmisen jono ja sit pitää jaaritella puhelimessa jostain hakemuksesta jonka joku on joskus jättäny. Niihin tekis mieli käydä liimaamassa se post it ”ei mitään tilannetajua”

Mä en tiedä miksi jotkut liittää esim päättötodistuksiaan hakemuksiin. Jos haet vaateliikkeeseen töihin, ei siellä ketään kiinnosta oliko sulla bilsa 6 vai 9. Mulla ei ole mitään alan koulutusta, enkä ollut työskennelly vaateliikkeessä ennen nykyistä. Harjottelemalla oppii ;) Ja uskallan väittää että musta on tullu tän melkein kolmen vuoden aikana varsin hyvä (ja tehokas) vaatemyyjä.


Mun oma hakemus on aina ollut lyhyt ja ytimekäs ja lisänä selkeä ja siisti CV. Nykyiseen työhöni hain lehti-ilmoituksen perusteella lähettämällä sähköpostin, koska sillon ei vielä myymälöitä ollut joihin hakemuksen olisi voinut jättää :)

Kun onni potkaisee ja sinut kutsutaan haastatteluun VALMISTAUDU. Mikä firma on? Mitkä ovat perusarvot ja periaatteet? Vaikka opettelisit nettisivuilta ulkoa sivun jossa kerrotaan firmasta, on sekin parempi kun se ettet tiedä yhtään mitään. Mieti myös etukäteen ns. varmoja kysymyksiä ”miksi haluaisit työskennellä juuri tässä firmassa?” ”missä näet itsesi 5 vuoden kuluttua” jne.. Hennesin haastattelussa mulla oli myös muutama ”mitä tekisit jos…” ja miljoona yhtäaikaa tapahtuvaa asiaa. Laita tilanteeseen sopivat vaatteet. Jälleen taas liikkeen hengen mukaan. Päästävarpaisiin ei tarvitse olla pukeutunyt kyseisen firman vaatteisiin, mutta kiinnität varmasti huomiota jos sinulla on jotain liikkeestä ostettua.

Heitä purkka pois ennen haastattelua ja ota huppu / pipo päästä. (haastattelin joskus tyttöä joka oli huppu päässä koko haastattelun, en voinu keskittyy mihinkään muuhun ku miettimään miks sillä oli huppu. Sitä ei palkattu) Ja omasta haastattelustani.. En muista siitä mitään. Halusin sitä duunia niin kipeesti että olin aivan lukossa ja itkin sen jälkeen kun lähin haastattelusta kun meni niin huonosti. Mut haastateltiin suomeks ja ruotsiks, tää mahdollisuus kannattaa ottaa huomioon kun jokainen vaateliike tuntuu nykyään olevan ruotsista :) Siitä kuitenkin usein varotetaan jo haastatteluun kutsuttaessa.

Se miksi mä luultavasti sain ton työn oli se, että sain aivan hemmetin hyvät suositukset. Kun menet haastatteluun, mieti onko joku vanha työnantaja sellanen jonka puhelinnumeron voisit antaa? Mun suosittelija oli sen hetkinen pomo jonka kanssa tultiin hyvin toimeen ja jolle olin avoimesti puhunu siitä että haluisin kyseiseen firmaan töihin. Nykyisen pomon puhelinnumeroa ei siis kannata antaa josset ole sanonut sanaakaan työpaikanvaihtoaikeista ja muutenkin mahdolliselle suosittelijalle on ihan reilua vinkata etukäteen että suunnittelet antavasi hänen puhelinnumeron haastattelussa… Osaa suosittelijakin varautua.

Millaista työntekijää sitten haetaan? Se riippuu liikkeestä, jälleen kerran. Jos pystyt myymään hiekkaa saharaan, suuntaa pieneen liikkeeseen jossa sinulla on aikaa henkilökohtaiseen asiakaspalveluun. Sielä henkkamaukan kassalla et hirveästi kyseistä taitoa pääse käyttämään. Siellä arvostetaan sitä, että pystyt viikkaamaan pöydän tuulen nopeasti siistiksi hymyillen vielä senkin jälkeen kun asiakkaat on sotkenu sen 25 kertaa JUST kun oot saanu sen siistiks. Täsmällisyys ja joustavuus on asioita joita itse arvostan kanssatyöntekijöissä. Ja se, että pystyy pitämään sen vauhdin päällä. Hyvä tilannetaju on myös kullan arvoinen asia. Kun vieressä on kasa vaatteita lattialla, älä viikkaile kaikessa rauhassa neulepinoa viivotintarkasti suoraksi ja siistiksi.

Se mistä mä oon saanu työntekijänä kehuja on joustavuus (”joo voin jäädä tuntia pidempään töihin”) ja rentous asiakkaiden kanssa. Mä en sopis mihinkään fiiniin liikkeeseen jossa asiakkaita täytyy teititellä aina ja pysyä oikein muodollisena. Joitain varmasti ärsyttää mun höpöttely asiakkaalle kassalla, mutta toisaalta asiakkaasta yleensä näkee jossei sitä kiinnosta paskan vertaa että onko tuote mun mielestä ihanan värinen ja onko se ihan uus ja tänään tullut ja oonko ostanu sen saman tuotteen ainakin kymmenessä eri värissä.


Vaikeita asiakkaita on aina ja se kiukku kun purkautuu usein myyjään kun ostettu tuote onkin viallinen. Kultainen sääntö on että asiakas on aina oikeassa (vaikka olisikin väärässä). Kuuntele, ymmärrä, selitä ja hoida asia tai ainakin delegoi eteenpäin. Älä KOSKAAN anna asiakkaat ymmärtää että tämä olisi tehnyt jotain väärin. Vaikka asiakas yrittäisi palauttaa selvästi käytettyä vaatettua joka on ostettu kolme kuukautta sitten, muotoile asia niin, ettei asiakas lähde vihaisena kaupasta. Älä myöskään haku firmaa tai tuotteita, se antaa oudon kuvan.. Esimerkkinä reklamoin joskus Spirit Storeen kengät. Kun vein ne siihen kassalle semi vihasena, koska olin oikeesti tykänny niistä kengistä tokas myyjä vaan että ”joo nää tän merkin kengät ei oo hirveen laadukkaita. mulle on tullu takas tänään jo kolmet” ai ei oo laadukkaita? No en varmasti osta sit enää koskaan kyseisen merkin kenkiä.


Vaatekaupassa työskentely ei oo kevyttä työtä. Koko päivä jaloilla ja kädet joutuu koetukselle kun siirrät 30 vaatehenkaria paikasta a paikkaan b ja kiirepäivinä se oikeesti on juoksemista ympäri kauppaa vaan sekopäisenä kun yrittää siivota niin ettei koko tilanne leviä käsiin. Jysky-musiikin kuuntelu täysillä 8h päivässä ei oo herkkua ja kun oot työllä ja tuskalla viikannu maailman näteimmän pöydän on aivan sata varmaa että viiden minuutin kulutta kaikki vaatteet on ihan yhtä sekasin kun hetki aiemminkin, jollon ei auta muu kun alottaa alusta. Asiakkaat osaa olla varsinaisia vittupäitä kun oot helppo kohde purkaa kaikki maailman vääryys. Kaikesta huolimatta mä rakastan mun työtä enemmän kun mitään. Mulle ei vielä kertaakaan oo aamulla tullut sellasta ”voi paska ei sinne”-fiilistä, vaikka teille kuinka valitan sitä miten en haluu mennä töihin :D

Mulla on maailman parhaat duunikaverit joista en koskaan haluis luopua mistään hinnasta. Oon suunnitellu et jos vaihan duunia ni otan mun tytöt vaan mukaan =) Joten pusuja tytöille ja kiitti et kestätte mua :D
Hyi mikä romaani taas tuli. Mut kiva jos tästä on apua ees jollekkin. =)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply johannnav torstai, heinäkuu 21, 2011 at 14:04

    Tosi kiva postaus ja hyviä vinkkejä :) Nauroin niin paljon tolle ”..pystyt viikkaamaan pöydän tuulen nopeasti siistiksi hymyillen vielä senkin jälkeen kun asiakkaat on sotkenu sen 25 kertaa JUST kun oot saanu sen siistiks.”, voin todellakin samaistua tähän kun henkkamaukassa töissä olen :D Pakko vielä vinkata, että h&m:llä (ainakaan pk-seudun myymälöissä, joissa olen ollut) ei oteta enää ollenkaan huomioon paperihakemuksia vaan kaikki hakemukset hyväksytään vain sähköisenä :)

  • Reply Jevgeni torstai, heinäkuu 21, 2011 at 16:02

    Tota oon just miettiny, että eikö niillä myyjillä hajoo naama siihen ku me asiakkaat jätetään ne pöydät aina ihan mullinmallin! Onko muuten enemmän perseestä viikata se tuote siihen takaisin väärin kuin vain jättää se jotenkuten siististi lojumaan?

    Ja tosi hyvä pointti toi että työkokemus on helvetisti kovempi juttu kuin koulutus, joka on nykyään olevinaan muka ah niin pakollinen…

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 29, 2011 at 12:29

      no siinä on ihan sama työ viikata se uusiks, oli se sit vähän sinne päin viikattu tai mytyssä :D

  • Reply sohvi torstai, heinäkuu 21, 2011 at 16:49

    Tiiätkö otteleeko vaateliikkeet yleensä helposti kesätyöntekijöitä? Aattelin ens kesänä yrittää hakea pariin pieneen vaateliikkeeseen töihin, koska haluisin kokeilla millasta se on. Tän kesän oon ollu jätskikioskilla, minkä uskoisin liikkeen ottavan huomioon, koska kyseessähän on myös asiakaspalvelutyö :)

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 29, 2011 at 12:28

      vaihtelee tosi paljon.. aina kannattaa hakea! :)

  • Reply dio torstai, heinäkuu 21, 2011 at 19:56

    Vaatekaupan myyjästä kyllä huomaa selvästi, et tykkääkö se siitä työstä vai onks se vaan sellasta pakkopullaa kun ei oo muutakaan työtä. En tykkää liian tungettelevista myyjistä jotka tulee kysymään et voiko ne olla avuks just kun oon toisella jalalla astunu sisään. Mut sit kun todella tarvitsen sitä apua niin on mukavaa jos se myyjä ei väkisin yritä tuputtaa jotakin vaan on siinä vaan sellasena neuvoa antavana, ja on kiva huomata, jos myyjä todella on kiinnostunu sun tarpeista ja tekee kaikkensa et oot tyytyväinen.
    Ja must on ainakin tosi kivaa kun yhden laukkuliikkeen myyjä, ehkä sellanen 25-v., kehuu aina (aina kerran vuodessa kun ostan sieltä:)) jollakin tapaa sitä laukkua minkä valitsin; ”täs on tosi mukavan pehmee tää nahka” tai ”tää väri sopii yhteen tosi monenlaisten vaatteiden kanssa”. Tää oli tosi hyvä postaus. Usein ihmiset ei osaa arvostaa vaatekauppojen myyjiä kauheesti, aatellaan et se työ on tosi rentoo kun laittaa vaan vaatteita henkariin ja vähän käyttää kassakonetta, mut tästä postauksestas kävi hyvin ilmi et ei sekään oo aina ruusuilla tanssimista:)

  • Reply jjiipee torstai, heinäkuu 21, 2011 at 21:35

    moikka! vähän offtopic, mutta tuli nyt tästä sun entisestä työpaikasta mieleen, että pystyykö sinne tekemään reklamaation ilman kuittia? kun mun lempparifarkut ratkes ihan muutaman käyttökerran jälkeen ja haluaisin uudet tilalle, mutta kuitti tai mitään ei oo tallessa :(

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 29, 2011 at 12:27

      pystyy :) jos myyjä näkee että ne on melkein uudet, eikä mikään 4 vuotta vanha malli, niin ei tarvi kuittia.

  • Reply dippadii torstai, heinäkuu 21, 2011 at 21:59

    En oo ees miettiny vaatekaupassa työskelentelyä erityisemmin, mut tää oli tosi mielenkiintosta ! :) Ja kuulostaa kivalta työltä.

  • Reply t torstai, heinäkuu 21, 2011 at 22:24

    Kiitti täst postauksesta! En oo ennen ajatellukkaa tota laadunhaukkumisjuttuu! Oon vaateliikkees töissä ja se on viel semmone vähä fiinimpi ku hennesit ja ginat. Oon muutaman kerra syyttäny laatua mentyäni sen verra lukkoon ku asiakkaat tulee kyrpä naamas huutamaan ja syyttämään mua. Täytyy pitää suu kiinni ens kerralla! :D

  • Reply temp lauantai, heinäkuu 23, 2011 at 01:56

    Vaatekaupassa en ole ollut töissä mutta sisustusliikkeessä kylläkin, ja täytyy sanoa että en olisi etukäteen ajatellut että hirvein osa työstä on se jatkuva surkean musiikin renkutus taustalla… Tästä syystä lähes poikkeuksetta vaatekaupassa asioidessani säälin mielessäni myyjäparkoja jotka joutuvat sietämään sitä roskaa joka siellä tauotta pauhaa. Jos jatkossa haen kauppaan töihin varmasti tarkistan että musiikki on kelvollista omaankin korvaani ;)

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 29, 2011 at 12:24

      siihen itseasias tottuu aika nopeesti. mä vihasin sitä musiikkia mitä entinen duuni soitti, mutta ei sitä jossain vaiheessa enää kuullu…

  • Reply powderpuff torstai, heinäkuu 28, 2011 at 16:52

    Otetaanko alaikäisiä kesätöihin vaateliikkeeseen helposti??? Miten pitäisi toimia kesätöitä haettaessa?

    • Reply Meri perjantai, heinäkuu 29, 2011 at 11:27

      riippuu ihan varmaan kaupasta / tilanteesta… On se vaikeempaa kun täysikäsenä pääsy, mutta ei mitenkään mahotonta :)

  • Reply Heidi perjantai, lokakuu 28, 2016 at 12:52

    Hei! Tosi kiva postaus ja huomasin, että 5 vuotta sitten kirjoitettu….mutta HYVÄ!
    Minä olen ulkomaalainen nainen ja kotimaassani opiskelin vaate-myyjäksi. Koulun jälkeen olin pienessä vaatekaupassa töissä vuoden, sitten olen tullut Suomeen opiskelemaan merkonomiksi. Täällä Suomessa olin melkein 7,5 vuotta tavaratalossa töissä.
    Vaatekaupassa työskentelystä kokemukseni on sen verran, että kyllä se on ärsyttävää, kun ”..pystyt viikkaamaan pöydän tuulen nopeasti siistiksi hymyillen vielä senkin jälkeen kun asiakkaat on sotkenu sen 25 kertaa JUST kun oot saanu sen siistiks.” Tämä oli jokapäivinen asia. Vaikka ärsyttää, iakkaille on silti oikeus katsoa vaatteita kunnolla ja meidän tehtävä sitten siivota heidän sotkut. Minä olen semmoinen ihminen, myyjä, joka pystyy kiiressäkin tilanteessa hymyillä ja ottaa asiakkaita vastaan. Asiakkaat ovat kyllä välillä vaikeat, mutta se on heidän ”passi”, ei meidän…meidän täytyy vain olla hiljaa ja ottaa seuraavan asiakkaan onnellisena ja hymyilevä vastaan. Siskoni sanoi joskus, että kun tulee tuommonen vaikea asiakas vastaan, mieti että jos piereskelisit…..varmasti mieli muuttuu mukavammaksi ja et lainkaan välitä asiakkaan hankaluudesta :D
    Itse olen menossa ensi tiistaina ryhmähaastatteluun, joka jännittää mua kauheesti, mutta odotan innolla ja toivon pääseväni kyseiseen yritykseen töihin. Pitkästä aikaa se on ollut mun unelmani! Kiitos tästä tekstistä ja vinkkeistä!

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 1, 2016 at 08:06

      Tsemppiä haastatteluun ❤️

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post