Päivä 31 – Viimeinen hetki

Noniiin, haasteen viimonen päivä vihdoin. Hyvin ootte jaksanu pysyy mukana eikä mun blogin lukijamäärätkään oo vissiin romahtanu tän kuluneen kuukauden aikana :D Mua ei huvittanu viel suunnitella niitä omia hautajaisia (viskatkaa ne tuhkat vaan siihen fladaniin ja vetäkää perseet) niin  sivutaan nyt sit vaan taas aihetta. Onpas outoa kun nyt täytyy taas keksiä ihan itse, että mistä sitä kirjottais.

Meillä on ollu tänään varsin diipit keskustelut ja turhautumiset koko blogihommasta, joten jauhanpa nyt minäkin teille tästä.

Osa on mussuttanu siitä, että kun jutut on jääny pintapuolisiks, mutta niin se ikävä kyllä vaan on. Teitä on sen verran paljon, että vaikka teille paljon kerronkin, niin jätän myös paljon kertomatta. Musta on söpöä, että osa teistä ei tajua sitä, että tää blogi ei kerro kaikkea mun elämästä, ei oo koskaan kertonu, eikä tuu koskaan kertomaankaan. Helpompi kertoilla asioista jotka ei oo niin tärkeitä, kun niistä jotka ihan oikeesti merkkaa. Teistä kuitenkin se 99% on mulle täysin tuntemattomia ihmisiä ja vaikka tää aikamoista sosiaalipornoa onkin, niin uskokaa tai älkää, niin on helpompi jättää tilittämättä kun sydämeen sattuu niin, että luulee kuolevansa, kun tietää että niitä ”no kai se nyt lemppas sut kun oot niin läski”-kommentteja tulee ainakin se muutama.(ja ei, C ei lempannu mua ;D ;D ) Vaikka ne voikin jättää omaan arvoonsa, niin siinä vaiheessa kun elämä potkii päähän niin niitä ei vaan jaksa. Ei ne mun maailmaa kaada, mutta ei ne sitä aina helpotakkaan.

Ja mitä enemmän lukijoita tulee, niin sitä enemmän haluaa suojella myös läheisten yksityisyyttä. Vaikka mä kertoilen elämästäni täysin tuntemattomille paljon, niin mulle rakkaat sitä ei luultavasti halua. Sen takia jo pelkästään se nimen paljastaminen saattaa välillä olla ylivoimasta. Ja kun joku kaveri esittää pyynnön ettei sitä nimeä tai naamaa julkasta blogissa, niin ei tarvi kauheesti miettiä, että noudattaako tätä toivetta vai ei. Facebook on joka stalkkerin unelmatyökalu, enkä haluis laittaa kaikille fb-kavereille viesitä, että viittitekö hei piilottaa kaikki tietonne ja tehä profiileista salasia, kun ihmiset on välillä vähän liian uteliaita. Tää koskee toki vaan murto-osaa lukijoista mutta silti, suurinta osaa ei kiinnosta paskaakaan että mikä C:n nimi on, mutta osa repii siitä pelihousunsa kun en sitä kerro.

Tästä johtuen en myöskään ota lukijoita facebook-kavereiks. Jätän yleensä ne puolitututkin hyväksymättä. Tälle blogille on oma sivunsa sielä, sinne tulee niitä statuspäivityksiä, välillä jopa ihan samoja joita mulla on ihan omassa profiilissa ja samalla ne mun kaverit jää uteliailta silmiltä rauhaan :)

Mä oon edelleen rikki siitä, että menetin mulle tärkeen ihmisen sen takia, että ihmiset tekee vääriä johtopäätöksiä mun blogista. Eikä oo muuten jääny yhteen kertaan, kun jonkun mun kaverin tyttöystävä on keksiny, että mulla on vähintäänkin suhde sen mieheen. (Oonkin varsinainen miestennielijä :D )

Kun te löydätte sen Mattyn facebookista, niin kertokaa toki mullekkin, mä kun en sitä oo viel löytäny. Se on se ruskeetukkanen jolla on täydelliset vatsalihakset. :D

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply rosaa lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 12:23

    I would say that I truly understand you. Keep your privacy! :)

  • Reply laura lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 14:50

    laita vaan ees kerran viikossa asukuvia tai jotain vaatejuttuu nii tää on tyytyväinen, luokittelen tän kuitenki ite vaate/tyyli-blogiksi nii ei kauheesti ees harmita jos jää sun jotain henk.koht. juttuja lukematta =) ja ei, tän ei ollu tarkotus olla kettuilua tms.

    • Reply Meri lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 14:52

      mä yritän tsempata noiden asukuvien kanssa :)

  • Reply Bijou lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 14:51

    Jatka vaan samaa rataa, ei ihmisten tarvii kaikkea tietää! (vaikka mä haluaisinkin nähdä ne vatsalihakset… ;D). Ja demin keskustelupalsta, sen vois todellakin postaa maailmankartalta…

    • Reply Meri lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 14:51

      mä voisin ottaa niistä kuvan ihan vaan itellenikin :D Tai tehä veistoksen sen yläkropasta.. ”matty hei, ilmottauduin tällaselle savikurssille..”

  • Reply -R lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 14:59

    tää ei nyt liity mitenkään aiheeseen,joten toivottavasti et pidä mua moukkana,mutta … istun tässä epäonnistunu väri päässäni ja epätoivoissani muistin sun sitruunamehut :D niin mitä se mehu tuola päässä niinkun tekee ? ;o vaalentaaks se sitä väriä ylipäänsä,vai irrottaako se sieltä sitä just laitettua väriä,vai …. ja tekeeks se hallaa hiusten kunnolle vai ei ?

    oon tällä hetkellä aika epätoivonen,joten hihkuisin innosta jos jakaisit vähän viisauttas tässä asiassa ;D

    • Reply Meri lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 15:08

      se vaalentaa hiusta.. En tiiä mitä se tekee, tai siis et miks se vaalenee, mut pääasia kai et jotain tapahtuu? :D Se myös ehkä ”lämmittää” väriä, oon korjaillu sitruunalla mun ”oho unohin värin päähän tunniks 20min sijaan” ja ”oho värjäsin hiukset harmaaks” vahinkojen hoitoon… Se kuivattaa vähän hiusta, mutta kyllä sen hoitoaine korjaa :D kannattaa kokeilla sitä sitruunaa, purista parista mehut johonkin sellaseen astiaan josta sitä on helppo kaataa päähän :D

      • Reply -R lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 15:46

        oijjoijjoij kiitos !! kuulostaa JUST siltä mitä nyt tarviin (koska en halua vappuna joutua valehtelemaan ”ei tää oo mun tukkani,tää on peruukki”) :DD lähen välittömästi sitruuna-kaupoille,pipo syvällä päässä tosin ! nimim. blondista tummansiniharmaaks alle 3 sekunnissa

        • Reply Meri lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 16:43

          jees, tohon vaivaan luulis auttavan :) pidä päässä se mehu n. tunnin verran, ni eiköhän se siitä :D

          • pavla sunnuntai, huhtikuu 24, 2011 at 16:34

            Aurinko on oleellinen asia tässä projektissa, koska ei ainakaan Suomessa keskellä talvea auttanut mitään. En tosin ole ihan tuntia pitänyt, joten voin olla väärässäkin! Mutta ainakin se aurinko tehostaa tätä asiaa. Auringon valo + sitruuna tavallaan ”polttaa” sitä hiusta, eli toimii samalla tavalla kuin blondaus. Hunajaa kannattaa kokeilla myös! Sekin toimii. Tunniksi päähän hoitoainehunaja-sekoitus niin jo toimii. Ja aurinko varmaan luulisi auttavan tässäkin.

          • Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2011 at 16:58

            mä en oo koskaan poistunu himasta sinäaikana kun on mehu ollu päässä? :D Ja mulla on ollu se välillä parikin tuntia päässä kun on unohtunu…
            Mutta joo, mikäli nettikeskusteluihin on uskomista, niin aurinko ainaki tehostaa vaikutusta…

  • Reply Tarja lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 15:34

    Nostan hattua kaikille bloggaajille, että jakavat elämäänsä, vaikka murto-osaa vain, täysin tuntemattomille ihmisille ja ottavat kaiken maailman kuraa vastaan älykääpiöiltä. En ymmärrä, miksi blogia pitää lukea, jos ei siitä pidä tai se ärsyttää. Ja miksi pitää kommentoida, jos ei ole mitään hyvää sanomista. Oletan, että nämä stalkkaajat ja kommentoijat ovat jonkin sortin teinejä, sillä jokainen aikuisempi opiskelu- ja työelämässä hetkenkään ollut ymmärtää, ettei tuollainen käytös vaan sovi tai ei ainakaan vie kyseistä ihmistä elämässään eteenpäin.
    Anyway. Kiitos Meri (taas) tästä blogista! Täti tykkää edelleen :-) Ja hauskaa pääsiäistä!

    • Reply Meri lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 15:54

      sitä samaa myös sinne! :)

  • Reply smes lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 15:36

    Musta tää tietynlainen salaperäsyys on just hyvä, ja se ettet ihan kaikkea kerro eikä tarvitsekaan kertoa. Joskus toki tulee semmonen fiilis tyyliin ”oispa kiva nähä minkä näkönen toi on”, mut en kuitenkaan lähe Facebookiin väijymään. En itekään osais kuvitella, jos pitäisin blogia, et kertoisin kaikki syvimmät tuntoni ja ajatukseni sekä näyttäsin kavereitteni kuvia yms.

  • Reply lis lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 16:29

    Pahin moka on mennä nettiin katsomaan mitä itsestään kirjotetaan.. Varsinkin toi demi keskustelupalsta on aika petollinen, täytyy vaan muistaa että siellä käyvät tytöt on todella, todella nuoria ja tossa iässä onkin jtn patoutumia kaikkea kohtaan. En usko että ketään meistä vähän ns. ”vanhemmista” kiinnostaa jokainen yksityiskohta tietää. Kyllä täytyy jonkinlainen yksityisyyskin olla. :)

  • Reply Ääää lauantai, huhtikuu 23, 2011 at 17:55

    Meriii :( Älä säki ajaudu tälle linjalle mille Anna että provosoituu kaikesta nettikirjottelusta. Okei tää ei nyt ollut läheskään sitä mitä Anna blogissaan annatti mutta silti…

    Oot ihana ja tätä blogia lukee oikeasti mielellään, ja ainakin sellaisen kuvan saa että säkin tätä ihan mielelläs kirjotat!:)

  • Reply Lulu sunnuntai, huhtikuu 24, 2011 at 11:53

    <3

    • Reply Meri sunnuntai, huhtikuu 24, 2011 at 12:22

      <3 jee rakas muistat taas miten kommentoidaan!

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post