Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni

Mä en tiedä oonko mä tykänny synttäreistä koskaan ihan kauheen paljon. Tottakai sillon kun oli lapsi, synttärit oli kai kivoja, mut siinä vaiheessa kun Estonia uppos mun 9-vuotis synttäreitä edeltävänä yönä, oli tosi masentavaa kun varsinkin  pari seuraavaa vuotta, kaikki puhu mun synttäripäivän aina ko onnettomuudesta tai sen vuosipäivästä. Rankkaa.

Sen jälkeen kun täytin 16 oon kärsiny enemmän tai vähemmän ikäkriisistä. Tai sillon ei osannu ehkä nauttia kun tuntu vaan turhalta, että ei ollu vielä 18 ja kun tää maaginen rajapyykki ohitettiin, oonkin pillittäny sitä miten vanha oon. Luulen että 18-vuotissynttärit on ollu ne mieleisemmät, meillä oli tyttöjen ilta Tiikerissä. Siinä ekassa ja alkuperäsessä yrjönkadun versiossa, joka joo oli varmaan just niin kauhee ”look at me, look at me”-lihatiski  kun nykyinenkin, mutta sillon just 18-vuotiaana se ei haitannu ku pääasia oli se, että Markus Pöyhönen ja Harri Haatainen oli samassa baarissa. Ja vaikka olinkin käyny baareissa alaikäsenäkin, niin olin pitäny vissiin puolen vuoden tauon ennen synttäreitä, että siinä ois taas jotain taikaa. Yhtään kuvaa tältä illalta ei ikävä kyllä ole enää tallessa tällä koneella, mutta kerrottakoon että mulla oli elämääkin lyhyempi farkkuminihame ja kiiltävät, ihonväriset sukkahousut. Oi sitä sen ajan baarimuotia. Jos joku ois sillon kertonu että tulevaisuuden suosikkibaariasu on villasukat ja converset, niin en tiiä oisinko uskonu.

Luulen, että 19-vuotiaana oon myös voinu hyväksyä tän vanhenemisen koska sillon pääs yleensä jo k20 baareihin. 20vuotiaasta ylöspäin, on synttärit ollu pelkkää tuskaa ja oon vaihtelevasti täyttäny joku 16 tai 19 ihan silleen fiiliksen mukaan. Kieltäydyn todennäkösesti nousemasta sängystä sinä päivänä ku  mittariin pärähtää se 26.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

11 Comments

  • Reply Gertrud sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 10:45

    Tuttu juttu. Mä olen kärsinyt ikäkriisistä 14-vuotiaasta lähtien. Mä olen nytkin vasta seitsemäntoista, mutta pelkään jo nyt sitä päivää, jolloin 30 pärähtää mittariin. Itken varmaan mun 18 vuotis synttärit kotona peiton alla.

  • Reply pavla sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 13:25

    Mä niin tunnen sun tuskan; oon ite syntyny samana päivänä kun titanic uppos (muutama vuos sen jälkeen kylläkin siis :—D) ja täytän 18 sinä päivänä kun sen uppoomisesta tulee 100 vuotta. Pelkään jo nyt sitä surun määrää, uusintaseilailuja ja dokumentteja… Apua. Ja pahinta se että itelle Titanic on jotenkin jostain kumman syystä ollut tosi herkkä asia, että ite varmaan itken kaikista eniten. Happy birthday to me (–:

    • Reply pavla sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 13:26

      Ja ite sain kanssa ikäkriisin sillon kun täytin 16, ja neljän päivän päästä luulen itkeväni koko päivän, kun pitäisi olla nainen kauneimmillaan ja kaikkea!

  • Reply Wrldtrveller sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 16:09

    Tiian tunteen. Mut onneks en oo karsiny siita kauheesti, viela ainakaan:D 19 vuotiaana tajusin yhtakkia etta mun parhaan kaverin poikaystava on vuoden mua vanhempi ja se on jo 20! herran jestas ku alko ahistaan. Mut aloin lopulta miettiin et mita hyvia puolia siina on et tayttaa 20. Kyllahan niita pari loyty niin loppu ahdistus saman paivan aikana. En kylla halua uutta ikakriisia edes paivaksi:D

  • Reply are sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 18:04

    mun synttäripäivänä kuoli mun vaari että sellasta kivaa…

    • Reply Meri maanantai, huhtikuu 11, 2011 at 05:49

      voi ei :(

  • Reply hejhej sunnuntai, huhtikuu 10, 2011 at 19:35

    No hei mä oon syntyny 11.9, ni sillonki vissiin jotain muistellaa.. :D Mut joo ei muakaan kauheesti innostais täyttää 21 seuraavaks :////

    • Reply Meri maanantai, huhtikuu 11, 2011 at 05:49

      auts, 100 kertaa pahempaa hysteriaa ku estonia :D

  • Reply Paaaaula maanantai, huhtikuu 11, 2011 at 00:23

    Pakko kommentoida ihan muuten vaan, kun tykkään susta niin kovin. Ihana lukea sellaisen ihmisen blogia, joka painiskelee ihan samanlaisten miesongelmien parissa, kun itse ;) Kiitos! Ja tervetuloa lukemaan erään tapaturma-alttiin savolaisen neiti-ihmisen toilailuita! vihreejakarvanen.blogspot.com.

  • Reply kriiseilijä maanantai, huhtikuu 11, 2011 at 22:08

    Pakko kommentoida näin 6kk vaille 30-vuotiaana, että niin uskomatonta kuin se onkin niin itselläni 18-vuotiaasta asti kestänyt ikäkriiseily loppui jossain 28 ikävuoden paikkeilla. Olin jo vuosia kauhuissani odotellut elämän loppumista kolmekymppisenä, mutta nyt tulevat kolmekymppiset ahdistaakin paljon paljon vähemmän kuin 25-vuotissynttärit aikoinaan :) Löysin siinä jossain vaiheessa jonkin asteisen sisäisen rauhan ja lopetin sen ainaisen joka suuntaan hötkyilyn. Sen tiedostettuani olin maailman onnellisin siitä, että sain olla jo 28 eikä mun tarvii enää kriiseillä ja pelätä etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluan. Silloin 5 vuotta sitten tuntui vielä siltä, että en kestä ellen saa tehdä ihan kaikkea mitä päähän pälkähtää ja olla mukana ihan kaikessa mitä jossain tapahtuu..

    Ainoa ihan pieni kriisinpoikanen tällä hetkellä on siitä, että koko ikänsä on kuvitellut saavansa lapsen ennen kuin täyttää kolmekymmentä, eikä sitä sitten ehtinyt. Mutta onneksi nyt alkaa olla valmis siihenkin ajatukseen, että ehkäpä piakkoin on senkin aika jos onni suo :)

    • Reply Meri tiistai, huhtikuu 12, 2011 at 02:15

      joo jotenkin oon yrittäny luottaa siihen, että se rauha löytyy aikanaan… ja toi lapsiasia ahdistaa varmaan eniten, mutta joo, kai tää toivottavasti joskus tästä :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post