Monthly Archives

maaliskuu 2011

Päivä 9 – Uskoni

Hyhy mikä aihe. Mä en oo milläänlailla uskonnollinen (kirjotin kolme kertaa uskollinen, ennenku osasin kirjottaa oikein..) ihminen. Mua ei oo ees kastettu, niin en oo voinu erota kirkosta. Suunniteltiin kyllä äitin kanssa että oltais liitytty kirkkoon ihan vaan siks että oltais voitu erota tosi suurelkeisesti kun se tossa muutama kuukaus sitten oli niin muodikasta.

Tänään mä uskon suklaavanukkaan parantavaan voimaan, siihen että Bella vielä valitsee Jacobin, että ihmiset on kaikki pohjimmiltaan hyviä eikä kukaan oo tahallaan kusipää ja siihen että diesel on pienentäny farkkujen tuumakokoja ihan vaan kiusallaan (kumooko tän äsköisen uskomuksen?)

Haluisin myös uskoa että se mikä ei tapa vahvistaa. Ja että sitä vanhana katuu enemmän niitä asioita mitkä jätti tekemättä kun mitkä teki. Ja että se mun täydellinen ruskea kiharahiuksinen ja mustiin pillifarkkuihin ja converseihin sonnustautunut prinssi saapuu valkeen ratsunsa kanssa hakemaan mua kotoota ihan minä päivänä tahansa.

Päivä 8 – Se hetki

Vaikka me ollaan ton mun rakkaan kämppikseni kanssa ehitty kokea vaikka mitä tässä parin viime vuoden aikana mitä ollaan toisemme tunnettu, mun yks lempparein hetki on silti yhä edelleen tämä:

Kuva on otettu vuonna 2009 Mötleyn keikan jälkeen. Ollaan puol minuuttia sitten löydetty meijän auton avaimet järven pohjassa joka aiheutti sellasen melko hysteerisen naurukohtauksen molemmille. Se hurmio joka keikan jälkeen oli vielä ilmassa, nätti kesäilta ja maailman paras seura.

Rakkautta ♥

it’s one of those days

Muistatte ehkä kun kerroin tilanneeni kameran tossa jokin aika sitten, sen jälkeen kun olin kuunnellu toinen toistaan oudompia selityksiä siitä, miksei mun kamera ollu saapunu kaupan ilmottamassa 3 päivän toimitusajassa niin peruin koko tilauksen (olin onneks maksanu sen paypallilla, niin peruminen oli helppoa) ja laitoin tilauksen menemään toiseen liikkeeseen. No se soitti äskön ja sano että harmaa on loppu, mutta haluisinko ruskeen tilalle. yäk. en varmasti halua. Ilmeisesti sitä kameraa ei oo vaan tarkotettu mulle… Jos maltan niin ootan kiltisti sitä että pääsen suomeen ja ostan sieltä uuden kameran tai sit vaihtoehtosesti hongkongista jonka kautta lennetään suomeen.. Pitää kattoa. Mua edelleen himottais Canonin G12 joka mulla oli testauksessa joskus tossa… No en jaksa enää yhtään nettikauppaa hetkeen (nimimerkillä. surffasin koko aamun ebayssa..) Ai ja se mun fragrance directin tilauskin on ilmeisesti kadonnu lopullisesti (ne onneks lupas palauttaa rahat takasin) ja kun äskön katoin, niin hajuvesi jonka oisin halunnu oli loppu. Mun nettikauppa-karma on nyt pahasti pielessä.

Muutenkaan jutut ei oo menny ihan putkeen nyt viime päivinä. Heräsin eilen siihen että puhelin soi, puoli unessa, oletin että se on Anna ja vastasin puhelimeen ”hey honey” puhelimen toisesta päästä vastaa vähän hämmentyny naisääni joka kysyy että olinko lähettäny hakemuksen liikkeeseen x ja pääsinkö tänään haastatteluun. hupsista. Olin koko loppupuhelun niin jäässä, että se varmaan veti mun nimen mahdollisten työntekijöiden listasta jo siinä vaiheessa. Koko haastattelu oli muutenkin vähän outo kun musta tuntuu ettei multa kysytty oikein mitään… Mutta saa nähä, en siis ainakaan oo erityisen yllättyny jos en saa tota työtä :)

Kun pääsin kotiin niin Matty soitti että mitä puuhaan, en ehtiny keksiä mitään fiksua tekemistä, joten niinpä se kutsu ittensä kylään. Hengailin siis illan sen kanssa ja se pommitti mua taas noin miljoonalla kysymyksellä blogista (”siis miks jotain oikeesti kiinnostaa mitä sä teet?”) ja haukku Big Bang Theoryn jonka jälkeen hautasin lopullisesti kaikki haaveet meijän tulevasta avioliitosta. Ei pitäis ehkä olla yllätys ettei bbt:n huumori uppoo tähän kansaan.

Tänään onneks luvassa dinneri yhen kivan tytön kanssa, eli ehkä tää vielä muuttuu paremmaks. Nyt voisin jatkaa ton mun vaatekaapin siivousta, mul on nyt jo kasa vaatteita joita pitää tuoda suomeen ja huuto.nettiin, paljonkohan toi kasa ehtii kasvaa tässä parin kuukauden aikana vielä…

PS: Herra Siirappista ei oo vielläkäälun kuulunu. Jihaa!

edit. päivä paranee jo nyt!

posti toi tullessaan pikkusiskolta paketin ♥ kiitos!

Päivä 7 – Paras ystäväni

Mä olin tienny H:n jo pari vuotta ennenku varsinaisesti tutustuttiin. Se oli joku känniääliö ilta baarissa, kun päätettiin että lähetään kyprokselle, kun sinne oli muitakin kavereita lähössä. Niinpä vissiin seuraavana päivänä varattiin hotellihuoneet ja lennot ja olin lähössä reissuun ihmisen kanssa jota en juurikaan tunne. Mutta mikäs siinä.

Meijän tyttöjen sikailureissun jälkeen H tais muuttaa aika pian Kallioon melkein mun naapuriin, mikä tarkotti käytännössä sitä että maattiin jommankumman sohvalla, syötiin, katottiin telkkaria ja otettiin päiväunia.

Molemmat oli villejä ja vapaita sinkkuja, joten meijän juhliminen oli aika railakasta. Nää oli niitä hetkiä kun mä revin baarin katosta verhot alas ja peitin H:n niillä kun se oksens kukkapurkkiin ettei vaan lennettäis ulos baarista. Olin ihastunu baarimikkoon ja jokaikinen hetki ku en roikkunu baaritsikillä lirkuttelemassa sille oli hukkaan heitettyä aikaa. Tälleen vanhempana en oo ihan varma että miten jaksettiin käydä ulkona sen kolme tai neljä kertaa viikossa, mutta kai sitä nuorena sitten pysty. Ja siis oli ihan täysin normaalia että oltiin baarissa kolmeen ja jompi kumpi meni seuraavana aamuna seiskaan töihin enkä ollu ees erityisen väsyny. No vajaa vuoden kestäny bilettäminen lähentää kummasti, kun aamuyön tunteina jaettiin ne kaikista syvimmätkin salaisuudet :D

No sit H sai maailman surkeimman idean, että haluaa muuttaa Vaasaan opiskelemaan. Se oli aika kauheeta, tai sillon kun tulokset tuli ja heräsin aamulla kattomaan että oliko H päässy vai ei, niin sitä toivo sydämensä pohjasta että toinen pääsee, tottakai, mutta silti samalla salaa toivoo että ei ois päässy, koska se tarkottais sitä ettei vois tehä kyläreissuja toisen luo enää minuutin varoajalla.

No meijän ystävyys ei pahemmin kärsiny siitä että välimatkaa oli se muutama hassu kilometri, sitä varten on puhepaketit, joten se aika mitä normaalisti oltais vietetty yhessä niin vietettiin sit puhelimessa. 2/3 meijän puheluista alko ”ei mulla mitään asiaa ollu”-lauseella, jonka jälkeen juorutaan kaks tuntia kaikesta tyhjänpäiväsestä. Kahen tunnin maratonin jälkeen tulee vielä yleensä vartin sisään puhelu ”eiku nii pitihän mun kysyä/kertoa..”

Vaikka oonkin käyny hävettävän vähän Vaassassa H:n sinne muuton jälkeen (vaikka sielä on niin komeita miehiä!) niin joka kerta kun nähään niin on kun oltais nähty joka ikinen päivä sillä viikolla, mikään ei oo muuttunu vaikka nähäänkin vaan pari kertaa vuodessa. Ja silti joka ikinen päivä musta ois kivempi jos H asuis edelleen tossa minuutin kävelymatkan päässä, koska mulla on sitä ihan kauhee ikävä aina.

Varsinkin nyt kun täytyy miettii tota yhteydenpitoa vähän enempi kun on sellanen pikkujuttu ku se 7h aikaero niin on ihan kauheeta huomata, että on ekaa kertaa moneen vuoteen oikeesti vähän pihalla mitä toisen elämässä tapahtuu. Ja kun molemmilla on kuitenkin muutakin elämää (H:lla on) kun istua koneella niin se skypeily ei sit aina onnistu.

Joten kiitos kulta, että oot jaksanu katella ja kuunnella mun draamailua, sekoilua ja huolia kaikki nää vuodet etkä ainakaan ihan viel oo kyllästyny. Oot rakkain kaikista. ♥

Ja H, pienenä vinkkinä vaan: http://www.rantapallo.fi/lennot/