50 päivää

Apua, 50 päivää. Okei 49 jos lasketaan vaan tunteja. Mä en tajua ollenkaan sitä, että ihan oikeesti ollaan lähössä. En osaa jännittää, koska en tajua sitä että ihan oikeesti kohta hylkään kaiken tutun ja turvallisen ja annan mennä. Oon tehny jotain näin uskaliasta viimeks sillon kun valitsin mihin lukioon menisin ja valitsin sellasen josta en tunne ketään. Vaikka se onkin eri mittakaavassa, niin silti maailman paras päätös. En tiedä kerroinko koskaan teille, mutta mietin aika vakavissani muuttoa Vietnamiin tossa jossain vaiheessa. Mulla ois ollu sielä asunto, duuni ja kaikki valmiina, mutta silti jänistin. Keksin miljoona hyvää tekosyytä miks muka en vois lähteä, liian naimisissa työn kanssa, ihana koti josta en halua luopua jnejnejne. Hannasin vaan täydellisesti, vaikka mitään todellista syytä ei ees ollu. Ja vaikka kadunkin sitä etten lähteny, niin silti uskottelen itelleni, et se ei vaan ollu mua varten.

Siinä vaiheessa kun Anna alko ekan kerran puhumaan tosta Australiaan lähdöstä tunsin suurta kateutta vaan siitä, että se uskaltaa. Heitin vitsillä, että joo lähen mukaan niin voidaan tappaa toisemme jo lentokoneessa menomatkalla sinne. (en vielläkään takaa ettei tätä tapahdu) Mietin salaa mielessäni jo sillon et pitäisköhän lähtee. No sit tuli muutama isku naamaan duunien osalta, ja olin aika kypsä koko suomen meininkiin ylipäätänsä. Kyllästyny siihen, että ihmiset puukottaa selkään. Se lähtö tuntu koko ajan paremmalta idealta.

Sit tuli Bali ja tapasin ekaa kertaa elämässäni niitä ihan oikeita australialaisia. Olin haaveillu sinne lähöstä siitä asti ku pääsin lukiosta, mutta sillonen poikaystävä kiels lähtemästä (joo meillä oli terve parisuhde) ja sit menin kouluun ja sit alotin nykysessä duunissa. Ei koskaan vaan oo ollu hyvää hetkeä. Sit tapaan tän maan kansalaisia ja sen lisäks, että ne pojat on just niin komeita kun oon aina ajatellu, niin ne myös on ihan uskomattoman mukavia ja sosiaalisia ja ystävällisiä. Kaukana se suomen ”onpas kiva tyttö, juon kännit ja sit käyn puristamassa tota perseestä” – tyylistä. Sen jälkeen kun tulin takas suomeen oli lomaltapaluumasennus ehkä kamalin ikinä. Sillon aloin ekaa kertaa tosissani miettimään sitä, et mitä jos sittenki lähtis laskin että paljon pitäis säästää jne. Tein lopullisen pätöksen aika nopeesti ja ilmotin sen Annalle ku oltiin kattomassa futispeliä. ”ainii, mä tuun muuten mukaan.”

Tiesin että saan kämpän vuokrattua helpolla eteenpäin. Tää on niin halpa sijaintiinsa nähden ja keskustassa on pulaa kaksioista. Duunin kanssa totesin vaan, että jos haluun, niin pääsen sinne aina takasin. Mun parhaan kaverin kanssa ollaan eletty ”etäsuhteess” jo muutama vuos, niin tiesin kokemuksesta että ne oikeet ystävät pysyy messissä vaikka välissä oliskin muutama kilometri. Siks on skype ja facebook ja sähköpostit. Mä koen oikeestaan huonoa omatuntoa siitä miten vähän mietin siinä vaiheessa mun perhettä. Tiesin että saan hyväksynnän niiltä, en missään vaiheessa ees miettiny sitä, että niillä ois jotain vastaansanomista. Toisaalta se on ollu meillä aika yleinen kasvatusmetodi. ”senkus meet ja teet niinkun parhaaks näet.” Kyllä mä huomaan että vietän enemmän aikaa porukoiden kanssa ja soittelen äitille ja kyselen kuulumisia ja varmasti tulee niitä ikävä, mutta toisaalta vuos on lyhyt aika. Ja edelleen skype on olemassa.

Mulla on tullu muutama ”en haluu lähtee. ei kuitenkaan saada töitä ja rahat loppuu ja pakko tulla kotiin ekan kuukauden jälkeen”-paniikki, mutta ne kai kuuluu asiaan. Mitä lähemmäs lähtö tulee, niin sitä vähemmän jaksan panikoida. Vanhana katuu paljon enemmän asioita jotka jätti tekemättä, kun niitä jotka teki.

Joten tässä sitä nyt ollaan. Tuijottelen kalenteria ja mietin että mihin ne päivät oikein katoo. Kaikki viikonloput on buukattu täyteen kun haluu nähä viel kavereita ja sukulaisia ennenku lähtee. Miljoona asiaa mitä pitäis ehtiä tehä ja siinä sivussa yritän pohtia että missä vaiheessa ehin pakata suurimmat kamat ja koska muuttaa. Pyysin pikkusiskolta joululahjaks pakkausapua, koska mun muutot on ollu yleensä sitä, etten oo pakannu ensimmäistäkään kahvikuppia muuttopäivän aamuna. Eli siis mä makaan sohvalla ja kiukuttelen sitä miten paljon vihaan pakkaamista ja systeri käärii mun astioita hesariin.

Now there’s an open road
Baby I’ve got to go ’cause I’ve been here for far too long
We had our good times I know but baby I’m gettin’ old
And the winters are far too cold for rock n’ roll

Tässä ei ollu nyt taas mitään järkeä, teki vaan mieli kirjottaa =)

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

43 Comments

  • Reply Niina tiistai, marraskuu 23, 2010 at 00:58

    Ite asuin 6kk saksassa ja olin siellä töissä,lähdöstä sain tietää 3 viikkoo aikasemmin ja mielialat vaihteli koko ajan. Välillä en halunnu lähtee ja välillä halusin, no siinähän kävi sitten niin et 2 viikkoo ennen tapasin ”unelmien prinssin” ja melkein sen takia peruin koko homman mutta sitten onneks tajusin että ei kannata koska en tunne sitä tyyppiä ees kunnolla. Nyt voin sanoo että vietin varmaan elämäni parhaat hetket siellä!

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:29

      joo mäkin ootan koko ajan että koska se unelmien prinssi ratsastaa vastaan, se tästä viel puuttuis…

  • Reply Anna tiistai, marraskuu 23, 2010 at 01:10

    Unohdit mainita, että sun on myös pakko lähtee, koska mulla on muuten vähän selittelemistä siellä paikan päällä muutamalle ihmiselle ja koska muuten potkin sut väkisin sinne koneeseen, jos ees yrität hannaa.

    No onneks on liput, et sä enää voi peruuttaa:D

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:30

      mä katoon maan alle ja alan turtlesiks

      • Reply Anna tiistai, marraskuu 23, 2010 at 13:50

        No sit en kyl haluukkaan sua mukaan.. Siinä, että oot vihree ja sulla on kova kilpi ja vöitä taistelulajeista, on jopa enemmän seliteltävää:D

  • Reply Vilma tiistai, marraskuu 23, 2010 at 06:01

    MOI! :)
    Halusin vaan tulla kertoon, että sun päätös lähtee, tulee oleen varmaan sun elämän parhaimpia ja se elo siellä Ausseissa kanssa! Rankkaa ja samalla ihanaa! Puhuit myös tosta, että et vielä tajua kunnolla sitä lähtöös niin älä huoli, et tuu luultavasti tajuamaan sitä vähään aikaan. Tai ainakin omaan kokemukseen verraten. Itse lähtin tossa elokuun alussa Jenkkeihin vaihtoon, ja kaverit ja sukulaiset vaan jakso kysellä ja kysellä, että miltä se nyt tuntuu lähtee ihan tuntemattomaan tonne Atlantin toiselle puolelle vuodeks? No pakko siihen oli vaan vastata, että ei se tällä hetkellä tunnu oikeen miltään, koska en todellakaan tajua sitä vielä että oon lähössä vuodeks pois. Tälläin 3½ kuukauden jälkeen voin sanoo, että 2kk siihen meni tajuta, että tosiaan tä keissi kestää nyt sen vuoden! But it’s totally worth it!
    Ja loppuun vielä pieni btw, tää blogi on jollain merkillisellä tasolla kasvanu ”henkisesti” (?) ihan älyttömästi ja se on vaan niin plussaa! :D Meinasin tolla henkisellä ehkä sitä, että sisältö on tullu enemmän kiinteeks ja sisällöllisemmäks. Too fast for love on ehdottomasti mun tän hetken top-3 luetuimmissa ja tykätyimmissä blogeissa! ;)

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:31

      mulla on toi sama! tai kaikki kysyy et jännittääkö ja mä joudun vastaa kaikille et ei oikeestaan, kun en tajua koko hommaa. Ja uskon varmasti et ku alun itkusuudesta pääsee, niin se tulee olee hyvä juttu että lähin :)

      ja mä oon ehkä taas löytäny itteni uudestaan tän bloggailun osalta vaikka inspiraation puutos vähän vaivaakin tällä hetkellä :) Muttakiitos kiitos :)

  • Reply eltsu tiistai, marraskuu 23, 2010 at 07:36

    ihana meri<3 en malta odottaa että ootte siellä ja postailette australian lämmöstä mielle siitä unelmoiville!

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:32

      en mäkään :)

  • Reply Anita tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:17

    Nimimerkillä muuttanut ”muutaman” kerran vuoden sisään, muuttaminen on inhaa. MUTTA! Mikään ei oo sen kivempaa, ku sit ku oot muuttanu sun tavarat, katot sitä tyhjää kämppää ja aattelet et ”tää on menoa nyt”. Siin on enää vähän aikaa jäljellä ja sit se viimeistään iskee. Vaude. Ehkä sitä joutuu iteki tekemään tollaisen hullunrohkean uskomattoman makeen reissun jossain vaiheessa. :D ootte mun inspiraationlähde. <3

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 10:35

      mä vannon joka ikinen muuttokerta ettei koskaan enää.

      ja kuulostaa tyhmältä, mut must on maailman parasta jos joku saa inspiraatiota meistä lähtee… Tai jos mä uskallan, niin muidenkin täytyy :D

  • Reply Oona tiistai, marraskuu 23, 2010 at 12:25

    Mä tiedän, että sitten kun mulla on tarpeeksi ikää ja rahaa ja saan asiat sopimaan niiku pitää, niin mäkin lähen sinne minne sydän ikinä viekään.;)

  • Reply noona tiistai, marraskuu 23, 2010 at 13:00

    Nauti viimeisista paivista Suomessa, ne menee niiiiin nopeasti! Yhtakkia on aika lahtea kentalle, eika oikein vielakaan tajua, etta todella on lahdossa vuodeksi pois.. Oon nyt tehnyt kahdesti taman vuodeksi pois-jutun ja molemmilla kerroilla Vilman tapaan tajunnut asian vasta monen viikon/kk jalkeen.

    Oma reissu viela alkoi Kiinan kautta, niin oli toooosi vaikea hahmottaa, etta lentokone ei palaakaan sielta Pekingista Suomeen, vaan matka jatkuu.. Nyt alkaa olla asia ymmarryksessa kun on ihana asunto, vakiduuni ja uusia lempipaikkoja hallussa, ja kohta voi alkaakin ahdistua kotiinpaluun lahenemisesta.. :D

    Minnepain Ausseja tuutte?

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:01

      Gold Coastilta ollaan kateltu kämppiä :) Eli sinne tarkotus mennä!

  • Reply carla tiistai, marraskuu 23, 2010 at 15:16

    voi kun sä meri olet niin ihana kun pohdiskelet aina kaikkia asioita tälläin ja voi että oot ihan paras!

  • Reply openhappines tiistai, marraskuu 23, 2010 at 15:36

    Ihanaa (jälleen) !
    Mutta tulee nii onnelliseks ku aattelee että onneks teit sen päätöksen et lähet mukaan ku oot kummiski sitä kauan halunnu !

  • Reply Womppis tiistai, marraskuu 23, 2010 at 17:14

    Okei, tää ei nyt liity mihinkään, mutta halusin kertoa, että vierailit mun unessa. Sä olit töissä Hyvinkään Seppälässä ja mä marssin reteesti sinne että ”Moi Nicole!” (kröhöm, Nicole tosiaan) ja sä katoit mua ihan O_o ja sit hetken päästä sanoit että ”Hmm moi… ööö… Womppis”. Sit vaihdettiin pari sanaa ja mä olin tosi ylpeä kun ”tunsit” mut. :D

    Että tällaista tänään. :D Tsemppiä sinne muuttovalmisteluiden keskelle!

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:02

      hahha :D jos asiat menee päin peetä ausseissa niin lupaan että haen hyvinkään seppälään töihin!

  • Reply Hanna tiistai, marraskuu 23, 2010 at 17:42

    Moi!

    Mä oon tässä seuraillu sun ja Annan blogeja mielenkiinnolla, sillä ite oon lähdössä Ausseihin ylihuomenna! :) Mulle tarjottiin työharjoittelupaikkaa sieltä viime keväänä, jota olin hakenu asenteella ”pistetään nyt hakemus vaikka en kuitenkaan pääse” ja sittenhän siinä olikin sulattelemista kun sainkin paikan! :D Hakemuksen laittamisestakin olin kertonut ihan muutamalle kaverille, ja lopuille uutinen tuli täydellisenä yllätyksenä. No, on tässä ainakin ollut nyt paljon aikaa sulatella asiaa!

    Multa kans kysellään koko ajan miltä tuntuu, enkä oo vieläkään myöskään sisäistäny tätä että oikeesti oon lähdössä. Aion olla siis puoli vuotta siellä, mukavasti kesäksi taas takaisin. Oon ollut jo kerran aikaisemmin vaihdossa Prahassa puoli vuotta, mutta sinne lähdin yhdessä poikaystävän kanssa. Nyt samainen poikaystävä jää Suomeen odottelemaan, kun itse lähden toteuttamaan unelmaani Australiassa asumisesta. Toisaalta olen innoissani, että tää on nyt mun oma juttu ja joudun pärjäämään siellä kaikesta itsenäisesti ilman kenenkään apua, toisaalta tiedän että lähtö olisi noin miljoona kertaa helpompaa jos saisin poikaystävänkin mukaan (onneks se tulee edes käymään keväällä) tai edes jonkun, jonka kanssa jakaa ilot ja vastaan tulevat ongelmat. Työpaikka mulla sentään tosiaan jo on, mutta paikanpäälle päästyäni täytyy alkaa etsiä sitten asuntoa…

    Toivotan teille molemmille ihanaa vuotta Australiassa ja tulen varmasti seuraamaan blogejanne tiiviisti! :) Jos teillä on siis hyviä menovinkkejä, esim festareista tms. niin kirjoitelkaa ihmeessä niistä, sillä en varmasti ole ainoa lukija joka sattuu olemaan samalla mantereella :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:03

      No Soundwave liput on jo hankittuna että siinä eka vinkki ;) Mutta joo varmasti kirjotellaan!

  • Reply minella tiistai, marraskuu 23, 2010 at 17:57

    Heippa!

    Oon nyt lukion tokalla (joo oon vielä näääin nuori..), mutta oon ihan vakavissani suunnitellu lähteväni lukion jälkeen vuodeksi Australiaan/Uuteen-Seelantiin, että nyt innolla odottelen teidän matkan alkua niin kuulee vähän juttua siellä päin oleskelevilta ;D

    Oon alkanu jo nyt jännittään tuota (siihen on reilusti yli vuosi..) tai ajattelemaan kaikkea, mutta oon aatellu, että parempi lähteä nyt kun mulla ei vielä oo mitään rajotuksia täällä Suomessa! Tarkotan nyt lähinnä omaa perhettä/poikaystävää/työpaikkaa/asuntoa.. Toki asiat muuttuu vuodessa, mutta en anna itelleni ikinä anteeks jos jätän menemättä sitte :D

    Hahha tässä kommentissakaan ei ollu hirveästi järkeä, mutta oli pakko sanoa :) Ootte tosi rohkeita kun lähdette ja mulleki tulee semmonen olo, että todellakin lähden sitten!!

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:04

      Ehdottomasti, kannattaa mennä kun vielä voi :) Ja jos on sitonu itteensä kaikkeen maholliseen siinä vaiheessa kun sieltä lukiosta pääsee, niin heräät siiveistään tälleen 25-siihen ettet oo vielläkään menny ja et nyt ois ehkä jo hyvä hetki lähteä ;)

  • Reply Lulu tiistai, marraskuu 23, 2010 at 18:13

    Mäpä luulen Meri, et jos susta tuntu ettei Vietnam ollu sua varten, se ei ollu sitä :) Melkoista rohkeuttahan se vaatii lähteä tuiki tuntemattomaan, mut uskon et kaikki menee melkein kuin itsestään sen jälkeen kun päätös on tehty. Tsemppiä viimoisille 49 päivälle, seikkailu häämöttää! :D

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 23:15

      jeee can’t wait :)

      ps: ♥

  • Reply tints tiistai, marraskuu 23, 2010 at 18:26

    apua onks sun vanha blogi kuollu ja kuopattu??:O

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 23:15

      ei vielä pitäis löytyy fastforlove.blogspot.com

  • Reply Johanna tiistai, marraskuu 23, 2010 at 21:18

    Mielenkiintoista tekstiä, aina on yhtä mukava lukea siitä, kuinka joku uskaltaa lähteä toteuttamaan jotain tuollaista kuin sä ja Anna nyt ootte lähdössä tekemään!
    Tsemppiä matkaan, varmasti tulee ihana vuosi kun pääsee rakkaan ystävän kanssa maailman toiselle laidalle seikkailemaan :)

  • Reply tulpukka tiistai, marraskuu 23, 2010 at 22:59

    poikaystävän sisko muutti australiaan kesällä ja duunia se sai heti jostain hedelmäfarmilta joten no worries sulle! semmoseen paikkaan pääsee kuulemma aina, joten ei hätää jos muuta työtä ei löydy. se asuu kaverillaan ja säästää rahaa hippipakuun että pääsee ajeleen ympäriämpäri australiaa ;;P

  • Reply eeja tiistai, marraskuu 23, 2010 at 23:02

    Moikka Meri!

    Tää kysymys ei nyt liity tähän postaukseen, muttako säähän oot farkkuasiantuntija ;) ja oon kyllä lukenu sun farkkujenostovinkit ja niistä viisastuneena tänään lähin ostaan itelle uusia täydellisiä farkkuja. Noh, kahet kivat löyty, kaupassa kokeilin ihan ohkasten sukkisten päälle (kun ne kuitenki talvella pitää sinne alle mahtua) ja sain ne nipin napin jalkaan ja napin kiinni. Ostin molemmat. Kotona sitte testasin laput vielä kiinni ilman sukkiksia, ja ne meniki ihan melko kivuttomasti päälle molemmat (lue: ei tarvinnu kiemurrella juuri yhtää ja ne tuntu jalassa hyviltä).

    Eli, kävikö tässä nyt sitte nii että tuli kuitenki ostettua kokoa liian isot, mitä luulet, pitäskö käydä vaihtaan pienemmäksi? Jos ne on nyt sukkisten kanssa hyvät mutta sitte ku ne venyy nii tippuukohan ne päältä ilman sukkiksia (keväällä)?

    Hah, on mullaki ongelmat :D Kiitos ja anteeksi :D

    • Reply Meri tiistai, marraskuu 23, 2010 at 23:14

      ehdottaisin että käyt kokeilee niit pienempiä housuja ja jos ne menee jalkaan ni sit ota ne?

      • Reply Anna keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 01:43

        Mä suosittelen ottamaan ne niin, ettei mene edes kiinni, varsinki jos sovitat ohuiden sukkisten päälle. Multa kukaan mitään kysyny, mutta pitipähän kertoa. Oikeesti, oon tässä ostanu kahet farkut, jotka ei menny kaupassa kiinni, mutta himassa ku oon kulkenu nappi auki tunnin pari nii johan on menny!

      • Reply eeja keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 21:15

        Kiitos vastauksista, Annalle myös! kaksi mielipidettä on aina parempi ku yks :)

        hmph. Ku siellä H&M:llä ei ollu niistä toisista farkuista ainakaa enää sitä pienempää kokoa jälellä, täytyyköhän mun sit tyytyä nuihin.. kyseessä siis tuo paljon kehuttu Super Sqin-malli ja koko minkä ostin oli 26. En ois kyllä ikinä uskonu että MULLE vois olla muka sopivat ne kaikista pienimmät eli 25-koko. o_O. Mut nuohan on kyllä tosi pehmoset ja joustavat materiaaliltaan. Toisesta väristä tais olla pienempääki kokoa vielä, vois kyllä ne ainaki käydä vaihtaan.

        Noh eniveis, kiitti ja toivotaan että ei uudet farkut venyis aivan käyttökelvottomiksi. :)

  • Reply Ida-Liina keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 00:23

    Hei!

    On tosi ”puhdistavaa” lukea sun tekstiä, koska tasan tarkkaan kaks kuukautta sitte olin aivan samanlaisissa ajatuksissa! Ite tällä hetkellä tallailen katuja Australian Adelaidessa. Mulla oli (ja on edelleen) kotona maailman paras perhe ja ihana poikaystävä, mutta kuitenkin uskalsin repästä ja karata maapallon toiselle puolelle. Ei se helppoa ollu, etenki aika ennen lähtöä oli jotain aivan kamalaa. Sitä vaan laski päiviä siihen, että montako päivää kerkee vielä viettämään rakkaittensa seurassa, kuinka monta kertaa kerkee käydä kahvittelemassa ystävien kanssa ja kuinka pitkään saa nauttia Suomesta.

    Viimesinä päivinä kotimaassa sitä tajuaa monenlaisia asioita ja sitä jotenki oppii arvostamaan kaikkea ihan eri tavalla. Oon aina inhonnu kylmää, mutta jotenki tänä syksynä nautin siitä erityisesti, ku tiesin että oon pääsemässä pois.

    Tänään tulee kuukausi täyteen siitä ku mä alotin vaellukseni maapallon toiselle puolelle, kenguruiten luvattuun maahan. Kertaakaan en oo vielä katunu päätöstä tai toivonu, että olisinpa Suomessa. Vaikka se poikaystävän lämmin syli onki sielä Euroopan perukoilla.

    Nauti Suomesta ja ystävistä niin pitkään ku voit, mutta älä murehi tai ikävöi mitään liikaa etukäteen. Se vie vaan voimat ja fiilikset :)

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:06

      jep kiitos tästä :) Mä yritän nauttia vaikka toi ulkona vallitseva lumimyrsky tekeekin siitä vähän vaikeeta :D

  • Reply Niina keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 01:45

    Ei niitä unelmien prinssejä onneks kävele vastaan ihan joka päivä, itellä ei ainakaan kävelly mutta mietin nyt että halusinko vaan keksiä itelleni tekosyyn että en lähtiskään. Ite lähdin sillon yksin täysin vieraaseen maahan jonka kielestä en ymmärtäny kun muutaman sanan. Itekkään en osannu jännittää kun vasta tegelin kentällä kun ootin että mua tultais hakemaan. Ekat viikot meni hirveessä kotiikävässä joka onneks sit helpotti kun tutustin saksalaiseen perheeseeni. Ja niinkun sanoit skypet ja sähköpostit sun muut on olemassa joten älä huoli hyvin se menee!

    Toivon lemppari bloggaajilleni ihanaa vuotta ausseissa ja sitten paljon kuvia ihanista (paidattomista) aussipojista ;>

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:07

      niin moni on toivonu noita paidattomia aussipoikia, etten vois pettää mun lukijoita ja olla julkasematta niitä :D

  • Reply hanna keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 13:38

    oisko itää mahiksii saada JOTENKIN noi luvut tos laskuris näkyviin ?? haluisin vaa nähä tarkkaa et millon ootte lähös niin voin jännää sunki puolesta :))

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:08

      mulla ne näkyy ihan normaalisti… Ilmeisesti explorer on se joka niitä ei näytä, joten suosittelen käyttämään jotain hippasen parempaa selainta :)

  • Reply mariiy keskiviikko, marraskuu 24, 2010 at 22:18

    Oon tässä pitemmän aikaa seurannu sun ja Annan blogeja. Ensin löysin Annan blogin ja sen kautta sun. Tää kuullostaa iha hullulta, koska en oo ikinä nähny teitä ees livenä tai jutellu tai mitää, mut musta tuntuu että tulee kauhee ikävä ku muutatte. :D (älä pidä mua hulluna, ette te oo mikää pakkomielle mulle että ei tarvii pelätä) OUTOO ! Asun ite Kuopiossa ja te nyt Helsingissä ja seuraan vaan teidän blogeja mut jotenki silti tuntuu kauheen haikeelta ku te lähette(tai sit oon vaa nii kateellinen). Mut anywayy, hyvää matkaa tytööt ! Meksiko ois ollu kyl parempi matkakohde ni oisit saanu sitä tequilaa::D haha no ei. (Psst, oon osallistunu teidän kaikkiin arvontoihi enkä ikinä voittanu mitää! nii tee mulle semmone priva arvonta?:)) )
    … Ja joo oon väsyny.

    • Reply Meri torstai, marraskuu 25, 2010 at 12:09

      Awww. Ei pidä tulla ikävä, kun me kuitenkin jatketaan tätä!

      ihana kommentti, hihittelin tolle lopulle :)

  • Reply jjackie perjantai, marraskuu 26, 2010 at 00:43

    taitaa tulla random avautuminen, mutta bear with me.

    ite oon tähän mennessä hannannut kaikista mahdollisuuksista lähteä ulkomaille. tai siis suuret on olleet suunnitelmat opiskella siellä, täällä ja tuolla, mutta kuinkas sitä vaan päädyttiin suoraa lukiosta helsingin yliopistoon ja ollaan niin pitkällä opinnoissa, että vaihtoonkin lähteminen on jo melkein mahdotonta. ehkä toissapäivänä kuitenkin julkastiin ens vuoden vaihtopaikkoja ja nyt oon selaillut ihan kuumottuneena noita aussiyliopistojen sivuja… saattaisin saada sumplittua itteni vielä vaihtoon, jos lykkäisin valmistumista puolella vuodella, mut voi nää jänishousut sentään.

    oon aiemmin kelannut aina perus-euro-akselia eli britit, saksa, ruotsi tai viro. saksaan en päässyt vaihtoon (fail), joten toisaalta ei haluis taas pettyä. sitten hain vähän aikaa sitten canberrasta harjottelupaikkaa, jota en tietenkään saanut, mutta sitä hakemusta tehdessäni aloin nähdä australian uusin silmin. (opiskelen poliittista historiaa ja mun mielestä australian historia on EHKÄ kaikkein mielenkiintoisinta.. lisättäköön tähän vielä mun sivuaineesta aiheutuva kiinnostus kaikkia oseaniajuttuja kohtaan, voi vitun urpo joo :D)

    lisäksi tässä tulee se syvällisempi juttu siitä, etten oo koskaan oikein suomessa ollut onnellinen ja aina välillä sitä sitten miettii, että sopisinko paremmin jonnekin muualle.. ja sitten tuun taas siihen tulokseen, ettei tässä kuitenkaan maisemanvaihto auta. tyhmähän se on kuitenkin, joka ei ota riskiä. :) (sekään ei tietysti hirveesti auta, että mun äiti ei osaa edes esittää olevansa kannustava tälläsissä ja mun on hirveän vaikee tehdä mitään ilman sen tukea, plääh) kassellaan pääseekö tää tästä koskaan minnekään vai haaveilee ikuisesti.

    huh, joo nyt vois taas arpoa, että yritänkö kikkailla riskillä itteni wollongong-girliksi. oishan se vaan makeinta ikinä.

  • Reply Miia tiistai, elokuu 30, 2011 at 02:09

    Mulla tuli eilen illalla pakollinen tarve lukee sun juttujas joten oon tässä reilun vuorokauden aikana lukenu joka ikisen postauksen (on mulla oikeesti elämäki..) ja oon entistä enemmän rakastunu tähän blogiin!

    Tätä postausta lukiessa alko oikeesti itkettää ja kiukuttaa ja kaikkee ku aloin miettiä miten mun piti lähtee vaihtoon mutten kuitenkaan uskaltanu vaikka kaikki oli maksettu jo ja lähtö oli ihan muutaman kuukauden päässä ja jäi kaduttaa ihan hitosti. Mietin koko sen vuoden et voisin nyt olla jossain päin jenkkilää tekemässä vaikka mitä mut olin luuseri ja istun suomessa kaiken vanhan ja tylsän keskellä.
    Joskus on pakko uskaltaa jossei haluu jäädä tänne tyhmään suomeen loppuelämäksi ja nyt oonki päättäny että viimestään tamikuussa lähen aupairiski ausseihin tai uuteen seelantiin!
    Siinä on samalla aikaa miettiä mitä haluais opiskella ja missä asua sitten vähän pysyvämmin.

    Mun piti tulla kertomaan että oot ihana, tää postaus sai mut heräämään ja oikeesti toteuttamaan unelman(ainakin toivottavasti, tässä on paljon aikaa vielä ni kaikki voi mennä pieleen)

    Ja hei, oisko mahollista että sitä sun vanhaa blogia pääsis jossain vaiheessa vielä lukemaan? Jos ei niin jos tekisit tänne jonkun postauksen sun tatskoista. Kaks onnistuin bongaamaan täältä mut mun käsittääkseni niitä on 4 ni ois kiva nekin nähä:)

    • Reply Meri torstai, syyskuu 1, 2011 at 13:07

      nokun nimenomaan, sitä katuu huomattavasti enemmän niitä asioita jotka jättää tekemättä kun mitä tekee… ja aina pääsee pois jos se koti-ikävä iskee ihan hirveeks. ja vaikka mullakin on ollu ihan jäätäviä ikäviä, niin en mä oo kertaakaan ees tosissani miettiny kotiinlähtemistä :) eli tsemppiä ens vuoteen, lupaan että se onlähtemisen arvosta!

      mä joo kaivan sen tatskapostauksen jossain vaiheessa :)

    Leave a Reply

    Previous Post Next Post