you’re my everything, you make me feel so alive

tuijottelin tossa o-indexin viime viikon tilastoja pienen paniikin vallassa 23 000 ja rapiat viittii avata mun blogin viikon aikana ja toi määrä on kasvanu tasasesti koko ajan. Kun mä alotin bloggaamisen joskus kolme vuotta sitten, en ikinä ajatellu et se johtais tähän. Mä löysin koko blogimaailman ihan sattumalta. Surffailin vaan netissä ja löysin jonkun ihan random kenkäblogin. Jäin heti koukkuun. Jossain vaiheessa mua alko ärsyttää ettei kyseinen blogi päivittynyt mun makuun tarpeeks usein ja niinpä perustin oman. Kirjottelin niitä näitä aina sillon kun sattu huvittaa ja olin ihan järkyttyny kun blogislistalla mulla oli 50 lukijaa. Niin monta! Välillä mulla on menny hermo koko hommaan ja oon päättäny etten enää koskaan kirjota mistään kellekkään mitään… Jotenkin tää homma vaan on niin koukuttavaa, että aina siihen on taas sortunu.

Meni pitkään ennenku tutustu muihin bloggaajiin. Ei ollu mitään tilaisuuksia ja kanssabloggareita ei nähny kun välillä sattumalta jossain kadulla ja sillonkin yleensä syöksyny jonkun sähkökaapin taakse piiloon. Annan näin ekaa kertaa kun olin duunissa ja muistan ajatelleeni vaan että ”voi vittu, tossa on toi Mungolifen Anna ja mä näytän tältä..” moikattiin jotenkin tosi ujosti. No sit tuli eka Helsingin miitti ja pääsin tapaamaan kaikki nää ihmeelliset tytöt ekaa kertaa kasvotusten. Mä jännitin sitä tilaisuutta NIIIN paljon. Mä olin liimannu itelleni tekoripset tätä suurta iltaa varten ja koska se vei niin paljon aikaa, en ehtiny meikata muuten juuri ollenkaan. No se toinen ripsi oli ihan päin helvettiä ja kutitti silmää koko ajan, niin että näytin siltä että itkin ku silmät vuos. Ja siinä mä sit olin, niiden mun pelkäämien ihmisten keskellä meikittä, itkeneenä ja vaatteissa joita vihasin.

Jostain syystä tytöt ei kuitenkaan pitäny mua ihan kummajaisena koska sain kutsun uudestaankin joihinkin bileisiin. Jos joku ois kertonu mulle sillon kun tän homman alotin, että tuun saamaan tätä kautta elämääni kaks upeeta naista, jotka kuuluu ehdottomasti mun lempi-ihmisten top vitoseen, en ois uskonu sitä. Tää oli harrastus jota häpesin tosi pitkään. Jos näin blogityttöjä niin mutisin kavereille vaan että ”nään yksii kavereit vaan. ETTE TUNNE” ja Kalle epäili sillon, että mulla oli suhde jonkun toisen kanssa, kun olin niin salaperänen mun menemisieni suhteen. Henna oli eka jolle tulin ulos kaapista ja sitäki jännitin tosi paljon. Onneks sen suhtautuminen oli ihan positiivnen ja se tykkää musta vieläkin ♥

No ne mun naiset. Laura on maailman ihanin tyyppi. Oikeesti! En usko että kukaan joka tuntee Lauran voi olla pitämättä kyseisestä Neidistä. ♥ Ollaan aika samanlaisia Lauran kanssa (onneks sanoin just et kaikkien on pakko tykätä siitä ;D) Kummatkin on välillä vähän hiljasempia isossa porukassa. Mut meil on omat kahdenkeskiset salaisuudet ja jutut ja käydään aina välillä ihan vaan kahestaan treffeillä ja tuijotellaan seiniä ja ollaan hiljaa. Tai sit ehkä ei olla. Teen just sotasuunnitelmaa et miten saan Lauran huijattua mukaan Australiaan, koska en kestä ajatusta että joudun olee niin kauan ilman sitä.

No sit on se joku Anna. Mä oon aina tykänny Annasta vaik se aluks olikin mun mielestä liian äänekäs enkä tälleen hiljasena ihmisenä ymmärtäny miten kellään voi olla niin paljon asiaa. Meni jonkin aikaa ennenku alettiin hengailee enempi, mut sen jälkeen ollaankin oltu aika paita ja perse. Anna on se joka jaksaa hokea sulle että oot ihana ihminen sillon kun tunnet ittes sammakoks ja  oot varma ettet pääse koskaan naimisiin vaikka kello on puol viis aamuyöllä ja Annalla on töitä aamulla. Sillä on aina aikaa ystäville. Anna on se joka tulee kertomaan tulevalle aviomiehelle että jos se koskaan satuttaa mua niin se kokea Annan vihan ja trust me, kukaan ei halua nähdä sitä. Mä olin monta päivää ihan shokissa sen jälkeen kun Anna korotti mulle ekan kerran ääntään jostain asiasta :D Se on mulle tuki ja turva joka jaksaa mua myös mun huonoina känkkäränkkäpäivinä.

Tää blogimaailma on niin täynnä upeita naisia, että harmittaa ettei kaikkiin oo ehtiny tutustuu niin hyvin kun haluis. Iida, Iines, Arez, Saara, Nadja ja ne kaikki muutkin. Upeita mimmejä joista oon saanu ihania kavereita ihan vaan siks et joskus alotin kirjottamaan jotain typerää nettipäiväkirjaa.

Eikä tiettenkään pidä lukea mun ihania ja upeita lukijoita. Te ette ehkä ees tajua miten kiva kommentti piristää päivää ja miten joidenkin vakkarikommentoijien kommetteja odottaa, musta on ihanaa että kerrotte myös mitä teille kuuluu! Oon aina ihan romuna jos Lulu ei kommentoi mulle hetkeen kun oon varma ettei se enää tykkää musta ja sama koskee myös monia muita niitä neitejä joiden nimimerkin on oppinu tunnistaa jo ajat sitten. Kiva että tekin ootte olemassa ♥

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

You Might Also Like

42 Comments

  • Reply Oona lauantai, marraskuu 20, 2010 at 14:57

    Hhahaha niin ihania kuvia!:)

  • Reply llaura lauantai, marraskuu 20, 2010 at 17:14

    evään myös sinun viisumisi.

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:44

      laitan sut mun harry potter taikalaukkuun ♥

  • Reply jonna lauantai, marraskuu 20, 2010 at 17:46

    Aivan ihana postaus, tässä oli jotain ihanan aitoa :) huomaa n miten paljon välität ystävistäsi !
    Toiseks, tää sun ja annan aussivuosi on ihan mahtava juttu, oon päivä päivältä enemmän fiiliksissä siitä että te lähdette matkaan :) Asuminen ulkomailla on ollut mun unelma niin kauan kun jaksan muistaa ja nyt tuntuu että pääseen seuraamaan tätä ihan läheltä. Mahtavaa että just te teette unelmistanne totta :)

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:44

      :))

  • Reply matty lauantai, marraskuu 20, 2010 at 18:40

    voi luoja. tekisin mitä vaan, että ois tollanen frendi ku anna. oo onnellinen annastas !

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:45

      olen äärettömän onnellinen <3

      • Reply Anna sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 00:23

        Mä sulin <3

  • Reply iines lauantai, marraskuu 20, 2010 at 19:54

    ihana Meri <3

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:45

      ihana iines <3

  • Reply l_tiina_l lauantai, marraskuu 20, 2010 at 20:16

    Olin jo aiemmin arvellu että asutaan samalla kadulla, mutta eilen sain siitä varmistuksen kun tulit kadulla mua vastaan. En ehkä olis tunnistanu sua kun näytit lievästi vittuuntuneelta isoine kantamuksinesi, mutta katsoin tarkemmin kun sun takkis oli niin ihana. Mietin tuon kohtaamisen jälkeen kuinka paljon oot vaikuttanu mun elämääni mm. kyseisenä päivänä. Juuri muutamaa hetkeä aiemmin olin tehnyt sinun antamasi ohjeen mukaisia mustikkashotteja ja tuon jälkeen kiskonut päälleni ihanan napakoita farkkuja jollaiset minulla on toisetkin mutta ihan liian isoksi venyneessä koossa, kun et sillon ollut vielä valaissu mua siitä minkälaiset farkkujen pitää ostohetkellä olla. Kiitos siis kovasti elämänlaatuni parantamisesta! Paitsi että tän päiväisestä darrasta syytän kyllä sua :)

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:46

      siinä keilahallin kohalla? :D meinasin viskoa niitä ihmisiä jotka KEHTAS linnottautua mun kävelyreitille :D Ens kerralla sano moi! Oon pahoillani darrasta, kannattaa käydä tosta MEIDÄN kadun pizzeriasta hakemassa darrapizzat, ihan parhaita ;)

      • Reply Mia sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 02:19

        Haa! Nyt mäkin oon varma että asutaan samalla kadulla ;) Asun keilahallin yläkerrassa!

        • Reply Meri sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 10:40

          mä asuin teininä siinä viereises talossa :) meijän pitää alkaa järjestää ruusulamiittejä ;D

          • l_tiina_l sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 20:17

            Joo mä tulin vastaan siinä kiinalaisen kohdalla :D Mä asun ihan pizzeeriaa vastapäätä ja nyt mulla on hirveet tunnontuskat että mun pitäis mennä käymään siellä kun viimeks se myyjä antoi mulle 11€:n pizzan kympillä kun maksoin kakskymppisellä eikä se jaksanut kaivaa kolikoita vaihtorahaksi.

  • Reply pinsku lauantai, marraskuu 20, 2010 at 21:41

    Voi ku puhut ihanasti sun kavereista<3 :) en tiiä, miten on mahollista puhuu ystävistään samaan aikaan tolleen humoristisesti, mut sit kuitenkin niin, että ruudun toisella puolella tajuu paljonko ne sulle merkkaa. On seki taito, jota ei kaikilla ole ;)

    Nyt lähiaikoina, tässä parin kuukauden aikana about, too fast for love on noussu ihan yheks mun suosikkiblogeista :) Aluks en oikeen niin paljoo (EN YMMÄRRÄ MIKS) kiinnostunu tästä blogista, mut nykyään tää on siis yks ehdottomista lemppareista. Enkä ainakaan rakasta sun sarkastista huumorias, en yhtään ollenkaan. Eiku mitä.

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:47

      mua pitää ehkä lukea hetki ennenku oppii ymmärtämään mun aina niin hyviä juttuja ;D Mut kiva et oot löytäny :) Eiku ei, eiku mitä?

  • Reply Anita lauantai, marraskuu 20, 2010 at 21:57

    Musta on upeaa, että tollasten todella yllättävien asioiden kautta voi saada uusia ihania ystäviä. :) ihanaa että ootte löytäny toisenne. <3 meistä lukijoista on kiva ku sä oot olemassa. :)
    ps: seuraavan kerran kun tuun töistä (oon töissä samoilla huudeilla ;D) väsyneen ja kamalan näköisenä ja sä oot siel kassalla pirtsakkana ja kivan näköisenä, niin juu, tuun sanomaan sulle just noin ja yhteen hengenvetoon. :DD

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:47

      tervetuloa :))

  • Reply anni lauantai, marraskuu 20, 2010 at 22:14

    voi miten ihana postaus <3

  • Reply Anna lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:07

    Hah, katsoin että ”ei hitto millanen tyyli teillä on ollut”, mut kun näin Valtterin tuolla takana toi leohuivi päässä niin muistin että Annalla oli joskus ne teemabileet tms :-DD

    Mutta oli kyllä ihana postaus! :)

    • Reply Meri lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:48

      haha. siis miten niin? Valtteri pukeutuu jatkuvasti tohon huiviin!

      • Reply Anna sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 00:21

        Meillä oli kriisi Valtterin kanssa tosta huivista erossa… Se piti sitä panttivankina.

  • Reply Sanikkk lauantai, marraskuu 20, 2010 at 23:10

    http://justalittlebitwrong.blogspot.com/

    juu siis mitä te ootte aina lukijoita kiittämässä, kiitti teille ku jaksatte meille tekstiä väkertää :)) toosi ihana tää sun blogi muute, koukussa oon ;D

  • Reply Anna sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 00:21

    Voit lopettaa tällaset postaukset.. Hirveet paineet tulee. Voitko sit pitää huolen, että otat miehekseks jonku nörttipojan, joka on 160 cm, etkä mitään korstoo, ku en oo varma uskallanko olla oma viehättävä minäni uhkailuineni sille. Kiva thanks!

    <3 100 %

    • Reply Meri sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 00:28

      haha :D ilmotan sut huomenna jollekkin äärifeministien ”näin hakkaat miehet”-kurssille. Ja hei, ei tarvi enää miettii C:n ja B:n välillä! B taitaa olla ainut oikea vaihtoehto mulle et voit sit hakata sen jonka jälkeen mä karkaan C:n kanssa ja alotan suhteen P:n kanssa.

      • Reply Anna sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 11:51

        Hitto mikä määrä mulla onkaan miehiä uhkailtavana siellä.. No voin aina piiloutua ite S:n taake, nii problem solved! Joko mennään?!:D

        • Reply Emppu maanantai, tammikuu 2, 2012 at 21:41

          Ahahahahahaaa vähän naurahdin tälle kommentille kun äsken luin :D kuka oiskaan arvannu kuinka monta Australian aakkosta vuoden aikana tuleekaan!

          • Meri torstai, tammikuu 5, 2012 at 01:49

            juu ei :)

  • Reply TinDE sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 05:23

    Ihana postaus.. :) Ystävät on parasta mitä elämässä on! <3

  • Reply Niina Än. sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 09:53

    Hauskaa.

    Sustakin tiäkkö saa blogin välityksellä kuvan, et oot pulputtava papupata,
    mut nähtävästi edustat mun kaa sit melko samaa ihmistyyppii. Tän
    postauksen perusteellakin siis. Isos jengis aluks hiljasempi, mut sit sarkasmin
    kukka on se, mikä pääsee esille kun vähän tutustuu ; )

    Arvostan sun bloggailun tosi korkeelle, sen takia, että se vaikuttaa
    tosi rehelliseltä eikä lainkaan ”päälle liimatulta” kiiltokuvaelämältä.
    Jossa pari eteeristä kuvaa ilman päätä ja silleen :D

    • Reply Meri sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 18:18

      joo papupapata on aika kaukana musta :)

      ja kiitos! :)

  • Reply -Sara- sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 14:24

    Ai kun tää oli kiva :D
    Ite löysin blogeihin joskus pari vuotta sitten ja jäin muutamaa lukemaan ja sun blogiisi löysin Annan kautta. Olen kyllä muutamat naurunhörähdykset saanut täällä(kin). :)

    Voi teitä, ihania ootte, jatkakaa :)

  • Reply ida sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 15:31

    apua en osaa kommentoida täällä!

    sä oot <3. milloin me mennään testaamaan sitä urologijuttua?

    • Reply Meri sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 18:18

      hyvinhän se sujuu! täytyy nyt nähä! perjantaina afterwork?

  • Reply selja12 sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 15:43

    Hei,,,oot mun vakkariblogilistalla ja aina ootan et koska tulee päivitys =)=)
    Mä rupesin kans 2,5v sairaslomalla tossa vuoden alussa pitää blogia,,,mut ei siel oo kun 2 lukijaa =)=)vaiks mun kirjotustapaa on aina kehuttu en ehkä oo niin hyvä tässä=)=).
    siksi muakaan ei varmasti kutsuta mihinkää blogimiitteihin..vaikka niihin ois ihanaa tulla ja nähdä ja tavata uusia ihmisiä..saada uusia ystäviä…millä tavalla ne ihmiset niihin valitaan?

  • Reply iida sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 17:39

    Ihana postaus! :–) Ja ihana blogi. ♥

  • Reply Sanikkk sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 19:38

    heih sellainen kysymys ois että miks toi autralian lähtöpäivien laskuri ei toimi? ku sun tai annan blogissa en saa totoa kauanko vielä aikaa australiaan juttua toimimaan niin onko mun koneessa jtn vikaa vai onko se teillä joku häikkä siellä päässä?

    ihana blogi<3 pakko kaikille kavereillekkin hehkuttaa tätä aina ;D

    terkuin: Sani/
    http://justalittlebitwrong.blogspot.com

    • Reply Meri sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 20:31

      sulla on varmaan käytössä internet explorer? Tolla laskurilla on joku ongelma ko ohjelman kanssa.. kokeile firefoxilla tms, niin pitäis toimia :)

  • Reply AnsQ sunnuntai, marraskuu 21, 2010 at 23:01

    Oot kovin hyvä tyyppin kyllä varmasti aivan juu! Mä olisin kuvitellut sut hyvinkin puheliaaksi, mutta näköjään oon erehtyny. :)

  • Reply Lulu maanantai, marraskuu 22, 2010 at 10:56

    Kiits maininnasta, rupes melkein itkettää :’D Ei lukijana ehkä tajua sitä, kuinka merkityksellistä se kommentointi voikaan olla – hienoa siis, et muistuttelet välillä ;) Mukana ollaan ja täydellä tunteella! :-*

  • Reply Kettu tiistai, marraskuu 23, 2010 at 19:08

    ihana postaus <3

  • Leave a Reply

    Previous Post Next Post