Rantapallo

etenee

Hyvin alko tää päivittäin kirjottaminen kun oon hengaillu viimeset pari päivää kaverin seurana sairaalassa. Eilinen meni tapellessa vakuutusyhtiön kanssa ja tänään vaan varastin puolet sänkytilasta ja katottiin leffoja koko päivä ja yritettiin ymmärtää lääkärin puheista jotain.

Suomeen lähtö on lähes täysin varmaa, Peen mielestä se oli jopa hyvä idea. Naisenlogiikalla toki loukkaannuin vähän kun se tarjoutu maksamaan mun lennot, et mikä hinku sillä on päästä musta eroon, mut kun se lupas skypettää mulle joka ilta kun ei oo töissä, niin lepyin vähän. Tuli lähes nostalginen olo kun joskus puoltoista vuotta sitten vietin kaikki illat himassa koneen ääressä ja puhuin monen tunnin skypemaratoneja sen kanssa kun mä olin kotona ja se oli Balilla. Mä sillon jo ilmotin tytöille, että se on mun elämän mies, vaikkei se sitä ite viellä tiennykkää sillon. Se vaan vaati vähän kypsymistä. Älkää siis luovuttako niiden ryönärenttujenne kanssa.

Elämäkin on heti paljon valosampaa. Tai kun viikolla katoin Magic Mikeä ja se ei saanu mua hymyilemään niin tänään Dear John ei saanu mua itkemään. Edistystä! Toivottavasti saisin mahollisimman pian mun passin takas niin uskaltaisin varata lennot, ettei tuu vahingossa mitään viisuminylityksiä tai muuta säätöä. Kolme viikkoa aikaa hankkia kunnon rusketus päälle, että voin sitten Suomessa valittaa miten pahasti kuoriudun ja palata tänne niin, että kaikki pääsee kiusaamaan mua mun vitivalkosesta ihosta.

Meen kotiin, käyn kaikki mun kamat läpi joten luultavasi on tulossa iso huuto.net kasa tai vaihtoehtosesti käyn viemässä kirpparille tavaraa. Ehkä molemmat. Vihdoin jotain edistystä asioihin.

Vedin ihan överi-ison illallisen joten on ehkä ihan ok mennä puol kaheksan nukkumaan?

Kirjoita kommentti

Tagit

not accepting delay, opposition with calm or patience.

Ääh, mun eilinen avautuminen laitto kaikki asiat pään sisällä niin pahasti liikkeelle, että katellu lentoja kotiin. Jos tulis jouluks ja uudeks vuodeks kotiin, sais tauon tästä paikasta ja etäisyyttä kaikkeen, vois sitten pohtia että mitä oikein tekis ja pari hetkeä suomen talvea vois taas muistuttaa, että miks mä oon joskus tähän paikkaan niin kovasti rakastunu.

Ainut ongelma että kun oon saanu päähäni että haluun tulla kotiin, niin haluisin varata liput nyt heti paikalla. Kärsivällisyys ei oo ikinä kuulunu muhun vahvuuksiin. Puhelinyhteydet ei vaan oo taas ollu suosiolliset, enkä oo saanu mitään yhteyttä Peehen pariin päivään ja haluisin ehkä varottaa sitä ja puhua asiasta enkä vaan ilmottaa että mä meen nyt, nähään parin kuukauden päästä. Niin että saan sen uskomaan että ollaan yhdessä päätetty, en mulle tekee hyvää olla hetki oman perheen kanssa ja mennä ehkä töihin jos joku vaatekauppa vaikka huolii mut jouluapulaiseks.

Ajattelin että teen itteni kanssa diilin, että nappaan koneen kainaloon joka aamu ja meen kahvilaan tai johonkin ja kirjottelen teille sitten vaikka liibalaabaa, kommentoin vaikka ohi kulkevia ihmsiä tai ravintolan ruokalistaa. Ei se mikään kunnollinen rytmi ole, mutta ees alku. Tarviin sitä niin kipeesti. (mun tarvii myös lopettaa asiasta valittaminen ja ihan totta tehä asialle jotain)

Suomalaiseen tapaan ajattelin että paras tapa hukuttaa surut ja murheet on ottaa muutama kalja. Virhe. Tulin kotiin, kuuntelin rakkauslauluja ja paruin silmät päästäni. En oo niin pitkään aikaan ollu kunnolla viihteellä, että tänään on sitten särkeny päätä oikein urakalla. Lisäks meillä oli aamulla sähkökatkos melkein parin tunnin ajan ja hikoilin siinä sitten ilman ilmastointia tai tuuletinta. Ei kivaa. Ajatus ruoasta oksettaa, mutta onneks jääkaapissa oli puoltoista litraa spriteä jota oon yrittäny varovasti nauttia.

Alan muotoilemaan viestiä missä varovasti pohjustan asiaa. Tarviin myös jostain rohkeutta kertoa Anopille, etten tuukkaan ehkä ausseihin jouluks.

impatient_twilight_by_rainbowplasma-d5ld0yc

7 kommenttia
Tagit

Kaukosuhteen sietämätön vaikeus

Koska mun tän hetkinen suosikkinillityksen aihe on ison Denguekuume vaaran (kaks kaveria on ollu sairaalassa kahen viime viikon aikana ko sairauden takia) ja liian kuuman sään lisäks Pee, niin paneudutaan jälkeiseen hetki.

Jos me joskus erotaan, niin joudun poistamaan koko blogin ihan vaan siks että en jaksa lukea näitä omia jorinoitani yhestä kakslahkeisesta joka tekee mut hulluks, mutta jota ilmankaan en haluu olla. Mä oon huippu dramatisoimaan asioita. Mun mielestä kellään ei koskaan oo yhtään vaikeeta kun mulla ja kukaan muu ihminen maailmassa kun minä, ei joudu elämään yhtä hankalassa suhteessa kun minä.

images (1)

Pee tosissaan on duunissa aina kaks viikkoa putkeen ja sen jälkeen 6 päivää vapaalla. Koska siinä, että se selviää ausseista tänne, menee aikansa on meillä yhteistä aikaa periaatteessa viis päivää. Siihen pitää sit mahduttaa arkisten juttujen lisäks kaikki herran sosiaalinen elämä (jostain syystä sillä on myös muita kavereita kun minä) joten vapaaviikot menee hujauksessa ja sitten on taas kaks viikkoa odottamista (toki teen muutakin kun istun kotona ja kaivan nenää ja tuijotan kelloa, että monta minuuttia siihen on että se tulee takas, mutta silti)

Esimerkiks viime vapaaviikko. Peen yks parhaista kavereista, jota se ei oo nähny melkein vuoteen tuli tänne. Kiroilin valmiiks, koska tiesin että meijän kahenkeskinen aika tulee olemaan ihan nollassa. Niin olikin, lukuunottamatta sitä päivää kun Pee oli niin kauheessa vatsataudissa/ruokamyrkytyksessä ettei poistunu huoneesta mihinkään ja sain hoitaa pahantuulista ja oksentelevaa miestä ja maanitella sitä juomaan fantaa, mutta muuten käytiin kotona lähinnä vaan nukkumassa ja oltiin isommassa porukassa koko ajan. Jozien kanssa aina kiroillaan sitä, että ollaan parisuhteessa oman poikaystävän lisäks myös niiden kahenkymmenen läheisemmän ystävän kanssa.

31525_20130126_165121_long_distance_relationship_quotes_05

Sillon joskus suhteen alkuaikoina vakuuttelin, ettei mua haittaa tää sen työ ollenkaan. Sehän on vaan kivaa kun pääsen rauhassa tekemään tyttöjenjuttuja ja kattomaan sinkkuelämää ilman, että joku totee joka viides minuutti miten typerä sarja se on. Tää mielipide alko horjumaan aika nopeesti ja nyt oon aika romahduspisteessä.

Niillä jotka opiskelee eri paikkakunnilla poikaystävänsä kanssa, tai poikaystävä on intissä on vähän sama tilanne. En oo koskaan ennen aiemmissa suhteissa osannu arvostaa sitä, miten kivaa on herätä sen saman naaman vierestä joka aamu, tai että voi jakaa kaikki pienet jutut sen toisen kanssa. Nyt niistä sitten osaa nauttia senkin edestä, mutta silti on aina pieni katkeruus niitä kohtaan jotka saa elää normaalia elämää sen rakastamansa ihmisen kanssa.

tumblr_me36o6tnjW1rovmtbo1_1280

Ehkä joku, joka on tyttömänä ja suppeella kaveriporukalla ja poikaystävä duunnissa/opiskelemassa toisella paikkakunnalla osaa samaistua kunnolla. Ai ja lisätään siihen vielä rikkinäinen puhelin, että yhteydenpito on aika nollassa. Ausseissa oli helpompaa, oli kotijuttuja, hoidin Peen veljen lapsia, kävin kirjastossa tekemässä töitä tai puuhasin jotain muuta normaalia. Täällä mulla  tai kenelläkään ei oo selkeetä rytmiä, eikä mikään oo koskaan normaalia ja jos ei huvita nousta koko päivänä sängystä niin ei tarvitse. Voin tilata mäkistä safkaa kotiovelle ja olla puhumatta kenellekkään. Suomessa rakastin niitä päiviä, mutta ne sijottu duuniviikojen väliin, eikä ollu jokapäivänen mahdollisuus.

Mulle tarjottiin kyllä duunia. Työaika ois ollu 6 päivää viikossa klo 11-14 jonka jälkeen parin tunnin tauko ja sit takas töihin 18-02. Palkka ois ollu ihan OK indomittakaavaan, mutta tulin siihen tulokseen, ettei se oo sen arvosta. Sosiaalinen elämä täysin nollassa ja työnantajalle tuskin ois sopinu että pidän joka kolmannen viikon vapaata. Yritin ehdottaa Peelle että muutetaan suomeen, se löytäis luultavasti suht helposti duunia ja vaikkei löytäiskään niin mä pystyisin mun suomen työtahdilla (joka on helposti sen 70h viikossa) helposti elättämään molemmat. Se voi olla puolestaan kotivaimo. Ei saanu kannatusta. Ja suomesta edestakas lentäminen tulis liian kalliiks ja epäympäristöystävälliseks.

Harkistin yks päivä noin kolme sekuntia, että hankkiudun raskaaks jonka  jälkeen meillä ei oo muuta vaihtoehtoa kun asettua johonkin. Äidin ja anopin harmiks hautasin idean nopeesti.

89ebd696d07a7b27efffa4df26006ff9

Sen sijaan yritän hengitellä syvään, seistä päälläni, hakata päätä seinään, kirkua tyynyyn tuijottaa puhelinta ja odottaa sitä seuraava viestiä, kuunnella Oo siellä jossain mun – repeatilla ja laskea minuutteja siihen, että ehkä päästään joskus elämään normaalia elämää yhdessä.

Tekipä hyvää taas avautua.

20 kommenttia
Tagit

Ei vieläkään otikkoideoita

Vietin ihastuttavan aamun Immigrationissa säätämässä pass- ja viisumiasioita. Täällä noi viisumipidennysjutut voi hoitaa joko ite, joka vaatii pelkästään pitkää pinnaa ja aikaa tai sitten voi maksaa vähän ylimäärästä ja saada agentin hoitamaan kaikki paperijutut sun puolesta ja yleensä pääsee jonojen ohi. Mulla on uuden agentin etsintä edessä, koska nykyisen kanssa on ollu niin hitonmoista vääntämistä ja passi on aina muutaman viikon kadoksissa ennenkun se löytyy oletettavasti jostain kirjahyllyn takaa ja prosessi pääsee jatkumaan. Muutaman hermoja raastavan tunnin ja parin läpäistyn Candy Crush Saga tason jälkeen, kaiken pitäis kuitenkin taas olla reilassa ja toivottavasti saan passin takas parin päivän sisään. Aina kevyt stressi päällä, kun se ei takataskua ole lämmittämässä.

_DSC0902

Pee lähti eilen töihin, mikä tarkottaa mulle siivouspäivää, pyykkipäivää ja kotona piileskelypäivää. (mitä nyt pitää raahata reilu 15kg pyykkiä pesulaan) Mä oon tässä kuluvien kuukausien aikana todennu, että ihan sama miten kuljen Peen perässä ja nalkutan vaatteiden laittamisesta pyykkikoriin ja tavaroiden laittamisesta paikoilleen, niin ne ei sinne kulkeudu. (tässä kohdassa äiti nauraa vatsa krampissa, koska mä en koskaan ole ollu se maailman siistein ihminen, mutta trust me, oon löytäny ihmisen joka on vielä tuplasti mua pahempi)

Yritin arvioida jossain vaiheessa, että minne ne vaatteet yleensä päätyy ja siirrellä pyykkikoria sen mukaan, mutta tuloksetta. Niinpä meijän koti on joka kolmas viikko ihan ydinräjähdyksen jäljiltä. Peellä on hämmästyttävä tapa saada kaikki vaatteensa vaatekaapista lattialle noin kolme minuuttia siitä kun se on ulko-ovesta sisään astunut. Ausseissa ei ollu ongelmaa kun tavaralle oli tilaa enemmän kun kymmenen neliömetriä, mutta pienessä tilassa on tavaroiden paikalleen saaminen muutenki aika tetristä, niin yks siivoustaidoton mies tekee asioista yhtä helvettiä.

IMG_2615

Yks aurinkoinen päivä lisää Nusa Duassa. Missä se sadekausi viipyy?

Tytöt on ollu takas, mikä on kivaa kun pääsee olemaan negatiivinen ja valittamaan kaikesta mahollisesta ihan sydämensä kyllyydestä (meijän keskustelut on kun metron tekstaripalsta) toisaalta tyttöjen näkeminen on lisänny entisestään melko pahana olevaa koti-ikävää. Pitää nyt kattoa et mitä tekee ja mihin menee ja ääääääh. Ekaa kertaa elämässäni kadun sitä aiemmin vietettyä vuotta Ausseissa, ois niin helppoa kun vois ottaa Working Holidayn ja mennä tyhjentää aivoja johonkin banaanifarmille. Ilmotin Peelle, että meillä on parisuhteen kehityskeskustelu kun se tulee takas kotiin (sopivasti kolme tuntia sen jälkeen kun se oli lentäny maasta, että se saa rauhassa panikoida seuraavat pari viikkoa) niin voin nyt sitten alkaa laatia listaa asioista mitä haluan muuttaa. (pois Indoista kun vuokrasoppari loppuu ja isomman pyykkikorin ja lupauksen ettei se tahdo jatkaa nykyisessä duunissaan ikuisesti tai vaihtoehtosesti ottaa mut mukaan laivan kannelle ottamaan aurinkoa samalla kun ite metsästää mulle uusia helmiä)

Koska en pääse sinne banaanifarmille tienaamaan miljoonia, niin mainostetaan Yves Rocherin joulukammpista jolla saa 10€ pois, mikäli ostoskorin loppusumma ylittää 39.90€

Fullscreen capture 20112014 115000 AM

2 kommenttia
Tagit ,

With metal gear solid to tekken 3

Koska en äärettömän palaneesta takapuolesta johtuen saanu nukuttua eilen illalla kukuin valveilla ja tuijottelin Frendejä puol neljään. Puol kymmenen tänään heräsin ihan kauheeseen karjuntaan. Pelästyin eka, että talo palaa tai jotain muuta yhtä kamalaa, joten revin mekon päälle ja menin ulos kattomaan mitä tapahtuu. Melu tuli naapurista, Jozien luota.

_DSC0899

Jozie teki perustavaalaatua olevan virheen. J:n poikaystävän synttärit oli muutama viikko sitten eikä me jostain syystä käyty keskustelua ”mikä ois hyvä synttärilahja poikaystävälle” Ehkä juuri tästä johtuen tyttöparka osti hanipöölleen lahjaks PlayStationin. VIRHE! Tyttöparka valitti jo siinä vaiheessa kun poikaystävä oli töissä, että puhelut on vähän turhauttavia kun toinen osapuoli on jotenkin poissaoleva ja taustalta kuuluu sotapelin räiskintää. Siinä vaiheessa kun totesin että samainen laite on asennettu Balikodin telkkariin, ois pitäny arvata mitä tästä seuraa.

Karjunta tuli poikien FIFA -matsista joka oli alotettu ilmeisen aikaseen surffattavien aaltojen puutteen vuoksi. Jozie istu puutarhatuolissa ja veti putkessa röökiä näyttäen äärettömän stressaantuneelta ja pohti ääneen et mitä tuli tehtyä. Yritin ehdottaa että voidaan ostaa SIMS ja kun ollaan seuraavan kerran samaan aikaan kaivosleskinä, niin voidaan sit koukuttua siihen. Inhoon sotapelejä, koska ne stressaa mua ja alan aina panikoimaan ja viskaan ohjaimen kädestä joten ne ei tuu kysymykseen. JA futispelit on yleensä muuten vaan tylsiä.

Tää ilta kulu säkkituolessa maaten, tilattiin pizzaa ja tuijotettiin kun pojat pelas. Olin salaa aika fiiliksissä miten kivaa oli vaan olla porukalla jonkun kotona. Niin arkista.

_DSC0922

”voitko ottaa musta kolme kuva ihan vaan nopeesti ennenku pojat tulee takas”

Pee kiusaa mua aina mun asukuvista. Lähinnä sen takia että joka kuvassa on ”leg thing” (totta, hassua vaan että se huomaa) Mä muutenkin yleensä välttelen koko blogista puhumista, koska en jaksa selittää miten blogi toimii tai mitä se käsittelee tai että voiko sitä käydä lukemassa. Pahinta on se, jos porukassa on ruotsalaisia ja Pee möläyttää jotain mun blogista. Niiltä kysymyksiä kun yleensä riittää.

Mekko Cotton On:in aleista $10. Ihastuin malliin niin, että mulla on sama riepu kolmessa värissä ja silti ne on jatkuvasti pyykissä.

Oman poikaystävän synttäreihin on alle kuukaus aikaa eikä mulla oo mitään hajua mitä ostaa lahjaks. Ehkä lyön viimesen naulan arkkuun ja hankin Xboxin.

4 kommenttia
Tagit