pitkä matka kaksikieliseksi.

Tästä oon ennenkin puhunu, (mm. täällä ja täällä) mutta puhutaan taas. Kaksikielisyys.

”Puhuthan sä suomea tytölle” on varmaan yleisin kysymys joka mulle Suomessa esitetään. Vastaus on aina sama. ”Joo, yritän ainakin.” Mulle on alusta asti ollu vähän haasteellista jutella suomeksi tytölle, varsinkin sillon kun on muita ympärillä. Jos ollaan vaan oman perheen kesken kotona, niin mitään ongelmaa ei ole. Höpötän suomeks minkä kerkiän, mutta sit julkisilla paikoilla usein kielen englanniks samoin jos on jotain puolituttuja ympärillä.

”juuuuuice”

Continue Reading

pääsiäistä ja tukkajuttuja

Melkein taas puol kuuta menny! Meijän pääsiäinen meni vähän pipariks kun ipana oli niin kipee, oltiin mökillä muutama päivä, mutta tultiin lauanataina kotiin siltä varalta että ois pitäny lähtee käymään päivystyksessä. Ei onneks tarvinnu ja ipanakin on taas melkein täysissä sielun ja ruumiin voimissaan.

Me ollaan oltu tosi onnekkaita, koska Ipana ei oo oikein koskaan kipeenä. Flunssia sillä on ollu ehkä 4 koko elämänsä aikana. Yhtään antibioottikuuria ei oo koskaan jouduttu syömään ja lääkärikäyntejä normaaleiden neuvolakäyntien lisäks on kai kaks tai kolme. Oon siis aina vähän neuvoton kun ipana on kipeenä ja kun se sillon pääsiäislauantaina ei enää ees leikkiny, istu vaan sylissä ja halas niin olin ihan paniikissa että mun lapsi on menny rikki.

Mä olin sit taas vuorostani kipee viikonloppuna, mutta mullakin alkaa olo helpottaa.

pulla hommia.

 

Continue Reading

Pääsiäispäivitys

Päivitys, ennenkun karataan pääsiäisen viettoon mökille, ihan vaan koska oon taas kirjottamiseen makuun päästy.

Jetlag alkaa vihdoin olla selätetty, tosin kiitos kellon käännön nukuttiin eilen molemmat puol kymmeneen ja päiväunille saan ipanan selkeesti myöhemmin kun aiemmin, mutta ei enää viideltä herätyksiä ja itekkin jaksaa valvoa yli kaheksaan. Voitto.

kuinka saada taapero-flunssa osa 1.

Continue Reading

talosuunnitelmia.

Kuten tuossa aikaisemmassa postauksessa kerroin,  niin ostettiin tontti, johon pitäis nyt tän vuoden aikana saada talo pystyyn. Piirrustukset on about valmiit, tällä hetkellä ne on rakennusinsinöörin käsittelyssä ja odotetaan maaperämittauksen (?) tuloksia. Ilmeisesti sieltä maaperämittauspaikasta (mulla ei oo mitään hajua mitä nää on oikeesti suomeks…) oli osotteen perusteella sanottu, että on tosi kiviperästä maata ja appiukko, joka on meijän rakennusvastaava ehti ilmottaa että jos sielä on liikaa isoja kiviä niin ei välttämättä voida rakentaa ollenkaan, koska tulee niin kalliiks räjäytellä ne kivet pois alta. Herää kysymys että miks hitossa me ei maksettu muutamaa satasta siitä mittauksesta ENNEN kun ostettiin tontti, jos se kerran on niin ratkaseva tekijä.  Helppoa kai olla jälkiviisas vaikka aika paljon ärsyttääkin.

Oon siis salaa varma siitä, että koko taloa ei voida rakentaa, mutta en saa sanoa sitä ääneen, koska oon niin negatiivinen. Yritin selittää miehelle, jälleen kerran, että parempi vaan tottua mun ”pessimisti ei pety” -ajattelumaailmaan.

Silläkin uhalla, että taloa ei koskaan tule ja asutaan loppuelämämme jossain sillan alla, niin tässä näitä piirrustuksia. En tiedä kiinnostaako nää ketään muita kun perhettä :D

Continue Reading