29 + 4

Hellurei!

Taas on hävinny muutama viikko, kyllä se aika lentää kun on mammalomalla ja päivisin ei tee yhtään mitään. Sen jälkeen kun melkein pyörryin kaupassa, multa on kielletty ruokaostoksilla käynti tai muuten vaan rehkiminen sekä kävelylenkit ilman seuralaista siltä varalta, että nuupahdan jonnekkin kadun reunaan. Mainitsin tästä neuvolassa että kaikki on vähän ylihuolehtivaisia ja hössöttää liikaa ja jouduin hirveeseen tenttiin et pidetäänkö mua vankina kotona ja onko Pee aina näin kontrolloiva. Yritin toppuutella, ettei tässä mitään hätää oo, että se ottaa tän isäks tulon vaan vakavasti ja kääris mut ja vauvan pumpuliin jos vaan pystyis. Meillä on nyt varmaan jotkut isot huutomerkit meijän tiedoston kohalla, että perheoloja seurataan. Nojoo parempi että ne kiinnostuu ja kyselee tarkasti, niissä tapauksissa kun kotona oikeesti on ongelmaa tai perheväkivaltaa tms. Jos ees muutama tapaus tulee niiden tenttauksen kautta tietoon, niin hyvä!

10 viikkoa laskettuun aikaan. Ja 8 vauvan syntymään koska oon päättäny että vauva syntyy kaks viikkoa etuajassa. Se että mä ite synnyin melkein kaks viikkoa myöhässä, ei ihan hirveesti tue tätä mun päätöstäni, mutta pidän mielen positiivisena ja otan kaikki poppakonstit käyntiin. Vadelmanlehtiteetä ja tabletteja, tulista ruokaa ja ananasta. Kyllä tää tästä! Ihmettelen ettei Iines estäny mun puhelinnumeroa ja facebookkia kun olin vähän malttamaton vauvan syntymän kanssa ja tiedustelin vointia jatkuvasti :D Ihanaa kun on ollu kaveri joka on muutaman kuukauden edellä raskauden kanssa, niin on voinu kysyä oireista jne.

Kävin pari viikkoa sit testailemassa veren sokeripitosuuksia jotka oli ihan kunnossa, jouduin kuitenkin johonkin tarkempaan testiin kun ne tajus lukea mun paperit läpi ja totes että mulla on perheessä diabetesta. Niinpä istuin tiistaina taas kaks tuntia labrassa perse ihan puutuneena ja annoin verikokeita. Näytän ihan narkkarilta kun ilmeisesti mun käden mielest 4 verikoetta kolmen päivän sisään on liikaa. Olin just aiemmin käyny testauttamassa veren jotain vitamiinijuttuja. Lääkäri ei oo soitellu joten toivon että oon selvillä vesillä. Mul on niin rajottunutta muutenkin toi mun syöminen, että raskausajan diabetes ei varsinaisesti ois tervetullut (onko se koskaan) Syön aamupalan kyl kiltisti ja lounaaks muutaman hapankorpun, mut iltasin ei vaan maistu yhtään mikään ruoka. Ellei se sit oo jotain ihan kauheeta roskaruokaa. Mäkkäri ja pizza kyllä maistuu mihin vuorokauden aikaan tahansa. No sallin itelleni sen muutaman palan pizzaa tai juustohampparin sillon tällön. Välillä on sellasia päiviä, että voisin syödä hevosen ja sen varsat helposti, mutta useimpina päivivä luulen et vauva painaa mun vatsalaukkua niin ettei vaan huvita.

Sanotaan, että vauvan luonne paljastuu jo tässä vaiheessa. Ne vauvat on aika rauhallisia ja ei potki juurikaan jatkaa kuulema samaa chillaus-meininkiä myös vatsan ulkopuolella. Mikäli se pitää paikkaansa, niin oon pulassa tän meijän ipanan kanssa, joka kuvittelee ilmeisesti olevansa superpallo. En oo ihan varma onko ipanalla jotain ylimääräsiä raajoja kun välillä tuntuu että potkuja ja iskuja tulee ihan joka puolelta. Ehkä ipana harjottelee haarahyppyjä. Mutta varsinkin sillon kun oon menossa nukkumaan niin hätkähtelen aina hereille kun osuu isku johonkin kylkiluiden väliin.

Mulla ei EDELLEENKÄÄN oo autoa. Käytiin maanantaina koeajamassa kahta autoa, sitä ihan samaa mallia mitä tähänkin asti ja joissa ei oo muuta eroa kun ajetut kilometrit. Ja joka kerta pitää esittää, että ei tiedetä tarkkaan mitä halutaan (no ilmeisesti ei tiedetä ja sillä, että onko autolla ajettu 20 000 vai 30 000 kilsaa on massiivinen ero auton kannalta) joten oon kuullu saman auton tylsät ominaisuuden miljoonaan kertaan. Ei sillä että se kakslitranen moottori kertois mulle mitään autosta sen enempää kun ennenkään.

Sunnuntaiaamuna ollaan menossa taas kattomaan niitä samanlaisia autoja, joiden välillä ei mun mielestä oo yhtään mitään eroa. Saan auton ehkä siinä vaiheessa kun ipana alottaa futistreenit ja mun pitää ajaa sinne. Toisaalta mun elokuun facebook-vauvaryhmässä synty kolmas vauva. Kahella mammalla oli laskettu aika mun jälkeen ja poikaystävä tais tajuta et periaatteessa vauva saattaa ihan oikeesti syntyä jo kohta, koska nyt näille autokaupoille on raivattu aikaa ihan erilailla. Pee myös järkytty ku tajus etten oo vielläkään tilannu vaunuja ja lupasin hoitaa asian vielä tällä viikolla.  Tän postauksen jälkeen täytyy alkaa siis näppäilemään vaunutilausta, jännää!

IMG_4939

Se pakollinen peiliselfie. Tosin tää on jo viikon vanha. Nyt maha on kasvanu sen verran, että sellaset asiat kun jalkojen sheivaaminen tai kenkien sitominen on muuttunu ylivoimasen vaikeeks.  Jos epähuomiossa rojahdan meijän toiselle sohvista, niin  joudun kierähtää siitä pois, koska muuten ei oo mitään mahollisuutta päästä ylös.

Ah oltiin (taas) syömässä kaverin ja sen naulapää tyttöystävän kanssa (jonka mielestä kakskielisyys pilaa lapsen ja tekee siitä älyllisesti vajaan) Olin jo valmis antamaan tytölle toisen mahollisuuden, koska se oli tosi mukava eikä yrittäny antaa mulle enempää kasvatuksellisia ohjeita mut sit se mimmi tilas salaatin. Ei siis kanasalaattia tai fetasalaattia vaan puolikkaan jäävuorisalaatin. Siis sen kerän. Toki jokainen voi tilata mitä haluaa, mutta mitä helvettiä? Menenenpä ravintolaan ja maksan 10 dollaria salaattikerästä jonka saisin kaupasta kahella. Ehkä tää on vaan mun mutinaa ja morkkista kun ite vetäsin jonkun kermasen pastan ja valkosipulileipää naamariin.

Team Yellow

Vajaa puol vuotta sitten istuttiin poikaystävän kanssa sängyllä ja tuijotettiin tikkua ja siinä olevaa kahta viivaa jotka muutti meijän sen hetkisen elämän. Seuraava lause oli mikä multa pääs oli ”mä tahdon sitten tietää vauvan sukupuolen” ja Pee nyökytteli että toki toki. Viikkoa myöhemmin se oli juhlimassa kaverinsa varpajaisia ja tuli kotiin ja ilmotti ettei voida missään nimessä selvittää tulevan vauvan sukupuolta, koska pojat oli puhunu siitä miten se oli paras yllätys koskaan kun ei tienny kumpi sieltä tulee. Muistaakseni toinen perustelu oli tyyliin ”eihän siinä koko synnytyksessä oo muuten mitään jännää!” … MIEHET.

design_1342193828064_4600485194584559814

Jatka lukemista

Raskausappsit ja autokaupat..

Oon koko aamun hyräilly ”mutta mä rakastan sua” – biisiä. Hämmentävää, koska mun piti äskön googlettaa että kenen biisi se on, enkä tiedä yhtään  missä oisin voinu sen kuulla viimeks. En vaan saa sitä pois mun päästä.

Hurraa alle 13 viikkoa laskettuun aikaan. 90 päivää jos tarkkoja ollaan. Mullahan on siis suunnitelma, että aivastan vauvan ulos jokus viikolla 37, enkä mee missään nimesä yhtään yli lasketun ajan, eli oikeestaan kymmenisen viikkoa jäljellä.

Desktop

Mun ehdoton suosikki raskaussovelluksista on Ovia Pregnancy Jatka lukemista

Teiniäidin kuulumisia

Otsikko viittaa ”oh great, another teen mom” -kommenttiin jonka sain joltain kemikaaleilla päänsä sekoittaneen naiselta. Ihanaa olla kolmekymppinen teiniäiti ja ihanaa että joku metamfetamiini-pää kokee tarpeelliseks arvostella mun elämänvalintoja, ihan sama vaikka mulla ois ikää ois puolta todellisuutta vähemmän.  (Australiassa asumisen ”hyötyjä”, oppii tunnistamaan kaikki iceheadit jo kaukaa. Hyi miten inhoon huumeita. Näin asiasta seinään)

Tällä teinimammalla kaikki kuitenkin melko hyvin. Aika vähän matelee, siinä missä ne jossain vaiheessa katos, niin musta tuntuu että oon ollu melkein 30 viikkoa jo ikuisuuden ja todellisuussa mutta tulee 27+0 täyteen huomenna. EI LÄHELLÄKÄÄN. Mulla ei oo ultraa tai mitään sovittuna tai ees tiedossa, ne oli tossa alkuraskaudessa hyvä sellanen välietappi mitä odottaa. Nyt oon vaan raskaana, syön kun porsas (ainakin ens viikon raskausdiabates-testiin asti) ja itken joka kerta kun telkkarissa syntyy vauva.

Jatka lukemista

taas toimii!

Hurraa, kone toimii taas! Kuvat on tallessa joten ei tarvi enää murehtia että meneekö mahdollisesti kerralla 10 vuoden edestä kuvia jos kone päättää sanoa sopimuksen irti. Windows on uudestaan asennettu ja tietokone menee päälle ilman että jäätyy viittä kertaa. Ainakin toistaseks, saa nähä kauan tää ilo kestää.

funny-pregnant-woman Jatka lukemista