Vaeltaen Kalawista Inle-järvelle

Hotellilta hommattu minivan-kyyti jätti ryhmämme Kalawin läpi kulkevalle isolle tielle, josta reippain askelin rinkka selkään ja hostellille. Kalaw sijaitsee korkeammalla ja ilma onkin siellä viileämpää, tuli ihan Suomen kesä mieleen kun auringossa on lämmin mutta illalla saa vetää lämmintä päälle jos meinaa selvitä elossa. Vaihtelu oli kuitenkin virkistävää ja oli mahtavaa kun vaatteet eivät olleet koko ajan märkänä hiestä.

Pyykin kuivatusta Kalawin kylän rinteillä.

Kalawin kylä ei kovin paljon tarjoa nähtävää ja toimiikin lähinnä pysähdyspaikkana vaellukselle suuntaaville. Kaksi yötä täällä oli siis hieman liikaa mutta oli hauska nähdä pienen kylän elämää ja käydä lyhyillä kävelyillä läheisten ”vuorten” rinteille. Ihan muutama porras tuli noustua siellä.

Vaelluksen ensiaskeleet

Reippahasti käypi askeleet.

Olimme sopineet Baganissa tapaamani ranskalaisen ja brittiläisen kanssa, että menemme yhdessä kahden päivän vaellukselle Kalawista Inle-järvelle. Tämä on suosittu reitti reppureissaajien keskuudessa ja yleisin vaihtoehto taitaa olla kolmen päivän vaellus. Britti kuitenkin jäi sairastelun takia pois kyydistä.

Varasimme vaelluksen Eversmile nimisen firman kautta ja he ovatkin yksi suosituimmista ja edullisemmasta päästä. Edullisuuden myötä kuitenkin ryhmäkoko on usein isompi, meitäkin oli aamun koittaessa kolmetoista henkeä, joka taitaa olla jo aika maksimikoko. Sekalainen porukkamme oli kuitenkin todella hyvä ja edessä oli selvästi monta hauskaa hetkeä. Vaelluksen hintaan (32 000 kyat) kuului kuljetukset, opas ja ruoat sekä teet, muut juomat olivat omakustanteiset.

Itsellä ei todellakaan ole mitään vaelluskuntoa tai varusteita ja siksikin kahden päivän rykäisy tuntui paremmalta. Kahden päivän vaelluksella skipataan matkan alkuosa autokyydillä, tämäkin on kuulemma todella kaunista luontoa mutta sen näet halutessasi kolmen päivän suorituksella.

Kylävierailuja, teetä ja sympatiaa

Kuivatettavat chilit antavat kaunista väriä maisemaan.

Vaelluksen alkupäässä kuljetaan upeissa maisemissa paikallisten kylien ja viljelysten läpi. Matkalla nähdään paljon esimerkiksi riisi-, seesami- ja chiliviljelmiä. Rinteillä kuivatettavat punaiset chilit ja seesamin keltaiset kukat antavat niille kaunista väriä. Onneksemme sää oli hyvä ja aurinkoinen mutta edellisten päivien sateet olivat tehneet reitistä välillä todella märkää ja mutaista. Useampi meistä, itseni mukaan lukien, upposimme nilkkoja myöden mutaan harha-askelten myötä. Sateisella kelillä reitti saattaa olla myös todella liukas. Sadekauden loppu on hyvä aika vaellukselle kun luonto on vihreää ja lämpötilat sopivat.

Seesaminkukista tehdään öljyä.

Paikalliset peltotöissä.

Ensimmäinen pysähdys oli pienelle teetauolle jossa nähdään kuinka kylän asukas valmistaa kangaspuilla kylälle tyypillisiä päähuiveja sekä rakkaudentunnustuksilla kirjailtuja kasseja, joita naiset antavat miehilleen. Kylän naisille tyypillinen asu on väriltään musta ja sitä koristaa oranssinsävyinen huivi päässä. Matka jatkui viljelysmaiden läpi kauniissa maisemissa. Lounas nautittiin parin tunnin kävelyn jälkeen ja pöytä olikin koreana nuudeliannoksista ja hedelmistä jne.

Vähän erilainen kulkupeli.

Noin kuuden tunnin vaellus päättyy auringon laskiessa seuraavaan kylään, jossa yövyimme paikallisen perheen homestayssa yhteismajoituksessa. Siskonpetityylinen ratkaisu olikin varsin hauska ja lämpimät vaatteet ja paksu viltti pitivät lämpimänä yöllä. Perheen valmistamat ruoat olivat todella herkulliset ja he olivat myös äärimmäisen ystävällisiä. Suihkun jätin suosiolla väliin, sillä vastassa oli vain saavillinen kylmää vettä ja kauha pimeässä.

Kohti Inle-järveä

Aamun sarastaessa matka jatkui.

Auringon ensisäteiden kajastaessa nautimme maittavan aamiaisen ja jatkoimme matkaamme, edessä oli 4,5 tunnin vaellus. Viljelysmaat vähenivät hiljalleen maisemassa ja punertava hiekkatie johdatti meitä eteenpäin vuoristoista maisemaa. Matkan varrella tulee ostaa myös 10 dollarin lippu Inle-järven alueelle, pidä tästä lipusta hyvää huolta sillä sitä tarkastetaan ajoittain ja jos lippu on hukassa niin joudut ostamaan uuden. Dollarien tulee olla hyvässä kunnossa, muuten paikalliset eivät aina ota niitä vastaan, näin kävi myös itselle kun setelissä oli pieni merkintä kuulakärkikynällä.

Maisema muuttui välillä vuoristoisemmaksi.

Järven lähestyessä maisema muuttui vähän tylsemmäksi ja viidakkoisemmaksi, tie oli myös kivinen joten katse oli pidettävä tiukasti alhaalla ja maiseman vilkuiluun piti tehdä täyspysähdys.

Kulkuvälineemme järvelle.

Vaellus päättyi satamaan, jossa meitä odottikin taas hyvä lounas, varsinkin avokadosalaatti teki kauppansa varsin nopeasti. Lounaan jälkeen ei tarvinnut enää kävellä vaan hyppäsimme kapeisiin moottoriveneisiin ja suuntasimme tutustumaan järvellä sijaitsevaan käsityötoimintaan kuten hopeaseppään ja kutoviin pitkäkaulaisiin naisiin. Nämä kaikki on kuitenkin hyvin turisteille suunnattua toimintaa ja aidot pitkäkaulakylät löytyvätkin ihan muualta. Venematka oli kuitenkin hauskaa vaihtelua ja kokemuksena hyvä.

Vene rantautui Nyaungshwen pieneen kaupunkiin, jossa edessä oli yksi yö ennen suuria festivaaleja Taunggyin kaupungissa.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply