Pikapysähdys Huen kaupunkiin

Päivät rientävät hurjaa vauhtia matkatessa ja maassaolopäivät samalla. Ostin hostellini kautta 60 dollarilla avoimen bussilipun, jossa voit valita omat pysähdyspaikkasi tiettyjen kaupunkien listalta. Koska itsellä ei ollut päiviä pysähtyä joka paikkaan niin valitsin vain muutamat kohteet, ensimmäisenä niistä oli siis Hue. Hue on Vietnamin historiallisesti tärkeimpiä kohteita ja se on ollut hallinnollisesti merkittävä kaupunki, siksi siellä onkin useita vierailun arvoisia kohteita.

Matka yöbussilla (sleeper bus) Hanoista kesti noin 13 tuntia ja kovin paljon unta ei matkalla tullut kerättyä. Jouduin viimeisten joukossa bussiin ja päädyin bussin etuosaan. Etuosassa on usein paikallisia, jotka kailottavat puhelimiin, bussikuski huudattaa tööttiä jatkuvasti ja luonnollisesti vetää välillä röökiä.

Paikallisen kyydillä nähtävyyksiin

Punertavin silmin saavuin Huehin ja otin skootterikyydin hotellille. Tällä kertaa olin ottanut itselleni yhdeksi yöksi oman huoneen, jotta sai vähän omaa tilaa ottaa lepoa. Onnekseni sain huoneen jo hyvissä ajoin aamulla, joten kamat huoneeseen ja kaupunkia kiertämään.

Kävellessäni kaupungilla minulle tuli juttelemaan vanhempi skootterikuski, joka tarjosi palveluitaan kierrättää minua eri nähtävyyksissä mopokyydillä. Hänellä oli muistikirjassaan useita positiivisia kommentteja eri asiakkailta, joten uskalsin hypätä kyytiin, ja koska nähtävyydet olivat hyvin kaukana toisistaan niin ilman kuljettajaa olisi jäänyt paljon näkemättä. Kuljettajani vei minut ensimmäisenä aamiaiselle pyynnöstäni ja kerroin hänelle matkaavani pienellä budjetilla joten hän vei minut tuttavansa ravintolaan, jossa söin hyvää munakasta ja leipää 20 000 dongilla.

Pagodoista haudoille

Thien Mu pagoda joen rannalla.

Ensimmäisenä menimme tutustumaan yhteen kaupungin monesta pagodasta nimeltään Thien Mu, kiertelin aluetta ja napsin muutamia kuvia kuljettajan odotellessa ulkopuolella. Täällä pagodan ja temppelin erona on, että temppelissä palvotaan oikeaa henkilöä kuten kuningasta tai esi-isää kun taas pagoda on puhtaasti buddhalaisuudelle omistettu ja paikka jossa munkit asuvat. Pagodan tunnistaa yleisesti korkeasta tornista.

Tu Ducin hauta, vaikkei häntä alueelle olekaan haudattu virallisesti.

Seuraavaksi matkasimme Du Tucin haudalle, hallitsijoiden hautoja löytyy Huen alueelta useita ja Du Tuc on niistä suurin ja suosituin. Pääsylippu oli melko kallis (100 000 dongia) mutta alue on myös todella kaunis ja kierrettävää riittää tunniksi tai kahdeksi. Du Tuc suunnitteli itse alueen ennen kuolemaansa ja sen rakentaminen oli suuri ponnistus paikallisilta, hallitsija myös asui alueella ennen kuolemaansa. Hallitsijalla oli jopa 100 vaimoa mutta silti hän ei onnistunut saamaan miespuolista jälkeläistä, valta siirtyi hänen adoptiopojalleen. Jännänä yksityiskohtana lisäksi, että itse Tu Duc ei ole haudattu alueelle vaan hänet haudattiin salaiseen sijaintiin, joka ei ole vielä tänä päivänäkään selvillä. Kaikki hautaamiseen osallistuneet 200 työmiestä menetti päänsä, jotta haudan sijainti pysyisi salassa. Kuskini vei minut kiertelyn jälkeen vielä edulliselle lounaalle ja kohteliaasti hän meni omaan pöytään ja maksoi oman ruokansa, mikä oli todella hienoa vaikka olisin mielelläni voinut hänen kanssaan lounastaakin.

Suitsukkeiden valmistusta massasta pyörittämällä.

Skootterimatka jatkui ja pysähdyimme tutustumaan kuinka suitsukkeita tehdään, kohteliaisuudesta ostin muutaman sitruunaruohontuoksuisen suitsukkeen vaikka tiesin, että niillä ei mulle oikein käyttöä ollutkaan, enhän edes omista sytytysvälinettä. Seuraavana pysähdyspaikkana oli jenkkien sotabunkkerit joen varrella. Karu muistutus jälleen siitä mitä alue on joutunut aikoinaan käymään läpi. Harmikseni alueella ei kuitenkaan jälleen ollut bunkkereiden historiasta kertovia opasteita.

Matkalla vielä visiitti pieneen temppeliin metsän keskellä ja isompaan pagodaan kaupungissa. Harmikseni munkit olivat nukkumassa, joten paikalla oli hyvin hiljaista ja useimmat ovet suljettuja.

Illan viimeiset jaloittelut

Palatsialueen porteilla, jossa hallitsijat pitivät virallisia vastaanottoja ja juhlallisuuksia.

Kierroksen päätyttyä minut palautettiin hotellilleni ja suuntasin vielä kävellen jokirantaan ja Thei Hoan palatsialueen muureille, tämä on paikallinen kielletty kaupunki. Itsellä alue jäi tällä kertaa väliin mutta niin paljon kaikkea mahtui yhteen päivään, että jotain piti jättää pois. Liput olivat myös suhteessa melko kalliit ja alueella valokuvaaminen on myös kielletty.

Illalliseksi halusin kokeilla Bun Thit Nuong -annosta, joka on myös Suomessa ollut suosikkini. Pienen selvittelyn jälkeen suuntasin Nina’s Cafeseen, jossa annos olikin todella hyvä. Vietnamissa skootterikuskit kaduilla koittavat muuten myydä paljon huumeita, lähinnä pilveä. Lyhyellä kävelymatkalla sain ainakin 5 tarjousta.

Muutos kulkuvälineeseen

Olin siis ostanut jo avoimen bussilipun, johon kuului matka Huesta Hoi Aniin mutta juteltuani kuskini kanssa päädyin ostamaan häneltä moottoripyöräkyydin seuraavaksi aamuksi, johon sisältyi vierailuja useaan kohteeseen matkalla ja reitti kulki kuuluisaa Hai Van Passia pitkin. Tätä päätöstä en katunut.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA perjantai, lokakuu 6, 2017 at 13:35

    Oi Hue, mun avopuoliso oli tuolla vaihdossa viime vuonna ja lähdin itsekin perässä mukaan. Huen kadut ovat tulleet erittäinkin tutuiksi siis.

    Toi oli kyllä uskomattoman kaunis tuo Hai Van Passin reitti Huesta Hoi Aniin – tai no me mentiin silloin vain Da Nangiin, mutta maisemat oli todella upeat!

    • Reply fabventures lauantai, lokakuu 7, 2017 at 14:46

      Joo, harmittaa itseä kun olen valinnut niin nopean tahdin matkustaa niin ei pääse niin syvälle kohteisiin. Uskon, että Hue on varmasti hurmannut paremmin pidemmän ajan kanssa. 🙂

    Leave a Reply