Säätäen Nusa Lembonganille

Kutan kuhinasta oli siis aika siirtyä ystäväni kanssa Nusa Lembonganille, tuolle Balin vähemmän ADHD:lle pikkuveljelle. Ostimme menopaluu venekyydit noutoineen katukioskista, hinnaksi tingimme 400 000 IDR per naama. Jo lähtöaamuna kaikki ei mennyt ihan putkeen ja päädyimme perille lopulta eri veneillä ystäväni kanssa, mutta ainakin samalle saarelle. Tälläinen säätö nyt on täällä jokapäiväistä ja siihen on vaan totuttava. Veneyhtiö, jolla liikuimme oli Scoot Cruise. Matka Sanurin satamasta Nusa Lembonganille kestää noin 40 min.

Nusa Lembonganilla sitten pääsimme hotelliin, joka oli nimeltään D’Camel. Budjettimatkaajalle vähän ehkä kallis mutta kun oli kaksi henkilöä jakamassa kulua niin parempi kuin hostelli. Hotelli oli kiva ja henkilökunta mukavaa, pieni uima-allaskin löytyi, ei valittamista siis. Aamupalana banaanilettua, munakasta tai puuroa. Siisteydestä pienet miinukset, siihen kun täällä jaksettaisiin panostaa enemmän niin viihtyvyys paranisi helpolla.

Lembonganin tunnelmaa

Saarelle saapuessa oli oikeasti helpottavaa Kutan jälkeen kun jokainen ihminen ei ollut tuputtamassa väkisin jotain. Vaikka turismia onkin nurkat väärällään niin vielä jotain vähän aitoa voit löytää täältä.

Rannat olivat vähän pettymys. Dream Beach oli näyttävä mutta aallot liian suuret uimiselle, Mushroom Beach oli täynnä veneitä ja saapuvia ja lähteviä kiinalaisturistiryhmiä. Saaren ”pääranta” on sekin täynnä veneitä mutta pieniä rakoja uimiselle saattaa löytyä. Rantaravintolat ovat mukavia mutta luonnollisesti hinnaltaan kalliimpia.

Tarkoituksenamme oli viettää terveyslomaa mutta yllättäen heti ensimmäisenä päivänä päälle iski lenssu, joka jatkuu edelleen. Se on syönyt miestä kuin orava käpyä. Ajattelimme saarella, että emme vuokraa skoottereita välttääksemme mahdolliset onnettomuudet mutta se on aikamoinen tuskien taival rehellisesti sanottuna. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät mutta vaikka puolet saaresta onkin tasaista niin toinen puoli ei sitä todellakaan ole, eli ei ollut mikään ihan helpoin tyyli.

Mangroven kätköissä

Lipuen hiljaa mangroven keskellä

Ensimmäisenä päivänä kävelimme saarelta löytyville mangrove-metsille ja ostimme venekierroksen. Venetsialaiseen tyyliin meillä oli paikallinen ohjaamassa venettämme läpi metsän, sen suuremmin mitään eläimiä ei näkynyt mutta muuten mangrovet olivat kokemuksena hieno ja rauhoittava. Tosin kirjaimellisesti törmäsimme myös jenkkituristehin. Tuo vajaa tunnin ajelu maksoi 75 000 / naama.

Polje polje, kyllä ketjua riittää

Devil’s Tears oli kokemisen arvoinen

Seuraavan päivän kuuluisalla pyöräretkellämme kävimme tsekkaamassa saarta laajemmin. Isoinpana suosikkinani oli Devil’s Tears Bay, jossa aallot lyövät kallioihin luoden hauskoja hetkiä kun roiskeet kastelee ihmisiä. Lisäksi Devil’s Tears kalliomuodostelma puhaltaa ulos sinne saapuvien aaltojen vettä, tämä kannattaa nähdä. Itse olisin voinut istua pidempäänkin ja vain tuijottaa tuota luonnon näytelmää. Kun kerran olimme polkeneet (tai siis taluttaneet) ne jumalattomat ylämäet niin päätimme samalla mennä tsekkaamaan Yellow Bridgen, joka yhdistää Nusa Lembonganin ja Nusa Ceninganin saaret. Kyseinen silta romahti 2016 vieden mukanaan 8 ihmisen hengen. Nyt uusi silta kuitenkin kesti allamme ja kävimme pikavisiitillä myös Nusa Ceninganin puolella.

Aalloissa siis

Koska olimme lupautuneet, että menemme myös suppaamaan niin pitihän se sitten tehdä kolmantena päivänä, tällä kertaa ajattelimme kävellä Mushroom Beachille (ei hyvä idea). Vaikka fitnesslomaan tämä kaikki sopisikin niin flunssan kanssa yhdistelmä ei ihan paras ollut. Noh, vähän chillailua biitsillä ja sitten ei kun melomaan. En ole aiemmin suppaillut ja voin kertoa, että siinä aallokossa stand up paddling oli kyllä ihan on your knees paddling. Vinkkinä myös, että rannalta vasemmalle ei kannata lähteä sillä siellä ristiaallokko vie mennessään. Ei kiva.

Ikävä asia saarella, tai oikeastaan kaikkialla, on roskan määrä. Ei vaan voi enää ihmismieli käsittää miten paljon muovia ja muuta jätettä löytyy luonnosta. Ja kyllä, tunnen piston myös sydämessäni kun juon esim. pullovettä. Yritän kuitenkin muistaa kieltäytyä muovipusseista, pilleistä ja muusta turhasta muovista.

Jätettä käsittämättömät määrät joka paikassa.

Kaikki loppuu aikanaan, välillä etuajassa

Jostain syystä lomafiilis (tai flunssa) oli sekoittanut meidän molempien päät ja vaikka lähtö oli sovittu perjantaille niin olimme jo torstaina laukut pakattuna lähdössä. Noh, päätimme kuitenkin lähteä takaisin Balin saarelle, koska sieltä löytyy apteekki ja wifi millä pystyy katsomaan Netflixia, olo kun ei ollut mikään paras mahdollinen. Nyt täällä vedetään paikallista flunssalääkettä ja otetaan lepoa, jospa se tästä pian helpottaisi niin pääsee taas tekemään asioita enemmän. Onneksi on vuosi aikaa.

Ja hei, ei ole vielä tullut yhtään suomalaista vastaan!

Tykkään

  • Rauhallisempi kuin Bali, etenkin Kuta
  • Melko lyhyet välimatkat mutta skootteri silti suositeltava
  • Ekodeli oli hauska yllätys vaikka hinnat olivatkin korkeammat
  • Devil’s Bay

En tykkää

  • Turisteja paljon (etenkin kiinalaisia)
  • Kuljetusfirman säätämisestä
  • Roskan määrästä luonnossa
  • Flunssa

Ei kissanpentuja eiiiiii! :´(

Previous Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply