Browsing Tag

syvälliset

Saturday feels

Tiiätteks mulla on ollu nyt parina iltana tosi hassu olo.  Oon ikävöiny paljon viime kesää ja tajunnu vasta nyt kuinka paljon se opetti ja kasvatti mua, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin. Hassua miten lähdin vaan Suomesta rakentaan johonkin tuntemattomaan maahan ihan uutta elämää ja lähdin sieltä yhtä nopeesti. Siinä samassa jätin vaan sen just rakennetun elämän ja kaiken muun sinne. Kun palasin kotiin, niin kaikki oli täällä ihan kuin ennen, mutta silti tuntui et joku oli muuttunut. Ihminen on kyllä tosi hyvä sopeutuun. Tää seuraava quote vaan niin tiivistää mun fiilikset!

” We travel because we need to, because distance and difference are the secret tonic to creativity. When we get home, home is still the same, but something in our minds has changed, and that changes everyhthing. ”

Semmoset syvälliset tähän lauantaihin! Osaaks kukaan samaistua? Kuvituksena toimii rantsukuvat Phuketista <3

Ihanaa viikonloppua just sulle!

Fiilistelyä auringonlaskussa, Thaimaa

16990527_10209297144969819_146695148_o 17036765_10209297145289827_1101700809_o 17016426_10209297145009820_463520241_o (1)17036561_10209297144529808_311392152_o 17035879_10209297144889817_1220933946_o 17036177_10209297144489807_1795633741_o IMG_0062

Oon pari viimeistä viikkoo miettiny kauheesti tulevaisuutta ja pyöritelly hulluna kaikkia erilaisia vaihtoehtoja mun päässä. En oo varma haluanko ottaa sitä koulupaikkaa vastaan, minkä mä sain. Valmistun toukokuussa vyöhyketerapeutiks, mutta en oo varma vielä siitäkään. Tuntuu että en oo tällä hetkellä varma mistään, mut haittako se edes loppupeleissä? Jotenkin kaikki mitä teen just nyt, tuntuu vaan ihan sairaan hyvälle.  Ne parhaat päätökset vaan tulee sun luokse, kun kuuntelet intuitioo. Mä oon yrittänyt ihan tietosesti harjottaa omaa intuitiooni ja meditointi on edelleen ihan ykkösjuttu. <3 Pakko vaan luottaa siihen, et kaikki tapahtuu just sillon ku on tarkotus ja just niin ku on tarkotus.

Tiiätteks nää kuvat ei kaipaa mitään filtteriä tai muokkausta! Mother nature on todellaki hoitanu hommansa <3 Hullua et tätä vuotta on ihan just takana jo kaks kuukautta. Mulla on sellanen fiilis et tästä vuodesta on tulossa p a r a s  i k i n ä .

Selflove

IMG_7837-horz IMG_8006-horz IMG_8007-horz IMG_8042-horz IMG_8088-horz IMG_8046-horz IMG_8254-horz

Oon viimeaikoina pohtinut tosi paljon itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Välillä havahtunut fiiliksieni keskeltä ”Miks musta tuntuu ihan kun oisin rakastunut johonkin?” ”Miks mä hymyilen omaa peilikuvaa katsoessa?”. Toisinaan meditoidessa tai sen jälkeen mulle on tullut fiilis, ihan kun mä oisin vastarakastunut. Sydän hakkaa ja hymy kohoaa suupieliin. Oivalsin viime viikolla, että mä taidan oikeasti olla rakastunut, itseeni. Vihdoinkin. Ihan liian monta vuotta mä en oo arvostanut tai rakastanut itteäni ollenkaan.

On niin helpottavaa olla sujut itsensä kanssa. Sotkuinen tukka ja vatsamakkarat on osa ihmisyyttä. Tämmönen mä oon, joten miks mä en rakastais itteäni just näin? Seurustelukumppanista on mahdollista erota, mutta ittes kanssa sä joudut elään koko elämän. Eihän kukaan tahdo elää sellasen tyypin kanssa, jota ei rakasta? Niimpä.

Tottakai mullakin on huonoja päiviä, mutta just nyt tuntui hyvältä kirjottaa näin. ♥

Älkää olko niin ankaria itellenne. ♥ Haluan et jokainen kirjottaa nyt kommentteihin ainakin yhden asian mistä tykkää itessään! 😉

Syvälliset suhdekiemurat osa 2

Tuntuu, etten viime aikona ole päästänyt teitä oikein kauhean syvälle mun elämään. Totuus kaiken takana on mun ajatukset, jotka on olleet ihan sekaisin. Ne on ollut oikeastaan jo siitä saakka, kun oon asustellut vielä Mallorcalla. Kesän alussa olin ihan varma siitä, että oon tosi onnellinen yksin. En tarvii tai halua ketään just nyt, enkä halua sekottaa elämääni millään vakavalla suhteella. Trooppinen ilmasto ja paratiisisaari oli varmaan saanut mun pään sekaisin ja sitoutumiskammon tiehensä, sillä toisin kuitenkin kävi.

Tutustuin sattumalta erääseen sveitsiläiseen mieheen ja sen jälkeen se oli sit menoa. Mä olin ihan myyty heti ensimmäisillä treffeillä. Kerettiin viettää vaan vajaa viikko yhdessä, ennen kun tän miehen oli aika palata lomalta kotimaahansa. Odotin entistä enemmän iltoja, jotta pääsin töistä ja mulla oli aikaa puhua facetimessa. Lensin kotiin ja pari viikkoa sen jälkeen tänne lensi myös tuo ihana mies. Vietettiin pitkä viikonloppu yhdessä ja pian lähdettiin Pariisiinkin. Ja kyllä, hänen kanssaan viettelin sielä aivan ihanan loman. Se oli ehkä romanttisinta mitä oon tähän mennessä kokenut, aatelkaa nyt – lomalla rakkauden kaupungissa..

Nyt päästään kuitenkin itse asiaan, nimittäin päätettiin kaiken ihanan jälkeen kuitenkin jatkaa erikseen. Välitän tosta tyypistä edelleen ihan suunnattomasti ja oon ikävöiny sitä joka ikinen päivä, mutta uskoisin että se oli oikea päätös. Kaukosuhteessa oleminen tuo omat haasteensa. On niin raastavaa nähdä toista tsäkällä se 3 päivää kuusta ja loput 27 vaan ikävöidä ja miettiä missähän se menee. On aikaeroa, eikä yhteistä äidinkieltä. Olihan tää varmasti helpompaa tehdä nyt, kun vaikka vasta puolen vuoden päästä. Erot ei oo koskaan samanlaisia ja tästä erosta mä sanoisin, että se oli tosi kaunis. Molemmat kunnioittaa edelleen toisiaan ja mä sain elävän todisteen, että herrasmiehiä on edelleen olemassa. Mulla ei oo tosta miehestä mitään pahaa sanottavaa ja aina kun nähtiin, niin olin maailman onnellisin. Nyt koitan kuitenkin asennoitua taas siihen, että mun on ihan hyvä olla yksinkin. Onnellisuus riippuu kuitenkin aina vaan itsestä. Katotaan mitä elämä tuo taas tullessaan. Ja L, jos luet tätä, oot edelleen paras.♥

Toivottavasti jaksoitte lukea tän avautumisen, kiitän ja kuittaan. <3

Ainiin ja P.S. musta tukka on taas palannut!