Browsing Tag

elämä

Jumissa lumimyrskyssä – Taurusvuoret, Turkki

En ookkaan täällä vielä kertonut meidän loman kaameasta sattumasta, joka koetteli ainakin mun hermoja suhteellisen pahasti. Joten eiköhän oteta tähän väliin pieni storytime!

Reissun toisena päivänä lähdettiin ajelemaan rannikolta kohti Kappadokiaa ja reitti kulki Taurusvuorten halki. Yhtäkkiä alkoi pyryttää lunta ja sitä muuten tuli. Sitä tuli ensimmäistä kertaa 12 vuoden aikana ja ennuste oli muutaman metrin verran… How nice! Voin kertoa ettei kauheesti lohduttanut, kun bussikuski koitti vakuutella olemattomista talvirenkaista, sillä ylämäki oli pelkkää sivuluisua ja oikealla puolella oli ääretön rotko. Liikenne seisoi paikallaan lähes 5h, kunnes vihdoin ne pelastavat aurat ja liikennepoliisit saapui! 😀 Meidän bussi hinattiin huipulle ja myrskykin alkoi laantua. Yhtäkkiä aurinkokin alkoi pilkistää ja fiilis nousi heti kun näki noi maisemat! (Ja oli muuten myös 6/5 toi mun kenkävalinta aamulla :DD Ootteko samaa mieltä!?)

Illalla kun päästiin perille Kappadokiaan hotelliin, oli olo niiiin helpottunut. Tein itelleni lupauksen tuolla vuoristossa itkiessäni, et jos tästä selvitään, niin mistä vaan! 😀 hahah!

Ihanaa alkanutta viikkoo kaikille!♥

Intiaanikesä

Heips tyypit<3 Postailu on jäänyt parin kuukauden aikana tosi vähälle. Ihan vaan siks, että oon ihan tietosesti halunnut nauttia kesästä, elää hetkessä ja olla läsnä. Oon löytänyt mun unelmien työpaikan, josta jokaisena päivänä innostun entistä enemmän. Oon käynyt sateessa uimassa, tuijottanut sanattomana auringonlaskuja ja lenkkeillyt puolenyön aikaan autioilla kaduilla. Oon meditoinut, syönyt mansikoita ja rakastunut tähän elämään aina uudelleen ja uudelleen. <3

Kesä on niin ihmeellistä aikaa, kun suomalaisetkin hymyilee enemmän kun ikinä. Muistakaa tekin hymyillä :’)

P.S. Haastan teidät kaikki kirjottaan ainakin yhden positiivisen asian tästä hetkestä (kun luet tätä) kommenttiboksiin! Mun positiivinen; Pehmeä sänky <3

Life is good, better than ever

Heips kullannuput <3

Aattelin tulla pitkästä aikaa kertomaan, et mitä mulle oikeasti kuuluu. Lyhyessä ajassa on kerennyt tapahtua ihan hulluna asioita!

No ensinnäkin, oon ottanu kaiken ilon irti mun uudesta kämpästä. Oon nautiskellu aamukahveja omassa kotipihassa ja nyt mulla on työn alla oma pieni kasvimaa :’)  Eilen menin testaamaan yhtä mun läheistä kuntosalia ja tutustuin sielä heti aluks semmoseen tyttöön, joka on kans just muuttanut siihen viereen. Tuli jotenki niin hyvät vibat, että mun oli pakko mennä kysyyn oman treenin lopuks, et lähtiskö se mun kans joku päivä lenkille! Ihanaa kun saa tolleen tutustua uusiin ihmisiin, se on niin parasta!<3

Koulujutut on aikalailla taputeltu tältä erää ja enää pari oikolukua hoitokertomuksista jäljellä. Pari viikkoa ja mä saan vihdoin diplomin käteen!! Viimesimpänä, mut ei todellakaan vähäisimpänä mun uus ja aivan ihana työpaikka<3 Pääsin tekemään oman alan töitä luonnon apteekkiin ja mä oon niin kiitollinen. On ihan mahtavaa huomata kuinka parissa vuodessa on kehittynyt ja miten paljon tietotaitoa oikeastaan omaakaan tältä alalta.

Vihdoin tuntuu, et kaikki asiat on vaan järjestynyt ja ihan just niinkun pitääkin.

Mitäpä te tykkäätte mun asusta, joka on kuvattu Maltalla? Toi päivä oli iha äärettömän tuulinen ja tuntu et kuvat ei onnistunu ollenkaan, hahah! 😀 Kuka fiilaa?

Ihanaa keskiviikkoo just sulle<3 – Emilia

Selflove

IMG_7837-horz IMG_8006-horz IMG_8007-horz IMG_8042-horz IMG_8088-horz IMG_8046-horz IMG_8254-horz

Oon viimeaikoina pohtinut tosi paljon itsensä hyväksymistä ja rakastamista. Välillä havahtunut fiiliksieni keskeltä ”Miks musta tuntuu ihan kun oisin rakastunut johonkin?” ”Miks mä hymyilen omaa peilikuvaa katsoessa?”. Toisinaan meditoidessa tai sen jälkeen mulle on tullut fiilis, ihan kun mä oisin vastarakastunut. Sydän hakkaa ja hymy kohoaa suupieliin. Oivalsin viime viikolla, että mä taidan oikeasti olla rakastunut, itseeni. Vihdoinkin. Ihan liian monta vuotta mä en oo arvostanut tai rakastanut itteäni ollenkaan.

On niin helpottavaa olla sujut itsensä kanssa. Sotkuinen tukka ja vatsamakkarat on osa ihmisyyttä. Tämmönen mä oon, joten miks mä en rakastais itteäni just näin? Seurustelukumppanista on mahdollista erota, mutta ittes kanssa sä joudut elään koko elämän. Eihän kukaan tahdo elää sellasen tyypin kanssa, jota ei rakasta? Niimpä.

Tottakai mullakin on huonoja päiviä, mutta just nyt tuntui hyvältä kirjottaa näin. ♥

Älkää olko niin ankaria itellenne. ♥ Haluan et jokainen kirjottaa nyt kommentteihin ainakin yhden asian mistä tykkää itessään! 😉