Mistä puhuttais? No puhuttaisko vaikka säästä. Sehän on meidän suomalaisten lempipuheenaihe. Ja luoja paratkoon tää ilmasto on kyllä tehny nyt kyllä kaikkensa, että jutun juurta riittäis. Okei onko reilua, että pitää elää tämmösissä ääriolosuhteissa?? Heti ku ei oo tuhatta astetta pakkasta, niin paikalle paukkaa rakas ystävämme LUMIMYRSKY <3. Oliko ehkä tuskaa painella tänään kaupungille ostoksille. Meikkaaminen oli ainaki täysin turhaa, suorastaan virhe, kun puoli naamaa tipahti samantien irti, kun ulos pääsin. Pandalook on aina ollu se mun lempijuttu. Kenempä ei, pandathan on hurmaavia eläimiä.

Onneks budjetti romahti samantien kaupungilla, että piti palata kiireesti ahistuun kotiin. Ja onneksi tein sen. Nimittäin nyt, kun katon ikkunasta ulos, niin ihmettelen miten ikinä edes löysin perille? Melkonen saavutus. Olo on, kuin Cristopher Kolumbuksella aikoinaan. En kyllä tiedä millainen olo sillä oli, mutta veikkaan, että yhtä voitokas ja pollea ku mulla nyt!

Kesä tuu jo!! Muuta en sano. Vaikka seki tulee oleen varmaan helkkarinmoinen pettymys. Miks aika kultaa muistot, ja luulen et täälä on muka joku intiaanikesä! Vaikka se kesä kestää tasan kuukauden. Juhannuksena takapuoli routii vielä kiinni maahan ja yöllä mittari on tyyliin nollassa. Ja vaikka tiedän nämä faktat, niin silti haikailen jo sen superkuuman juhannuksen perään, jonka vietän makaamalla rannalla. Jep jep, sehän taas nähään. Aika kultaa muistot erittäin pahasti. Sanokaa mun sanoneen.

Viimekesä oli t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n! Kaikin puolin, sää: perfect, seura: loistava, sijainti:huippu, onnellisuusaste: täys kymppi ja sen yli. Ja aika ei oo vielä ees kullannu näitä muistoja. Että herra paratkoon, kun se tapahtuu, niin en pääse ikinä tästä haikailusta yli.

Siksipä siis uusia ja vielä parempia muistoja hankkimaan syksyllä! Eli maanataina sit skarppina työhaastiksessa, että pääsen koko kesäks rakennuksen ylimpään kerrokseen tuijottaan suoraa kaupungin lämpömittariin, joka sit kuitenki näyttää sen +31′c. Ja tiedättekö miks? No ihan vaan siks, kun mä ennustin tän. Enkä sinne ulos sitten pääse.

• Tweettaa
• 

Ahistaa, kiristää, peitto kuristaa, kuuma, mutta toisaalta myös kylmä, tyyny kuin säkillinen kiviä, toinen liian mitätön, yhdistettynä ihan hirvee kombo, naapurissa asuu kantakävelyä harrastava norsu, mikä ohjaakin ajatukseni omiin varpaisiini, mikä on vähintäänki sietämätöntä!! Jatkanko vielä, vai sainko vakuutettua kaikki sillä, että jotain meni pieleen, kun nukkumisen helppoutta suunniteltiin.

Oon tässä nyt parin viikon ajan tullu entistä vakuuttuneemmaks siitä, että NukkuMatti on hylänny mut lopullisesti.
Missä oot Masa?? Sinua ikuisesti kaivaten.
-Elina

Vai voiko olla normaalia, että ihminen vetelee noin kahen tunnin yöunia, ja on silti skarpimpi, kuin koskaan? Tietenkin se voi olla normaalia, jos kyseessä ei ole normaali ihminen. Pidentynyt valveillaoloaikani vuorokaudessa on aiheuttanut pienen shokkireaktion; Mihin tämä kaikki aika pitäisi käyttää?? Aika alkaa tosiaan käydä hieman pitkäksi. Yöt on ehkä maailman, ellei jopa koko universumin tylsintä aikaa. Vai oisko ihan kohtuutonta pistää esim. siivoustalkoot pystyyn keskellä yötä? Siinä vaiheessa kämppis saattais ottaa ehkä pesäeron musta, ja naapuritki rupeis lähetteleen rakkauskirjeitä.

Harmi, että nettishoppailu on kovin äänetöntä puuhaa. Oon niin tiedottomassa tilassa tän unen puutteen takia, että tohvelieläimen sielunelämäkin alkaa vaikuttaa varsin rikkaalta omaani verrattuna. Eli arvatkaa oonko kohta vararikossa? Ja huolestuttavaahan tästä tosiaan tekee sen, ettei Miss Tohvelieläin edes itse tajua heikkenevän taloutensa tilaa. Joten nettishoppailun riemujuhla jatkukoon taas ensiyönä, jiiiihaaaa!

Oon aina uskonu sellaseen tiettyyn maailman tasapainoon. Eli eli, että aina on jaossa tietyn verran hyvää ja pahaa, ja ne sit jakautuu sit ihmisten kesken. Ja jotta maailman tasapaino säilyisi, niitä tietty jaetaan yhtä paljon, että maailma ei kippaa nurin esimerkiks yhtäkkisestä överistä onnellisuuspuuskasta.  Oon nimittäin tehny pientä kenttätutkimusta, ja huomannu, että aina, kun itellä menee tosi hyvin, niin sit jollakin kaverilla menee ihan totaalisen paskasti. Toimii myös valitettavasti toisin päin.

Nyt kun olen selvittänyt teille tämän pienen teoriaosuuden, voin siirtyä seuraavaan päätelmääni. Joka on seuraavanlainen: Joku nukkuu munkin tunnit! Mun pitää siis valvoa, että joku sais nukkua posottaa mielin määrin meikäläisen kustannuksella. Mun vastuulle jää siis tää maailman tasapainon säilyttäminen.

Mulla on kyllä omat epäilykseni siitä, kuka käyttää niitä mulle varattuja nukkumistunteja. Tai itseasiassa tämä on tietoa. Että jos luet tätä parahin L, niin voisitko pliiiiiiis repiä ittes ylös ihmisten aikaan huomenaamuna. Thanks buddy. Arvoistaisin kovasti.

Eihh miks tuntuu, että oon ihan suossa tuon kouluni kaa. Tajusin just, että piru mähän joudun tekeen hommia opinnäytetyön eteen, se ei taidakaan mennä ihan heittämällä läpi. Erityisen ihanaa asiasta tekee se, että ohjaaja sattuu oleen joku maailman tarkoin tyyppi. Että pilkkua tullaan viilaamaan niin maan perhanasti. Mistä ihmeestä jaaritella noin 160 sivuu?? Saiskohan siihen liittää omaelämänkerallisen osion A4 kokosina kuvina?

0 sivua kirjotettuna ja musta tuntuu, et koen jo nyt sellasia pimeyden hetkiä, että kadotan totaalisesti  sen pienen, hennosti punertavan langan, jonka pitäis johdattaa mut läpi tästä markkinointitutkimuksen umpimetsästä. Huoh, ylirankkaa. Enkö vaan vois jo lähteä vallottaan Australiaa?? Kuulostaa huomattavasti houkuttelevammalta. Vielä pitäis sinnitellä 7kk ja risat. Toisaalta mikään ei estäis lähtemästä jo vähä aikasemminki. Paitsi se, että en valmistuis ikinä, jos nyt lähtisin, eikä mulla oo tarpeeks rahaa. Pikkuvikoja toki…. Velvollisuudet on syvältä.

Hirveetä vaan, kun on niin kauhee kaipuu kaukomaille, ettei pysty keskittyyn mihinkään! Mun englanninkielen taitoki rapistuu varmaan kovaa kyytiä, kun ei pääse käyttään sitä täällä missään. Suunnittelin jo hyökkääväni johonki kansalaisopiston oville kärkkyyn, kun suomenkielen kurssi loppuu, ja pongaan sieltä sitte kaikki ulkomaalaiset itelleni. Ja meistä tulis tietty parhaita kavereita. Toisaalta ikähaarukka noilla kursseilla ei varmaan oo aivan sitä, mitä toivoisin. Oiskohan meillä mitään yhteistä? Hitsi, meidän ystävyys taitaa olla tuhoontuomittua ennen kuin se alkaakaan.

No mut ei auta. Täytyy pitää englannin intensiivikursseja itelle Täykkärimaratonien muodossa. Sieltä opitun sanaston perusteella on kyllä pakko kehittää tulevaisuudessa jotain suuremman luokan suhdekiemuroita ja draamaa. Ne onki kyllä tervetullutta vaihtelua tämän tasastakin tasaisemman elon jälkeen. Kaipaan niin niitä fiiliksiä, että ensin on ihan sairaan huippua, ja sitte seuraavassa hetkessä sataakin paskaa niskaan taivaan täydeltä. Mistä se johtuu, että Suomessa ei tapahdu mitään, mikä pistäis elämän heittään kärrynpyörää?

Tää on kyllä semmonen pariskuntamaa, missä asioiden kuuluu mennä tietyllä tavalla, ja missä sinkkuilu ja hauskanpito ei rokkaa. Uusia kavereitakin on ylivaikee saada, kun jokainen pitää niin tiukasti kiinni siitä omasta luottopiiristään. Mun koko maailma mullistu kyllä totaalisesti ton puolenvuoden aikana minkä vietin Saksassa. Ihmiset eri kulttuureista on ihanan avoimia ja vastaanottavaisia. Eikä tarvita sitä tuhannen promillen humalaa, että uskalletaan jutella, saatika sitten esimerkiksi antaa pieniä taidonnäytteitä tanssilattia. Olikin melkoinen kulttuurishokki palata Suomeen hypersosiaalisena ja huomata, että eihän se täällä toimikaan.

Vastakkaiselle sukupuolelle puhuminen lasketaan heti iskuyritykseks. Parhaita kokemuksia esimerksi baarissa on, kun on venaillut tiskillä iät ja ajat, kuollu parikertaa tylsyyteen siinä odotellessa, ja sitten yrittäny jutustella vieressä seisovan pojan kans, jotta aika kuluis nopeemmin. Keskustelut on mennyt kutakuinkin tähän tapaan:
-”Ooks kauan joutunu odottaan tässä?”
-”Mulla on kyllä tyttöystävä.”
-”Öööh no good for you, sitähän mä kysyinki.”

Tytöillä taasen illat kuluu yleensä siihen itsensä puunaamiseen ja paremmalta näyttämiseen, kuin toiset. Hassua, että luullaan, että hauskinta on sillä, kellä on kirein mekko ja pöyhein tukka. Itse oon nimittäin sitä mieltä, että ehdottomasti hauskinta on sillä, kellä on levein hymy ja positiivisin asenne, ja vähiten hiertävimmät kengät… tai ainaki laastaripaketti mukana!  Huomaan kyllä itsessänikin sen, että täälä keskittyy paljon enemmän ulkonäköönsä. Mutta tämä hirveä vaivannäkö ei oo siltikään tuonu mulle yhtään sen enempää hauskuutta. Lähinnä vaan lisää stressiä ja niskanseudun eliniän lyhenemistä, johtuen noin miljoonasta lisävilkaisusta peilistä ja muista mahdollisista heijastavista pinnoista.

Munkin iässä pitäis oikean kaavan mukaan jatkaa syksyllä vakkaritöihin, ostaa oma kämppä ja mennä kihloihin. Miten jännittävää! Mutta onneksi asiat voi tehdä myös toisin! Pistää kamat myyntiin, työntää loput rojut äitin luo säilöön (onnea jo näin etukäteen näistä upeista tulevista sisustuselementeistä, kuten sänky, keittiönpöytä, tv-taso ymymy..), ottaa pari parasta ystävää messiin, ja rynnätä maapallon toiselle puolelle.

Ainut mitä täältä jää kaipaan on tietty perhe ja loput kaverit. Mutta perhe pysyy aina, ja kaverisuhteetkin kestää, jos niiden on tarkotettu kestää. Jos jäisin tänne, niin en tekis sitä itteni takia. Ja se ois ihan pirun väärin, koska oman itsensä pitäis kyllä olla oman elämänsä tärkein henkilö, ainakin vielä tässä vaiheessa. Jääminen tänne ois mulle sama asia, kuin kaivaisin ensin jumalattoman kuopan ja sitte idioottina vielä hyppäisin sinne.

Ja oon muuten aika varma, että siinävaiheessa, jos joku maailmanmahti pakottais mut syksyllä jäämään Suomeen, en ois kyllä enää kenenkään lempilapsi, -sisko, tai -kamu. Kitinän määrä ois jotain niin sanoinkuvaamatonta, et lopulta jengi työntäis korvatulpat aivoihin asti ja sysäis mut johonki metsämökkiin erakoitumaan. Ainoina ystävinäni hirvet. Jotka sit ehkä lopulta adoptois mut. Säälistä tietenki.

Mutta näihin tunnelmiin voisin päättää tämänkertaisen tarinatuokioni. En uskalla nimittäin itekkään ottaa selvää mihin tää stoori päättyis kaikessa hirvimäisyydessään, jos vielä jatkaisin sitä!

Adjöööö!

Leppoisin mielin astelin tänään h&m:lle pyörähtämään. Leppoinen mieleni jatkui, kunnes näin ne! Sielä ne riippuivat taas uhkaavan näköisesti, nimittäin tulevan kesän bikinit. NOUUUU! Miten voidaan olla tässä pisteessä taas??

Tammikuusta lähtien se alkaa varjostaa mieltä. Ensin pitää ahistua puolivuotta ajatuksesta et mistä löydän hyvät, vai pitäiskö vihdoin vaan hommata suosiolla se kokovartalosukka johon käärästä ittensä tulevana kesänä. Sitten koittaakin se itse kesä, hyviä biksuja ei vaan löydy, ja tyydytkin ostamaan paniikissa kasan semi-hyviä, ettei niitäki vaan viedä käsistä. Seuraavaksi valmistat itseäsi henkisesti tallustamaan nämä lerpattavat pukimet päällä julkisille paikoille, ja vielä vapaaehtoisesti. Kunnes…. TADAAAA, nolla lämmintä/aurinkoista vapaapäivää ja taas on stressattu turhaa se puolivuotta. Ja sitte vasta tympäseeki.

Oon muutenkin vahvasti sitä mieltä, että bikineitä suunnittelee henkilö, joka vihaa naisia. Siis rehellisesti, onko kukaan koskaan löytäny biksuja, joissa tuntee näyttävänsä hyvältä?? Paremmalta, kuin normi alusvaatteilla, joissa ihmisten ei edes odoteta tallustelevan julkisesti.

I'm sexy and I know it...?

Yläosat on sinäänsä vielä helppo nakki löytää, mutta kysymys kuuluukin, kuka vitsin sokea myyrä niitä alaosia suunnittelee? Onhan se toki hienoa kiskoa sellaset vaippamalliset pöksyt kainaloihin asti, josta ne voi sitten vapaasti valahtaa ja rullaantua ihan mihin sattuun. Tämän alaosamallin ominaisuus on myös se, että housujen korkeuteen on tosiaan käytetty 90% kankaasta, eli leveyteen, eli persuksen peitto-osioon jääkin, 5% per pakara. Vaihtoehtoisesti voi myös valita alaosan, jonka valmistukseen on käytetty noin 20cm narua! Että niin, siinäpä ne vaihtoehdot aikalailla sitte oliki. Toki jalankuristajamallia unohtamatta. Mitkä haluut? Ei ne siihen yläosaan tuu mätsään kuitenkaan.

En vaan voi käsittää, missä on mennyt vikaan, kun maailma on kuitenkin pullollaan toinen toistaan täydellisempiä pikkareita??

Ja entäpä ne rusketusrajat? Kun ois kiva omistaa biksut, joita ei oo tehty pelkkään patsasteluun, periaatteella “sinuna en liikahtaisi”. Muttakun onpa sitten mukavaa olla köytettynä ympäriinsä kaiken maailman piuhoilla, kun jokainen tietää, mitä siitä sitten taas seuraa! Kiva näyttää kesän lopussa ristinollapelin ruudukolta.

Haaveilen joka kesä, että marssin teettämään itelleni täydelliset bikinit, joita vaalin sitten, kuin kansallisaarretta. Vielä en oo saanu kuitenkaan aikaseks. Viimekesänäkin hamstrasin Saksasta 2 bikinisettiä, 2 yläosaa ja yhen ekstra-alaosan. Mutta silti, vaikka yksi kokonainen laatikko niitä pursuaa niin ei, silti en pysty ohittamaan tätä henkkamaukan bikinihyllyä huolettomana, ajatellen, ei oo onneks mun ongelma. Sillä kyllä se on. Joka vuosi, aina ja ikuisesti. Aamen.

Joten kertokaa ihmiset, missä niitä hyviä bikineitä piilotellaan? En ihan vielä viittis luovuttaa niiden suhteen. Okei ei tarvi olla ees hyvät! Ookootkin riittää niin monien traumaattisten kokemusten jälkeen!

P.S. Pitäsiköhän mun sitteki lopettaa kirjottaminen ja siirtyä kokopäiväseks Paintin käytön ammattilaiseks. Toi kuva on nimittäin melkonen masterpiece! : DD

Noniin, joku teistä saattoi jo ihmetellä, että mikä hiivatin sekoboltsi on vallannut rantapallo.fi:n. Tarinani on kuitenkin sellainen, että aloitin bloggailun tosiaan tuossa noin vuosi takaperin ennekuin lähdin puoleksi vuodeksi vaihto-oppilaaksi Saksaan. Mun ja Bloggerin yhteiselo ei kuitenkaa oo ollu kauheen onnellista, niin otin nyt sitten eron siitä.

Siirryin siis tänne ja päätin hinata Saksan muistot mukanani. En raaski luopua niistä ja miten voisinkaan, kun näin puolivuotta myöhemminkään en oo päässy vielä yli tosta reissusta. Se oli vaan jotain niin uskomattoman huikeeta, suorastaan ekstaasi!

Suomi masentaa ihan pirusti ja siks ensi syksynä onkin vuorossa vuosi Ausseissa. JAUUUU en jaksa oottaa!!! Eli ei varmaan oo tällei 8kk ennen matkaa turhan aikaista rueta panikoimaan ja suunnittelemaan sitä. Toivonkin, että jaksatte roikkua mun messissä siihen asti, ja jakaa tätä hulppeaa ja kaikin puolin upeaa arkeani, kuunnella kitinät ja viimesimmät juorut ja sekoilut. Sekoilusta ei näköjään ainakaan tuu ikinä loppua mun kohdalla. Harmi ku sitä ei voi lisätä CV:hen. Ainakaan ansiona.

Ennen Australian unelmaani on kuitenki muutama masentava velvollisuus suoritettavana. Oppari pitäis kyhätä parissa kk:ssa kasaan, koska lentokone ei lähe enneku oon päässy tosta hiivatin koulusta eroon ja markkinoinnin tradenomin tutkinto on kädessä.

Se päivä kun koittaa et oon opparini esittäny, niin skumppa poksahtaa jo koulun käytävällä. Se hyvä mansikka skumppa. Hitsi oon varma jo nyt et ostan taas sitä pahaa, jossa on kivempi pullo, ja siks jotenki aina harhaannun luuleen sitä siks hyväks skumpaks. Täytyy olla kyllä tarkkana sillon! Ei oo helppoo mullakaan!

Ja itseänihän ei kiinnosta vaikka skumpan kilistely ei ehkä koulussa hyvää käytöstä osoittaiskaan, heittäkää mut vaikka vankilaan, niin onnellinen mä sillon oon. Paitsi että ette saa mua kiinni, kuin korkeintaan jollain Hornetilla, koska oon selvästikki hankkinu jostain jotain supervoimia, kun opparinki oon kerta valmiiks saanu!

Toinen missio ennen Ausseja on rahan keruu! Kuolen jos en saa kesätöitä!! En kyllä siinäkään vaiheessa luovuttais. Pitäis pistää joku pullonkeräysfirma pystyyn ja lähtee taisteleen tonteista Vaasan spurgujen kaa. Sit ku rahat menolippuun on kasassa niin oon onnellinen (siis siinä tilanteessa jos mulla on toiminimi pullonkerääjänä. Oikeilta töiltä odotan hieman parempia tuloja ).

Oon jo nyt niin intona että en pysy pöksyissäni. Hyvin toimii mun kohdalla tää hetkessä eläminen ainakin. Viimesestä puolesta vuodesta Suomessa ei oo jääny mitään käteen, ja toivon et seuraavaki puoli vuotta jatkaa samaa merkityksetöntä, mutta yllättävän nopeaa kulkuaan. Sit voin alkaa taas elämään! Onneks aina voi sentään shoppailla. Mikä ei sinäänsä kyllä ainakaan edistä mun rahankeruuhanketta..

Ja tukkakriisinki voi aina kehittää, jos tulee tylsää. Eli ei hätää ystäväiseni, onhan tässä vaikka mitä ohjelmaa tiedossa !

Mutta nyt on aika jättää teidät sulattamaan tätä kauheaa info-oksennusta, ja mä voin mennä antaan ensiapua mun puolikuolleille särjensilmille. Palaillaaan. Pian. Mulla on paljo asiaa!