Tervetuloa kesä!

Kevään armottomat kiireet isojen asioiden äärellä ovat pitäneet huolen siitä, ettei aikaa ole ollut oikeastaan yhtään mihinkään ylimääräiseen. Tarjolla olisi ollut mm. tutustumisia suuriin uusiin risteilyaluksiin, mutta arki ja asioiden hoito ovat imeneet kaiken energian ja vapaat hetket ovat menneet lähinnä voimia kerätessä.

Kaiken rumban keskellä olen potenut myös jonkilaista blogiväsymystä ja monta ajatuksen tasolla ollutta juttua on jäänyt luonnoksiin. Kiireessä väkisin kirjoittamisesta kun ei tule yhtään mitään – paitsi sutta ja sekundaa.

Olen myös miettinyt sitä, miten haluan jatkaa blogin kanssa? Onko tässä touhussa mitään järkeä? Haluanko lähteä mukaan vallalla olevaan yhä optimoidumpaan, laskelmoivampaan, tavoitteellisempaan ja tuloksellisempaan blogin tuottamiseen? Teenkö tätä vain hakukoneet tähtäimessä ja palkkion kiilto silmissä, vaiko rakkaudesta lajiin? Tapanko luovuuden ilon ollakseni tuloksellinen ja tuottava? Annanko arjen henkireikänä toimineen blogin muuttua työksi ja pakkopullaksi?

Ei, sitä en halua tehdä. Blogin kirjoittamisen pitää tuoda iloa kirjoittajalle ja lukijalle. Juttujen pitää syntyä ilman pakkoa, oli sitten kyseessä matkakertomus tai vinkkipostaus. Sitä ei pidä kirjoittaa laskurit silmissä, vaan aidosta innostuksesta ja mielenkiinnosta. Väkisillä vääntäminen näkyy väistämättä.

Samoin vapaa-ajan matkojen kanssa, en halua niiden arkipäiväistyvän. Matkalle lähdön pitää tuntua perhosina vatsassa, odotuksen kuplivana tunteena. Pienenä jännityksenä ja palavana haluna suunnitella tulevaa. En halua suoritaa maailmaa. Haluan kokea sen pala kerrallaan, jokaisesta hetkestä nauttien.

Rehellisesti sanottuna, olisin pistänyt blogin pillit pussiin kevään aikana, jos Teitä lukijoita ei olisi niin paljon. Olisi ollut silkkaa hulluutta laittaa kauppa kiinni tässä vaiheessa. Te saitte jatkamaan, sillä niin pitkään, kun jutuille on tilausta, on tässä touhussa järkeä.

Vielä pitää jaksaa rutistaa kesäkuun hoidettavat asiat pakettiin ja siinä lomassa kirjoitan, jos siltä tuntuu. Sen urakan jälkeen vedän hetken henkeä ja lähden etsimään kadonnutta kirjoituskipinää sydämen kodista, Italiasta.

Aurinkoista ja ihanaa kesää Sinulle ♥   xo  Mia

P.S. Nyt alkaa jo vähitellen tuntumaan pientä perhosten liikehdintää vatsan pohjalla…. eiköhän se tästä taas matkakuumeeksi muutu!

 

Previous Post Next Post

6 Comments

  • Reply Heidi / Maailman äärellä perjantai, kesäkuu 1, 2018 at 14:14

    Ihana että kirjoitit tästä Mia! Oikeasti on helpottavaa kuulla, että muutkin matabloggaajat kokevat välillä samoja tuskailuja ja blogiahdistuksia. Itse olen kipuillut jo ainakin puolisen vuotta. Blogi päivittyy hitaasti ja niin monta tarinaa uskomattoman upeilta reissuilta on kirjoittamatta, että harmittaa. Mutta kun en halua, että blogi olisi minulle se pitää tehdä -juttu, vaan jotain ihan muuta. Ja kun työt ovat tämän vuoden ajan haukanneet päivistäni suurimman osan, en ole kallisarvoisia vapaita hetkiäni halunnut istua tietokoneella. Silloin on pitänyt päästä luontoo – välillä kameran kanssa ja välillä ilman. Kamerarakkauteni kyllä yltyy vaan yhtä hurjemmaksi, joten minne ihmeeseen kuvieni kanssa joutuisin, jos minulla ei olisi enää paikkaa julkaista niitä. Ja niin kuin sanoit, on lisäksi niitä ihania lukijoita, joille ehkä voi tarjota himpun iloa ja ideoita blogin avulla. Ja onhan niitä omia juttuja ihana itsekin jälkeen päin lueskella ja muistella menneitä matkoja.
    Pitää oppia olemaan itselleen armollinen (minulle se on vaikeaa). Tehdä blogiakin juuri niin ja juuri silloin, kun hyvältä tuntuu. Yritetään olla stressaamatta tästä.
    Ihanaa kesää ja Italiaa Sinulle Mia! Minä suuntaan parin päivän päästä tyttöjen reissulle Kreikkaan – käsimatkatavaralaukku sullottuna täyteen kesämekkoja <3.

    • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog perjantai, kesäkuu 1, 2018 at 14:56

      Kiitos ihana Heidi! <3 Samassa veneessä siis ollaan.
      Monta kertaa olen kevään aikana (ääneenkin) kysynyt, onko tässä enää mitään järkeä? Miksi kirjoittaa, kun kynästä on terä loppu?
      Osansa varmastikin valtavalla määrällä isoja ja henkisesti raskaita hoidettavia asioita, jota läheisen kuolema tuo tullessaan. Ehkäpä kirjoitusinto löytyy vähitellen, kun muut asiat helpottaa.

      Luonto on onneksi lääke moneen, samoin kuin kuvaaminen, silloin kun siltä tuntuu. Ja niin kuin sanoit, menneet matkat mukavine muistoineen palaavat hyvin mieleen blogia myöhemmin lukiessa. Ollaan tosiaan stressaamatta tästä ja luodaan tarinaa silloin kun ajatus virtaa hyvällä fiiliksellä.

      Ihanaa kesää Sinulle Heidi ja mukavaa tyttöjen reissua aina niin sydämelliseen Kreikkaan, nauttikaa olosta ja elosta! <3

  • Reply sari / matkalla lähelle tai kauas perjantai, kesäkuu 1, 2018 at 00:02

    Tsemppiä jatkamiseen! Välillä pitää miettiä ja kelata ja taas mennä eteenpäin.

  • Reply Piyya torstai, toukokuu 31, 2018 at 21:04

    Ja niiden kaikkien vanhojen, uskollisten lukijoiden joukosta löytyy myös uusia tarinoitasi innostuneita lukijoita 😀
    Tekstisi on puhutteleva ja voin ymmärtää tuon kaksijakoisuuden mielessäsi.
    Nyt nautit rakkaasta Italiasta ja katsot miten se vaikuttaa mieleesi.
    Buon Viaggio Bella ✈️

    • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog torstai, toukokuu 31, 2018 at 21:15

      Lämmin kiitos Piyya! ❤️
      Uskon ja toivon, että kun valtava tehtäväsuma saadaan purettua ja hetki levättyä, löytyy jälleen kipinä kirjoittamiseen. Ja jos ei sitä saa ihana Italiakaan palautettua, on syytä huolestua! 😎

      Kiitos, kun olet mukana matkassa! 🌻

    Leave a Reply