Se iski kuin hyökyaalto – Tuntemuksia paluumuutosta

On jokseenkin outoa istua Savonlinjan Lappeenrantaan menevässä bussissa ja katsella ohi vilahtelevia lampia, sinisiä järviä ja tuhansien mäntyjen runkoja. Matkakeskuksen pihassa nuoren tytön hempeän kitaramusiikin ja laulun rikkoi känninen mies, joka alkoi hoilata ”tule Lappeenrantaan seurakseni mun”, lopulta mies heitti tyhjän muovisen viinapullon kohti Itä-Suomeen matkaavia ihmisiä. Henkilövahingoilta säästyttiin. Kadulla joku tuttava huikkaa.

  • Hei Eija, pitkästä aikaa. Kerro mitä sinulle kuuluu ? (Hymyilyä)
  • No ihan ok. (Hymyilyä. Ajattelen mielessäni, olisiko sinulla viisikymmentä tai vähintään kymmenen vuotta aikaa kuunnella, mitä minulle kuuluu). Mitä sinulle kuuluu? (Hymyilyä)
  • Ihan hyvää. Mennään joku kerta kahville. (Hymyilyä)
  • Mennään vain, olisi tosi kiva. (Hymyilyä)
  • Nähdään pian. Hei, hei! (Hymyilyä)
  • Heippa ja mukavaa iltaa! (Hymyilyä)

Perheeni näkeminen on tuntunut ihanalta ja helpottanut ikävääni heihin, kuitenkin tunteiden myllerys on lievästi sanottuna ollut viime aikoina yksi suuri kaaos ja tuska. Pian tulee kaksi kuukautta paluustani Suomeen, kaksi muuttoa olen ehtinyt jo tehdä tänä aikana. Terveys ei kestänyt ensimmäisen asunnon pölyistä putkiremonttia ja asbestinpurkua. Saadessani toisen muuttoni tehtyä, ns. ”kaiken valmiiksi” ja suurimman kiireeni pois, SE tuli kuin hyökyaalto, otti mukaansa, väkisin. Ahdistus ja tuska. Mietin, onko tämä kulttuurishokki, voimakkaampi kuin ennen vai jotain muuta. Voimakas tunne siitä että en ole siellä minne oikeasti kuulun, tuo tuskan enkä ole pystynyt nauttimaan kovinkaan paljon järvinäkymästä parvekkeeltani, enkä vieläkään ole testannut saunaani.

Ahdistusta ei helpota se, että juurikin näiden suurten ja itselle niin tärkeiden asioiden kanssa on totaalisen yksin. Ei ole ketään kuka on kokenut juuri ne asiat jotka minä olen kokenut, ei ketään kuka ihan oikeasti ymmärtää, vaikka haluaisivatkin, millaisia tunnekuohuja koen kaikkien kokemusteni jälkeen, koska minun tunteeni ovat minun tunteeni ja tuntemukseni. Se että asiat joita kokee, on kunkin omia kokemuksia ja jokainen kokee ne omalla tavallaan, juuri tämän vuoksi ajatuksiaan ja ihan oikeita tunteitaan ei juuri edes jaksa yrittää jakaa, eikä edes osaa. Mahdotonta. Näin se on aina ollut ja se tuntuu pahalta ja jotenkin niin toivottomalta edes yrittää kertoa seikkailuista joita olen kokenut, ne ovat minun ja kaiken lisäksi niitä on niin äärimmäisen paljon. Tiedän kuitenkin, että kaikilla ulkosuomalaisilla ja paluumuuttajilla on osittain samanlaisia tuntemuksia, jokaisella omat, erilaiset kokemuksensa.

Pienen osan tunteistani pystyn jakamaan muutaman hyvän ystäväni kanssa, jotka ovat pienen palasen nähneet elämästäni muuallakin kuin Suomessa. Kiitos, että olette vierailleet luonani ja olette lähelläni edelleen.

Olen aivan pian lentokentällä, tällä erää teen vain ”uukkarin” siellä. Takaisin palaan parin laukkuni kanssa, jotka ystäväni tuo Afrikasta. Aiemmin ajattelin olevani iloinen saadessani ne Suomeen, nyt ajatus laukkujen vastaanottamisesta ja avaamisesta jotenkin ahdistaa, ylipäätään ahdistaa se, että lentokentällä käyn vain kääntymässä. Kaikki ne tavarat, ”mintit” (senegalilaiset karkkipastillit), Länsi-Afrikan tuoksuiset voiteet, yhdessä hankitut afrikkalaiset verhot, vaatteet ja muut kuuluvat ihan muualle kuin tänne pohjolaan. Ehkä ne olisi pitänyt jättää odottamaan paluutani kotiini Afrikkaan. Pikkutytöstä asti tunteeni Afrikkaan on ollut jollain tavalla erityistä ja nyt tunnen, että kotini on myös siellä. Kuin olisin päässyt perille sinne minne oikeasti haluan. Olen kiitollinen kiireisestä työstäni, silloin ei ole aikaa ahdistukselle ja omille ajatuksilleen.

***********************************************

Hevoset, heinäpaalit, villit lupiinit, varoituskyltit hirvistä vilistävät ohitseni, valkeat koivunrungot, sininen taivas valkoisine pilvineen. Tulee mieleen vanha iskelmä, ”Katson maalaismaisemaa”. Onhan tämä kotimaani, toinen niistä, odotan kuitenkin pääseväni toiseen kotiini. Päivä päivältä se hetki lähestyy.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.