Raskaana

Juhannus on mennyt äidin kanssa saunoessa ja perheen kanssa rupatellessa. Tämä sunnuntaipäivä, tyttäreni syntymäpäivä, on mennyt pakkaamisen merkeissä, mikä nyt tuskin on mitään uutta ja hämmästyttävää. Yllättävän hyvin sainkin tavarat kasaan. Ehkäpä ehdinkin taas viikolla urakoida ylimääräisiä työtunteja. Menee aika nopeammin kun on kiire ja ikäväkin pysyy jotakuinkin kasassa.

Elämän ihmeellisin ihme

Raskaus. On se jännää tämä elämä. Odotusaika, raskausaika. Mistähän johtuu, että tässä tilassa olevan naisen sanotaan olevan raskaana? Tuleehan sitä painoa enemmän, ei se siitä huolimatta ole raskasta ollut, itselleni ainakaan. Tuon sanan voisi korvata jollakin kauniimmallakin sanalla.

Vain hetki sitten kävelin päivittäistä tuttua lenkkipolkuani, silittelin kasvavaa vatsaani ja lauloin sisälläni olevalle uudelle ihmislapselle, ”Magdaleena, on pikkuinen tyttö”. Päivittäinen lenkkeilyni sai käänteen, kun nilkkani alkoivat turpoilla paksujen toppakenkien kokoisiksi. Lauluni jatkui vaikka kävely kiellettiikin.

Vain hetki sitten yli neljä ja puolikilonen pikkuiseni päästi ensimmäisen äänensä (eikä se ääni ollut pieni), leikki Baby Bjornilla, keräsi äidille kukkia niityltä, asteli reppu selässä kouluun, joskus isoveljen kanssa, myöhemmin pikkuveljen kanssa, kuunteli soutuveneessä kun kerroin omaa satuani ”Lokki Joonatanista”. Ja tyttö lauloi, lauloi laulamasta päästyään, laulaa vieläkin.

Ajatukseni ovat omassa pikkuisessani ja hänen pikkuisessaan. Miltä tämä uusi, elämänsä aloittava pikkuinen näyttää, onko hänellä yhtä paljon tummia hiuksia syntyessään kuin äidillään ja enoillaan, onko hänelläkin ruskeat silmät, miten hän kasvaa, mikä hänestä tulee isona.

Ihana on seurata läheltä ainoan tyttäreni raskauden edistymistä. Siinä hän on, pikkuinen prinsessani, äiti. Vatsa on pyöristynyt vasta viime aikoina. Vain vatsa, ei kuten äidillään, tasaisesti koko keho. Kun katselen tuota onnellista äitiä, tytärtäni pyöreine vatsoineen, kun ajattelen ensimmäistä, esikoulun aloittavaa lapsenlastani, siskoni toisen luokan aloittavia kaksosia, ajan kuluminen konkretisoituu.

Suuresta ikävästä huolimatta, olen sanoinkuvaamattoman onnellinen päästessäni olemaan henkilökohtaisesti läsnä tässä tilanteessa.

Olisin mieluusti nähnyt juuri Sinun ilmeesi aloittaessasi tämän tarinan lukemista 😀

Koti maailmalla – Kulttuurishokki!

Kotoa lähtö vai kotiin lähtö?

On taas aikaa kulunut ja paljon on tapahtunut. Ei liene mikään yllätys. Mutta se mikä on tosi ihanaa, on se, että on koti Afrikassa ja se, että joku siellä ajattelee minua joka hetki, jakaa elämänsä kanssani ja että tunne on molemminpuolinen, unohtamatta ihanaa perhettäni Suomessa. Minua odotetaan <3

Barcelonaan paluu oli lievästi sanottuna sekä pomppuinen että masentava. Olin omassa kodissani aamuyöstä ja nukuin jonkin aikaa. Se mitä sitten aloin tekemään, tuskin on sekään yllätys, aloin pakkaamaan. Barcelonan koti menee nyt pakettiin. Miljoonia kokemuksia rikkaampana Barcelona jää nyt taakse. Tosin, vannomatta paras, eli en edelleenkään sano, ei koskaan.

Herätessäni Karoliina ystävällisesti tarjosi matkalaiselle aamupuuron ja kahvin, jonka jälkeen aloin taas täyttämään matkalaukkuja. (Edellinen muutto oli kolme viikkoa aiemmin, Afrikassa, syyskuun alkuun mennessä kaksi vielä edessä). Mitä pakkaan Suomeen, mitä myyn, mitä lahjoitan? Aikani pakkailtuani lähdin tapaamaan Ciutadellan puistoon Afrikkalaistaustaista, hollantilaista ystävääni Milaa, joka juuri tällä hetkellä odottaa junaa Santsin asemalla. Barcelona jää taakse myös häneltä. Metromatkan, kävelymatkan ja puistossa olo ajan olin täysin apaattinen. Miten näin tunteikas ihminen voi olla ilman minkäänlaista tunnetta, kertakaikkiaan minkäänlaista? Katselin apaattisena tuttuja ympäristöjä. Halusin pois. Kylmäkin oli. Ibra, jonka äitiä kävin Gambiassa tapaamassa, jaksoi edelleen jakaa reggaen ilosanomaa ihmisille. Taas joku espanjalainen on päättänyt vangita koiran, haukusta päätellen ison, ahtaaseen kerrostaloasuntoonsa. Tällä kertaa naapurissani. Nyt viikon täällä olleena, olo on hiukan kohentunut, mutta edelleen koen olevani väärässä paikassa.

Kerroin tuntemuksistani miehelleni. Ei ole helppoa hänelläkään. Seitsemän kuukautta yhdessäoloa 24/7. Taas on opeteltava uusi elämismuoto kunnes olemme jälleen yhdessä.

Suomeen paluu lähestyy. Odotan ja pelkään. Miten ikävä onkaan ollut perhettä, silti tiedän, että siellä tulee olemaan henkisesti kovat ajat.. Olen tosin aina sitä mieltä, että ihmisellä on hyvä aina olla jotakin tärkeää, mitä odottaa. Kyllä tämä tästä ja uusi lapsenlapsi varmasti auttaa asiaa.

On vappu, 1.5. Pesen pyykkiä, pitkästä aikaa ihan pesukoneella. Se mikä täällä on toimivan internetin lisäksi hyvä asia, saan mitä ihanimpia tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja vieläpä kohtuuhintaan. Lähes koko viikon olen syönyt salaatteja eri muodoissa, löytyypä jääkaapista maukkaita pensasmustikoitakin. On kevätparsasesonki.

Tässäpä taas kritisoijille kritisoitavaa, tiedän jo mitä tuleman pitää 😀 . Toivon, että tekin pääsette nauttimaan erilaisista ympäristöistä, ihmisistä, tutustumaan myös niihin mustiksi syntyneisiin.

 

 

Terkkuja Länsi-Afrikasta, No stress in The Gambia

Uusi koti, uusi keittio, ulkona. Tuulelta yritetään kaasuhellan tulta suojata PAHVINpalalla. ”Eksoottisia” kokemuksia suomalaiselle.

On pimeää. Naapurin Mama-Africat jakavat asioitaan. Minä pyykkäsin ulkona heidän lasten kanssa hymyssä suin aiemmin. Lasten iät 1,5-5 vuotta. Täällä ollessa näkee niin selvästi, kuinka lapset ovat pakottamatta kiinnostuneita päivän normiaskareista. Ja se on hyvä! Pakottamatta!
Fanta 10vee perkasi kaloja ennen kouluun lähtöä Brusubissa asuessamme. Vapaaehtousesti. Pesi myös pyykkinsä. Vapaa

Today we have clothes washing day #clean #clothes #sunday #work #africa #westafrica #atlanticocean #gambia #underthesun #sunnyday #africanchildren with a #nomad #adventure #photographier #writer #traveller in new #home #pyykkipäivä

Today we have clothes washing day #clean #clothes #sunday #work #africa #westafrica #atlanticocean #gambia #underthesun #sunnyday #africanchildren with a #nomad #adventure #photographier #writer #traveller in new #home #pyykkipäivä

#nomad moved again #tired #hardday ##photographier #writer #westafrica #africa #gambia #atlanticocean #weekend #saturday just want to settle down. Next move 3 weeks later and next other 3 weeks later, then 2,5 months later. Arggh

#nomad moved again #tired #hardday ##photographier #writer #westafrica #africa #gambia #atlanticocean #weekend #saturday just want to settle down. Next move 3 weeks later and next other 3 weeks later, then 2,5 months later. Arggh

ehtoisesti.

Ehkä jossain lapset pakotetaan ”pakkotyöhön”, mutta ei todellakasn täällä. Ja tämäkin liittyy myös keittohommiin. Kokemuksia kehiin 🙂

Landloard on viherpeukalo. Rosmariinit ja tuomani basilicat sun muut on läpi käyty. Yerteilleni ja kukilleni ollen ssanut paikat täälläkim <3

Kohta alkaa illallisen viimeinen kohokohta, jauhelihapihvin paisto.

Edellisiä tarinoita facebookissa ”Under the Toscan sun”, löytyy helposti.

Every HONEST humans, animal welcome! But.. this I was afraid. #bull #freedom #toledo #härkätaistelu #animal in #africa #westafrica #gambia #atlanticocean #weekend at #home #photographier #nomad #writer #adventure #traveller #saturdaynightfever

Every HONEST humans, animal welcome! But.. this I was afraid. #bull #freedom #toledo #härkätaistelu #animal in #africa #westafrica #gambia #atlanticocean #weekend at #home #photographier #nomad #writer #adventure #traveller #saturdaynightfever

#friendship with #animal #monkey #nature #naturlife #africa #westafrica #gambia #atlanticocean #photographier #writer #nomad #traveller #weekend #saturday #sunshine

#friendship with #animal #monkey #nature #naturlife #africa #westafrica #gambia #atlanticocean #photographier #writer #nomad #traveller #weekend #saturday #sunshine

Mmmmm... Soon #mashedpotatoes is ready. #cooker #food #drink #potate #mashed #fish #smokedfish #bienapetito #buonappetito #meal #dinner #kitchen #westafrica #africa #gambia #atlanticocean

Mmmmm… Soon #mashedpotatoes is ready. #cooker #food #drink #potate #mashed #fish #smokedfish #bienapetito #buonappetito #meal #dinner #kitchen #westafrica #africa #gambia #atlanticocean

#nature #animal #birds #flying #freebird #freedom #westafrica #africa #gambia #blackandwhite #peaceandlove #goodmorning  #photographier #nomad #traveller #adventure

#nature #animal #birds #flying #freebird #freedom #westafrica #africa #gambia #blackandwhite #peaceandlove #goodmorning #photographier #nomad #traveller #adventure

#nature #snake #adventure #photographier #writer #traveller in #africa #westafrica #gambia #atlanticocean

#nature #snake #adventure #photographier #writer #traveller in #africa #westafrica #gambia #atlanticocean

Tuhannen ja yhden yön tarinoita, eikä loppua näy

Tuhannen ja yhden yön tarina
– ja niitä riittä

Kello noin neljä viime yönä, avaan silmäni ja huomaan jonkun olevan hyvin kiinnostunut kodistamme. Hän ei nähnyt makuuhuoneeseemme, mutta me näimme hänet. Kovin utelias kaveri. Yritti kurkkia ulkona olevien valojen katveessa pimeään makuuhuoneeseemme. Siirtyi keittiön oven taakse. Siis ulkona. Tämän jälkeen tarkisti lukitun kaasukaappimme ja vielä piharakennuksen .Mieheni oli hurjana, sain kuitenkin hänet pysymään sisällä. Lähestulkoon. Aikamme seurattuamme tilannetta, hän avasi oven ulos, huutaen ”varas, varas”. Varas luikki pakoon. Yritti varmaan varastaa rikkautemme. Elämänkokemukset. Muuta varastamista ei juuri ole, eikä näitäkään pysty varasramaan.Näimme miehen ja outo kulkija saa olla kiitollinen siitä, että sain pidäteltyä mieheni. Jollekin olisi käynyt hullusti jos olisin ”päästänyt hänet vapaaksi”. Kenelle, jäi onneksi aroitukseksi.

Eilen kerroinn vakuutusvirkaukijalle, kuinka huonoa onnea oli Turkissa. Kaiken muun lisäksi kaksi kertaa murtauduttiin kotiini. Viimeisellä kerralla herasin myös kesken unieni ja näin miehen. Onneksi selvisin hengissä, silloinkin. Sanoin eilen nauraen virkailjalle, ettei pitäisi ääneen sanoa. Ha nän kävi, hyvin nopeasti.

Suojautumisyritystä

Suojautumisyritystä