50 tuntia

Harvemmin varmaan monikaan purkaa joulua aaton aattona. Minä purin, siis sen ihanan roikkuvan kynttelikön ikkunasta, joka siinä on roikkunut yli kaksi kuukautta, jolloin sain joulumielen. Kaksi joulua olen ollut perheestäni kaukana, kerran Barcelonassa (silloin kun läsähti kaikki laatikot ja kinkku keittiön lattialle) ja viime joulu Afrikassa. Tulee taas erilainen joulu, sellainen, ettei ole vielä ollutkaan. Jouluruoan sentään saan, mutta matkani alkaa kesken joulun.
Tänään olin joulusaunassa. Päätin olla ilman musiikkia, olla vain omien ajatusteni kanssa ja niitähän riittää. Olin tyttäreni Nalle Puh-pyyhkeen päällä selälläni, jalat katossa. Välillä kävin pesemässä hiukseni mustalla saippualla, viimeiset hunajapisarat yritin saada pullosta ulos, vähän kasvoille, vähän hiuksiini. Menin takaisin lauteille. ”Voi kulua aikaa kun seuraavan kerran saan olla näin hiljaisessa ympäristössä ja milloin lie saunassa”, ajattelin. Ulkona myrskyää. Kun katson naapuritalojen ikkunoita, on kuin olisin yksin aavekaupungissa, ikkunat ovat pimeänä lähes jokaisessa asunnossa.
Viime jouluaattona keinuttelin riippukeinussa ja kävelin hiekkateitä jalat punaisen hiekan pölyssä, katselin pihalla kukkivaa kaunista kukkaa ja ikävöin perhettäni. Nyt istun itku kurkussa kotisohvalla, poikani lähti hetki sitten. Huomenna muun perheen kanssa joululounas ja taas itken. On pakko taas yrittää kovettaa itsensä ja tunteensa, muuten ei selviä. 50 tunnin kuluttua lennän Euroopan yllä kohti Barcelonaa, viikon kuluttua olen lähellä päiväntasaajaa. Käsite nimeltä ”aika” on aika vekkuli.
Määränpäässä sähkö ja internetin käyttö on suuri ongelma. Sähköä ei läheskään aina ole ja internetin käyttö kallista ja tämän vuoksi taas on kirjoittamiseni enemmän tai vähemmän harvinaisempaa.
Vaikka lähtöni ottaa aina koville ja aika, jolloin olen kauempana perheestäni, on Gambia ihana paikka. Kauniit rannat, valkoiset hymyt. Vaikka huoli on huomisesta, ”no stress in The Gambia, the smiling coast”. Tulkaahan käymään ja kun ilmoitatte siitä (vaikka kommenteissa), tulen vastaan. Ja Marja-Liisa, kiitos taas enkeleistä <3
Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle 2018!
Ps. Täältä löytyy kirjoitukseni joulusta Barcelonassa, jolloin jouluruoat  http://www.rantapallo.fi/eija/joulumoka/

Sääntö-Suomi – Hyvää joulua työttömille ja heidän perheilleen

”Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä. Hei tonttu-ukot hyppikää” ja sitä rataa…”
Joulun aika on aina mielenkiintoista.
Yleensä jännitetään saadaanko valkoinen joulu. Tänä vuonna, 2017, kuhisee joulun(kin) alla Trump saa kylmää kyytiä, katalonialaiset juoksevat vaaliuurnilla, peräti lähes 90% alueen äänioikeutetuista on äänestänyt tässä vaiheessa kirjoitustani. Saksassa pysäytetty jouluksi iskua suunnitellut terroristi, Meksikossa roikkuu ruumiita sillalta, naisen euro onkin 76 senttiä ja paljon muuta.

Mitä tapahtuu Suomessa? Vahvat oluet tulevat kauppoihin näinä päivinä, on kiky, sote ja

Facebookista, luvan kanssa.

vaikka mitä muuta. Suomessa on eduskunnan istunnoissa nähty ja kuultu aika ärhäköitä mielipiteitä viime aikoina ei vielä ihan Turkin malliin kuitenkaan.

 Tänä jouluna eduskunnan päätös pisti paremmaksi kuin moni yritys menneillä  ja tulevilla irtisanomisillaan. Eduskunnassa päättettiin satojen tuhansien, kenties parin miljoonan puolesta. Kehtasikin, kaiken käpälöintien jälkeen.
 Itsemurhatilastot nousevat kaamoksen aikaan ja työttömyyden tullessa kohdalle. Stressi todistettavasti sairastuttaa ihmisiä niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Mitä tapahtuu Suomen kansalle? Tämän hetkinen hallitus lienee hyvillään, kun reilun vuoden kuluttua työttömyystilanne on ”parantunut”. Voisiko syy olla se, että osa työttömistä on ”kadonnut” ja osa on sairaslomalla, voisiko?
Sipilä kärsiköön omantunnon tuskissaan tekosistaan, uuden hallituksen ulkopuolella.
”Eduskunta toivottaa rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!”, lukee eduskunnan etusivulla.
Koskaan ei ole liian myöhäistä, mutta kiire voi joskus olla. Yksi hyvä teko perheiden, yksinäisten, sairaiden, terveiden, nuorten ja vanhempien puolesta, vie aikaa vain pienen hetken

”Köyhät kyykkyyn, kyykkyyn, EI KUN KYYKKYYN, KUULUUKO” (kuva luvalla Facebookista)

Ulkosuomalaisen itkuja under the Christmas

Radiossa soi joululaulut. Joululaulut? Mitä? Missä? Milloin? Olen toki onnellinen siitä mitä on edessä, Kuitenkin, tässä joulun tienoilla, voin kertoa, että tämä ”vahva” nomadi, äiti, isoäiti, vaimo ja ties mitä on niin tunteidensa vallassa, että oksat pois. Jos voisin minuutin välein, edes kerran tunnissa päivittää tunteitani, jos vain voisin. Tuskin paljon helpottaisi, mutta tulisihan jaettua ja laitettua tuntemuksiaan muistiin itselleen ja jälkipolville. Toisaalta, juurikin se, että kun itse elän elämääni, eikä yksikään maan päällä tai sen ulkopuolella oleva, voi koskaan, millään tavalla tuntea, mitä MINÄ tunnen

Nyt tuli purkaus. Mutta aika lievästi siihen nähden mitä tunnen ja olen tuntenut viime viikkoina ja muutamia päiviä ennen lähtöä. Se helpottanee, kuten ennenkin, kun istun junassa ja enemmän kun olen lentokentällä, lisää kun saavun määränpäähän ja vielä seuraavaankin. Määränpäässä myöhemmin, tiedän, tulee hetkiä, jolloin itken ja ikävöin ja tunnen huonoa omaatuntoa.

24.12.2016

Hyvää joulua kuitenkin, meille kaikille ja entistä parempaa uutta vuotta.

Helppoa nomadina?

Joulumieli minulla alkoi syys-lokakuusta, nyt sitä ei näy, ei kuulu. Jouluruokaakin olen havitellut siis aika pitkään. Siis haaveillut.

Luulisi että päivä päivältä helpottaa kun tekee asioita pikkuhiljaa. Turha luulo! Tunteiden myllerrys on jotain sellaista, ettei sitä tämän kaaoksen keskellä pysty eikä ehdi sanoiksi pukea. Kirjan aihe: Nomadityttärenäidinisoäidinmuuttojavaihdevuosimylleryksetmatkanteossa. Hah! 

Joka päivä tulee lisää erilaista dokumentoitavaa, se vain ei tunnu loppuvan. Pitäisi ehtiä pakatakin. Tilannetta ei helpota se, että määränpäässä vuokraisäntä vaatiikin sopimuksesta poiketen jälleen neljän kuukauden vuokran etukäteen ja se että S-pankin uusi kortti EI TAASKAAN toiminut. Onneksi kokeilin juuri nyt. Sitten pankin tiskillä ollessani lukkiutui vielä debit-korttikin, eikä uudet, käyttämättömät pankkitunnukset, jotka sain reilu kuukausi sitten, toimineetkaan. Mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut Afrikassa jo nyt, kuten alunperin piti. Ja tästä on muutamia kertoja ollut tiukka keskustelu heidän kanssaan, tänään vielä tiukempi.
Barcelonassakin on joulu. Kuitenkin tarvii päästä käymään omalääkärillä hakemassa malaria-resepti. Todettakoon että siellä Malarone maksaa 2,65 ja Suomessa 63€ (viime vuonna 60€). Lääkärikäynnin jälkeen juostaan. Yhdessä apteekissa kun on max. kolme pakettia lääkettä ja kun otat ehkä puolen vuoden tai vuoden lääkkeet, muutaman apteekin saat kiertää.
Junassa istuessa on pakko kaiken olla kunnossa, kuten aina ennenkin. Hetken helpotus näiltä osin. Sitten vain toivotaan ja ristitään kädet, ettei matkan varrella tällä kertaa tulisi ikäviä yllätyksiä.
Odotan nyt vain lepohetkeä Barcelonassa. Siis lääkkeiden haun jälkeen.
Rauhallista joulun aikaa itse kullekin!

Tämä rakkauspakkaus tuli alentamaan mummon verenpainetta kiireen keskellä <3

Rauhallista joulun odotusta itse kullekin :O