Enemmän on vähemmän

Moikka!

Olen muuttanut kymmenen vuoden sisällä noin kaksikymmentä kertaa, sisältäen muuttoja maasta toiseen. Luulisi siis, että olisin jo aikoja sitten ymmärtänyt sen, että on oikeasti aika persikasta raahata järkyttävää tavaramäärää paikasta toiseen. Häpeäkseni myönnän, että vasta viimeisimmät pari muuttoa ovat sujuneet suhteellisen kivuttomasti. Vuosia pakkasin (täysin turhia) tavaroita/kenkiä/vaatteita muuttolaatikoihin ja vein niitä sukulaisten tai tuttavien kellareihin matkojen ajaksi. Lopulta havahduin koko homman järjettömyyteen ja aloin kyseenalaistaa tavaramäärääni.

Sen lisäksi, että on yksinkertaisesti helpompaa elää ilman isoa tavara – ja vaatemäärää, on se myös ekologisempaa. Tai siis, ekologisempaa on kuluttaa vähemmän. Tämä video on loistava kertomaan kuluttamisesta lisää: https://www.facebook.com/ylekioski/videos/1887269398231170/ 

Videolla palvelujen ja kaupan professori Hannu Saarijärvi kertoo paljon olevan kuluttajia, jotka kokevat kroonista tavaraähkyä. Itse kävin läpi hyvinkin monta erilaisen kuluttamisen aikakautta, ennen kuin sitten lopulta törmäsin tuohon edellämainittuun ähkyn tunteeseen. Muistan kun aloin ensimmäisen kerran oikeasti tienata rahaa juuri täytettyäni 18 vuotta, ja silloin tuntui, että kaikki ylimääräinen raha suorastaan poltteli siellä pankkitilillä. Onneksi osasin samalla aina säästää ns. pahan päivän varalle, mutta kulutin silti ihan liikaa rahaa ketjuliikkeiden halpamuotiin, KENKIIN, halpiskoruihin ja luoja tietää mihin roinaan. Gina Tricotin kahden euron alepäivät olivat minulle the juttu ja raahasin kassikaupalla kotiin vaatteita, joista en oikeasti edes niin välittänyt – kun oli nyt vaan pakko saada. Harrastin myös ahkerasti nettishoppailua (vaikka usein petyin tilaamiini asioihin) ja muistan kuinka kerran en edes jaksanut palauttaa mekkoa, jonka vetoketju oli rikki jo saapuessa!! Eli ostamieni asioiden arvo minulle oli lähes olematon, vaikka niihin kulutin pienet pennoseni.

Long story short; monta kertaa sitten ähkyn iskiessä päätin, että nyt saa riittää, ja dumppasin sen hetkisestä omaisuudestani puolet UFF:ille tai jopa roskikseen (myös upouusia vaatteita, järkyttävää!!). Hetken elelin pienemmällä määrällä omaisuutta tyytyväisenä, mutta sitten jostain hiipi taas se riittämättömyyden tunne, jonka seuraukseni aloin keksiä uusia ”tarpeita”. Lopulta ymmärsin, että mikään ei tule koskaan muuttumaan, jos en etsi sitä oikeaa syytä omalle (TODELLA HUONOLLE) kulutuskäyttäytymiselleni. Ja kyllähän se vastaus löytyi, oikeastaan todella helposti.

Miksi tunsin jatkuvaa tarvetta ostaa uutta? Koska en tuntenut itseäni kokonaiseksi. En rakastanut itseäni tarpeeksi, jotta olisin voinut tuntea olevani hyvä just näin, eikä vasta sitten kun päällä on uudet farkut tai kengät. Toki myös kevyemmät motiivit, kuten ”shoppailu on niin kiva ajanviete” ja muotiblogeista saamani vaikutteet, vaikuttivat osaltaan ostoskäyttäytymiseeni.

Viimeisen vuoden sisällä olen tietoisesti vähentänyt kuluttamisen niin vähäiseksi, kuin mahdollista, ja pyrkinyt ostamaan kaiken käytettynä. Mutta silti olen välillä löytänyt itseni Primarkin, tai vastaavan halpisputiikin, kassalta maksamassa ostoksiani. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että ei enääEnää en tule antamaan rahojani yrityksille, jotka tuottavat epäeettisiä, epäekologisia ja huonolaatuisia tuotteita. Tulevaisuudessa ostan kaiken tarvitsemani kierrätettynä tai 2nd handina (okei, alkkarit ehkä haluan kuitenkin uutena haha.) ja panostan laatuun, enkä määrään.

Olen myös tuntenut pienimuotoista tavaraähkyä viime aikoina, joten päätin haastaa itseni ja täten ilmoitankin näin julkisesti, että en osta yhtään vaatetta, kenkäparia, laukkua tai korua vuoteen. En edes käytettynä, sillä omistan kaiken tarvitsemani. Kauas on toivottavasti päästy niistä ajoista, kun yritin olla 3 kk ostamatta kenkiä… ja epäonnistuin tietty. 😀

Vuoden päästä, eli 17.5.2019, on varmasti hauska katsoa mennyttä vuotta taaksepäin, ja miettiä sen hyviä ja huonoja puolia. Odotan haasteen tuovan elämääni ehdottomasti enemmän hyvää! Mutta sehän selvinnee. 😉

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti ja nauti Suomen auringosta minunkin puolestani!

Previous Post

1 Comment

  • Reply Emma torstai, toukokuu 17, 2018 at 15:45

    Mulla autto kyl parhaiten opiskelijabudjetti. Kun ei enään ollut sitä rahaa polttamassa tileillä eikä edes aikaa shoppailla niin alkoi panostamaan enemmän niihin vaatteisiin. Sen lisäks oma valveutuneisuus on ehkä parantunut sen verran, että ymmärtää mistä ne 2€ topit tulevat.

    Pahinta on kyllä toi videossakin mainittu ”suhde” niihin vaatteisiin. Jotkut (lue: Meri) on sitä mieltä, että mulla on ehkä vähän liiankin vakavia suhteita mun vaatteiden kanssa. Ja voin kertoa et on sydäntäraastavaa olla suhteessa euron topin kanssa joka hajoaa ekassa pesussa :'(

    Mut paljon onnea ostolakkoon ja päivitä aina välillä onnistumisia ja fiiliksiä!

  • Leave a Reply