Luin taannoin jonkun viisaamman sanoneen että tietyt elämän tärkeimmistä uutisista saa usein tietää vessassa. Ja niin tälläkin kertaa. Vaikka yhden muksun olen jo tähän maailmaan pyöräyttänyt, ihan yhtä uskomattoman hämmentävän upealta tuntui kuin ensimmäiselläkin kertaa, kun raskaustesti näytti tuossa hieman ennen joulua plussaa.
Tässä vaiheessa kun mennään niin sekä meikäläisen maha että posket alkavat olla aika pullollaan, ja uutta tulokasta odotellaan jo elokuun alussa. Jännää…
Kevään mittaan olen kuitenkin joutunut myöntämään että en ehkä olekaan mikään oman elämäni supersankari, ja siksi uutisten kertomisessakin on hieman kestänyt. Mini mahassa meloin koskessa aikoinaan vielä kahdeksannella raskauskuulla, kävin vuorilla haikkaamassa muutamaa viikkoa ennen H-hetkeä ja paria päivää ennen synnytystä pistäydyin kuntosalin spinning-tunnilla. Tosin tässäkin raskaudessa kiipesin ja vaeltelin suksien kera vuorilla vielä siinä 5kk paikkeilla.
Tällä kertaa voimat loppuivat kuitenkin tuossa Lofooteille suuntautuneen työreissun lopussa ja päädyin sairaalavisiitin kautta ensin osittaiselle, ja nyt sataprosenttiselle sairaslomalle. Työreissujen 12-17 tunnin työpäivät eivät varmaankaan ole auttaneet, veriarvot painelevat missä sattuvat, verenpaineet ovat välillä ihan pohjassa (kuulemma lääkärini ylpeyden aihe lääkäripiireissä – hänen potilaallaan ovat alimmat koskaan) ja nyt on käskynä ollut ”ottaa vaan ihan rauhassa”. Ei ole ollut helppoa ei, varsinkin kun oma suhtautumiseni raskauden aikana sairaslomalla oloon (standardi käytäntö Norjassa) on ollut hyvinkin negatiivinen, ja mieli palaisi halusta liikkumaan ja vuorille.
Mutta, näin sitä mennään lekurin visiitistä lekurin visiittiin, olo on nyt noin sata kertaa parempi kuin vielä vajaa kuukausi sitten ja tänään suuntana onkin lepoloma Suomessa! Ja toivottavasti samalla reissulla pääsen tapaamaan vielä muutamia ihania matkabloggaajaleidejä Helsinkiin. Torstaita odotellessa!
