Tällä viikolla meillä on toivotettu mies takaisin kotiin työreissulta, juhlistettu pienokaisen nimiäisiä ja suunniteltu maanantaina alkavaa ensimmäistä (mini-) matkaa sitten syyskuun. Varsin mukava viikko siis! Kolme kuukautta ilman reissua on tuntunut pitkältä ajalta sillä ennen loppuraskautta tienpäällä tuli oltua 1-2 kertaa kuukaudessa. No kohta matkustetaan, me kaikki kolme.

Mitä tulee nimiäisiin, erilaisten perinteiden toteuttamisesta kaksikulttuurisessa perheessä ei ole meille tullut missään vaiheessa ongelmaa, ehkä sen vuoksi että olemme molemmat mieheni kanssa asuneet ja oleskelleet vähän siellä sun täällä, sekä yhdessä että erikseen. Häissämmekin Suomen, Englannin ja Slovenian traditiot sulautuivat mukavaksi sekasotkuksi keskenään. Lapsen nimenantoon ei briteillä liity sen kummempia perinteitä, nimi kerrotaan usein jo ennen lapsen syntymää tai ainakin heti syntymän jälkeen. Siinä suhteessa me pidimme nimen suomalaisittain salassa, sekä englantilaisten sukulaisten että norjalaisten ystävien ihmetykseksi. Nimiäiset vietettiinkin sitten omalla tapaamme, kutsuimme kotiimme ison kasan ystäviä nauttimaan keskiviikkoillasta kuplivan ja pikkupurtavan voimalla, ilman mitään sen virallisempaa ohjelmaa pientä kummien hoitamaa ”nimenjulistusta” lukuun ottamatta. Ja   juhlatunnelma jatkui mukavasti juhlien jälkeenkin kakunrippeitä ja joulutorttuja syödessä. :)

Viikonloppu näyttäisi täällä menevän (taas) lumisissa merkeissä, aurausautot ovat olleet jo kovassa työssä koko tämänkin päivän. Joten ehkäpä se hiihto- tai laskettelukausi alkaa meilläkin ihan oikeasti tänä viikonloppuna!