Viiden viikon pyörälenkki: mammasta uimapukumalliksi?

by satuvw on 02.10.2014 · 40 comments

Miltä kroppa näyttää ja tuntuu viiden viikon pyörälenkin jälkeen?

Pakkohan se on myöntää, toki ennen viiden viikon ja reilun 2000 kilometrin fillarointireissua kävi mielessä missä kunnossa ja minkä näköisenä palaisin kotiin näinkin pitkältä urheilumatkalta. Naamassa terve rusketus ja kroppa timminä kuin Sports Illustrated uimapukukalenterin mimmeillä, ajattelin. Ystäväni Anne Marit höpisi jotain peppunsa ja reisiensä koosta, kun minä taas venytin ja vanutin muksujen syntymien syyksi laittamiani vatsamakkaroita ja kuvittelin kuinka ne olisivat poissa, melkein kuin itsekseen. Katella suurennuslasin alla olivat hänen pohkeensa ja se, kuinka paljon lihasmassa voisikaan kasvaa muutaman viikon aikana.

Tämä on ollut aihe ja kysymys mikä on kiinnostanut kovasti naispuolisia ystäviäni, joten tässä Instagram kuvien kera karu totuus.

Vielä nousee - hyppy I @SatuVW I Destination Unknown

Ekalla viikolla hyppy vielä nousi

Iloa Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Ja niin se taisi nousta vielä toisenkin pyöräilyviikon jälkeen.

Ja tunnustetaan. Naama on ruskea. Kroppa on timmimpi, reisissä on voimaa ihan eri tavalla kuin ennen ja noiden kahden lihaskimpun päällä lepäilee peppu, jolla suunta on ehkä hieman enemmän ylöspäin kuin ennen. Vatsamakkarat ovat muuntuneet nakeiksi ja tämä limboilukauden pullamässäyskään ei ole tehnyt tuhojaan, vielä.

Ja taas maittaa... ruoka I @SatuVW I Destination Unknown

Makkarat olisivat ehkä kadonneet kokonaan jos suuhun olisi eksynyt vähän jotain muutakin…?

Urheilujuomaa Irlannissa I Destination Unknown

Tai jos urheilujuomana olisi ollut, no, urheilujuomaa…

Mutta ehkäpä tätä kropan näköä ja kokoa enemmän itseäni ihastutti ja yllätti, kerta toisensa jälkeen se, kuinka hyvin kehoni jaksoi toimia moottorina koko matkan ajan. Alkukesän oireillut oikea polvi, jota hoitelin hierojan, fysion ja parantajankin voimin tuli mukana mitään mukisematta ja pieniä lihaskolotuksia lukuun ottamatta koneisto toimi juuri niin kuin piti.

Fillarointia Irlannissa I @SatuVW I Destination Unknown

Polkupyöräily maistui, onneksi, vielä viimeiselläkin viikolla vaikka nopeusrajoitukset hieman hidastivat meidän tahtia…

Aika hieno fiilis. Fiilis pystymisestä, jaksamisesta ja osaamisesta, yhtälö joka saa aikaan sen, että seuraavaa suurta seikkailua varten rimaa voisi jopa ehkä vähän nostaa…?!

Postauksen kuvat ovat poimittu omasta ja ystäväni Anne Maritin Instagram gallerioista, jotka löytyvät linkkien takaa vaikka sinä et Instagramissa olisikaan. Joka kuukauden ensimmäisenä torstaina järjestettävä blogi-tempaus tuo yhteen matkablogaajia kertomaan omia matkailuun liittyviä tarinoitaan Instagram-kuvien voimin. Tutustu tämän kuukauden postauksiin alla. Kampanjan järjestäjinä Suomessa kanssani toimivat Kaukokaipuun Nella ja Wanderlust Expert-blogin Veera. Jos olet blogaaja ja halua lähteä tempaukseen mukaan, katso ohjeet täältä.


{ 40 comments… read them below or add one }

Jenni / Globe Called Home lokakuu 2, 2014 0.25

Minuakin olisi varmasti tuossa eniten pelottanut oman kropan jaksaminen. Päivän jaksaa varmasti, kaksikin varmaan, viikko mennee… mutta missä vaiheessa tulee joku loukkaantuminen tai pistävä kipu? Mahtavaa, että sinulla kroppa kesti, ja toivottavasti saadaan lukea kohta uusista seikkailuista!

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.49

Seuraava suuri seikkailu taitaa nyt odottaa hetken, tai ainakin ensi vuoden puolelle, ensin alkavat uudet työt ja nyt voisi välillä tehdä jotain perheenkin parissa :) Tuo kropan jaksaminen ja kestäminen oli kyllä tällä reissulla isoin huoli, mutta parin viikon jälkeen sen oikeastaan unohti, kun huomasi kuinka hyvin sitä kroppa sopeutuu uuteen päivärytmiin.

Vastaa

Tiina, Kinttupolulla lokakuu 2, 2014 0.32

Pyöräreissussa kyllä ruoka maittaa, se on selvä :D Vaikka sitä tulee itsekin liikuttua tosi paljon, niin ruokahalu se vaan korvaa turhat kalorivajeet ;) Tosi hienoa ettei tullut mitään ikävää kremppaa, vaikkapa polveen…..Oli niin kurjaa viime kesänä lopettaa pyöräily polven revähdyksen vuoksi, vaikka mieli sekä muu kroppa olisi jaksanut ja halunnut jatkaa…

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.51

Muistan lukeneeni sun postauksen polviongelmista ja se pisti kyllä vähän hermostuttamaan, varsinkin kun alkukesän neljän päivän pyöräretken jälkeen oma polveni jo vähän oireili. Mutta siinä kyllä huomasi sen että pyörillä ja pyörillä on eroja, ja jos istumisasento on oikea niin se auttaa jo hurjasti.

Vastaa

Laura lokakuu 2, 2014 0.56

Ihan mieletöntä, en kyllä tiedä miten oma kroppani olisi kestänyt tuollaista meininkiä. Tosin mun mielestä se on ihan hyvä idea vetää ranskiksia ja olutta napaan reissun aikana koska teidän tuli kuitenkin pyöräiltyä niin paljon että kaikkihan niistä saadut kalorit kului saman tien ;) Niin mä olisin ainakin ajatellut :D

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.52

Juuri tuolla idealla mentiin… :) Vaikka täytyy tunnustaa että pitkän pyöräilypäivän jälkeen ”half pint” oli yleensä ihan tarpeeksi, sitten kutsui jo nukkumatti! Ja ekan kahden viikon jälkeen en enää halunnut nähdä ranskalaisia perunoita… ;)

Vastaa

Katja lokakuu 2, 2014 7.43

Kyllä vaan täytyy taas nostaa hattua tälle reissulle!
Sun pohkeet on muuten jo tossa ekassa kuvassa ihan mielettömässä kunnossa :D
Oot niin rautaa, että odotan kyllä mielenkiinnolla, että millainen se reissu rimannoston jälkeen tulee olemaan. ;)

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.53

Katsoin itsekin ihmetellen tuota kuvaa (ja pohkeitani!), taitaa olla osittain pieni Snapseed efekti kyseessä, peilistä katsoessa en näe ihan samanmoisia lihaskimppuja :) Ja joo, katsotaan mitä sitä keksisi seuraavaksi!

Vastaa

Kaukokaipuun Nella lokakuu 2, 2014 8.03

Tämä oli kyllä niin mieletön suoritus, että ei voi kuin nostaa hattua ja onnitella sen tuhannen kerran – mutta ei turhaan, sillä oot kaikki ne toivotukset ja kehut ansainnut! <3

Pidetään moottoreistamme huolta! (:

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.55

Oi kiitos Nella! Ja kyllä, moottorit on hyvä pitää kunnossa :)

Vastaa

Anna / Tämä matka-blogi lokakuu 2, 2014 9.10

Kunnioittava syvä kumarrus tälle suoritukselle.

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.55

Suuri kaunis kiitos, Anna!

Vastaa

Kea / Deep Red Blues lokakuu 2, 2014 10.04

Sä oot kyllä ihailtavan sisukas! Ihanaa että makkarat voi sulaa ja pylly kohota reissussakin! En kyllä ite lähtis tuollaiselle pyöräreissulle, vaikka kaikenlaista muuta hurjapäistä tulee kyllä harrastettua. :)

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.56

Ha ha, tämä reissu ei ollut hurjapäisten reissu, vaati vaan vähän tosiaan tuota sisua. Mutta en voi kyllä muuta kuin suositella lämpimästi fillarilla matkaamista, maailma avautuu ihan eri lailla kuin autossa istuttaessa!

Vastaa

Sofia / Liikkeellä lokakuu 2, 2014 10.31

Täälläkin kyllä nostetaan hattua tälle sun tempaukselle, ihan mahtavaa! Niinkun Nella tuossa yllä sanoi, kropasta huolta pitäminen on kyllä ihan oleellinen osa matkailuakin :)

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.56

Kiitos Sofia!! Mikäs sen parempi tapa pitää itsestään huolta kuin urheilullinen reissu :)

Vastaa

Jenna lokakuu 2, 2014 10.36

Sä oot kyllä hurja nainen! Arvostan tuota pyöräilysuoritusta kyllä niin isosti! Oluthan on muuten hyvä palautusjuoma ;) Oma kroppa ja sen voimat on kyllä ihmeellinen asia. Kaikkeen se riittääkin!

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 11.57

Oluthan on se perinteinen urheilujuoma, yliopistossa meillä oli urheilukeskuksessa oma pubikin mihin aina kokoonnuttiin treenien jälkeen… :)

Vastaa

Maarit Johanna lokakuu 2, 2014 13.37

Kyllä ne fiilikset varmaan kropassa voittaa kaikki mitä ulkonäöllisesti on tapahtunut, vaikka molemmat olisikin positiivisia muutoksia :) Paitsi en ehkä lähtisi välttämättä pyöräretkelle kuukaudeksi sixpäkin toivossa vaan hurjan seikkailun takia. Ihan niinkuin siekin. Nostan peukkua ja hattua perille pääsyn ja uusien suunnitelmien johdosta ^^

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 14.01

Ihan totta, molemmat ovat kyllä positiivisia muutoksia, taisinpa jopa todeta ystävälleni että ”tämä on niin helppo tapa päästä eroon vauvakiloista” ennen kuin mietin asiaa tarkemmin – 2500 kilometrin pyöräily ei välttämättä ole ehkä se kaikista helpoin tapa kuitenkaan… :)

Vastaa

Arja / Haavematkoja lokakuu 2, 2014 13.46

Pyöräreissut pistää kyllä poikkeuksetta nämäkin asiat oikeaan järjestykseen – aina kun alan ihmetellä makkaroita peilistä, mieli haluaa pyöräretkelle, jossa ilo tulee nimenomaan siitä että jalat vievät perille. Onnea sinulle ja jaloillesi hienosta saavutuksesta! :)

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 14.02

No ihan totta! Ja kiitos kovasti, kiva olla kotona välillä :)

Vastaa

Rimma lokakuu 2, 2014 14.15

Tää oli niin älytön suoritus, että oot kyllä mimmi ihan rautaa!!

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.41

Hah, kiitos Rimma!

Vastaa

Hanna lokakuu 2, 2014 15.25

Täytyy kyllä nostaa hattua teidän urakalle! :) Joka päivä kun pyöräilee, niin varmasti ihan huomaamattakin se kunto nousee. Toivon kovasti, että itsellekin kävisi niin, kun tänä vuonna joutuu pyöräilemään tuplasti pidemmän matkan kouluun…:D

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.41

No ihan varmasti kunto nousee jos joka päivä pyöräilet, itseäni nyt oikein harmittaa kun fillaroinnit ovat aika vähissä, ainakin sen aikaa kun mieheni on maailmalla. Täytyy tyytyä salin jumppiin ja pieniin seikkailuihin muksujen kanssa. :)

Vastaa

lena lokakuu 2, 2014 15.42

Ei tosiaan voi muuta kun nostaa sulle Satu hattua tuosta seikkailusta! Mä olisin varmasti jäänyt jo ensimmäisen etapin jälkeen matkalle :D

Tykkään kyllä aktiivilomista, tosin ehkä hieman lepposimmista. Mutta ei pidä sanoa koskaan ei koskaan….

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.37

Lena, olen kyllä ihan varma että olisit päässyt perille asti, meillä oli kuitenkin loppujen lopuksi mukavan leppoinen tahti, ja herkullisia taukopaikkoja riittämiin :) Eli ei muuta kuin fillaroimaan!!

Vastaa

Jael lokakuu 2, 2014 18.04

Ihan hurja se teidän matkanne ja miten kroppa kesti,tuota ei joka nainen jaksaisi tehdä.Eka kuva on mahtava!

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.32

Kiitos Jael ja totta on, olihan tuo aika reissu (ja huh helpotus kroppa toimi juuri niin kuin piti), mutta kuten olen yrittänyt hokea, tuo on ihan saavutettavissa oleva tavoite oikeastaan kenelle vain, jos vain on aikaa ja peruskunto noin suunnilleen kohdillaan :)

Vastaa

Matkabloggaajat lokakuu 2, 2014 20.28

Ihana kertomus. Ihana nainen.

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.31

Huh. Nyt kuumottaa. Poskia nimittäin! :) Kiitos!

Vastaa

Katja lokakuu 2, 2014 20.32

Tuo on kyllä ollut aivan uskomaton urakka! :)

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.30

Kuulostaa uskomattomalta, mutta ihan saavutettavissa. Ja suosittelen ihan kenelle vain jolla on peruskunto suunnilleen kohdallaan… :)

Vastaa

Inka lokakuu 2, 2014 20.42

Heh, vähän hyvä postausaihe Satu ja pakko sanoa että oon iteki miettiny tätä. Joten mielenkiintoista oli kuulla, kuinka kroppa muuttui tuommoisen puserruksen aikana. Ja eniten voit kyllä olla ylpeä siitä että kroppa tosiaan jaksoi tuon koko matkan, jo se itsessään on superhieno juttu. Oot kyllä supermimmi!!

Vastaa

satuvw lokakuu 2, 2014 21.30

Tässä melkein posket punottaa näitä supermimmi-kommentteja lukiessa, mehän vain fillaroitiin hitaasti ja hissukseen ja tankattiin herkullisilla leivoksilla ja kakuilla kahviloissa kun siihen oli tarvetta ;) Ei vaan, olihan tuossa fillaroitavaakin, mutta yllättävän helposti reissu meni, näin kun sitä katsoo jälkikäteen….

Vastaa

Lotta Watia | Unagidon lokakuu 3, 2014 20.16

Toi on kyllä ollut hurja suoritus. Kiva oli seurailla raportteja ja katsella kuvia matkan varrelta. Upeeta!

Vastaa

satuvw lokakuu 4, 2014 22.43

Upea oli kyllä reissu ja reissun puitteet! Hurjan nopeastihan tuo viisi viikkoa hujahti ohitse…

Vastaa

Anita lokakuu 17, 2014 14.08

Päädyin tänne hetken tauon jälkeen selailemaan ja ai että, iski reissukuume, kun näin nämä pyöräilykuvat. Olen itse miettinyt jotain pidempää pyöräreissua pidempään, nimenomaan houkuttaa se, miten kroppa siitä suoriutuisi. Olen ollut jo pidempään pitkien matkojen juoksija, koska se tuntuu myös henkisesti hyvin vapauttavalta. Ehkä siinäkin osasyy, että pitkä pyörälenkki kiinnostaa.

:)
Anita
http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen

Vastaa

satuvw lokakuu 18, 2014 15.14

No niin, jos sulta sujuvat pikien matkojen juoksut, niin varmasti yksi pitkä pyörälenkki menisi ihan olankohautuksella!! :) Tärkeintä mielestäni on hyvä, tai ainakin itselle oikein mitoitettu pyörä. Meillä kävi tässä hommassa ihan täysi tuuri, mutta treenireissuilla sain oman polveni huonoon kuntoon sillä, että oma treenipyöräni on minulle ihan väärin mitoitettu. Mutta en voi muuta kuin suositella, tuo reissu teki NIIIIIN hyvää sekä fyysisesti että henkisesti!!!

Vastaa

Leave a Comment

Previous post:

Next post: