Loppu, mikä on oikeastaan vasta kaiken alku

by satuvw on 10.09.2014 · 10 comments

Wild Atlantic Way maisematie I Destination Unknown

”Äiti iso pyöräretki” on toteamus minkä olen saanut kuulla moneen kertaan meidän pieneltä neidiltä sen jälkeen kun saavuin kotiin maanantai-iltana pitkältä viiden viikon seikkailultani. Tuo lausahdus on yleensä yhdistynyt tiukkaan haliin, samalla kun perheen pienin herrasmies on yrittänyt änkeä syliin. Tervetulokomitea kotona oli siis huomattavasti nuorempaa vuosikertaa kuin se mikä meitä odotti perjantai-iltana Kinsalesse Irlannissa. Maaliviivalle sinisen nauhan kanssa oli saapunut pormestari Alan Coleman, julkkiskokki Martin Shanahan Fishy Fishy ravintolasta sekä edustajia parilta radioasemalta ja sanomalehdestä, Kinsalen ja Irlannin matkailusta, Corkin lentokentältä ja Kinsalen Trident hotellilta. Me olimme muodikkaasti hieman myöhässä ja hikisen kiiltäviä odottavaan valokuvaussessioon, mutta onneksi lasillinen kuplivaa raikastaa aina sen verran että hymyn saa huulille. Vaikka aika vaikea tuota hymyä olisi ollut pyyhkiä pois, fiilis oli ihan uskomaton. Me siis ihan oikeasti pääsimme maaliviivalle asti! Elokuun alussa en ollut asiasta vielä näin varma…

Ride Wild 2014 Maaliviiva I @Diane Cusack I Destination Unknown

Ride Wild 2014 Maaliviiva I @Diane Cusack I Destination Unknown

Ride Wild 2014 Maaliviiva I @Diane Cusack I Destination Unknown

Viisi viikkoa ja 2500 kilometriä Wild Atlantic Way maisematietä myöhemmin, Irlanti on nyt siis jälleen kolmisen tunnin lentomatkan ja parin tunnin junamatkan päässä. Ikävöin jo nyt merta, ihmisiä joihin tutustuimme, ulkoilmatoimistoani eli polkupyörää joka kantoi tuon koko matkan melkein ilman mitään ongelmia, ja tietenkin tuota maisematietä joka vei meidät paikkoihin mistä en ollut koskaan kuullutkaan, mutta mihin nyt haluaisin takaisin.

Mutta vaikka fillarointi on ohitse, tämä on vasta kaiken alku. Muistiinpanot, kuvat ja videot jotka ovat vielä suloisessa sekasotkussa muistikirjoissa, kännykän muistiinpanoissa, koneella ja muistikorteilla odottelevat hetkeä jolloin ne olisivat jonkinlaisessa järjestyksessä ja matkalla tarinoiksi. Tarinoiksi merestä, tiestä, maisemista ja matkalla kohtaamistamme ihmisistä. Ja vaikka laukut ovat edelleenkin purkamatta, olen jo sopeutumassa uuteen rutiiniin mihin ei kuulu koko päivän pyörämatkaa, vaan enemmänkin koneella istumista tahditettuna pikaisilla spurteilla ulkoilmaan.

Samalla on tullut minun vuoro päivystää perheen pienimpien kanssa kotosalla, kun mieheni on seikkailemassa Kanadan Bristish Columbiassa kajakkinsa kanssa, paikoissa mihin langaton verkko tai edes kännykän verkko ei tavoita. Vaikka hän varmasti nyt nauttii täysillä, minä täällä odottelen hermostuneena GPS satelliitti-systeemin ja findmespot.comin kautta tulevia päivittäisiä viestejä.

“SPOT Check-in. In a canyon. This is a message to say we’re OK and made it to the end of the day. Click the link below to see where I am located.”

(Eli noin suunnilleen suomennettuna: SPOT kirjautuminen. Olemme kanjonissa. Tämän viestin tarkoitus on kertoa, että olemme kunnossa ja pääsimme päivän päätteeksi perille. Klikkaa alla olevaa linkkiä nähdäksesi missä me olemme. )

Aikaeron takia nuo viestithän tulevat aamuyöstä, joten täällä ei taideta tällä viikolla pahemmin nukkua…

Kuvat Kinsalesta Diane Cusak, ensimmäinen kuva Kate Cornfield. Ja Pingviinimatkojen Millalla kiitoksia käännösavusta kun täällä ei oikein meinannut järki leikata… :) 

{ 10 comments… read them below or add one }

Maarit Johanna syyskuu 10, 2014 13.06

Hieno loppuseremonia teillä! Odotan kyllä mielenkiinnolla vielä lisäpostauksia matkan varrelta :) Kuulostaa kertakaikkiaan melko pelottavalta tuollainen reissu ettei saa edes kiinni. Vaihtariystäväni mies on lähdössä kuukauden päästä neljän kuukauden Antarktis-vaellukselle ja en uskaltaisi edes ajatella kuinka huolissani olisin jos omani olisi sellaiselle lähdössä. Onneksi melkein aina on puhelimen päässä. :) Ja onneksi on keksitty tuollainen vekotin jolla voi matkaa seurata!

Vastaa

satuvw syyskuu 10, 2014 13.33

Neljän kuukauden Antarktis-vaellus…. Huh!! Mulle riittää ihan tämä neljän päivän Stikine-joen melonta! :) Ja tuo satelliittijuttu on ihan kiva jos se toimii, viime yönä ei tosin tullut viestiä joten täällä odotellaan hieman hermostuneena. Hätäviestien pitäisi tosin lähteä helikopteripelastusfirman lisäksi myös minulle, ja sitäkään viestiä ei ole kuulunut joten eiköhän kaikki ole ihan OK. Mutta perjantaita tässä odotellessa joka tapauksessa…!

Vastaa

AnskuBCN syyskuu 10, 2014 19.04

Oli tosi kiva seurata matkan etenemistä Facebookissa, varmasti unohtumaton kokemus! Tarinoita odotellessa :)

Vastaa

satuvw syyskuu 10, 2014 22.09

Oli kyllä ihan mieletön matka, ja uskomatonta on se, että se on nyt ohitse…! Ainakin tuo pyöräily osuus. Olen ollut hieman huono tuon FB:n käytössä ennen tätä matkaa, mutta nyt oikein innostuin ;)

Vastaa

Jael syyskuu 10, 2014 20.41

Vau kyllä teitä hemmoteltiin lopussa mutta olitte sen takuulla ansainneetkin! Hurjan kivaa oli seurata matkaanne,lähinnä Instagramin kautta.

Vastaa

satuvw syyskuu 10, 2014 22.10

No kyllä, tuo tuli ihan yllätyksenä, Kinsalen matkailu ja Corkin lentokenttä halusivat varmistaa että saamme kunnon vastaanoton :) Ehkä parasta oli kuitenkin lauantaiksi buukkaamani 90 minuutin hieronta… Ja Instagramin kanssa harmitti se, että Anroidini ei meinannut pelittää alkumatkasta, mutta tulihan sinnekin kuitenkin kuvia ikuistettua!

Vastaa

Inna-Pirjetta syyskuu 11, 2014 18.54

Onnea ihan mielettömästi upean, lähes hullulta kuulostaneen unelman onnistuneesta toteuttamisesta! Olen tosi ylpeä teistä! Miten te ratkaisette miehenne kanssa yhteiset seikkailut? Se on pyörinyt omassa mielessäni viime aikoina. Kummallakin meilläkin on upeita elämyksiä ja perheelläkin yhteisiä, mutta niitä kahdenkeskisiä varauksia ei ole tälle vuodelle yhtäkään… Islannkn lippuja tossa äsken googlailin miehen syntymäpäiväksi:)

Vastaa

satuvw syyskuu 11, 2014 21.15

Kiitos Inna-Pirjetta! Aika hullua on kuinka tuosta hullusta unelmasta tuli totta, aivan mieletön matka takana!! :)

Yhteiset seikkailut, mitä ne ovat….? Eli hyvä kysymys. Täytyy tunnustaa että me olemme muksujen tulon jälkeen joko seikkailleet koko perheen voimin tai erikseen, eli kahdenkeskiset reissut ovat olleet TOSI vähissä. Keväällä Italiassa meillä oli kuitenkin mukana lastenvahti Englannista joten pääsimme melomaan yhdessä. Ja aika hyvä sattuma, katselin juuri majoitusta Islannista ihan sitä varten jos pääsisin mieheni kanssa reissuun tässä joskus vielä ihan kahdestaan! :)

Vastaa

Milla - Pingviinimatkat syyskuu 11, 2014 20.58

Isot, isot onnittelut tavoitteen ja unelman saavuttamisesta! Todella hieno juttu ja innolla täällä lähdetään matkaan mukaan sitä mukaan kun saat tarinat julkaisukuntoon. Varsinainen komitea oli teillä ansaitusti vastassa :D

Vastaa

satuvw syyskuu 11, 2014 21.16

Kiitos Milla!!! Nyt ei auta muuta kuin yrittää saada nämä jutut purkkiin ennen kuin lähdemme toteuttamaan seuraavaa seikkailua joka on jo mietinnässä… :)

Vastaa

Leave a Comment

Previous post:

Next post: