350 kilometriä retkipyöräilyä Norjan rannikolla

by satuvw on 06.07.2014 · 28 comments

Irlantiin ja 2500 kilometrin pyörälenkille lähtöön on nyt aikaa hieman alle kuukausi, ja meikäläiselle alkaa hiljalleen ja vihdoin avautua mistä retkipyöräilystä on oikeasti kyse. Kahviloista.

Harmi että niitä ei Norjan länsirannikolta ihan joka kylästä löydy.

Pyöräilin irlantilaisen ystäväni Kalan kanssa viime viikolla Moldesta ensin Budin kylään, mistä jatkoimme upeaa Atlantin väylää pitkin Kristiansundiin ja sieltä eteenpäin Trondheimiin asti. Atlantin väylä, tai Atlantershaveien kuten se täällä Norjassa tunnetaan on ollut meidän “tuonne on mentävä” listalla jo kauan, ja kun mieheni hetkeksi tuli piipahtamaan töiden lomassa kotiin me pakkasimme autoon muksut ja minulle pyörän ja suuntasimme kohti länsirannikon ruusujen kaupunkia Moldea.

Tämä oli ensimmäinen varsinainen useamman päivän retkipyöräilykokemukseni missä kaikki tarvittava omaisuus (mitä en ollut unohtanut matkasta) kulki mukana pyörän kyydissä ja missä pyöräiltävä oli, säästä tai motivaatiosta huolimatta päivästä toiseen. Ensimmäinen asia mitä konkarilta Kalalta opin, oli se että retkipyöräilijän tien vie oikeasti kahvilasta kahvilaan, ei niinkään kylästä tai kaupungista toiseen.

Karttaa katsoessa oli helppo tehdä johtopäätöksiä päivän etappien koosta ja mahdollisista palveluista (tuolla on ihan varmasti kahvila!), vaikka päätelmämme menivät aivan pieleen suurimman osan ajasta. Ne isommat kartan pisteistä osoittautuivatkin autiokylän tapaisiksi hiljaisiksi kummituskyliksi, kun taas välillä jonkin pienemmän pisteen kohdalla meitä onnisti.

Leipomo - vihdoin! I @SatuVW I Destination Unknown

Niin kuin Kyrksæterørassa.

Atlantin väylä I @SatuVW I Destination Unknown

Ja toisinaan oli vain tyydyttävä maisemiin. Onneksi niissäkin riitti ihasteltavaa.

Fillarilenkin varrelta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown
Atlantin väylä I @SatuVW I Destination Unknown
Fillarilenkin varrelta Norjassa I @SatuVW I Destination Unknown
Atlantin väylä I @SatuVW I Destination Unknown

Jos Atlantin väylä on jostain tunnettu, se on näistä silloista. Ylös, alas, ylös, alas.

Café Løkka, Trondheim I @SatuVW I Destination Unknown

Café Løkka, Trondheim I @SatuVW I Destination Unknown
Mutta kun vihdoin kolmensadan viidenkymmenen kilometrin jälkeen pääsimme Trondheimiin asti, silloin oli jo mielessä ihan muut kuin kahvilat. Nimittäin olut ja burgerit. Muutaman vuoden takaisin reissun jälkeen unelmoin Café Løkkan kasvispurilaisesta ja hyvältä se maistuikin, mutta kahvila oli kasvaneen suosion myötä samalla kadottanut osan aikaisemmasta 60-luvun kodikkuudestaan. Tai sitten aika kultaa muistot.

Kuukauden päästä meikäläinen hikoilee juuri nyt jossain Derryn ja Donegalin välimaastossa Irlannissa, pyöräillen kahvilasta toiseen. Tai kun on Irlannista on kyse, ehkäpä paremminkin pubista toiseen. Mielessä siintää jo kalakeitto irlantilaisittain irkkumusiikin soidessa hiljalleen taustalla, auringonpaistaessa juuri sopivasti ulkosalla ja myötätuulen puskiessa meitä kannustavasti eteenpäin. Eihän ole ollenkaan liikaa pyydetty!?

Fillarilla pitkin Atlantin väylää – tässä reittimme

Fillaroimme 350 kilometriä Moldesta Trondheimiin neljän päivän ajan seuraten Norjan kansallista pyörätietä numero yksi, ja reitin osuus Budista Kristiansundiin oli tuo tunnettu Norjan kansallistie Atlantin väylä. Yövyimme matkalla Kristiansundissa, Auressa, Gagnåsvatnetilla ja lopuksi Trondheimissa. Kristiansundiin saapuessa pyöräilijöiden pitää hypätä bussin kyytiin koska vuonon alittavaan tunneliin fillaroitsijoilla ei ole asiaa, ja eipä sinne kovasti tekisi pyörällä mielikään, vajaan kuuden kilometrin pitkä tunneli kun laskeutuu 250 metrin syvyyteen…

Create Maps or search from 80 million at MapMyRide

{ 28 comments… read them below or add one }

Laura R. heinäkuu 6, 2014 22.37

Hienon kuuloinen reissu! Pyöräily on kyllä upea tapa matkustaa, siinä pääsee niin mahtavasti mukaan siihen ympärillä olevaan fiilikseen – ihan eri tavalla kuin auton sisältä. Itse ei ole tosin tullut tehtyä noin huikean pitkiä pyräretkiä :) Upeita kyllä nuo sillat, wau!

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 12.12

Täytyy tunnustaa että pari kuukautta sitten vielä en olisi itsekään uskonut tekeväni näin pitkiä fillarireissuja vaikka Irlanti jo silloin kutsuikin… Yllättävän ”helposti” ne kilometrit loppujen lopuksi juoksevat, jos peruskunto on suunnilleen kohdallaan. Ja tämä retkipyöräily on kyllä koukuttavaa, monet yksityiskohdat olisivat jääneet kokonaan näkemättä jos olisimme ajaneet saman pätkän autolla!

Vastaa

eveluna heinäkuu 6, 2014 23.03

Ai että! Voin ihan tuntea tuon retken tuoksun nenänpäässäni… hih. Tämä on niin inspiroivaa, kyllä minäkin vielä joku päivä!

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 12.13

Eve – kyllä sinäkin joskus IHAN varmasti!! Ja täytyy tunnustaa että teki hyvää kaikin puolin käväistä omalla pienellä seikkailulla… :)

Vastaa

Milla - Pingviinimatkat heinäkuu 7, 2014 0.09

Voi vitsi mikä reitti teillä oli ja maisemat asiaan kuuluvasti sen mukaiset :) Pyöräily on parasta!

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 12.14

Reitti ja maisemat olivat UPEITA, vastatuulta olisi saanut olla ihan pikkasen vähemmän :) Ja kyllä, täytyy yhtyä tuohon että pyöräily on parasta.

Vastaa

Maarit Johanna heinäkuu 7, 2014 10.42

Mulle kelpais 35km rannikkoa pitkin ja olisin jo tööt :D Noudatteliko pyörätiet ihan valtateitä vai pyöräilittekö juuri isojen teiden reunaa? Tromssan lähistöllä oli paljon kylttejä joissa oli opasteita 30-70km mittaisille pyöräreiteille. Ilmeisesti ne menee sitten jostain muualta, sillä en nähnyt valtateillä yhtäkään pyöräilijää!
Ja kyllä te ootte sisukkaita. Irlannin pyöräilyjä lukiessa varmaan jo läkähtyy!

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 12.28

Itselleni on tullut positiivisena yllätyksenä se, kuinka pitkiä matkoja pystynkään pyöräilemään, joten luulenpa vain että olisit pysynyt ihan mainiosti matkassa! :)

Pyöräteitä oli oikeastaan vain kaupunkien ja joidenkin kylien kohdalla, muuten mentiin tien reunaa. Mutta suurin osa teistä oli pieniä ja niillä ei ollut paljon liikennettä, joten pystyimme fillaroimaan suuren osan matkasta vierekkäin jutellen. Sekin auttaa kilometrien nopeaan kulkuun!

Ja täytyy tunnustaa että kyllä tuo Irlannin reissu hieman jo hermostuttaa. On eri asia pyöräillä sata kilsaa päivästä toisee viiden viikon ajan, vaikka viikonloput olisivatkin taukoa, kuin tehdä neljän päivän pyöräreissu! Huh…

Vastaa

Katja of Skimbaco heinäkuu 7, 2014 11.38

Nämä sun retket ovat kyllä siis niin mahtavia, olet kyllä aika nainen!!! Ihan vaan ”pikku” harjoittelua Irlantia varten. Itse en edes pystyisi näihin sun harjottelureissuihin :) MUTTA – kahvilasta toiseen siirtymisessä olen hyvä :)

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 12.30

No, Irlantiin verrattuna tämä oli pikkupätkä. Jaiks. Tuossa ylempänä jo mainitsin että hieman Irlanti jo hermostuttaa, mutta eiköhän se siitä… :) Ja vähän luulen että yllättäisit kyllä itsesi jos lähtisit pyörälenkille mukaan!!

Vastaa

Jonna Riikka heinäkuu 7, 2014 12.53

Mahtavia nämä sun pyöräilyreissukertomukset. Kerrasta toiseen! Ja toi on niin totta, ruoka on se, mikä pitää tiellä ja järjissään, joten kahvilasta toiseen on reissun kuljettava. Otan sinusta mallia ja aion vielä joskus pyöräillä muutakin kuin töihin 10 km. Ehkä jos aloitan Tampereen omasta kotikahvilasta naapurikunnan kesäkahvilaan ;)

Vastaa

satuvw heinäkuu 7, 2014 14.04

Oi kiitos! Ja hei, jos teet tuon Tampere-reissun niin haluan ehdottomasti kuulla, voisin seuraavan kerran kun tulen käymään vanhempieni luona Tampereella käydä kokeilemassa naapurikunnan kahvilat myös. :)

Vastaa

Jonna Riikka heinäkuu 16, 2014 8.32

:D Asia selvä! Ainakin tiedän jo nyt valmiiksi, että Vehoniemen automuseolla on kiva kahvila plus super mahtavat maisemat. Sinne siis kannattaa mennä ainakin, jos et ole jo käynyt. Meidän talviselta reissulta sinne löytyy kuvia täältä >> http://onneajaelamaa.blogspot.fi/search/label/Maisema

Vastaa

satuvw heinäkuu 16, 2014 11.38

Vehoniemen automuseolla olen käynyt joskus ihan muksuna, hassua että sinne ei ole tullut lähdettyä vuosikausiin… Täytyypä käydä kokeilemassa kahvila, kuulostaa hyvältä, kiitos vinkistä!

Vastaa

Tiina, Kinttupolulla heinäkuu 7, 2014 19.28

Mulla on ollut pyöräreissussa aina sellainen fiilis, että kun ensimmäinen 20 kilsaa on selätetty, niin sitten rullaakin niin hyvin, että jaksaa vaikka kuinka paljon lisää ;) Mutta jotenkin siinä pääsee vauhtiin ja tankkaustauot antaa lisäpuhtia. Me ollaan kahviloiden sijaan tankattu aina markettien pihamailla ja mukavin tankkaushan on iltapala teltan äärellä päivän urakan jälkeen :)

Vastaa

satuvw heinäkuu 8, 2014 12.32

Siis meidän tankkaamisethan lähinnä tapahtuivat bussipysäkeillä, marketeissa (täällä Kiweissä on usein pöytä tai kaksi tuoleineen sisällä) tai ihan vain tien reunassa. Kahvilat olivat vain tavoite mihin harvoin päästiin… :) No, ehkä Irlannissa! :)

Vastaa

Annika heinäkuu 7, 2014 20.51

Huikeeta voimanaistelua! Mä oon ihan konkari mitä tulee kahvilasta toiseen siirtymiseen, mutta noi muutaman kymmenen kilometrin pyöräilyt siinä välissä vois tuottaa tuskaa :) Varmasti noi maisemat paikan päällä motivoi jatkamaan!

Vastaa

satuvw heinäkuu 8, 2014 12.33

Ha ha… Maisemat kyllä auttavat matkan taittumisessa ja samoin mittariin kertyneet kilometrit. On jotenkin ihan mieletön fiilis kun huomaa että taas on kymppi takana ja kohta on sata täynnä! En olisi vielä jokunen kuukausi sitten uskonut… :)

Vastaa

Inka heinäkuu 7, 2014 21.51

Ihan hullua jo tuo 350 kilometrin reissu, saati sitten se Irlannin haaste, pakko nostaa hattua! Ja hah, ymmärrän kyllä niin hyvin tuon kahvilasta kahvilaan -menon, sillä varmasti on kiva välillä päästä rauhottumaan sisätiloihin. Tsemppiä valmistautumiseen!!

Vastaa

satuvw heinäkuu 8, 2014 12.34

Kiitos Inka, alkaa olla käsillä jännät paikat!! :) Mutta eiköhän se tästä…

Vastaa

Ananas2go heinäkuu 7, 2014 23.33

Kiitos kun jaoit vaatimattoman pikku harjoittelupätkän. ;)

Irlantilainen kalakeitto? Mikä sille on tyypillistä? Ohje?

Vastaa

satuvw heinäkuu 8, 2014 12.38

Hih, on se Irlannin reissuun verrattuna vielä aika pieni pätkä. Saas nähdä miten käy isomman reissun kanssa!

Ja tuolla irlantilaisella kalakeitolla tarkoitin keitosta nimeltä ”chowder”, en tiedä onko sille suomeksi mitään parempaa nimeä? Irlannissa sitä saa melkein jokaisesta rannikon ruokaa tarjoilevasta pubista, ainakin lounasaikaan. Katsotaan jos elokuussa löytyisi sille reseptiäkin!

Vastaa

Amanda heinäkuu 9, 2014 20.19

Ihan huikeeta! Ja pakko myöntää, että mullekin avautui pyöräilystä ihan uusi houkuttelevuusaspekti kahvilasta kahvilaan (tai pubista pubiin) siirtymisen myötä…. :)

Vastaa

satuvw heinäkuu 10, 2014 12.21

Kyllä siinä kummasti kilometrit taittuvat kun päämääränä on mahdollinen kahvila! :) Harvemmin meitä tosin onnisti mutta se ajatus kuitenkin aina auttoi…

Vastaa

Annika - Tarinoita Maailmalta heinäkuu 16, 2014 5.49

Huipun kuuloinen ja näköinen reissu! Mun piti jo ihan lähteä googletteleen Irlannin karttaa, kun olen tätä sun suunnitelmaa lukiessa miettinyt et miten ihmeessä Irlannissa voi edes pyöräillä 2500km, kun se on niin pieni maa :D Mutta ehkä se on mahdollista…

En muuten ole Norjaa ennen ajatellut pyöräilymaana, mutta näyttää että sekin kyllä onnistuisi! Mun on tarkoitus syksyllä lähteä Kanadan itärannikolle pyöräileen, juurikin syysruskan aikaan, jes!

Vastaa

satuvw heinäkuu 16, 2014 11.40

Siis tuo Wild Atlantic Way seurailee rannikon pikkuteitä ja tekee kaikenlaisia kiemuroita siinä matkalla, eli kilsoja kertyy sen vuoksi. Itse ihmettelin ensin myöskin miten reitti voikaan olla niin pitkä!

Ja Norja on ihan huippu fillarointimaa, täältä löytyy paljon pieniä teitä upeilla maisemilla missä liikennettä on vähänlaisesti. Ihan eri asia on sitten Irlannin kanssa, toivottavasti meillä ei ole koko ajan autoja selän takana jonossa odottamassa ohitusta…

Vastaa

Annika - Tarinoita Maailmalta heinäkuu 17, 2014 4.27

No ilmankos! Mutkittelemalla saa varmasti hyvästi kilometrejä, mutta menette varmaan aika monen kivan kylän (ja pubin!) kautta :)

Vastaa

satuvw heinäkuu 18, 2014 22.21

Joo, ja välillä kyllä vedetään mutkat suoriksi jos siltä tuntuu!! Irkkumaisemia ja pubeja tässä odotellessa… ;)

Vastaa

Leave a Comment

Previous post:

Next post: