“Voisin kyllä muuttaa tänne asumaan”, huokaisin toisen tai kolmannen kerran, vaeltaessamme ystävien kanssa Devonin nummilla Englannin lounaisosassa.
“No, granny (eli mieheni äiti) olisi ainakin siitä tosi iloinen” vastasi mieheni, ja tästä lähti koko matkamme ajan kestänyt ajatusketju siitä että mitä jos.
Miten löysinkään miehen jolle ajatus toiseen maahan muuttamisesta, ihan tuosta vain, ei ole juttu tai mikään. Ja kuka lähtee näihin ajatusleikkeihin aivan yhtä innolla kuin meikäläinenkin. Meillä ei taida järjen ääntä löytyä ainakaan perheen vanhemmilta, katsotaan miten noiden muksujen käy! Huonosti, luulisin, tällä geeniperimällä.
Vaikka joulu onkin jo ovella, ohitan sen täällä blogin puolella sutjakan sulavasti. Minulle joulu merkitsee sitä että voin viettää aikaa yhdessä perheen ja ystävien kanssa, ei niinkään sitä että meidän kämpän jokaista nurkkaa koristaa joulutonttu.
Joten, tässä muutamia kuvia meidän elämästämme Devonissa.
Kuin satukirjasta, aamut alkavat aina yhtä kauniin usvaisina kunnes auringonsäteet hävittävät sumun.
Kuka piittaa rankkasateista kun kattona on viimeisen päälle tehty olkikatto, kera kissan.
Talvi. Lumesta viis, täällä ei popsita D-vitamiinia vaan nautitaan auringonpaisteesta.
Maastofillarilenkin jälkeen Forestry Commissionin ylläpitämässä Cardinham Forestissa, ystävien kanssa kodikkaassa kahvilassa saattaa voileipien ja kuuman keiton kera vierähtää tunti, jos toinen.
Ja tässähän se matkustamisen haikeus piileekin.
“Täällä voisin asua” on ajatus joka käy mielessä melkein aina matkustaessa, ehkäpä sen takia että me seikkailumatkailijat koluamme usein niitä samoja rakkaita vanhoja kulmia. Koska kaikkialla ei voi yhtäaikaisesti kuitenkaan olla, olemme mielestäni löytäneet meille täydellisen ratkaisun Norjasta kotimaana. Ajatukset pyörivät usein kuitenkin vinhaa vauhtia ympyrää kun yritän miettiä miten saisin erityisesti Devonille ja Irlannille hieman enemmän aikaa elämässäni.
Ja se muutto sinne Devoniin? Ei me muuteta, nyt ainakaan. Koko homma kariutui niinkin arkisiin ja tylsiin asioihin kuten lastenhoidon kalleuteen, koulutien aloittamiseen jo nelivuotiaana ja Devonin hankalaan työtilanteeseen, ellen ryhdy nyt ja heti yrittäjäksi. Eli jostain se järkiajattelu sitten kuitenkin löytyi. Blaah.
Juttuja siis Norjasta tiedossa roppakaupalla, jatkossakin!
Ja pakko nyt kuitenkin vielä jotain sanoa joulusta kun se on niin lähellä – tsemppiä ja jaksamista jouluvalmisteluihin, me mennään minimaalisilla lahjoilla eli yksi per naama, jotka löytyivät kaikki eräästä hyvinvarustetusta ulkoilukaupasta Exeterin liepeiltä. Taisipa pussiin eksyä lahja (tai useampi) itsellenikin, nuo ulkoiluvarustekaupat eivät tee hyvää pankkitililleni!
Retkipyöräily - Parasta kesässä
Färsaarilla vaeltaminen - hetkellisesti hukassa
Autolla Norjaan
Adios perhe-elämä; Miksi ilman lapsia on ihana matkustaa
Norjan parhaat
Norjan pähkinänkuoressa, eli Rallarvegen polkupyörällä
Töihin ja asumaan Norjaan
{ 16 comments… read them below or add one }
Norja <3 Tosin ei Devonissakaan mitään vikaa ole! Norjan tarinat vain kiehtoo enemmän :) Muistan niitä muutamia Lofoottien kuvia just sen jälkeen ku oltiin itse käyty ajamassa E10-tie loppuun ja takaisin ja se mahtava postaus kiipeilysuksilta pulkkaperässä, niitä juttuja tulis ikävä!
No hyvä kuulla että Norjan tarinat kiinnostavat edelleen! :) Ja noista kuvista puheen olleen kunnon seikkailu täällä kotona olisi ihan taas poikaa, saa nähdä tosin joutuvatko ne odottamaan aivan lopputalveen kun Uuden-Seelannin keikka on tässä välissä.
No jos totta puhutaan niin NZ – postauksia odottelen kyllä yhtä suurella innolla! :)
:) Täytyy tunnustaa että tässä alkaa olla kohta aamukampa käytössä, niin mieletön on matkakuume!!
Oih, aivan mielettomia kuvia ja ihana tunnelma niissa! En yhtaan ihmettele etta muutto Devoniin houkuttaisi. Tan postauksen myota rupesin heti googlettelemaan kuinka vaikeata taalta Midlandseilta olisi menna Devoniin :)
Toivottavasti pääset käymään, se on aivan mielettömän ihastuttava paikka! Vaikka tässä välissä täytyy myös todeta se, että meillä oli tosi hyvä tuuri säiden suhteen, tuolla viikolla kävi joku ihmeellinen lämmin tuulahdus Devonissa. On siellä paleltu, sekä sisällä että ulkona talvisaikaan myös… :) Mutta ne hetket on helppo unohtuu silloin kun kaikki tuntuu napsahtavan ihan täysin kohdalleen.
No mä jo attelein että jopas!!! :) Mutta siis ihania kuvia, itsekin kyllä mielellään noissa maisemissa asuisin. On se niin kumma että on monessa paikassa niin kotonaan, mutta samalla myös helposti haikea olo. Me ollaan mietitty ensi vuoden muuttoa kovasti, ja ollut ihan ehdottomana ettei ainakaan NYCin kulmille uudestaan, mutta nyt joulun aikaan olen kaivannut kyllä New Yorkinkin joulun tunnelmaa, joka siis on ihan erilainen kuin tämä täällä Ruotsissa. Olen nyt joulun aikaan huomannut kaipaavani en ehkä paikkoja – vaan ehkä vaan haikeana muistelemaan ihania muistoja, vaikka siis yleensä olen paljon enemmän ”tässä ja nyt” tyyppi. Ja ehkä jotenkin huomaa miten nopsaan nämä vuodet etenkin lasten kanssa menee, ja tänä jouluna meillä on kyllä väännetty ’tonttuja’ sun muita lasten kanssa jouluksi. Pian ne jo muuttaa pois, pakko sitä joskus vääntää :)
Ha ha, se oli pieni juksaus… Ja nyt kun on takaisin täällä kotona niin on täällä vaan ihanaa, lumen keskellä! Tosi mielenkiinnolla odotan kyllä kuulla että mihin te oikein loppujen lopuksi päädytte, ehkäpä vaikka tänne Norjaan….? :)
Onpa ihana tuo kuva missä teidän mini kipittää auringonvaloa kohden! Ja ymmärrän tuon haikeuden ja halun joskus palata rakkaisiin paikkoihin asumaan. Tällä hetkellä mun oma elämä nyt vaan on näin ja matkusteluun on tyytyminen. Joululahjoja ei meilläpäin oikeastaan osteta, kotia en ainakaan itse koristele mitenkään ja perheen kanssa keskitytään lähinnä siihen että jouluna syödään yhdessä. Happy Holidays teillekin!
Meillä kanssa kodin koristelu rajoittuu siihen mitä mini päiväkodista tuo :) Viime vuonna meillä oli kyllä kuusi, mutta tänä vuonna joulua vietetään vuokrakämpässä ystävien ja suvun kera (meille ei mahdu), ja kämpän mukana tulee valmiiksi kuusi. Kätevää! Ja hyvää joulua sinne myös!!
Ihanat maisemat Devonissa! Ja juku, miten tuttuja ajatuksia nuo muuttamisilla leikittelyt. Mun mies hokee vähän väliä, että myydään kaikki ja lähdetään.
Se on tosi kaunis paikka, en olisi koskaan uskonut kun mieheni minut sinne ensi kerran ”raahasi” asustelemaan talveksi. :) Ja kannatan, myykää ja lähtekää, itse olen sen lähdön jo tehnyt kerran, mutta nyt on kyllä välistä kivaa kun on oma koti. Niin ja siis eihän kaikkea tarvitse heti myydä, oman kämppäni Helsingissä vuokrasin ensin, ja möin vasta sitten kun olin asettumassa uudelleen aloilleen (tai no, aloilleen ja aloilleen).
Mä jo luulin;)
Kiva kuulla, että täällä on muitakin joilla tuo järjenääni ei ole kaiken perusta. Vaan fiiliksellä mennään. Mutta kyllä mullakin sitten se järki vähän jostain kai pukkaa… niin kuin teilläkin sitten viimein.
Mutta maailmassa on niin paljon ihania paikkoja, että se on surku kun joutuu miettimään tuollaisia arkisia asioita kuten sitä, että ai lapsia voi vuoden välein raijata paikasta toiseen vaikka itsellä mieli tekisikin:)
Mutta voi apua jos me saadaan elää eläkeikään asti. Sitten mennään:)
Hyvää joulua teille:)
Ha ha, se oli hieman harhaanjohtava tuo otsikko!!
Kyllä sitä hieman eri lailla ajattelee asioista nyt kun on muksuja. Meillä on täällä niin hyvä porukka ulkoiluihmisiä joilla on pieniä muksuja, ja joiden luona voi piipahtaa vaikka teekupposella ilman varoitusaikaa. Helsingissä kun asuin kaikki piti jotenkin niin sopia ja aikatauluttaa viikkoja etukäteen ja sellaista en enää halua!
Ja niinpä, eläkeikää odottaessa, ihanaa joulua!! :)
Oi kuin kaunista! Mutta ei se Norjakaan yhtään hullumpi ole ;)
Ei olleenkaan. Ja kyllä neljä kunnon vuodenaikaa on hyvä juttu! :)