Itsensä voittamista

by satuvw on 24.05.2012 · 10 comments

Se tunne kun istuu koskenniskalla adrenaliinin pumpatessa veressä ja perhosten tanssiessa keväistä riemutanssia mahan pohjalla. Siinä määrin että  monta tuntia sitten nautittu aamupala on vaarassa tehdä matkaa ylöspäin. 

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

…ja se tunne kun kaikki jännitys purkautuu mielettömänä ”minä tein sen!” hyvänolon tunteena ja haluna kokea se kaikki uudelleen. Sitä se on kaikessa lyhykäisyydessään, koskimelonta. 

Koskimelontaa Italian Valsesiassa

Ja tällaista tämä, aina uudelleen ja uudelleen, takaisin vesille paluu ilman miniä masussa. Tuttuja koskia Italian Sesia-joen laaksossa, uusi pelko siitä että osaankohan ja pystynköhän minä? Uskallankohan minä? Ja kun uskaltaa, niin huomaa että osaa ja pystyy. Se vanha varmuus alkaa tulla vähitellen takaisin. Kunhan vain ensin uskaltaa eikä jää läppärin kanssa datailemaan terassin auringonpaisteeseen sormille sulava gelato kourassa, niin kuin välillä vaan tekisi mieli.

Saman tunteen voi muuten meloessa kokea kuka vain aloittelijasta eksperttiin, takana ei tarvitse olla yhdeksän kuukauden hissuttelua helpoissa koskissa vauva masussa. Aina löytyy uusia koskia ja haasteita, uusia mahdollisuuksia uskaltaa ja voittaa itsensä. Mutta nyt ei tarvitse muutamaan päivään uskaltaa tehdä mitään muuta kuin tanssia muutamat häävalssit Irlannin maalla rakkaan ystäväni suurena päivänä, me suuntaamme tänään siis kohti Dublinia ja Wicklow-vuoria. Jee!

{ 10 comments… read them below or add one }

Lumicki toukokuu 24, 2012 18.24

Oi Irlanti ja Wicklow! <3 Nyt on mun naaman vuoro alkaa vihertää… Ja hyvin muuten kuvailtu toi adrenaliiniryöppy. Juuri totahan se on.:)

Vastaa

satuvw toukokuu 24, 2012 20.16

Hi hii… Mutta meillä on täällä aivan liian vähän aikaa! Tänään pikainen visiitti kaupungille, huomenna kohti vuoria. Tai kukkuloita kuten mieheni niitä haluaa kutsua… No, syksyllä uudestaan seuraaviin häihin täällä suunnalla. :)

Vastaa

Ciacy toukokuu 24, 2012 21.38

Ihana postaus :) Minàkin muistan tuon adrenaalivirtauksen, vaikka erittàin helpoissa oloissa olen koskea ”laskenutkin”

Vastaa

satuvw toukokuu 26, 2012 1.08

Ei siihen tosiaan tarvita varsinkaan alussa kummoisia koskia että adrenaliini lähtee virtaamaan, muistelen että silloin melomisen alkuvaiheessa melkein tasaisellakin jalat tutisi :)

Vastaa

Matkantekijätär toukokuu 25, 2012 19.31

Sä oot kyllä niin hurja! Mua ei ikikuunpäivänä sais tuonne tai jos sais niin ei ainakaan elävänä takaisin!!

Vastaa

satuvw toukokuu 26, 2012 1.10

Ha ha, en ole kyllä kovin hurja. Ja nyt tosiaan viime kesän hissuttelun jälkeen on aikas ”kesy” olo :)

Vastaa

Katja of Skimbaco toukokuu 28, 2012 10.53

Aivan mahtavaa Satu!!! Osaan kuvitella että ihan sama fiilis kun itsellä on lasketellessa :)

Vastaa

satuvw toukokuu 28, 2012 11.16

:) Kyllä, sama fiilis tulee itselläkin myös rinteessä tai fillarin selässä meidän kotikylän alamäkipyöräilykeskuksessa!

Vastaa

THK toukokuu 28, 2012 23.43

Vau mitä kuvia ja mitä menoa, no meikäläisestä ei kyllä takuulla olisi koskenlaskijaksi! :D Mulla on sellainen yleinen pelko virtaavaa vettä kohtaan, mutta kaunista se on katsella.

Vastaa

satuvw toukokuu 29, 2012 7.17

:) Ymmärrän kyllä, mulla taas on pelko ilmassa tapahtuvia urheilulajeja kohtaan, kokeilin kerran tandem-riippuliitoa ja se jäi siihen yhteen kertaan…

Vastaa

Leave a Comment

Previous post:

Next post: