Syö Slovenia

by satuvw on 16.09.2011 · 6 comments

Matkamuistojen parasta antia; kotiin raahatut eksoottiset ruokapurtilot ja muistot maistuvista aterioista. Tällä kertaa ruokapurtilot jäivät kiltisti kauppojen hyllylle, mutta mukana kulkee kuitenkin monta mukavaa makumuistoa matkan varrelta. Tässä löyhästi ruokaan liittyvien kohokohtien sekalainen kokoelma. Sloveniastapa tietenkin.

Perinneruuat. Sloveniassa on vaikea määritellä käsitettä perinneruoka, koska monen kulttuurin ja erilaisten maantieteellisten alueiden risteyskohdassa sijaitsevassa pienessä valtiossa ruokakulttuuri vaihtelee vahvasti alueittain. Alla kuitenkin muutamat meikäläisten herkut. Miehellä makkara muusilla ja minulla kala kaikissa muodoissa. Ja ruokatottumuksista huolimatta mieheni ei siis ole kotimaista perua. 

Ravintola-annos Ljubljanalaisessa ravintolassa

Torit. Parasta vihannes- ja hedelmäantia. Piranin torilta löytyivät maailman parhaat omput ja tomaatit. Yksi syy lisää palata Piraniin. Sitten kun helteet ovat ohitse…

Vihannestori Piranissa

Kala-auto. Vuoristossa kaupoista löytyy harvemmin tuoretta kalaa. Sen sijaan kala-auto (vrt. kaikille tuttu jätskiauto) ajaa laakson läpi kerran viikossa mukanaan laaja kokoelma erilaisia meren antimia. Ja vakiasiakkaille kalavarastosta löytyy erikoisherkkuja, kuten isoja simpukoita. Pienestä kielimuurista huolimatta aivan mahtava palvelu!

Kala-auto Sloveniassa

Pizza. Ehkä ei niin eksoottista mutta kovin herkullista, varsinkin Italian raja-alueilla. Helppo vetää ähkyt!

Pizzaa Piranissa

Kobariski štruklji. Yksi lempiherkuistani joulutorttujen ohella. Štrukljista on monta eri versiota, mutta Kobaridilaista versiota saa vain, yllätys yllätys, Kobaridin lähialueilta. Empiirisen tutkimuksen perusteella Soça-laakson ravintoloiden štruklji parhaimmisto löytyy näistä syöttölöistö, tässä järjestyksessä: 1. Kalaravintola Kotlar, Kobarid 2. Gostišče Radović, Srpenica 3. Hiša Franko, Kobarid. Oma kotiversio on vielä kokeilematta vaikka resepti on jo kauan ollut googlattuna.

Yllättävät paikalliset tavat. Emme ehtineet ystäviemme häihin, joten he toivat hääherkut meidän luoksemme, kauniisti pakattuna muutamaa päivää myöhemmin.

Melkoinen meloni. Luulin aina että en kovin tykkää vesimelonista. Juon mieluummin veden vetenä ja syön melonit sitten erikseen. Tästäpä yksilöstä löytyikin sekä makua että melonia vaikka muille jakaa. Ostopaikkana Piranin tori, tietenkin.

Aikamoinen melooni

Aurinkoinen Slovenia herkkuineen on nyt vaihtunut sateiseen Suomeen, ihana viettää viikko saunoen ja syöden salmiakkia, ystävien ja perheen näkemistä unohtamatta. Joten Slovenian muistelot olivat siinä, seuraavalla kerralla taas jotain ihan muuta. :)

{ 6 comments… read them below or add one }

Heli syyskuu 16, 2011 14.41

Näyttääpä hyvältä! Makeiden leivonnaisten ystävänä iskin silmäni erityisesti noihin Kobariski štrukljeihin ja googlauksen perusteella makukin voisi olla minua miellyttävä ;) Onko sinulla niihin englanninkielinen (tai jokin muu ymmärrettävä kieli) resepti? Alkoi nimittäin syyhyttää leivontasormea…

Vastaa

satuvw syyskuu 16, 2011 17.16

Joskus kun reseptiä etsin niin sitä oli vaikea löytää, toki Google Translatella voi kääntää sloveniasta mutta sitten aina hieman epäilyttää meneekö kaikki ihan oikein. Tässä kuitenkin muutama vaihtoehto:

Täältä walnut-täyte olisi varmaan lähimpänä. Parhaassa maisatmassani versiossa oli myös tippa alkoholia, mutta mitä, siitä en ole varma… http://www.recipecottage.com/dumplings/struklji.html

Ja tässä Sloveniaksi, käännösohjelmalla saa ainakin jonkinlaisen kuvan mitä reseptissä haetaan: http://zadovoljna.si/clanek/recepti/recept-kobariski-struklji.html

Ilmoittele miten menee jos päädyt kokeilemaan näitä! :)

Vastaa

Heli syyskuu 17, 2011 10.33

Kas, siitähän voi tehdä myös ei-makean, yrttisen version. Monikäyttöinen leivonnainen. Tuossa englanninkielisessä ohjeessa neuvottiin kypsentämään rulla ja sitten leikkaamaan se annospaloiksi. Kuvassasi taitaa kuitenkin olla suoraan yhden annoksen kokoiseksi tehty leivonnainen, vai kuinka?

Vastaa

satuvw syyskuu 17, 2011 20.45

Jep, kyllä nuo Kobaridin perinteiset versiot tehdään ihan yksitellen. Ja päälle sulatettua voita, kanelia ja paljon sokeria. Kunnon kaloripommi… :)

Vastaa

Lauri Pietikäinen syyskuu 17, 2011 19.12

Miehen makkaran kyytipoikana oleva muusi on just sopivan koti-ja karkeatekoista, tai ainakin näyttää siltä. Makkaroiden herkullisuutta en edes kyseenalaista. Sielläpäin makkarajutut halllitaan.
Oikein tuli kalastajalle hyvä olo kun kerroit( ja olit kuvannut) kala-autoista. Tuoreen kalan tarjonta kansalaisilleen kun kuuluu sivistysvaltion perusarvoihin:)

Vastaa

satuvw syyskuu 17, 2011 20.46

Ainakin miehen kommenttien perusteella oli oikein nappivalinta, ja makkaratkin ovat jonkin paikallisen lihafarmarin käsialaa. Eli hyvää jos liha maistuu. :) Kala-auto on aivan mahtava keksintö, voi kun norjassakin olisi vastaava sen ainaisen pakastekalan sijaan!

Vastaa

Leave a Comment

Previous post:

Next post: