Leijonaa mä metsästän

by satuvw on 05.10.2009 · 0 comments


Aamulenkillä Canmoren metsäpoluilla ei tee mieli kuunnella iPodia. Sen sijaan tulee kuunneltua korvatarkkana metsän ääniä – oliko se karhu? Vai leijona!? Jos maantiedon tunneilta ei jäänyt mieleen kuumien lähteiden olemassaolo Kanadan vuoristossa, ei kyllä muistunut mieleen leijonienkaan olemassaolo Kanadassa. Eivätkös leijonat kuulu Afrikkaan?

Vuoristoleijonat (tai ”cougars” paikallisittain) ovat suhteellisen harvinaisia BC:n metsissä, varsinkin verrattuina karhujen määrään. Ja pitkälti ihmiselle vaarattomia. Mutta mutta. Viime vuosien aikana leijonat ovat kuitenkin lähestyneet ihmisasutusta ja tämän vuoden aikana nämä isot kissat ovat hyökänneet muutaman lapsen ja lemmikkikoiran kimppuun.
Lisäksi paikallinen ystäväni kertoi pari tositarinaa mitä oli tapahtunut hänen läheisilleen viime vuoden aikana. Ensinnäkin naispuolinen henkilö oli ollut yksin maastopyöräilemässä, kun hän huomasi että häntä seuraa kaksi nuorta urosleijonaa. Leijonat pysyttelivät hänen kannoillaan kunnes nainen pääsi autotielle asti, pysäytti vastaantulevan auton ja hyppäsi pyörineen auton kyytiin. Toisekseen miespuolinen henkilö oli ystäviensä kanssa maastopyöräilemässä kun hänen kuminsa puhkesi. Hän alkoi vaihtamaan (tai paikkaamaan) kumia ystävien mennessä odotellessa pienelle kiertoajomatkalle. Kun ystävät palasivat paikalle, mies oli kumartuneena pyöränkumin ääreen, ja hänen takanaan oli leijona valmiina hyökkäämään!
Apuuvva! Olisiko seuraava melontamatkakohde jokin eläimetön kohde….? Toki nämä esimerkit ovat hyvinkin harvinaisia tapauksia, mutta lisäävät silti muutenkin vilkkaan mielikuvituksen toiminta aamuhämäräisessä metsässä.
Löysin muuten ennen Clendenning-melontareissua kirjakaupasta mielenkiintoisen kirjan: ”Bear Attacks: The Deadly Truth”. Miksiköhän matkakaverini eivät antaneet minun ostaa tai edes vilkaista kirjaa sen tarkemmin….? :)

{ 0 comments… add one now }

Leave a Comment

Previous post:

Next post: