Bad Gasteinista Desenzano del Gardalle

DESENZANO DEL GARDA

Kolmantena päivänä heti aamiaisen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Gardajärveä. Onneksi lähdimme, sillä ulkona satoi vettä, pilvet peittivät koko laakson ja asteita oli hyytävät 7. Ajoimme kaatosateessa läpi maisemien, jotka muistuttivat Taru Sormusten Herrasta leffasta, pysähdyimme syömään leivät jossain puolessa välissä ja minä jatkoin lämpömittarin vahtaamista, joka hiljalleeen nousi yli 10 asteen. Rivan kohdalla olin jo repiä pelihousuni, sillä mittari näytti edelleen vain 15 astetta. Desenzanoon saapuessa mittari oli kohonnut kuitenkin jo 23 asteeseen ja minun mieliala sen mukana.

DSC_0438DSC_0450

Heitimme kamppeet Spiaggia D’oro huoneistohotelliin. Välihuomautuksena sanottakoon, että koskaan ei ole ollut niin vaikea löytää sopivaa hotellia, kuin Gardalta. Asiaa ei tietenkään auttanut kriteerilista eli makuuhuoneen, olohuoneen ja keittiön tarve, toive keskustan läheisyydestä sekä tietty uima-altaan olemassaolo, ilman, että tarvitsisi räjäyttää pankkia. Jouduimme siis tekemään kompromissin eli ottamaan 3 tähden huoneistohotellin 1km keskustasta. Muuten paikka olisi ollut ihan ok, mutta siivous oli ala-arvoista, käytävät olivat täynnä huonetuoksuja ja kaksi italialaista naapurin lapsiperhettä täysiä idareita. Miten se menikään, omat lapset ja muiden kakarat.

Desenzano oli mukavan kompakti, kaunis ja yllättävän tyhjä kesäkuun alussa. Ravintoloista mainitsemisen arvoisia ovat Colomba, johon päädyimme heti ensimmäisenä iltana syömään herkulliset pizzat. Plussaa tulee myös isosta lasista Valpolicella Ripassoa, joka maksoi 4 euroa per lasi sekä upeasta näköalasta suoraan järvelle. Arpege ravintolaan emme olisi varmasti eksyneet, ellei hotellimme olisi sijainnut vähän keskustan ulkopuolella. Ravintola sijaitsi kauniilla paikalla järven rannalla ja oli selkeästi tyylikkään paikallisväen suosiossa. San Michele kinkku, buffalo mozzarella, tomaattibasilikapasta ja sienitagliatelle puolella litralla talon omaa todella maukasta punkkua kustansi 50.50€. Ruoka oli sen verran herkullista, että palasimme ravintolaan myös toisena päivänä.

Ala-arvoisin suoritus reissulla oli ravintola Colomban vieressä (nimi kadonnut johonkin ärsyyntyneen mielen kätköihin) . Tarjoilija kaatoi lämpimän punaviinin pöydälle ja minun päälle, eikä viitsinyt edes pyytää anteeksi. Palvelun töykeyttä ja lämmintä punaviiniä ei pelastanut edes ruoka. Miellyttävää illassa sen sijaan oli kulkue, joka pimeässä kynttilöitä kantaen lähti Duomolta ja jatkoi matkaansa läpi Desenzanon keskustan kauniin laulun säestyksellä. Pimeässä tuli vähän spooky fiilis.

DSC_0452DSC_0499DSC_0469DSC_0491

Desenzanossa on italialaiseen pikkukaupunkimaiseen tyyliin kivoja pieniä putiikkeja ja kenkäkauppoja, mutta hinnat aika korkeita. Päätimme käydä täydentämässä vaatevarastoja Fidenzan outlet-kylässä, jonne ajoi Desenzanosta noin tunnin. Missonin liikkeen ansiosta saimme koko perheen voimin olla hernekeittodieetillä seuraavat pari viikkoa (eikä ainoastaan sen takia, että saisin itseni ahdettua sieltä ostettuun mekkoon). Missoni Home tuotteiden ja mekon lisäksi mukaan lähti lastenvaatteita ja mukava lounaskokemus aurinkoisessa outlet-kylässä.

Ajoimme iltapäiväkahville pieneen Me Pias kahvilaan, jonka iso latte macchiato ja croissant (1.80€ yhteensä) täyttivät mukavasti mahaa illalliseen asti. Me Piaksesta muodostui viikoksi meidän kantapaikka, josta aamu oli mukava aloittaa. Omistajarouva alkoi pikkuhiljaa jo tunnistamaan ja moikkaili tuttavallisesti. Muita turisteja ei tällä alueella paljoa näkynyt. Tiistaiaamuna kävelimme tiistaimarkkinoiden läpi. Porukkaa oli tungokseksi asti. Tarjolla oli thaikkukrääsää 10 kertaisilla hinnoilla ja Tod’s jämäkenkiä 175 eurolla. Molemmat jäivät ostamatta.

DSC_0511DSC_0487DSC_0520DSC_0522DSC_0631

VERONA

Ilma ei toiseksi viimeisenä lomapäivänä suosinut Desenzanossa, joten otimme auton alle ja suuntasimme Veronaan, jonne Desenzanosta oli vain puolen tunnin matka. Onneksemme Veronassa paistoi aurinko, mutta epäonneksemme poika heräsi kesken päiväunien ja päätti sitten vetäistä kunnon itkupotkuraivarit. Tilanne rauhoittui vasta päästyämme Romeon ja Julian talolle. Ikuista rakkautta oli ihailemassa myös tuhat muuta ja jono koskettamaan Julian oikeaa rintaa oli sen verran pitkä, että päätimme ostaa vain rakkauden lukon. Lounastimme La Costa in Bra ravintolassa, jonka pizza ja pieni pullo Soavea maistuivat lämpimässä iltapäivässä.

DSC_0562DSC_0592DSC_0588DSC_0590DSC_0580DSC_0572

Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan kohti Milanon kenttää ja jätimme taaksemme kauniin Gardajärven. Olimme varanneet ajoaikaa runsaasti mikä oli hyvä, sillä ruuhkissa seisominen ja auton palauttaminen toiseen terminaaliin vei yllättävän paljon aikaa.

Italian järvikohteista Stresa Maggiore-järvellä pysyy edelleen suosikkina. Desenzano del Garda oli kaunis ja hyvin toimiva, mutta hotellin huono taso ja muutama kökkö asiakaspalvelukokemus laskivat yleistunnelmaa sen verran, ettei ainakaan seuraava kesälomareissu suuntaudu Gardan suuntaan. Verona ja Bad Gastein kuuluvat luultavammin once in a lifetime-kategoriaan (tosin Bad Gasteinissa olimme jo toista kertaa).

Ja lopuksi vielä perheosuus. Kannoimme oman turvakaukalon mukaan, sillä 11 päivän reissulle autovuokraamolta vuokrattuna kaukalolle olisi tullut hintaa yli kaksi sataa euroa. Itävallasta löytyi hyvin Hipp-lastenruokia. Italiassa purkkiruoat olivat pahoja, mutta niitäkin löytyi suht helposti. Poika veteli pahaa purkkiruokaa ihan hyvällä ruokahalulla. Äidillä teki tiukempaa. Muutaman asian opimme itsestämme. Me emme ole huoneistohotelli-ihmisiä. Kaipasimme runsasta, valmiiksi laitettua aamupalaa ja tiheämpää siivoamista. Opimme reissusta myös sen, että paikka, jolta et odota yhtään mitään, voi muodostua koko loman kohokohdaksi. Näin kävi Bergamon kohdalla. Se ei toivottavasti jää once in a lifetime-kohteeksi.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply