Random stuff

Voi ei, olin ihan kokonaan unohtanut tällaisen kasan epämääräisiä kuvia yhteen luonnokseen. Otsikointikin oli kohdallaan, koska sitä tämä nimenomaan on, iso kasa kuvia, joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Kuvaa toisaalta aika hyvin tuota kulunutta kesäkuuta, kun kaikki oli enemmän tai vähemmän hajallaan, eikä seuraavasta syksystä minkäänlaista varmuutta…

1-IMG_6775

Kahvia, sitä kului paljon silloin tenttien aikaan ja kuluu edelleenkin. Koska en omista kahvinkeitintä, olen joutunut turvautumaan murukahveihin ja pitkään kulutin Nescafen sitä perus kultaista versiota. Sitten ostin riskillä kokeiluun tämän Espresso-version, koska pulverimainen olemus kiehtoi kovasti, vaikka hinta oli lähes sama tuplasti isomman tavallisen murukahvin rinnalla. Enpä ole katunut, aivan mielettömän hyvää kahvia ollakseen purkista! Itsehän teen tuosta ihan reippaan 2/3 kupillisen, jonka jälkeen loput täytän maidolla. Erityisesti tykkään käyttää tässä kahvissa sitä kaupoissa lämpimässä säilytettävää pidempään säilyvää maitoa (miten se sitten eroaakaan jääkaapissa olevasta maidosta?) ja ihan oikeasti on hyvää! Suosittelen kokeilemaan, jos ”maito kahvilla” maistuu, sillä tuosta saa todella kivat kotitekoiset latet väännettyä :)  Tuota myydään myös Suomessa, mutta täällä kun hinta on sen vajaa viisi euroa, Suomessa saa pulittaa tuplat :/

1-IMG_6803

Paikallinen korvapuustin korvike. Se on niinkuin meidän korvapuustit, paitsi että se sisuksen mömmö on erittäin epäkätevästi tuossa päällä ja syöminen on hemmetin tahmeaa. Ihan ok makuista, ehkä hieman limaista. Ei voita korvapuusteja, mutta toimii korvikkeena hetkellisesti ainakin.

1-IMG_6804

Mansikoita. Niitä tuli alkukesästä syötyä ja paljon.

1-IMG_6808

Chia-siemenet!! Tällaiselle kaiken maailman vatsaongelmien kanssa kamppailevalle aivan täydellinen löytö! Sisältää paljon proteiinia, hyviä rasvoja sekä kuitua. Siemenet kerää itseensä kymmenenkertaisesti nestettä, joten ihan pelkälteen noita ei kannata kovin suuria määriä vetää, mutta veteen hyytelöitettynä toimii kaikessa. Itse tosin heitän noita löysän smoothien sekaan ihan tuollaisenaankin ja toimii hyvin. Niin ja mikä parasta, nuo ei maistu miltään minkään ruuan joukossa :) Jälleen kerran nämäkin on Suomessa aika kovissa hinnoissa, mutta Hollannin Kruidvatista tuollainen isompi pussi irtosi about neljällä eurolla.

1-IMG_6838

Kesällä tuli näköjään kynttilöitäkin poltettua, vaikka mielestäni ne kuuluvatkin vahvasti syksyyn…

1-IMG_6862

Päikkärit tenttilukemisten välissä… Rakastan tuota unimaskia yli kaiken. Todella kätevä niin päiväunilla kuin yöaikaan katulampun paistaessa ikkunasta sisään.

1-IMG_6869

Jonkun tentin alkaminen… Olisikohan ollut ’leisure & urban development’ istumapaikasta päätellen. Kolmen tunnin tentti ja eväänä kahvia ja vettä, hyvin riitti :)

1-IMG_6878

Kulmakarvojen värjäystä…

1-IMG_6885

Tilastotieteiden opiskelua. Nyt alkoi tekemään ihan hulluna mieli tuota jäätelöä… Täällä on muuten yleisesti ottaen esim. juuri AH:n omat tuotteet todella hyviä. Mm. nuo jäätelöt mielestäni peittoavat B&J:n vastaavat purkit heittämällä. Toisaalta en ole koskaan ollut liian makeiden jäätelöiden ystävä, joten sekin saattaa olla syynä.

1-IMG_6890

Keväällä tuli käytyä solkussakin muutaman kerran… En tiedä missä vika, mutta ekalla kerralla tuo kuvan voide toimi ihan ok, mutta toisella kerralla sain siitä ihan tuhottoman allergisen reaktion! Ja minä kun en ikinä saa allergisia reaktioita!!! Joka tapauksessa tuo muutti ihoni polttavan punaiseksi muutamassa sekunnissa joka puolelta mihin sitä ehdin levittää… hyi että.

1-IMG_6895

Tenttistressin lievitystä. Muutamaan kertaan tuli kyllä keväällä istuttua tuolla kaverin parvekkeella valkkaria siemaillen…

1-IMG_6913

Ja taas sitä tenttiin lukemista. Vaatetuskin sen mukainen, joku iso t-paita ja pitkät sukat, jalat kun tuppaa palelemaan aina! Täytyykin kaivaa nuo taas esille, toimii syksyllä muutenkin kuin kotona :) Niin ja nuo sukat taitaa olla Hennesin valikoimasta, sieltä saa parhaimmat.

1-IMG_6930

Ah voi ei, tämä kuva. Löysin vaatekaappeja siistiessä pinojen alta tämän mekon ja se oli ihan Vilin karvoissa! Itkuhan siinä tuli. Mekko on peräisin siskolta ja siinä on edelleen laput kiinni, koska tunnen itseni tuossa joka kerta ihan tuhannen turvonneeksi. Joka tapauksessa nyt en edes raaski mekkoa pukea, koska en halua ottaa noita karvoja pois! Vilissä oli se ihana puoli, että tiesi tasan tarkkaan omistavansa koiran, kun sitä aluskarvaa oli kaikkialla aina, suloinen pieni. Tetéllä tuo aluskarva puuttuu, joten sitä ei sitten samalla tavalla irtoakaan, joka on tavallaan ehkä myös ihan kätevää. Mielestäni tosin koiran omistamiseen kuuluu ne karvat… että onkin Viliä ikävä.

1-IMG_6971

Tenttien jälkeen tuli myös hengattua Marliesin uudella kämpällä seinien maalaushommissa. Vuokrakämppä, mutta edellisen asukas oli hollantilaiseen tyyliin vienyt lattiat mennessään… outo systeemi.

1-IMG_6975

Mmm… tämä taisi olla se ensimmäinen Hollanti-Espanja peli-ilta.

1-IMG_6976

Seurana Sanna.

1-IMG_6979

… ja ruokana vuohenjuustosalaattia. Olen niin tylsä ravintolaruokailija, kun tilaus on aina hyvin pitkälle sama.

1-IMG_6997-001

Tämän kuvan lähetin Marliesille, kun jouduin odottelemaan oven takana myöhässä olevaan neitiä… jälleen siis remppa-avuksi menossa.

1-IMG_7041

Ramonan ja sen kämppiksen luona joku niistä viimeisistä illoista, kun vaan hengattiin ja odoteltiin tenttituloksia.

1-IMG_7044

Tässä olen pyöräilemässä keskustaan ja oli vaan pakko ottaa kuva, niin hollantilaista kuin vain olla ja voi. Olikohan se muuttamassa?

1-IMG_7045

Niin ja olihan täällä tenniskisatkin!

1-IMG_7046

1-IMG_7047

1-IMG_7048-001

Ei mikään iso ruuhka karsinnoissa…

1-IMG_7111

Niin nämä huulirasvathan oli silloin alkukesästä isompikin hitti ja tuli niitä itsekin muutama ostettua. Ihan jees, mutta pakko kyllä sanoa, ettei ihan hypetyksen arvoisia.

1-IMG_7113

Poppareita.

1-IMG_7119

Ja tennispallo purkkaa!!! En ikinä syö sokeripurkkaa, mutta oli pakko ottaa kuva, kun näin noita siellä karkkilaarissa. Vähänkö näyttää kivoilta! :D

1-IMG_7240

Wine o’clock tennisturnauksen yhteydessä…

1-IMG_7242

Nyt oli jo pääsarjan matsi kyseessä, vieläpä välieriä, mutta hiljaista oli.

1-IMG_7243

Hup Holland Hamsters. Sain kerättyä ehkä 12 niistä 23:sta…

1-IMG_7280

Ja kerta kiellon päälle. Tämä oli kyllä ihan ruokailun yhteydessä nautittu lasillinen, joskin noista lasien kokoeroista voidaan aina keskustella…

Että sellainen otos viime kesäkuun tienoilta. Miten tuostakin tuntuu olevan niin pitkä aika? Jotenkin se aika vaan mateli sen koko kuukauden, kun tenttejä oli niin paljon ja se tulosten odottelu oli yhtä tuskaa. Noh, joka tapauksessa siitä selvittiin ja tässä sitä ollaan, maisteriopinnoissa. Voin vaan kertoa, että syksy näyttää ihan hemmetin kiireiseltä.

Mietin, että kiinnostaako teitä vielä lukea erillistä postausta tänne kouluun hakemisesta, lähinnä siis siitä prosessista ja koko premaster-vuodesta ylipäätään? Joskus jotain toivetta sain liittyen siihen, mitä kaikkea pitää muistaa ja ottaa huomioon, niin mietin, että ehkä näin vuoden verran viisastuneena osaisin ehkä jotain jo sanoakin :)

Kirjoita kommentti

”Sinä et sittenkään voinut olla avaamatta!” – Tuutikki

Tiedättekö mikä äideissä on niin ihanaa? Ne kuuntelee aina. Siis aina, vaikka ohimennen vain mainitsisi jotain, niin silti ne kuuntelee. Ainakin meidän äiti. Se taisi olla joskus maaliskuussa, kun ihailin Sokoksella noita Muurlan emalisia muumimukeja, ja erityisesti ihastuin tähän Tove 100-vuotis malliston kappaleeseen. Oli siis aivan ihana yllätys, kun kesällä kotiin pääsin ja tällainen paketti odotti pöydällä!

Muki oli paketissa Hollantiin asti, kunnes viimeinkin raaskin sen avata… Melkein väittäisin, että kahvi maistuu tästä jopa paremmalta kuin Starbucks-mukista :)

1-IMG_8612 1-IMG_8615

”Se on psykosomaattista. Yläpää ei tunne pelkoa, mutta jalat tutisevat.” – Nipsu

Netti on täynnä erilaisia muumien mietelauseita ja niitä lukiessa osui silmään tuo edeltävä, sillä se kuvaa täydellisesti tämän aamun fiiliksiä, sen verran on taas keho reagoinut tähän vajaan viikon jännitykseen. Viikonloppuna otin hieman rennommin ja käytiin Marliesin kanssa ulkona lyhyesti molempina iltoina, mutta sunnuntaista keskiviikkoon luin todella tiiviiseen tahtiin tilastotieteen tenttiin… Ja tiedättekö sen fiiliksen, kun tuntuu että mitä enemmän lukee, sitä vähemmän tietää? Se oli nimenomainen fiilis tänä aamuna ennen tenttiä. Luulin, että oksennan, kun koululle pääsin… Ruoka on maistunut tosi nihkeästi alkuviikon ja tänään aamullakin sain vaivoin kahvin ja lasin ananas-kookosvettä alas. Pysyin silti tajuissani, onneksi.

Tentti itsessään oli vähän kaksijakoinen. Kysymykset oli avoimia, kuten opettaja lupasikin, ja kohtuu ymmärrettäviä. Tosin ehkä liiankin suurpiirteisiä ja pelkäsin, että tarinoin ihan aiheen vierestä liian yksityiskohtaisesti, kun oikeasti pyydettiin lyhyttä vastausta. Joka tapauksessa sain kaikkiin kysymyksiin vastattua, toisiin vahvemmin, toisiin heikommin, ja loppufiilis oli aika epämääräinen… Tavallaan meni ihan ok, mutta se fiilis on pettänyt aiemminkin. Ja sitten odoteltiin tuloksia iltapäivään… pisin kolmetuntinen ikinä!

1-IMG_8614 1-IMG_8622

Tentti oli ohi 12 pintaan ja kolmen aikaan tuli tuli opettajalta viesti: ”Congratulations! You passed RM3! 6.1 for the theory, 7.5 for the SPSS, Overall grade is then 6.8. Happy celebration!” - Ette usko mikä helpotus!!!

Eihän tuo yksittäinen arvosana mikään mieletön ollut, mutta jos periaatteessa tavoite oli juuri ja juuri se 5,5, olen enemmän kuin tyytyväinen saadessani 6,1. Huh. Tilastotieteet ei tuon teorian osalta ole kyllä mikään oma juttu, etenkin kun sen opiskelemisen aloitti jatkokurssista ilman mitään pohjaa :D Noh, onneksi tuo SPSS-koe vähän nosti sitä lopullista arvosanaa. Ja jos ”Study in Holland”-sivustoa on uskominen, 6,8 on ihan ok arvosana: ”In Holland, however, an 8 is a very good grade, since most grades are between 6 and 8; only excellent students achieve a grade higher than 8.” Eli ollakseen kurssina täysi murheenkryyni, olen loppuarvosanaan ihan tyytyväinen… Ja mikä tärkeintä, se meni läpi!!! 

Niin joo ja saatiin muuten se meidän projektiin liittyvä esseekin reippaasti hyväksyttynä takasin, eli todellakin, kaikki pisteet kasassa! Maisterivuosi alkaa maanantaina! :) Muutama kuukausi takaperin en olisi ehkä ihan niin vahvasti asiaa allekirjoittanut, mutta toisaalta, asioilla on aina tapana järjestyä… If it’s meant to be, it will find its way.

10404135_496731820461070_5792255982296680842_n

Nyt hyvillä fiiliksillä voi löhöillä illan ja nauttia TVkaistan tarjonnasta… Huomasin äsken, että YLE näyttää vieläkin Muumeja! Ihanaa! Mutta nyt pidän pienen tauon niistä ja tuijotan BB:tä, turhinta viihdettä ikinä ja silti sitä katsoo. Olin jo huolissani, kun niitä nettivideoita ei voinut Hollannissa katsoa, mutta onneksi nuo iltalähetykset sentään näkyy tuolta kaistalta :p

Viikonlopuksi pohdin jonkinlaista shoppailureissua Den Haagiin. Rahaa ei ole yhtään, mutta tein ennen tenttiä pitkän listan kaikista jutuista, jotka saan ostaa, jos pääsen tentin läpi… Listasta tuli aika pitkä :p Ihan kaikkeen ei millään ole varaa, mutta jos muutaman jutun ainakin saisi hankkia. Ehdottomasti listan kärkipäässä on yhdet Massimo Duttin saappaat… Ja lähin Massimo Dutti on siellä Haagissa. Siksi sinne.

Palataan taas!

2 kommenttia

Banana pancakes – Banaaniletut

Joskus kolme vuotta sitten laitoin blogiin lettuohjeen. Siis sellaisen, jonka reseptiin kuuluu myös jauhot, mikä ilmeisesti nykyajan trendin mukaan on vissiinkin todella epätrendikästä. No onhan se totta, ettei ne valkoiset vehnäjauhot ole se ravinnerikkain ruoka ja kuten olen joskus itsekin nillittänyt tänne blogiin, aiheuttaa ainakin pastan muodossa aivan järkyttävää turvotusta (ja painonnousua, jos on vaakaa uskominen kuun vikojen viikkojen aikaan, kun rahat on riittäneet juuri ja juuri siihen pestopastaan…)

Joka tapauksessa takaisin niihin lettuihin… Nykyään jauhot korvataan banaanilla! Niin ja koska resepti on ihan kamalan vaikea, ajattelin laittaa sen tännekin, ettei vaan pääse unohtumaan. Ei vaan, oikeasti laitan tänne ”reseptin” ja kuvat siksi, että noista letuista tuli oikeasti hyviä ja sen verran kauniita tuossa lautasella, että oli pakko ottaa kuvatkin :)

Tarvitset siis banaanin ja kaksi munaa…

1-IMG_8563

Sitten ne sekoitetaan tosi hyvin. Itse olin laiska ja vedin koko moskan tehosekoittimessa kunnon vaahdoksi, ei millään jaksanut käsin veivata…

1-IMG_8567

Sitten vähän rasvaa (tai sitten ei, ihan miltä itestä tuntuu)…

1-IMG_8564

Jonka jälkeen taikina pannulle, jee…

1-IMG_8565

Siinä se sitten kuplii ja käristyy. Tässä vaiheessa sitä miettii, että ei tän varmaan tältä pitäisi näyttää…

1-IMG_8568

Mutta hyvä siitä tulee :) Ja pakko se on todeta, että hyviä on! Ehkä hieman munakasmaisia, mutta banaani tuo kivan makeuden ja nuo menee ihan jälkkäristä, tai makeasta aamiaisesta. Itsellä jälkimmäisestä, ja mansikoiden kera – parhautta!

1-IMG_8569 1-IMG_8570

Suosittelen! :)

Kirjoita kommentti

Back to business…

Buhuu. Huomenna tähän aikaan istun bussissa kohti Helsinki-Vantaata. Itseasiassa nyt istun jo lentokentällä. Jostain kumman syystä nuo postaukset harvoin valmistuu niiden aloittamispäivänä… odotan sitä päivää, kun saan tuon luonnoskansion siivottua! Kauheasti olevinaan hyviä ideoita ja postausaloituksia, mutta siihen ne sitten jää. Mm. kaikki toivepostauksetin on siellä otsikoineen, mutta en silti ole millään saanut mitään aikaiseksi. Kuinka turhauttavaa. No joka tapauksessa, kentällä ollaan. Postaus reaaliaikainen, kuvat parin viikon takaa.

Yleensä lomilla Suomessa on tullut aika nopeasti sellainen fiilis, että haluaa takaisin Hollantiin, mutta nyt, aivan kuten viime lokakuussa Vilin kanssa, fiilis on hieman päinvastainen. Ärsyttää lähteä takaisin. Ensi viikon puolella odottava tentti ei millään tapaa paranna fiilistä, mutta lähinnä tuo Tetén Suomeen jättö kaivelee… Miten sitä voikin reilussa kuukaudessa kiintyä tuollaiseen pieneen karvapalloon niin paljon? Siitä on tullut jo niin rakas, ja jostain kumman syystä tuntuu, että tunne on molemminpuoleinen :)

1-IMG_8598-001 1-IMG_8590-001

On tuo pikkuinen tyttö vain niin hurmaava. En olisi kyllä edelleenkään meinaa uskoa todeksi sitä kuinka hyvin tuo pieni on meille kotiutunut. Tyyppi on sopeutunut tilanteeseen kuin tilanteeseen ja on oikeasti maailman kiltein koira. Muutaman kerran Teté on miehille rähissyt (ja tänään yhdelle mummolle), mutta sen nyt ymmärtää, kukapa nainen ei miehiin toisinaan hermostuisi (siitä mummosta en nyt mene sanomaan, mutta ehkä sen kävelykeppi jollain tapaa häiritsi…) Joka tapauksessa muuten menisin väittämään tyttöä täydelliseksi. Ainakin siis meille, täydellinen koira meidän perheeseen :)

Toivon todella, että ensi viikon tentti menee putkeen ja pääsen aloittamaan tuon maisterivuoden ilman enempiä ongelmia. Tietysti vielä toinen epävarmuustekijä on se hemmetin projektiessee, joka tosiaan viivyttää jokaisen premasteriläisen hyväksyntää ensi vuodelle, mutta eiköhän se tästä… Sain jo sähköpostiinkin sen ”We are pleased to inform you that you are admitted to the MSc. Master in Leisure Studies programme for the academic year 2014/2015″- kirjelmän, mutta ei siitä liikaa ehdi vielä iloita, kun tietää, että siellä kirjeen yläkulmassa on se ”conditional”-merkintä. Pöh. Mutta katsotaan nyt sitten ensi viikolla kuinka käy. Pitäkää peukut pystyssä! :)

1-IMG_8593-001 1-IMG_8595-001

Väsyttää muuten ihan tuhottomasti… nukuin viime yönä jostain syystä todella huonosti ja muutenkin lyhyet yöunet ja nyt se sitten kostautuu. Skippasin tosiaan silloin pari viikkoa sitten sen Finnairin paluulennon Damiin ja ostin uuden SASilta. Mielestäni on täysin naurettavaa lentää Keski-Eurooppaan vaihtolennolla, mutta köyhällä ei ollut oikein vaihtoehtoja… Finskillä ei ollut vaihtomahdollisuutta (uusi yhdensuuntainen lippu olisi ollut 700e, ehehe) ja tämä maksoi kaikkineen sen 80e, että siksi siis. Noh, voi sitten sanoa käyneensä Oslossakin… ainakin melkein.

Olin kovasti pohtinut, että kävisin kaupassa hamstraamassa ihan hulluna kaikkea suomalaista ruokaa (eli karkkia) mukaan, mutta jotenkin se taas jäi. Ajattelin korjata vahingon tax-freessa, mutta hei vaan mitkä hinnat! Eikös lentokentillä jotenkin kuvittelisi olevan tosi hyviä tarjouksia tolla saralla..?! Ei ilmeisesti. Ei ole yleensä kauhesti tullut noita karkkeja kentällä katseltua, mutta nyt kun tuli, niin järkytyskin oli suuri. Ärsyttävää… Ärsyttävää on myöskin, että juurikin kuuluttivat lennon olevan myöhässä. Miksi en ottanut sitä myöhäisempää bussia, hölmö minä.

1-IMG_8599-001

No mutta joo, nyt voisin pakkailla tän koneen pois ja lähteä ehkä vielä kiertämään noi pari kauppaa täällä ykkösen puolella. Yleensä oon aina tykännyt vierailla Muumi-kaupassa ja Stockalla ennen lentoa, mutta jotenkin ei millään jaksa raahautua tuonne T2:n puolelle näiden kamojen kanssa. Matkalaukulla oli kotona punnittaessa painoa sen 25kg, joten piti kehitellä pari kiloa pois. Siirsin mun tilastotieteen kirjan kässäreihin, eli tohon LV Neverfulliin, jonka kahvat uppoaa olkapäälle kohtuu kivuliaasti, kun lisänä on vielä läppäri ja kaikki muu laukun sisältämä sälä. Ja kyllä, se kirja painaa oikeasti pari kiloa. Tilastotiede on kivuliasta ihan kaikella tasolla…

Palaillaan taas Hollannista!

4 kommenttia

19/8/14

Äidin kanssa ollaan aina mietitty, mikä siinä onkin kun kaikki päivämäärät aina toistaa itseään meidän perheessä. Äiti ja sisko on molemmat syntyneet 23.päivä ja minä ja toinen (jo edesmennyt) sisko taas 17. päivä, molemmissa tapauksissa synttärit tasan kuukauden välillä. Vilillä on tänään syntymäpäivä, 19.8. ja Teté tuli meille tasan kuukausi sitten 19.7. Vili nukkui pois 27.11. joka on meidän ensimmäisen koiran Rokin syntymäpäivä. Samoin meidän mummon kuolinpäivä osuu oman 6-vuotis syntymäpäiväni kanssa päällekkäin. Jänniä sattumia mielestäni…

Joka tapauksessa jos Vili olisi vielä elossa, tänään täyttäisi pikkuinen 18 vuotta. Olo on syystäkin ollut jotenkin tosi haikea, on sitä pientä vaan niin kamala ikävä edelleen. Muutama kuukausi takaperin pohdin vielä uuden koiran tuomaa fiilistä ja mietin, etten sitten sillä yritä jollain tapaa täyttää sitä tyhjiötä, jonka Vili jätti. Tottahan se on, että koiralla täytetään koiran jättämä aukko, ei epäilystäkään, mutta nyt ymmärrän sen, ettei se uusi koira todellakaan korvaa sitä vanhaa millään tavalla. Teté on ollut meillä nyt kuukauden verran, ja luonnollisesti vertaan monia tytön tekemisiä Viliin ja totean usein, että ’noin se Vilikin teki’ tai ’Vili olisi kyllä tehnyt toisin’, mutta olen huomannut sen olevan sellaista hyväntahtoista vertailua.

Ajattelin aina, että Vili on maailman kiltein koira, mutta nyt tämän pienen tytön kanssa kuukauden verran touhutessa olen usein hymyillyt sille ajatukselle, että kyllä mulla loppujen lopuksi aika omapäinen pikkupoika oli sen reilu 17 vuoden ajan :´) Sanotaan, että tytöt on helpompia, ja on todella pakko tässä vaiheessa allekirjoittaa tuo lause täysin. Teté on aivan älyttömän kiltti ja helppo koira, mutta en kyllä vaihtaisi mihinkään niitä tahtojen taisteluita, joita Vilin kanssa tuli moneen otteeseen käytyä. Saa sitä pojissa vähän asennetta ollakin, ja sitä Vilissä todella oli, vaikka muuten se aika mammanpoika olikin <3 Lenkillä oli turha mennä pussailemaan, kun fiilis oli enemmänkin ”äiti lopeta, sä nolaat mut”, mutta sisällä oltiin sitten niin halausten kipeitä, ettei mitään rajaa… Teté sen sijaan ottaa halaukset vastaan ihan millä hetkellä tahansa. Hassuja tyyppejä molemmat :)

10428543_10152269491306190_8857528139319857015_n

Sanotaan aina, että koiranomistajat ehkä liiankin kanssa inhimillistää erilaisia koirien luonteenpiirteitä. Mielestäni väite on hieman typerä, koska jokainen eläinten ja koirien kanssa tekemisissä ollut tietää tasan tarkkaan, että ne on enemmän kuin tuntevia olentoja, ei kyse ole keksityistä tunteista. Erityisesti nyt Vilin ja Tetén käyttäytymistä vertaillessa on itsestään selvää, että kyseessä on kaksi aivan eri persoonaa. Ja jotenkin nyt uuden koiran myötä, se oma mielikuva Vilistä ja Vilin luonteesta on entisestään selkeytynyt. Ehkä kaikki muistot saa entistä vahvemman tunteen, kun osaa entisestään jonkun tietyn käyttäytymistavan tai luonteenpiirteen yhdistää juuri Vilin ominaisuudeksi. Se oli se minun Vili, joka teki asiat juuri sillä tavoin. Ja voi että niitä monia juttuja onkin niin kamalan kova ikävä.

Viime vuonna tein lähtöä Hollantiin näihin samoihin aikoihin ja se hyvästien jättö tuntui todella pahalta. Edelleen jotenkin syytän itseäni pikkuisen hylkäämisestä, vaikka tiedän edelleen, että Vilillä oli mitä parhaimmat oltavat äidin kanssa. Toisaalta silloin tiesin myös, ettei Vilillä enää kovin pitkää aikaa ole jäljellä, joten se lähtö tuntui pahalta. En tiedä, näitä asioita voi tietysti vatvoa viimeiseen asti, eikä ne siitä mihinkään muutu, mutta se mikä on ja pysyy, on ihan kamala ikävä pikkuista.

18 vuotta. Siitä on todella niin pitkä aika, kun Vili tähän maailmaan syntyi.  Yli 17 vuotta se meidän kanssa oli, reippaasti yli puolet tähän astisesta elämästäni. Se on paljon se. Vilin kanssa kasvaminen lapsesta aikuiseksi toi kyllä elämään niin paljon enemmän sisältöä, etten edes osaa kuvitella kuinka paljon tyhjempää ilman pientä olisikaan ollut. Rakkaudella pikkuista muistellen, joka ikinen päivä <3

Kirjoita kommentti