Zombie

Kello näyttää nyt puolta kahta, ja kun postauksen saan ulos veikkaan sen olevan lähempänä kahta, ehkä jopa puoli kolmea. Kiitän itseäni, että levitin matkalaukun ja aloitin pakkaamisen jo eilen, joten periaatteessa sinne pitää heittää enää ne välttämättömyydet ja sitten on melkeen valmista. Lisäksi tietysti pitäisi vielä käydä suihkussa, tiskata ja laittaa kämppä siihen kuntoon, että se pärjää viikon täällä yksikseen. Niin ja herätyskello soi seiskan pintaan.

Oon niin väsynyt tällä hetkellä. Oli pakko nukkua äsken muutama tunti, kun pääsin kotiin kasin pintaan, koska pää ei yksinkertaisesti enää pelannut. En tiedä onko ”ongelma” siinä, että kyseessä on vuoden maisteriohjelma, mutta hommaa ihan mielettömästi ja vaikka jo nyt tuntuu, että koko ajan tekee jotain tai vähintään miettii sitä mitä pitäisi olla tekemässä, niin silti tuntuu, että on koko aika jäljessä. Tänään saatiin ihan kivaa palautetta yhdestä experience-marketing- raportista ja päätettiin, että viilataan ne pari pikkujuttua kuntoon, että saadaan se sitten eteenpäin asiakkaalle. Se parin pikkujutun viilaus vei iltaan asti, eikö silti saatu sitä lähetyskuntoon :D Yritin vielä kunnianhimoisesti tällä viikolla nähdä kavereita, mutta se kutistui eilisillan reilu tuntiin, kun Marlies kävi vierailulla, ja silti tuntuu, että sekin oli liikaa, koska siinäkin välissä olisin ehkä voinut nukkua.

10723163_10152381358551190_1172218875_n

En halua varsinaisesti valittaa asiasta, koska se mitä tällä hetkellä opiskelen on ihan mielettömän mielenkiintoista ja oon todella tyytyväinen, että tähän lähdin, mutta en voi myöskään valehdella, etteikö vähän harmittaisi, kun tuntuu, että sosiaalinen elämä on jäänyt ihan jalkoihin. Tai no Ramonan kanssa tulee kyllä aikaa vietettyä, mutta se on siksi, että meillä on noi pari kouluprojektia tuossa yhteisenä. Muut hommat onkin sitten yksilötöitä, joten saa sitä aikaa viettää ihan vaan itsensäkin kanssa kiitettävästi tässä syksyn aikana.

Lähinnä nyt Suomeen mennessä harmittaa taas, kun ehti niin monelle ihmiselle sanomaan, että sinne on tulossa ja mm. oli puhetta I love me -messuista ja tyttöjen illasta ulkona, mutta ei hemmetti, kun tuntuu, ettei aika yksinkertaisesti riitä. Olisihan se tosi kiva lähteä ulos, mutta kun seuraavana päivänä on pakko ehtiä lukemaankin, niin missä välissä sitä nukkuu? Olen ihminen joka tarvitsee todellakin sen 8-10 tuntia vuorokaudessa unta tai ei vaan pää toimi. Matkalukemisina olisi sellainen 1500 sivua, kolme kirjaa ja liuta artikkeleita, joiden pohjalta pitäisi vääntää ”lomaviikolla” yksi kotitentti yhdestä kurssista ja lisänä aloittaa kahden kirjan pohjalta jonkin sortin akateemista artikkelia tehtävänannolla: Give an analysis of the rise of the global leisure/cultural industries (the underlying driving forces, analyse the organisational consequences and reflect upon the social, economic and cultural tensions involved on the basis of the theoretical-empirical outlooks)

Että niin mikä loma…?

blog111-300x281

Olen kyllä niiiiiin onnellinen, että saan Tetén tuotua tänne nyt viikon päätteeksi, koska sitten on ainakin joku syy lähteä ulos kesken koulujuttujen ottamaan sitä raitista ilmaa ja jollain tavalla irrottautua noista koulujutuista. Niin ja onhan siitä karvapallosta myös ihan kivasti seuraakin, sekin vielä! Itseasiassa loman jälkeen oikeastaan varsinaisia tunteja on enää vain ma-ke ja loppuviikko on aina vapaa. Tennistunti on torstaisin ja tammikuusta eteenpäin suunnittelin, että aloittaisin sen kahdesti viikossa, koska silloin jää ne loputkin koulutunnit pois ja aika on varattu vaan gradulle. Ja Tetélle :)

Ainiin ja ostin muuten Tetéä varten pyörääni tuollaisen korin, johon mahtuu tytön kantolaukku kätevästi. Kori on luonnossa huomattavasti isompi, leveydeltään peräti 37cm ja korkeuttakin ehkä 35cm, kuva siis hieman hämää (koska onhan toi laukkukin oikeasti paljon isompi!), mutta tuossa olisi tarkoitus sitten tyttöä ympäri Bredaa tarpeen tullen kärräillä :)

1-10578594_10152385596596190_122832946_n

Ainiin ja vielä loppuun kysymys, koska ideoita kaivataan. Kuten parin viikon takaisessa postauksessa näkyi, täällä kämpässä on tuollaiset portaat. Periaatteessa ne ei pitäisi olla mikään huolen aihe, koska ne ei varsinaisesti ole mun huoneessa, mutta ne on kuitenkin tässä yläkerrassa. Uskon siis, että tulee tilanteita oman huoneen oven ollessa auki, ettei Teté pysykään siellä ja tietenkin pelkään ihan hirveästi, että se riehuessaan loukkaa itsensä – niin millä tuon portaikon voisi suojata?! Yritin jo Ikeasta katsella niitä lasten portteja, mutta ne ei tuohon välikköön oikein sovi. Ja kun suojattavaa ei ole vain tuo aukko, vaan myös nuo kaiteet, koska raot on niin suuret. Pohdittiin äidin kanssa myös jotain kankaan pujottamista siihen tms. mutta en tiedä.

1-IMG_8656

Jos siis tulee jotain ideoita mieleen, niin kertokaa ihmeessä. Eihän portaikko välttämättä lopulta edes ole mikään ongelma, mutta vähän silti pelottaa… pudotus on meinaan aika jyrkkä jos niin sattuisi ja nuo porrasaskelmatkin on tosi liukkaat. Täytyy tyyppi aina kantaa tuo osio ihan suosiolla.

Mutta nyt painelen suihkuun ja tiskaamaan ja pakkaamaan loput ja joskus nukkumaankin. Niin ja mitä hemmettiä sinne pukee päälle, kun tänne on taas luvattu viikonloppua kohden yli +23 astetta ja Suomeen +2, jos hyvin käy. Pakko varmaan ottaa villakangastakki mukaan, mutta ei liikaa naurata sen kanssa mennen tullen täällä hikoilla… Onneksi lähtö on aamulla, niin sää on edes jollain tapaa kohtuullisen viileä. Saa nähdä.

Palataan taas!

4 kommenttia

Birkenstocks!

Kyllä. Nyt minullakin on ne, Birkenstockit. En oikeastaan edes tajunnut koko ”terveyssandaalimuotia” vasta kuin loppukesästä, joskaan en siihen mitenkään erityisemmin reagoinut. Kyseisille kengille ei tuolloin ollut mitään tarvettakaan, joten jätin trendin sikseen. Nyt kuitenkin tänne uuteen kämppään muutettuani tunnen olevani oikeasti Hollannissa ja hollantilaisessa kodissa. Täällä on juuri niin hemmetin kylmä koko ajan, mihin reilu vuosi takaperin valmistauduin (joskaan en edellisessä kämpässä sitä kokenut) ja se viime vuonna saamani OnePiecekin on käytössä päivittäin. Poltan kynttilöitä iltaisin vaniljan tuoksun lisäksi myös lämmön takia, ja villasukat on jalassa lähes jatkuvasti. Oikeastaan en ole edes kovinkaan ärsyyntynyt tästä kylmyydestä, koska tiesin sen jo entuudestaan kuuluvan pakettiin, kun Hollantiin muuttaa ja lopulta kysymyshän on vain varustelusta.

1-IMG_8662

Koska lattiat erityisesti on täällä ihan hemmetin kylmät, kuljin noissa ”jaetuissa tiloissa” aikaisemmin Havaianas-läpsykkäissä, ja eipä mennyt kovin kauaa, kun sukkahousupäivinä meni hermo täysin, ja siinä vaiheessa muistin nuo jokaisen, edes vähän ajan hermolla (eli about kaksi kesää sitten), kenkäkaappiin kuuluvat sandaalit. Tilasin omani Zalandolta viidelläkympillä ja nuo on sitä kapeampaa mallia. Sen lestin leveyden tunnistaa ainakin siitä, onko kengän sisäpohjassa olevan jalan kuva kokonaan väritetty (kapea lesti) vai ainoastaan jalan ääriviivat (normaali lesti). Itselläni kengistä istui todella hyvin oma koko ja olen kyllä kaikin puolin tyytyväinen. Korkkipohja pitää myös kivasti lämpöä, eikä lattiat tunnu noiden kanssa lähellekään niin kylmiltä.

1-10708127_10152385597191190_1455292647_n

En tiedä onko se tuo kapeampi malli vai mikä, mutta kengät on myös yllättävän kivan näköiset. Odotin niitä ehkä vähän sellaisella ”pidän näitä vaan kotikenkinä”-fiiliksellä, mutta en näe yhtään hullumpana ideana lähteä näiden kanssa kodin ulkopuolellekin :) Ja taisin jostain lukea, että Hollannissa Birkenstockit on olleet muotia jo paljon pidempään muutenkin. Tosin en nyt ehkä lähtisi mitään trendiä alleviivaamaan seuraamisen arvoiseksi, koska se on hitti Hollannissa. Wonder why… Jostain jännästä syystä luotan kuitenkin enemmän vaikkapa länsinaapurimme muotituuliin tätä puukenkämaata enemmän :D

1-IMG_8663

Oli miten oli, hyvät on kengät, oli ne sitten trendikkäät tai ei :p Nyt painelen nukkumaan (ihan liian myöhään taas), huomenna on pitkä päivä edessä… Koulua useampi tunti ja siihen perään syksyn ensimmäinen tennistunti (jeejee!). Tää viikko tulee menemään ihan supernopeasti, koska kaikki päivät on todella täynnä ja jo torstaiaamuna on lento kohti Helsinkiä… Miten tää aika lentääkin näin nopeasti?!

4 kommenttia

Viikonlopun mietteitä

Edelleen hämmentää, että on jo lokakuu ja silti tulee näitä tällaisia viikonloppuja. Lämpöasteita oli lauantaina reippaasti yli kahdenkymmenen, joten kaverin pyytäessä keskustaan kahville, en millään voinut kieltäytyä. Täällä on ilmeisesti menossa nyt sama kausi kuin Suomessakin mitä tulee kauppojen erilaisiin hintasirkuksiin ja muihin tarjouksiin, sillä porukkaa oli liikenteessä aivan liikaa ja terasseilta sai etsiä istumapaikkaa ihan tosissaan. Kaverilla tosin oli kiire skypeilemään kesken kahvittelujen, joten jäin suosiolla nauttimaan latteni loppuun ihan omassa seurassani (tai no soitin kyllä äidille jossain vaiheessa), mutta melkein. Olen tosi huono syömään tai kahvittelemaan ulkona yksin, vaikka toisaalta se oli yllättävän kivaa vaan istua ja katsella ihmisiä. Ehkä pitäisi harrastaa useamminkin.

Voi tosin olla, että nämä hyvät ilmat alkaa olemaan pikkuhiljaa tässä, vaikka se vielä ensi viikolla pariakymmentä lupailikin, joten terassilla kahvittelutkin alkaa sitten jäädä. Niin ja ensi viikollahan onkin jo lento Suomeen, joten viimeistään sieltä palatessa luulisi täälläkin syksyn jo olevan.

1-10516931_10152368434101190_666190040_n 1-10719042_10152368434006190_1716154810_n 1-10723420_10152368433796190_814610667_n

Viikonloppu meni hujauksessa, koska en antanut itselleni lupaa tehdä mitään hauskaa rästissä olevien lukemisten takia. Meillä on tälle viikolle tehtävänä joku esitelmä liittyen rituaaleihin ja se pitää pohjata tiettyihin vuorovaikutusrituaaliteorioihin (tai jotain sinnepäin). Koska opettaja puhui hyvistä esimerkeistä kirjan loppupuolella, luulin että koko kirja pitää myös olla luettuna ennen esitelmää. No ei kuulemma edes pitänyt. Hyvä sinäänsä, sillä tuo on todella tahmeaa tekstiä ja ei tosiaan uppoa samaa tahtia kuin Harry Potterit, joten lukusuunnitelmani vesittyminen ei liikaa haitannut. Joskin kirja on saatava päätökseen jossain vaiheessa, sillä siitä on myös suullinen tentti parin muun kirjan ohella, eli luettavaa riittää.

Tällä hetkellä istun elämysmarkkinoinnin tunnilla (experience marketing – yritän opetella miettimään asioita suomeksikin) ja katsellaan jotain teemapuistojen satuvideoita ja käydään läpi erilaisten lastensatujen rakennetta ja siitä johdetaan asia sitten teemapuistoihin ja niiden tarinankerrontaan ja elämyksiin. Kyllä. Nää on niin fiiliksissä Hollannin omasta Efteling-teemapuistosta ja tähän mennessä olen hyvin tarkkaan saanut tuntea, että on melkeinpä rikos, etten ole vielä siellä käynyt. Kai se joskus pitäisi, oletteko te?! Se on kuulemma vieläpä aika lähellä Bredaa, joten senkin takia erityisesti…

1-10723434_10152368433591190_799187657_n

Mitäs vielä… (…nyt opettaja puhuu nenä-äänellä matkien jotain satupuuta…) Reilu viikko ja Suomeen! Odotan todella paljon Tetén näkemistä ja erityisesti meidän ekaa lentoa yhdessä takaisin päin!! Kyselin jo neuvoja Auringonkoirilta, jonka kautta Teté meille tuli, että onko jotain tosi tärkeitä muistettavia juttuja, mutta ilmeisemmin ei juurikaan Hollantiin päin mentäessä. Suomeen takaisin tullessa pitää kuulemma käydä Hollannissa eläinlääkärillä ottamassa joku ekinokokki-lääkitys, mutta siinä se oikeastaan on. Niin ja raivotautirokotus pitää olla molempiin suuntiin mentäessä tietenkin voimassa. Jos teillä on asiasta paljonkin kokemusta, saa ehdottomasti jättää kommenttiboxiin vinkkejä, ihan perusasioistakin, koska en ole koskaan eläimen kanssa matkustanut ja toivon sen menevän mahdollisimman sujuvasti ensimmäiselläkin kerralla :)

Inkeri lähettelee vähän väliä kuvia Tetéstä ja tämäkin alla oleva sai nauramaan ääneen. Viestin saadessani se oli kuulemma ollut viimeisen 10min tuossa samaisessa asennossa. Mikäs siinä, jos hyvältä tuntuu :D Voi että.

1-10719056_10152368433631190_339666099_n

Yleisesti ottaen olen tykännyt, että Hollannissa noin keskimäärin asiat sujuu kohtuu hyvin organisoituna ja asioista tiedotetaan ihan ok. Pakko kuitenkin antaa iso miinus opiskelijoiden liikuntakeskukselle Bressille, joka jälleen tänäkin vuonna on maailman paskin tiedoituksessaan. Viime vuonna missasin ensimmäiset tenniskurssit, koska kukaan ei tietänyt mistään mitään. Tänä vuonna sama, olen kysynyt Bressin infomeilistä jo kolmesti tennistuntien alkamisesta ja kuulemma laittavat nettisivuille tiedon kun tietävät. Noh, otin sitten tenniskeskukseen yhteyttä (jossa nämä tunnit pidetään vuokrakentillä), että miten heidän kenttävarauksiin on laitettu Bressin tunnit tänä vuonna, ja aamulla sain tiedon, että tänään alkaa :D Eli siis Bressin infossa ei tiedetä mitään, jossa ilmottautuminen ja maksaminenkin pitää tehdä, mutta tennishallilta sitten saa tällaista infoa. Näin ei todellakaan pitäisi olla, ja olen edelleen niin ärsyyntynyt koko hommasta, koska viime vuonna oli ihan sama juttu!!! Argh. No joo. Täytyy käydä siellä infossa riehumassa parin päivän sisään, koska ilmeisemminkin torstaina on kehittyneempien ryhmä, johon haluaisin ehdottomasti päästä mukaan… Saa nähdä miten käy.

Nyt kuitenkin keskityn hetkellisesti tähän tuntiin. Palataan taas :)

Kirjoita kommentti

Koti kasassa.

Jos ei aika muutenkin tunnu kiitävän ihan mielettömällä vauhdilla, niin tällä viikolla se on mennyt kyllä todella vauhdilla. Viime sunnuntaina muutettiin kaikki tavarat vanhalta kämpältä ja vihdoin eilen pääsin Ikeaan ostoksille, jotta sain jotain mihin kaiken tavaran voisin järjestellä.

Kolme kierrosta tavallisella autolla on itseasiassa todella pieni muutto ottaen huomioon edelliset kokemani muutot, mutta siltikin aika paljon, kun miettii, että tulin tänne kolmen matkalaukun kanssa ja nyt sitä tavaraa on kolme autollista… Hmmm.

1-IMG_8640

1-IMG_8641 1-IMG_8643

1-IMG_8639

 

Ikea-reissulta tarttui mukaan mm. pannu ja kattila, jotta pääsen käyttämään keittiötä ihan oikeasti… tuo kaasuhella tosin on edelleen hieman pelottava, mutta ehkä pääsen yli pelosta, että unohdan jossain vaiheessa kaasun päälle, sytytän kynttilän ja koko paikka räjähtää. Onneksi en kuulu kännikokkaajiin, vaan ostan aina baari-illan jälkeen pitsan. Huomattavasti turvallisempaa ainakin tässä tapauksessa.

Ja löyty sieltä hyllykin, sekä muutama tuoli ja vähän jotain muuta sälää. Jos mietin ”entistä” elämääni, yleensä olen tykännyt ostaa hieman laadukkaampaa tavaraa ja maksaa siitä enemmän, mutta täällä on kyllä menty todella skandinaavisen pelkistetyllä Ikean lastulevylinjalla, ja todellakin sillä mikä edullisimmin on irronnut. Luonnollisesti olen jo ostamisvaiheessa miettinyt miten mikäkin huonekalu jossain vaiheessa menee sitten kaupaksi, että saisin ainakin puolet takaisin tuhlailuistani :D Erittäin valkoinen tyyli ei siis ole vain mieltymystä vaaleaan tai edellisen huoneen pienuuden häyvyttämistä, vaan ihan tietoinen valinta. Valkoinen on helppo myytävä, koska se sopii kaikkeen.

1-IMG_8655 1-IMG_8644 1-IMG_8645 1-IMG_8654 1-IMG_8646 1-IMG_8648 1-IMG_8653 1-IMG_8649 1-IMG_8650 1-IMG_8652

Toisen vaaterekin sain kaverilta ”lainaan” ulkomaan harjoittelun ajaksi ja muut tavarat on omiani. Kaikella tapaa siis erittäin pienen budjetin kämppä. Voi että Ikeassa oli vaikka mitä kivoja huonekaluja, mutta oli vaan pakko järkisyistä mennä mahdollisimman edullisilla ratkaisuilla. Edelleen tuohon portaiden yläpäähän kaipailisin jotain kivaa ruokailuryhmää, jos jostain sellaisen esim. käytettynä löydän. Olisihan se ihan jees syödä oikean ruokapöydän ääressä joskus…

Tänään oli tarkoitus lukea koko päivä, mutta lopulta se meni vähän niin ja näin. Huomenna paremmalla tsempillä. Olen täysin koukuttunut taas TVkaistan tarjontaan, kun Suomen TV:ssä pyörii ties kuinka monta hyvää kotimaista sarjaa. Hyvät ja Huonot Uutiset alkoi viime viikolla, Vain Elämää toissa viikolla, uusi Vino Show myös viime viikolla ja nyt Posse tällä viikolla. Niin ja Putous alkaa sitten ensi viikolla! :D Nuo uudet, Vino Show ja Posse, oli osittain hieman väkinäisiä, mutta molemmissa oli myös oikeasti hauskoja juttuja, joten meinaan ehdottomasti katsoa usemman jakson saadakseni kokonaiskuvan. Jos asutte ulkomailla (tai muuten vaan haluatte katsoa eri kanavien tarjontaa juuri silloin kun huvittaa), voitte näiden laittamieni TVkaistan linkkien kautta kokeilla palvelua maksutta kaksi viikkoa :) Tarjouksen saa myös syöttämällä koodin ”LAdaysofv” tilausvaiheessa. Olen itse ollut TVkaistaan todella tyytyväinen ja käytän sitä päivittäin myös ulkomaisten sarjojen katseluun ihan vaan helppouden takia. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan! :)

Mitä te olette muuten mieltä noista uusista sarjoista, upposiko?! Jouduin Possen jälkeen googlettamaan Robinin syntymävuoden, 1998, on se vähän turhan nuori… Mutta miten se onkin niin söpö?!? Niin ja Vain Elämää on sai itkemään. Itseasiassa on saanut nyt joka jakson kohdalla, enkä edes ole kenenkään artistin suuri fani, mutta jotain tuo sarja vaan tekee. Ja voi että näkee jonkun PMMP:n ja Apulannankin musiikin ja lyriikat ihan eri näkökulmasta. Veskusta en edes aloita, koska sen mukana olo vaan tekee tästä kaudesta ihan mielettömän, jostain kumman syystä.

Ps. Pupu on Tetélle. Katsoin sitä jo edellisellä Ikea reissulla, mutta koska asuntoasia oli vielä kysymysmerkki, se jäi kauppaan. Ja nyt se lähti mukaan. Eikö olekin söpö! <3

4 kommenttia

If it’s meant to be, it will find its way – Room-hunting in Breda

Otsikon lause on oikeastaan jo muodostunut mantraksi itselleni. Viime keväästä asti koko ajan jokin asia on ollut epävarmaa, roikkuvat tentit toi stressiä, koulun jatkuminen oli epävarmaa ja sitä myöten asuntoasiat toivat myös oman hankaluuden. Tähän päälle päätös hankkia rescue-koira silläkin riskillä, ettei kaikki menekään ihan putkeen koiran sopeutumisen tai omien suunnitelmien kanssa, oli kyllä aikamoinen kasa asioita yhdellä kertaa mietittäväksi. Olen kuitenkin aina kuulunut niihin stressittömiin ihmisiin. En kuluta turhaa energiaa asioiden jatkuvaan murehtimiseen ja tulevaisuuden pelkäämiseen, koska yleensä asioilla on tapana järjestyä, ja uskon vahvasti, että kaikella on lopulta tarkoituksensa. Myönnän kyllä, että sen vikan tentin ollessa parin päivän päässä, aloin hetkellisesti tajuamaan kuinka hemmetin paljon ylimääräistä duunia epäonnistuminen tulee tuottamaan, ja silloin voin myöntää stressanneeni sen muutaman päivän. Tentti kuitenkin meni läpi ja maisterivuodelle päästiin.

Seuraava ongelma oli uuden asunnon hankkiminen, koska vanhaan ei kaikista yrityksistäni huolimatta herunut lupaa lemmikille. Ehkä tälläkin oli joku tarkoitus? Syyskuussa alakertaan on muuttanut hemmetin meluisia naapureita ja olen muutamaan kertaan kironnut oikein toden teolla, kun tuntuu, ettei edes omia ajatuksiaan kuule. Lisäksi sama jengi tupakoi ikkunani alla, ja jos ilta on yhtään rauhallisempi ilman näitä häiriötekijöitä, siitä osaa nauttia myös joku aasialainen jamppa treenaten laulutaitojaan samalla paikalla. Vaikka olenkin tykännyt periaatteessa asua nykyisessä huoneessa, on se aika pieni ja kokoonsa nähden vuokrakin on korkea. Lisäksi etelään päin olevat ikkunat tuovat sisään kaiken lämmön ja kesäisin tämä on todellinen sauna. Miettien näitä aspekteja, ei tämä ehkä muutenkaan olisi ollut se ideaalein vaihtoehto koiran kanssa. Kämpän etsiminen Bredassa ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä, kuten asiaa muutama postaus takaperin teille valotinkin. Kävin katsomassa sitä tarjottua huonetta tuolloin, ja koska se oli siihen mennessä ainut toivon pilkahdus koiramyönteisestä vuokranantajasta, meinasin todellakin masentua tilanteesta. Huone oli ihan kamala. Kymmenen neliötä asunnon aurinkoisella puolella ja muut todella ahtaat tilat jaettu neljän muun kämppiksen kanssa. Lisäksi kommentti ”ikkunasta voi halutessaan kiivetä tuohon partsille” oli kyllä aika hämmentävä. Enpä ottanut huonetta vastaan, yllätys.

Kaiken lisäksihän Hollannissa on se ikävä puoli, että vuokralaiset maksavat täällä kaikki ylimääräiset kulut mitä vuokrasopimuksen yhteydessä tulee. Todella monet vuokranantajat käyttävät erilaisia välitysfirmoja, ja se ei todellakaan ole halpaa lystiä. Esimerkkinä juurikin tuon ehkä ainoan edes hieman lemmikkeihin myönteisesti suhtautuvan välittäjän kulut:

”If you have chosen your favourite appartment/studio and you definitely want to rent, you pay our agency a fee. The fee will be one month fully rent (excl.21% VAT). After we will make the rental-agreement, the costs will be € 125,00 (excl.21% VAT).”

Siitä voi sitten jokainen laskea mitä esim. 500e yksiön lisäkuluiksi tulee. Ja tuossa ei tosiaan ole kysymys mistään vuokravakuudesta vaan ihan vaan välityspalkkiosta, joka on siis täysin ilmaa. 500 euron vuokralla välityspalkkio + sopimuskulut olisi siis about sellaiset about 750e pyöristettynä verot mukaan lukien. Tähän vielä päälle ensimmäisen kuun vuokra ja takuuvuokra 1000e, niin siinä ei sitten tarvitsekaan hetkeen opiskelijan ruokaa miettiä :D

Erilaisten välitysfirmojen lisäksi on tietysti facebookissa muutamia sivuja, joilla opiskelijat voi ilmoittaa huoneitaan vuokralle. Facebookissa lysti on luonnollisesti edullisinta, koska siitä ei tule kuluja kummallekaan osapuolelle (riippuen tietenkin vuokrasopimuksesta), mutta siellä niitä asunnonetsijöitäkin riittää pilvin pimein. Etenkin Bredassa tilanne on todella inhottava, sillä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa lainkaan, mikä antaa myös vuokranantajille mahdollisuuden ylläpitää kohtuuttomia vuokria, kun ottaa huomioon, että kyse ei ole mistään Amsterdamista ja silti pienestä huoneesta jaetussa kämpässä joutuu maksamaan helposti sen 400e.

Välitysfirmoja ja liiallista kysyntää kaihtaville on kuitenkin muitakin kanavia etsiä sitä huonetta, onneksi. Hollantilainen versio meidän Tori.fi:lle on Markplaats, jossa ihmiset myyvät kaikkea mahdollista kukkaruukuista asuntoihin. Sieltä löytyy siis myös välillä jopa vuokrattavia kohteita. Monet näistä ilmoituksista kuitenkin johtavat usein Kamernettiin, joka on maksullinen, mutta suhteessa välitysfirmoihin, kohtuuhintainen palvelu. Kyseinen sivusto on vuokranantajille ilmainen, mutta asunnon etsijöille maksullinen (ylläri). Palvelussa voi selailla asuntoja ilmaiseksi, mutta ilmoitusten kontaktointi vaatiikin sitten jo sen maksullisen tilin. Kahden viikon käyttöoikeus palveluun maksaa 19e. Jos käy hyvä tuuri, se maksaa itsensä takaisin, mutta mitään takeitahan ei asunnon löytämisestä ole.

1-Näyttökuva 2014-9-27 kello 1.03.29 1-Näyttökuva 2014-9-27 kello 1.03.37

Itse mietin todella pitään viitsinkö riskiä ottaa, mutta kuunvaihteen läheneminen painosti ratkaisun tekemiseen. Etsin liudan potentiaalisia ilmoituksia, ja kontaktoin tuon 19e maksamisen jälkeen noin viittätoista eri ilmoittajaa. Bredassa ei oikeastaan ollut yhtäkään huonetta suoranaisesti merkinnällä ”pets: yes”, mutta otin riskin noiden ”not important”-ilmojen kanssa, ja se kannatti. Sain muistaakseeni yhteensä neljä vastausta. Kolme kieltävää, ja yhden kutsun näyttöön, joka sekin vielä vahvalla ”i think it is possible. someone else also has a dog. But you have to ask the house boss. he will be there too!.. See you on thursday”-lisäyksellä.

Sormet ristissä parasta toivoen ja pahinta peläten pyöräilin torstai-iltana tuonne näyttöön, ja kuten epäilinkin, en ollut ainut. Olin ensimmäisenä paikalla ja omistaja esitteli paikat läpi – asunto oli ihan huippu! Periaatteessa diiliin kuului koko toinen kerros, jossa kahdesta huoneesta koostuu oma varsinainen asuintila ja lisäksi vain omassa käytössä on kerroksen kylppäri sekä alakerrassa sijaitseva vessa.  Yläkerran aula sekä keittiö on tavallaan jaettuja, mutta muut vuokralaiset niitä ei juurikaan käytä. Niin ja se vuokra on 15e tätä nykyistä kämppää kalliimpi, 495e sisältäen kaiken, sähkön, veden netin jne. Tietenkään en ollut näytössä yksin, vaan sinne oli kutsuttu myös pari muuta potentiaalisella profiililla varustettua vuokralaisehdokasta. Toisena paikalle tullut tyttö epäröi kuitenkin vuokran suuruutta ja päätti antaa asian olla. Kolmas tyttö oli asunnosta todella kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan pystynyt päätöstä heti tekemään. Ja tämähän oli omalla kohdallani se onni, sillä omistaja oli valmis joustamaan koirassa, kunhan se on hiljainen eikä häiritse naapureita, ja niin, SAIN KÄMPÄN!!!

Vuokrasopparin kävin kirjoittamassa tänään ja avaimet haen huomenna. Muutto onkin sitten sunnuntaina! Ihan mieletön tuuri kyllä homman kanssa, ei voi muuta sanoa, sillä kun noita Kamernetin ilmoituksia on selaillut, se tarjonta koiran kanssa pientä asuntoa etsivällä on todella epätoivoinen. On siis sanottava, että olin todellakin aivan hemmetin onnekas! Lisäksi tämänhetkinen ihana vuokranantaja sanoi jo viime kuun lopulla, että voin muuttaa pois juuri silloin kun haluan ilman mitään irtisanomisaikaa, koska hän ymmärtää täysin tuon koiraongelman. Ongelmahan oli nimenomaan tämän opiskelijakompleksin omistaja, ei varsinainen vuokrasopimuksista huolehtiva ihminen, mutta tosiaan jälkimmäinen oli siis kaikella tapaa koiraihmisiä ja sen ensimmäisen näytönkin järkkäsi ja halusi kaikella tapaa auttaa sopivan asunnon löytymisessä.

1-10708157_10152347648921190_1033290995_n

Joka tapauksessa tällä kertaa oma aktiivisuus ja kahdenkympin riski maksoi takaisin. Ja parastahan tässä on se, ettei tuossa kämpässä tarvitse maksaa mitään muuta kuin yhden kuun takuuvuokra extrana ja sekin tulee takaisin sitten joskus, kun siitä pois muutan. Esim. tässä nykyisessä kämpässähän jouduin maksamaan sen 550e ylimääräistä välityspalkkiona, mutta kuten aikaisemmin todettu, se on enemmän kuin yleistä täällä. Oikeastaan on todella hankala edes yrittää asuntoa etsiä Suomesta käsin ilman välittäjää, koska noissa Kamernetin suorissa ilmoituksissa se asunnon katsominen ja paikallaolo on välttämätöntä. Tuskinpa olisin asuntoa saanut ilman sitä tarinointia ja vakuuttelua Tetén sisäsiisteydestä :D

Kaikella tapaa on kyllä tämä syksy tähän mennessä mennyt paremmin kuin hyvin, koska kaikki asiat on lopulta vaan loksahtaneet paikalleen juuri niinkuin pitikin. Maisterivuosi alkoi, sain Kelalta opintotuet ilman sen kummempaa vääntöä (…viime vuodellehan niitä ei herunut) ja nyt sain vielä tämän kämpänkin ihan täydelliseen aikaan! Ehdin juuri ennen syyslomaa muuttaa ja laittaa paikat kuntoon (mm. hankkia yläkerran puolelle portaikkoon turvaverkon ja kaiteen Tetéä varten) ennenkuin lähden Suomeen lasta hakemaan :) Lennot varasin tänään ja sain ne vielä ihan kohtuulliseen hintaankin. Lisäksi paluumatkalle ei ollut ongelmaa koiran suhteen ja sekin on nyt etukäteen sitten maksettu.

1-10708176_10152347648976190_20044782_n-001

Sitähän sanotaan, että…

”Everythin in life is temporary. So if things are going good, enjoy it because it won’t last forever. And if things are going bad, don’t worry. It can’t last forever either.”

Allekirjoitan tuon mietteen täysin. Viime syksy ei ollut millään muotoa helppo, kaikki se suru ja Vilin poismenon tuoma masentunut fiilis kesti kuukausia. Oikeastaan mikään ei kiinnostanut ja yleisti ottaen asioista iloitseminen oli todella pinnallista. Kevään tuomat tenttituskailut ja kaikki se epävarmuus tulevasta ruokki entisestään fiilistä siitä, että näinköhän tämä tästä mihinkään menee. No menihän se. Nyt tuntuu, että asiat tosiaan sujuu juuri niinkuin olin toivonutkin ja todella iloitsen siitä täysillä, niin kauan kuin sitä iloa vaan kestää :)

Niin ja tuo viimeinen kuva… Tänään kotiin pyöräillessä sain oikein kunnon sadekuuron niskaani, ettei meinannut eteensä nähdä, kun silmät oli niin täynnä vettä. Jostain syystä en kuitenkaan ollut lähellekään niin ärsyyntynyt asiasta mitä ehkä normaalisti olisin ollut (vaikka kuva ehkä muuta kertookin). Ehkä se on koiranomistajien juttu, mutta ette voi edes kuvitella kuinka onnellinen olen tietäessäni, että vajaan kolmen viikon päästä halailen jo pientä karvapalloa, ja kaiken lisäksi saan tuoda sen tullessani Hollantiin. Olisin viime vuonna antanut mitä vaan samasta tilanteesta Vilin kanssa, ei epäilystäkään.

Postaus venähti taas hurjan pitkäksi, mutta olipahan kerrottavaa. Että jos joku on kämppää täältä päin hakemassa erityisesti koiran kanssa, niin varautukaa, ei tule olemaan helppoa, edullisuudesta puhumattakaan. Itselläni kävi kyllä todella tuuri, sitä ei voi kylliksi hehkuttaa! :)

4 kommenttia