Reissujen omituisuuksia; örkki oppaana, emujen pelottelua..

Kiitos Kerran poistuin kotoa -blogin Nooralle tästä haasteesta! Koko haasteen aloitti Adalmina’s Adventures blogin Anna-Katri. Kaikenlaiset haasteet ovat kivoja tapoja muistella menneitä matkoja, ja kaikkea sitä mitä matkoilla on sattunut. Ohessa muutamia reissusattumuksia menneiltä matkoilta;

Suomalaisia Uudessa-Seelannissa

Alkuvuodesta 2012 matkustin serkkuni kanssa kaksi kuukautta ympäri Uutta-Seelantia. Vastaan tuli paljon saksalaisia reissaajia, mutta joukkoon mahtui myös pari suomalaista. Ensimmäisen kohtasimme suuressa hostellisa Wellingtonissa. Olin serkkuni kanssa aamupalalla, ja suomalainen Taina kuuli meidät. Parina päivänä juttelimme satunnaisesti ennen Eteläsaarelle siirtymistä. Päädyimme samaan lauttaan Wellingtonista Pictoniin, ja Pictonissa vietimme yhdessä muutaman tunnin. Taina jatkoi matkaa, me jäimme yöksi Pictoniin. Kuvittelimme ettemme enää kohtaa, mutta aivan sattumalta tiemme kohtasivat uudelleen Dunedinissa. Satuimme serkkuni kanssa yöpymään siinä hostellissa, missä Taina oli töissä.

Toisen suomalaisen reissaajan tapasimme Eteläsaaren Kaikourassa. Hostellin vastaanoton takana oli pieni terassi, mistä kuuli ja näki suoraan vastaanottoon. Istuskelimme terassilla serkkuni kanssa, kun suomalainen Minna kirjautui sisälle hostelliin. Kävimme samaisena iltana yhdessä syömässä, ja seuraavana päivänä jatkoimme eri suuntiin. Matkallani kanssani olleen serkun nimi on myös Minna, joten hauska sattuma sekin.

Taru Sormusten Herrasta -leffojen näyttelijä paikkoja esittelemässä

Taru Sormusten Herrasta fanina Uusi-Seelanti oli täydellinen kohde. Parin kuukauden aikana ehti nähdä paljon leffoista tuttuja maisemia. Yksi parhaimmin mieleen jääneistä asioista sattui Queenstownin retkellä, missä toinen oppaista, Dean nimeltään, oli näytellyt leffoissa! Ei mitään isoa roolia tosin; ensimmäisessä leffassa uruk-haita ja toisessa Ithilienin samoojaa. Vaikkei oppaamme rooli mikään suuri ollutkaan, niin oli aika upea tunne kuunnella sellaista ihmistä, ketä on oikeasti näytellyt kyseisissä leffoissa.IMG_4892

Alla kuva ensimmäisestä leffasta, jossa oppaamme jalka näkyy kuvassa. Kohtaus on leffan loppupuolelta, jolloin Sarumanin uruk-hait seuraavat Sormuksen saattuetta. Tässä kohdassa saattue istuu vielä veneissään uruk-haiden juostessa joen rannoilla, metsän siimeksessä.

Sieppaa

Lähde: Yle Areena

Ja tässä alhaalla olevassa kuvassa oppaamme Dean kantaa Samin ja Frodon varusteita Kahdessa Tornissa. Kohtauksessa Faramirin johtamat Ithilienin samoojat ovat ottaneet Frodon ja Samin kiinni, ja ovat kuljettamassa heitä salaiseen piilopaikkaan. Oppaamme Deanin tehtäväksi jäi hobittien aseiden ja tavaroiden kantaminen.

1

Lähde: Yle Areena

Hobitti-leffojen lavasteita Wellingtonissa

2012 helmikuussa Hobitti-leffojen kuvaukset olivat kovassa vauhdissa. Studiot sijaitsivat Wellingtonissa, ja sattumalta ajoimme studioiden ohi samaan aikaan kun siellä oli kuvaukset käynnissä ja toisen Hobitti-leffan lavasteita esillä. Kuvissa näkyy osia Järvikaupungista, mitä emme toki neljä vuotta sitten varmasti tienneet, mutta arvailimme näin. Oli aika huimaa nähdä livenä tulevan leffan lavasteita, vaikkeivät Hobitti-leffat niin hyviä loppujen lopuksi olleet.  IMG_5786 IMG_5787

Tuntemattoman pariskunnan kyydillä kiivitarhaan

Uudessa-Seelannissa ihmiset ovat ihanan ystävällisiä. Te Puken kylässä, Uuden-Seelannin Pohjoissaarella, sijaitsee kiivi- ja hedelmätarha. Halusimme serkkuni kanssa käydä siellä, mutta ongelmaksi osoittautui tarhaan pääseminen. Te Puken keskustasta matkaa Kiwi 360 oli lähes 8 kilometriä, ja turisti-infon työntekijän mukaan busseja paikan päälle ei ollut, eikä liioin taksejakaan. Vieressä seissyt rouva kuuli keskustelumme, ja tarjosi kyytiään hedelmätarhaan. Nainen varmisti asian mieheltään, ja kohta olimme auton kyydissä menossa kohti Kiwi 360:ta. Perillä tämä mukava pariskunta vielä varmisti että joku heittää meidät takaisin keskustaan.

Pikaisen googlaamisen tuloksena selvisi, että Kiwi 360 suljettiin aiemmin tänä vuonna. Harmi, sillä paikka oli todella mukava. Iso kiivihedelmä ei tosin ole hävinnyt mihinkään ainakaan toistaiseksi, vaan sen kanssa pääsee yhä kuvauttamaan itsensä.IMG_6980 IMG_6979

Emujen pelottelu Australiassa

Road tripillä Melbournesta Adelaideen pysähdyimme vanhassa vulkaanisessa kraatterissa. Lounasseuraksi saimme pari uteliasta emua, jotka olivat kiinnostuneita meidän ruuistamme. Opas/kuski Em kertoi keinon pitää emut loitolla; pitää näyttää emua suuremmalta ja pelottavammalta. Jokainen kuusihenkisestä poppoosta pääsi vuorollaan emuja karkottamaan, ja olihan se aika hauskaa hommaa. Vaikka eipä emuista sinänsä mitään haittaa ollut, mielenkiintoista oli katsella ja seurata niiden liikkeitä.IMG_0450

Innokas kuvaaja Singaporessa

Kesällä 2014 olin yksin matkalla Singaporessa. Loppujen lopuksi päätin hypätä kuuluisan Singapore Flyerin kyytiin, vaikka hinta aika kallis olikin. Näin jälkikäteen olin tyytyväinen että menin, sillä maisemat olivat upeat! Samaan kapseliin minun kanssa sattui nelihenkinen perhe, sekä ikäiseni nuori nainen Indonesiasta. Päädyin juttelemaan indonesialaisen kanssa, ja otimme myös kuvia toisistamme. Siinä missä itse otin pari kuvaa, indonesialainen päätyi ottamaan yli 10. Eri kulmista, eri maisemilla, ja minun tehtäväksi jäi juosta ympäri kapselia ja hymyillä. Lopulta tyttö tuli siihen tulokseen, ettei minun kameralla saa hyvää kuvaa, joten hän kaivoi oman puhelimensa esille ja otti pari kuvaa lisää. Maailmanpyöräajelun jälkeen juttelimme jonkin aikaa ja kävelimme samaa matkaa metroasemalle. Parin päivän jälkeen sain sähköpostiini hänen puhelimellaan ottamansa kuvat. Näistä kahdesta kuvasta ylempi on otettu minun kameralla, alempi indonesialaisen puhelimella.IMG_9218 singapore flyer2

Koska reissutarinoita, erityisesti näitä vähän oudompia, on kiva lukea, haastan mukaan To travel is to live -blogin Lauran, ReiseReise -blogin Tiian sekä Kohteena maailma -blogin Ramin.

*****

Piditkö lukemastasi?  Seuraa blogia Facebookissa, Instagramissa, Twitterissä ja Blogipolussa

Previous Post Next Post

You Might Also Like

45 Comments

  • Reply Anna / 270 degrees 8.8.2016 at 20:07

    Hah, ihana tuo ystävällinen ja innokas valokuvaaja. Ja onhan niissä kuvissa ihan selkeä ero! :)

    • Reply Tanja 11.8.2016 at 10:14

      No onhan niissä, näin kun jälkikäteen katsoo :) En siis ihan turhaan poseeraanut :D

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 8.8.2016 at 21:50

    Hauskoja juttuja! Kiva että osallistuit tähän :) Varmasti ollut mahtavaa tuon näytelijän juttujen kuunteleminen, eiköhän tuommoinen pienikin osallistuminen anna hommaan eri perspektiiviä. Tuosta suomalaisten kohtaamisesta mulla tuli mieleen vähän vastaava juttu, tosin ei suomalaisen kanssa. Mutta Kuala Lumpurissa törmäsin kahdesti sattumalta yhteen Alinaan ja aivan yhtä sattumalta törmättiin toisiimme pari päivää myöhemmin vielä Singaporessa metroasemalla :D

    • Reply Tanja 11.8.2016 at 10:19

      Mulla kävi Malesiassa vähän samanlainen kohtaaminen. Melakasta Kuala Lumpuriin menevässä bussissa oli kolmen tytön porukka, joiden kanssa juttelin. Olin heihin törmännyt Melakan bussiasemalla jo kerran aiemmin. No nähtiin vielä uudestaan KL:ssä, kun kaikki oltiin menossa Cameron Highlandsin suuntaan. Ja siellä oltiin vielä samassa päiväretkibussissa :D Kaikki tuollaiset kohtaamisen on hauskoja, huomaa miten pieni maailma voi oikeasti olla.

      • Reply Kaisa 20.8.2016 at 11:06

        Mulla myös hauska muisto kohtaamisesta Kuala Lumpurissa 😃 Olin siellä muutama vuosi sitten uutena vuotena ja mentiin katsomaan ilotulitusta. Sitä oli tullut isolle alueelle katsomaan tuhansia ihmisiä. Kun oltiin lähdössä pois, kuulin jonkun puhuvan takanani suomea. Käännyin ja näin kaverini! Hän oli vaihdossa Malesiassa toisessa kaupungissa ja tullut uudenvuoden juhlintaan pääkaupunkiin.

        Kyllä silloin ihmettelin että mikä sattuma, että toisiimme törmäsimme!

  • Reply Piia 9.8.2016 at 12:57

    Kiva lukea näitä matka postauksia, kun ite en oo käyny Suomea kauempana,
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa,

  • Reply Teija / Lähdetään taas 14.8.2016 at 12:20

    Meillekin on käynyt niin, että tapasimme toisen matkaajan ensin Costa Ricassa, ja sitten muutaman viikon päästä sattumalta vielä Panamassa. Oli jotenkin tosi outoa, miten tiet voivat kulkea niin samoin :D

    • Reply Tanja 16.8.2016 at 10:04

      Maailma tuntuu välillä niin pieneltä :D Miten sitä voikin tavata saman tyypin ihan eri maassa lyhyessä ajassa.

  • Reply Stacy Siivonen 14.8.2016 at 12:26

    Hienoa, että tapasit henkilön, joka suhtautuu kuvaamiseen innokkaasti! Minulta jää usein matkaselfiet ottamatta. Wanhaan aikaan, siis joskus 1980-luvulla, minun kuvissani ei ollut mitään ihmisiä! Täytyy itseä ihan erikseen muistuttaa, että ottaa kuvan itsestään.

    • Reply Tanja 16.8.2016 at 10:09

      Todellakin! :D Mulla jää usein myös matkaselftiet ottamatta, tai sitten niistä tulee sellaisia mitä ei kehtaa muille näyttää.

  • Reply Jonna / Lempipaikkojani 14.8.2016 at 23:25

    Näitä tällaisia postauksia on aina hauska lukea! Mitä kaikkea hassua matkoilla tapahtuukaan ja miten monesti nämä asiat jäävät parhaiten reissuista myös mieleen.

    • Reply Tanja 16.8.2016 at 10:11

      Matkojen hassut ja vähän epätavalliset sattumukset jäävät usein parhaiten mieleen. Ja onhan näitä kiva muistella näin jälkikäteen :)

  • Reply Ansku BCN 15.8.2016 at 09:16

    Hauskoja muistoja! Suomalaisiin törmää aina mitä kummallisimmissa paikoissa ja jotenkin on aina jotenkin hankala päättää, että pitäisikö moikata vai olla niin kuin ei ymmärtäisi puhetta! Meillä on lasten kanssa koodisana, jota käytämme, jos lähellä on suomalaisia, ihan sitä varten, että lapset eivät silloin möläyttele suomeksi mitään noloja pierujuttuja :). He kun ovat tottuneet ulkomailla asuessa siihen, että suomeksi voi sanoa mitä vaan, kukaan kun ei ymmärrä kuitenkaan!

    • Reply Tanja 17.8.2016 at 12:23

      Ihan totta, että suomalaisiin voi tömätä missä vain. Jotenkin sitä kuvittelee aina, ettei suomalaisia tule missään vastaan, meitä kun on niin vähän.

  • Reply Kohteena maailma / Rami 15.8.2016 at 12:44

    Mukavaa luettavaa nämä tarinat. Pakkohan haaste on ottaa vastaan, laitan viestiä kun homma on saatu kasaan. Menee hetki kuitenkin, kun on muutamia postauksia jonossa odottamassa sitä, että saisin ne valmiiksi. Kiitos haasteesta :-)

    • Reply Tanja 17.8.2016 at 12:25

      Mulla oli, ja on, aika monta muutakin juttua jonossa ennen tätä. Välillä on kuitenkin kiva kirjoitella muutakin kuin ”tavallisia” reissujuttuja :) Mielenkiinnolla jään odottamaan sun oudompia matkakokemuksia!

  • Reply IKILOMALLA 15.8.2016 at 13:28

    Hauskoja muisteloita matkan varrelta! 😊

    Uusi-Seelanti oli kyllä jännä maa sen puolesta, että samoihin ihmisiin tuli saatumalta törmättyä ympäri maata eri paikoissa. Kai kaikki kulkevat jokseenkin samoja kohteita kierrellen. 😄

    Nuo Taru Sormusten Herrasta maisemat olivat kyllä upeita. Thomas kävi Wellingtonissa kiertelemässä kuvauspaikkoja. Ei niistä paljoa ollut jäljellä, mutta päivä oli mielenkiintoinen.

    Titta

    • Reply Tanja 17.8.2016 at 12:39

      Uusi-Seelanti taitaa tosiaan olla sellainen maa, missä moni kulkee pitkälti samoja reittejä :) Wellingtonin kuvauspaikoista ei paljoa ole mitään jäljellä, lähinnä muutama puu siellä täällä :D Ainakin voi sanoa käyneensä Rautapihan puutarhassa tai Rivendelissä.

  • Reply Elämää ja Matkoja matkablogi - travel blog 15.8.2016 at 14:39

    Mukavia muistoja, oli takuulla mieleenpainuvaa kuunnella Taru Sormusten Herra -leffojen fanina näyttelijän kertomia tarinoita!

    Tuosta emujen pelottelusta tuli mieleen strutseja kasvattaneen tuttavan käyttämä konsti. Aitaukseen mennessään hän otti aina itselleen lisää mittaa pitämällä lapiota pystyssä olevan käsivarren jatkeena, jolloin hän pystyi hoitamaan tarvittavat huoltotoimet aitauksessa – muutoin olisi tullut nokasta! :)

    • Reply Tanja 18.8.2016 at 12:20

      Strusteihin tepsii selvästi sama kikka kuin emuihin :) Vähän siinä oli naurettava olo kun yritti emua pelotella, mutta mielennpainuva kokemus.

  • Reply Merja / Merjan matkassa 16.8.2016 at 09:10

    Kivoja tarinoita! Matkoilla törmää mielenkiintoisiin ihmisiin ja joistakin saattaa tulla jopa elinikäisiä ystäviä. Suomalaisia on ollut melkein kaikissa maailman kolkissa, missä on tullut käytyä. Thaimaassa törmäsin meidän naapuriin syrjäisessä rantabaarissa. Siinä oli ihmettä kerrakseen meille molemmille, kun emme toistemme reissuista etukäteen tienneet :) Oli varmasti huikeata saada Taru Sormusten Herran näyttelijä oppaaksi.

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:00

      Kiitos! Suomalaisia todellakin tulee vastaan missä tahansa, vaikka sitä aina kuvittelee että ei missään suomalaisiin törmää, meitä kun on niin vähän :) Hauska sattuma törmätä omaan naapuriin!

  • Reply miraorvokki 16.8.2016 at 11:28

    Toi kuvaaja kuulostaa ihan multa :D Ahahaha, monesta kulmasta kuvaa ja mikään ei ole hyvä. Aikamoisia kommelluksia ja kokemuksia! Ihaniahan näitä on muistella jälkikäteen. Ihana haaste! Voiko tän tehdä vaikkei haastettaisikaan? ;)

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:02

      Varmasti voi tehdä vaikke ole haastetta saanut! :) Todellakin ihana muistella kaikkia sattumuksia jälkikäteen, ja muiden tarinoita on ollut niin kiva lukea :)

  • Reply Laura / Laura's Iitinerary 16.8.2016 at 14:16

    Ihan parasta tavata sattumalta mukavia ihmisiä :)
    Ja suomalaisiin törmää melkein aina, haha :D

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:03

      Ihan totta, suomalaisiin törmää melkein aina mitä oudoimmissa paikoissa :D

  • Reply Reason for Season 16.8.2016 at 20:06

    Tässä on hyvä esimerkki siitä, että kyllä sillä on merkitystä, millaisella laitteella kuvaa :D. Välillä sitä kyllä huomaa itsekin, että puhelin tallentaa kameraa paremmin. Olisi ehkä aika hankkia uusi kamera. Varsin mukavissa paikoissa olet päässyt reissaamaan. Singaporessa olen muutamaan otteeseen käynyt itsekin ja se on kyllä ihana paikka – erityisesti juuri tuollaisena kauniina aurinkoisena päivänä.

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:06

      Todellakin! :D En olisi ihan heti uskonut, että puhelimella saa paremman kuvan kuin kameralla. Muutama kuukausi sitten hommasin uuden kameran, ja taitaa kuvat olla ainakin vähän parempia kuin vanhalla.

  • Reply Pirkko / Meriharakka 17.8.2016 at 11:56

    Tuo kiivi on kyllä Uudessa Seelannissa ovela juttu, hedelmä ja lintu :-)
    Ehken olisi tuollaista isoa hedelmää vaan ”patsaana” lähtenyt etsimään, mutta toki olisin kuvannut jos kohdalle olisi osunut.
    Kiivejä näimme, oikeita, lintupuistossa Queenstownissa, missä niitä sai katsoa hämärässä punaisessa valossa kun niitä, yölintuja ruokittiin. Valokuvaaminen oli kielletty, sillä eihän niitä kuvia ilman salamaa olisi saanut ja se olisi häirinnyt tietysti lintuja – mutta tietysti pari kiinalaista on heti kuvaamassa! Mistään ei välitetä, ei sanallisista eikä kuvallisista kieltomerkeistä :-(.

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:13

      Totta, Uudessa-Seelannissa osataan hyödyntää kiiviä tehokkaasti :) Me nähtiin kiivejä parissa lintupuistossa, myös tuolla Queenstownissa. On todellinen harmi, että jotkut ei välitä kuvauskielloista :(

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää 17.8.2016 at 19:20

    Tosi hauskoja tarinoita. Tuosta viimeisestä tuli mieleeni, että mikä siinä on, että minun mielestä kaikkien muiden puhelimilla tulee aina parempia kuvia kuin minun. Siis vaikka olisi ihan sama puhelin merkki ja malli kyseessä. Aina kun kavereiden kanssa kuvataan samaa kohdetta, ne näyttää muka paremmalta kaverin puhelimessa. Liekö vaan kuvaajassa vikaa.. ha ha!

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 21:15

      Muiden kuvat tuntuu aina näyttävän paremmilta kuin omat :P

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 17.8.2016 at 22:58

    Mulle tuli mieleen tuosta innokkaasta kuvaajasta se, millainen ero on suomalaisilla kuvattavilla verrattuna moniin muihin turisteihin. Hän tavallaan ohjasi sinua parhaan mahdollisimman kuvan saamiseksi sen sijaan, että olisi vain näpsäissyt helpoimman potretin. Tätä näkee maailmalla paljon: ihmiset käyttävät valtavasti aikaa ja näyttelijäntaitoja omien kuviensa eteen. Suomalaiset sen sijaan ovat niin vaatimattomia, että hädin tuskin kehtaavat ottaa itsestään selfien — puhumattakaan, että sitä varten ryhdyttäisiin ylettömästi poseeraamaan. Tämä tosin saattaa myös olla täysin ikäkysymys: itse kun olen harjoitellut kuvaamaan filmiaikaan, jolloin ruutuja ei tuhlattu. En myöskään ole tottunut ottamaan tai otattamaan kuvia itsestäni, vaan saatan helposti mennä reissun niin, että lopulta olen tallentunut yhteen valokuvaan — takaapäin.

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 22:58

      Toi on muuten ihan totta! Mä olen lapsena filmikameralla kuvaillut, mutta digikamera tuli perheeseen aika varhain. Mun tulee jonkin verran otettua selfietiä matkalla, välillä pitää ottaa oikein monta kuvaa, sillä usein käy niin että taustaa ei näy tai sitten en itse näy kuvassa :D

  • Reply Virpi /Täynnä tie on tarinoita 18.8.2016 at 11:56

    Nämä tälläiset muistelut ovat niin mukavia lukea ja näin sitä huomaa kuinka paljon ihmeellisiä, erikoisiakin tilanteita reissussa voi sattua, mutta ne eivät ikinä päädy kerrottavaksi ”normi postauksissa”. Ehdottomasti mukava haaste! Lisää tälläisiä! :)

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 22:55

      Tämä oli tosi kiva haaste, kannattaa tarttua jos yhtään innostaa :) Tällaisista jutuista pitäisi kirjoitella useamminkin.

  • Reply Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi 19.8.2016 at 13:48

    Näin se matkailu (ja muiden bogien lukeminen!) avartaa :-)

    • Reply Tanja 19.8.2016 at 22:54

      Todellakin :)

  • Reply Meri / Syö Matkusta Rakasta 20.8.2016 at 14:00

    Kuulostaa niiiiin aasialaiselta toi satojen kuvien rämpyttäminen, pyytämättäkin. :D Mua nauratti, kun kuvittelin teitä pelottelemassa emuja tiehensä mitä oudoimmilla asennoilla! :D

    • Reply Tanja 21.8.2016 at 11:10

      Niin nauratti meitäkin tuo emujen pelottelu :D Ei sitä ihan joka päivä pääse taistelemaan ruuasta emujen kanssa.

  • Reply Liza in London 20.8.2016 at 20:09

    Se on aina kivaa, kun löytää yksin matkustaessaan seuraa jutusteluun – ja kuvien ottoon! Aika erilaisilta muuten näyttävät valojen jne puolesta nuo kaksi samasta tilanteesta eri laitteilla otetut kuvat, taas yksi muistutus siita, miten iso rooli kameralla on.

    • Reply Tanja 21.8.2016 at 11:15

      Niin on, vaikka yksin matkustamisesta tykkäänkin. Yllättävän erilaisilta näyttää kännykällä ja kameralla otetut kuvat. Sitä aina kuvittelee että kameralla tulee automaattisesti parempia kuvia, mutta eihän se välttämättä niin ole.

  • Reply Miika ♥ Gia | matkakuume.net 21.8.2016 at 01:37

    Mikä ihmessä noissa kiiweissä ja ausseissa on kun pitää rakentaa noita jumalattomia pytinkejä ties minne. :D

    Mutta asiaan; ihania muistoja erityisesti Uudesta-Seelannista! Tuttuja paikkoja kaikki. Niin elävästi tupsahti mieleen Dunedinin maailman jyrkin mäki, jonka sain Miikan juoksemaan ylös henkihieverissä kun oikeista naruista vedin. :)

    Nämä muistot, nehän ne ovat ne mitä sieltä matkalta mukaan keräillään. Mukavaa kun jaoit ne meidän kanssamme!

    • Reply Tanja 21.8.2016 at 11:52

      Samaa olen miettinyt. Uudessa-Seelannissa näkyi aika paljon noita isoja ”patsaita”, mm. kasa hedelmiä Eteläsaarella :D Tavallaan ihan hauskoja, mutta aika outoja.
      Me vähän huijattiij ja Dunedinissa mentiin jyrkkä mäki ylös autolla. Oltiin sellaisella päiväretkellä kohteena Otago Peninsula, ja ennen sinne suuntaamista käytiin maailman jyrkimmän mäen päällä. Sinne ois kyllä kiva kävelläkin joskus, tai ainakin yrittää :)

  • Reply Kohteena maailma / Rami 26.8.2016 at 01:01

    No niin, haasteeseen on vastattu ja täällä olisi luettavissa lopputulos: http://kohteenamaailma.fi/matkailu/reissujen-erikoisuuksia-kansipaikka-ja-panda-kantoon/

    Kiitos haasteesta!

  • Leave a Reply