Browsing Category

Englanti

Ritareiden ja linnanneitojen Bodiam Castle

East Sussexissa Etelä-Englannissa sijaitseva Bodiam Castle on ulkoa päin kuin suoraan keskiajasta inspiroituneesta sadusta: vallihauta, alas laskettava portti, korkeita, pyöreitä vartiotorneja ja aukkoja muurissa jousiammuntaa ja linnan puolustamista varten. Linnaan kuljetaan vallihaudan keskellä kulkevaa kapeaa polkua pitkin, ja linnan sisäpihalle astutaan tiettävästi alkuperäisen, 1300-luvulta peräisin olevan portin läpi.

Linnan ulkoasun perusteella voisi kuvitella, että sisäpihalla kävisi kova kuhina, että ritarit vartioisivat linnan torneissa ja linnanneidot käyskentelisivät käytävillä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä ulkopuolelta täysin kunnossa oleva linna on sisäpuolelta raunioina. (Eikä ritareita ja linnanneitojakaan taida enää olla.)

Bodiamin historia

Bodiamin linnan historia ulottuu 1300-luvulle, jolloin Englantia hallitsi Plantagenetin hallitsijasuku. Ritari Sir Edward Dalyngrigge rakennutti linnan vartiolinnaksi. Linna kulki Dalyngriggen suvussa, kunnes se siirtyi avioliiton myötä Lewknorin suvun hallintaan. Ruusujen sodan aikana omistaja Sir Thomas Lewknor kannatti Lancasterin sukua.

1600-luvulla Englannin sisällissodan aikana linnan omisti Lordi Thanet, joka möi linnan rahapulassaan. Linna raunioitui, kunnes 1800-luvun alkupuolelta alkaen eri omistajat alkoivat kunnostaa linnaa. Viimeinen omistaja Lordi Curzon testamenttasi linnan vuonna 1925 kuollessaan The National Trustille, joka avasi linnan ovet yleisölle.

Historian todella aisti Bodiamissa. Romanttinen satulinna on todella kuvauksellinen, ja linnan sisäpuolella oli hauska miettiä, minkälaisia huoneita raunioiden päällä oli aikanaan ollut ja kuka niissä on asunut. Korkeista torneista voi ihailla ympäröivää englantilaista maaseutumaisemaa. Kävin Bodiamissa kesällä 2006, jonka vietin Etelä-Englannissa kesätöissä. Bodiam erottui muista linnoista ja kartanoista joissa kävin juuri rauniotilansa vuoksi: linnaa ei oltu restauroitu, sinne ei oltu tuotu kalusteita, jotka eivät olleetkaan alkuperäisiä eikä sitä oltu rakennettu uusiksi. Bodiamissa järjestetään paljon erilaisia tapahtumia, ja mikäli historia kiinnostaa, kannattaa osallistua opastetuille kierroksille. Kuten monissa linnoissa, myös Bodiamissa on lahjatavaramyymälä ja teehuone.

 

Kiitos tästä tärkeästä infosta :D

Matkavinkit

Bodiamia lähin juna-asema on nimeltään Robertsbridge, ja sinne pääsee suoralla junayhteydellä Lontoosta noin 1h 40 minuutissa. Robertsbridgestä on vielä noin 5 mailin eli 8 kilometrin matka Bodiamiin. Sen voi toki myös kävellä, mutta itse hurautin matkan taksilla. Bodiamin linnan verkkosivu muistuttaa, että Robertsbridgessä ei ole miehitettyä taksiasemaa, ja suosittelee taksin tilaamista etukäteen. Uskoisin, että taksin voi tilata myös paikan päältä, mikäli takseja ei satu asemalla pyörimään.

Bodiamin linnaretkeen voi yhdistää vierailun myös Hastingsin kaupungissa. Matka Hastingsista Robertsbridgeen kestää junalla noin puoli tuntia.

Basildon Park – Mr Bingleyn Netherfield

Mitä Ylpeyteen ja ennakkoluuloon tulee, suosikkifilmatisointini on ehdottomasti vuoden 1995 BBC:n minisarja. Mutta vuoden 2004 elokuvassa on siinäkin minusta hyvät puolensa, kuten esimerkiksi Mr Bingleyn vuokraamassa Netherfieldissä tapahtuvat kohtaukset.

Netherfieldiä näyttelee elokuvassa sekä sisältä että ulkoa Berkshiressä Englannissa sijaitseva, The National Trustin omistama Basildon Park. Kyseessä on 1700-luvulta peräisin oleva kartano, jota käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana sairaalana ja toisen maailmansodan aikana amerikkalaisten sotilaiden tukikohtana. Kartano vaurioitui toisen maailmansodan aikana pahasti, mutta linnan 1950-luvulla ostanut pariskunta, lordi ja lady Lliffe, kunnostivat sen huolella ja rakkaudella.

Basildon Parkilla on erityinen paikka sydämessäni, sillä se oli ensimmäinen kartano Lontoon ulkopuolella, Englannin maaseudulla, jossa olen vieraillut. Se on myös ensimmäinen linnaretki, jonka olen tehnyt yksin. Oli vuosi 2006, olin 20-vuotias, vietin kesää kesätöissä Englannin etelärannikolla, ja tavoitteeni koko kesälle oli nähdä mahdollisimman paljon Etelä-Englantia. Basildon Park oli kiinnittänyt huomioni, ja sinne suuntasin ensimmäisenä, sillä se oli suht lähellä kotikaupunkiani Worthingia.

Suht lähellä tarkoittaa tässä tapauksessa ensin noin puolentoista tunnin junamatkaa Lontooseen, sieltä edelleen toisella junalla Readingiin, josta vielä kolmannella junalla Pangbourneen. Matkani alkoi lupaavasti, sillä lipunmyyntitiskin asiakaspalvelija ei edes tuntenut koko pysäkkiä. (Nykyään Pangbourneen näyttää pääsevän Lontoon Paddingtonilta suoraan yhdellä junalla alle tunnissa.)

Pangbourne on alle 3000 asukkaan kunta Thames-joen varrella. Tuntui, kun olisin saapunut keskelle en mitään. Loistava lähtökohta linnaretkelle!

Pangbournen juna-asemalta matka Basildon Parkiin jatkui jalkaisin. Reitiltä on vaikea eksyä, mutta se kulkee pitkin aika vilkasta katua. Matkanteko oli toisinaan jopa vähän vaarallista, sillä kapealla ja mutkaisella tiellä ei ollut joka paikassa kävelytietä, autojen vauhdit olivat kovia ja tienreunat paikoin täynnä kasvustoa, mikä haittasi autojen huomaamista. Oma uskoni siihen, että olin oikealla reitillä alkoi jossain vaiheessa jo horjua, kunnes ystävällinen paikallinen vakuutti, ettei matkaa ollut enää kauaa jäljellä. Mitä olisinkaan tuolloin (vuonna 2006) antanut älypuhelimesta ja navigaattorista!

Eikä itku ollutkaan kaukana, kun nahkean sateisessa toukokuun säässä 45 minuutin kävelyn jälkeen upea kartano vihdoin näkyi puiden takana. Kartanolla kävi ilmi, ettei itse asiassa ollut kovin tavallista kävellä paikalle Pangbournesta. Lipunmyyjä huomautti ystävällisesti, että näytin vähän nuutuneelta, ja että talo tarjoaisi kaikille Pangbournesta kävelleille ilmaisen teen. Kyllä kiitos! Teetä hörppiessäni aloin olla jo aika ylpeä siitä, että olin selviytynyt paikalle kävellen, ja vieläpä yksin. Elizabeth Bennetin ja Caroline Bingleyn sanat kaikuivat korvissani: ”Good Lord. Did you walk here?” “I did.”  — “My goodness, did you see her hem? Six inches deep in mud. She looked positively medieval.”

Tarpeetonta sanoa, takaisin Pangbourneen ajoin taksilla.

Vierailin Basildon Parkissa kesällä 2006, jolloin Keira Knightleyn tähdittämä Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuva oli vielä aika tuore juttu. Kartanossa oli erittäin laaja ja kiinnostava Behind the scenes -näyttely, joka esitteli muun muassa elokuvassa käytettyjä pukuja. Oppaat ja opastaulut jakoivat tarinoita kuvauksista ja läheisessä kylässä yöpyneistä näyttelijöistä. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla kaikista niistä varotoimista, joita filmiryhmän oli noudatettava, jotta he eivät tuhoaisi kartanon kalliita sisätiloja. Oli myös hauskaa nähdä kuvia elokuvan kohtauksista ja seistä kuvaa katsoessaan juuri samassa huoneessa, saman ikkunan äärellä tai saman sohvan vieressä kuin hahmot ja näyttelijät. Samoin kartanon etupihalla saattoi kuvitella Bennetin siskosten nojailevan parvekkeen kaiteeseen. Ja hauskoja olivat myös samaan aikaan kartanossa olleet eläkeläisrouvat, jotka katselivat Mr Darcya näytelleen Matthew Macfadyenin kuvaa ja pohdiskelivat: ”Colin Firth is my real Mr Darcy. This new one did nothing for me.”

Näyttelyä kartanolla tuskin enää on, mutta tutut kuvauspaikat, upea kartano ja kauniit puistot ja puutarhat ovat ilman muuta vierailun arvoisia!

Olympiamaisemissa

Linnojen lisäksi pidän myös jostain ihan muusta – nimittäin penkkiurheilusta. Jos matkareitin varrelle sattuu jokin merkittävä urheilun näyttämö, käyn mielelläni tutustumassa. Nyt Etelä-Korean Pyeongchangin talviolympialaisten alkaessa onkin mukava muistella muutamia aiemmille reissuille sattuneita olympiatunnelmia. Ehkä jonain päivänä lähden vielä ihan oikeaksi olympiaturistiksi! :)

1. Garmisch-Partenkirchen

Münchenistä on helppo tehdä päiväretki Etelä-Saksan vuoden 1936 olympiakaupunkiin. Alppimaisemat ovat kuin postikortista, ja reissuun on helppo yhdistää myös vierailu Saksan korkeimmalla huipulla Zugspitzellä. Olympiatunnelmia löytyy toki myös Münchenistä, jossa maisemia voi ihailla yläilmoista Olympiatornista.

2. Lontoo

Olin Lontoossa reilut kolme viikkoa ennen vuoden 2012 kesäolympialaisten alkua. Lontoo oli minulle jo silloin tuttu kaupunki useilta aiemmilta reissuilta, mutta tämä on ilman muuta yksi mieleenpainuvimmista Lontoonmatkoistani lähestyvien olympialaisten vuoksi. Olympialaiset näkyivät kaikkialla. Kisapaikkoja oli rakennettu ympäri kaupunkia, ja lajeja järjestettiin muun muassa Hyde Parkissa. Maamerkki Tower Bridge oli saanut koristeekseen vaikuttavat olympiarenkaat, ja Trafalgar Squarella oli valtava taulu, joka laski jatkuvasti päiviä kohti olympialaisia. Paikallisia muistuteltiin metroissa siitä, kuinka kaupunki vastaanottaisi pian valtavan määrän turisteja, ja pyydettiin kärsivällisyyttä. Uudella olympiastadionilla tehtiin viimeisiä viimeistelyjä, ja näköalatorni ArcelorMittal Orbit odotti kisaturisteja. Silloin harmitti, että Lontoosta piti suunnata takaisin kotiin, eikä voinut jäädä seuraamaan olympiahuumaa paikan päälle.

 

3. Vancouver

Ihanassa Vancouverissa pääsee tunnelmoimaan vuoden 2010 olympialaisia esimeriksi katselemalla rakennelmaa, jossa olympiatuli paloi kilpailujen ajan. Myös Vancouverin olympialaisten logo tulee vastaan eri yhteyksissä aidosta kivipatsaasta suklaisiin versioihin.

Oletko käynyt joskus katsomassa olympialaisia paikan päällä, ja aiotko tehdä kuten minä, ja liimautua seuraaviksi viikoiksi tv:n ääreen? :)

Anne Boleynin lapsuudenkoti Hever Castle

Mikä tahansa kaunis tai näyttävä linna on minusta vierailun arvoinen. Plussaa tulee siitä, jos kyseessä on jokin lempisarjastani tuttu kuvauspaikka. Mutta kaikkein kiinnostavimpia vierailukohteita taitavat kuitenkin olla ne, jotka liittyvät jollain tavalla johon historian kiinnostavaan henkilöön. Yksi tällainen linna, jossa olin halunnut käydä jo pitkän aikaa ennen kuin lopulta pääsin siellä käymään, on Hever Castle Englannin Kentissä – Anne Boleynin lapsuudenkoti.

Jos historiantunnit (tai Showtimen The Tudors -tv-sarja) eivät ole aivan tuoreessa muistissa, tässä lyhyt kertaus.

Vuosina 1509–1547 Englantia hallinnut kuningas Henry VIII muistetaan kuudesta vaimostaan. Anne Boleyn oli heistä toinen. Kuningas halusi erota ensimmäisestä vaimostaan Catherine of Aragonista Catherinen hovineidon Annen vuoksi, ja koska Catherine ei ollut saanut poikalasta. Paavi ei suostunut mitätöimään avioliittoa, joten eron mahdollistaakseen kuningas nimitti itsensä Englannin kirkon päämieheksi. Annesta tuli kuningatar, mutta Henryn kaipaamaa poikaa ei syntynyt. (Syntyi tytär, josta myöhemmin tulisi 44 vuotta hallitseva kuningatar Elizabeth.) Kuningas löysi uuden mielitietyn Jane Seymourista, ja voidakseen viedä tämän vihille Annea syytettiin (nykyhistorioitsijoiden mielestä ilman perusteita) maanpetoksesta, ja hänet murhattiin mestaamalla Lontoossa Towerin linnassa vuonna 1536.

Anne Boleyn on esiintynyt laajalti popkulttuurissa: Luonnollisesti hänen tarinansa käsitellään The Tudorsissa, ja Philippa Gregoryn kirjassa (ja sen pohjalta tehdyssä elokuvassa) The Other Boleyn Girl käsitellään myös Annen sisarta Marya, joka oli kuninkaan rakastajatar ennen avioliittoa Annen kanssa.

Anne Boleynin lapsuudenkoti Hever Castle

Takaisin siihen linnaan. Anne Boleyn kasvoi Kentissä sijaitsevassa Hever Castlessa. Hever Castle sijaitsee noin 50 kilometriä Lontoosta kaakkoon, eli jälleen loistava päiväretkikohde Lontoon matkalle. Hever Castle on mielestäni ehkä keskimääräistä vähän paremmin varusteltu retkikohde: Linnan ympäriltä löytyy kahviloita ja ravintola, sekä tietysti Tudor-historiaan liittyviä esineitä pursuava matkamuistomyymälä. Lisäksi linnassa tapahtuu vaikka mitä – kannattaa tarkistaa tapahtumakalenteri ennen matkasuunnitelmien tekemistä.

Vallihaudan ympäröimä linna on peräisin 1200-luvulta. Sanotaan, että kuningas Henry VIII vieraili usein Hever Castlessa ennen avioliittoaan Annen kanssa, ja linnasta löytyykin kuninkaan makuuhuone.

Anne Boleynin lapsuudenkoti Hever Castle

Siinä missä uudemmat linnat ja kartanot tuntuvat avarilta ja ylellisiltä, Hever Castle on todellinen linna. Käytävät ovat kapeita, ikkunat ovat pieniä, seinillä on Tudor-ajan taidetta ja tunnelma todella on kuin Tudorin ajalla. Kapeiden käytävien vuoksi linnassa piti toisinaan edetä jonomuodostelmassa, mutta mielenkiintoisia opastetauluja, huoneita ja esineitä pystyi silti katselemaan suhteellisen rauhassa. Linnan ylemmissä kerroksissa on kerrottu Annen surullisesti päättyvä elämäntarina, ja linnan varmasti mielenkiintoisin esine on Annen omistamaksi epäilty rukouskirja. Linnasta löytyy myös linnan myöhemmän omistajan, miljonääri William Waldorf Astorin elämään liittyvä näyttely. William Waldorf Astor kunnosti ja entisöi linnaa 1900-luvun alussa, mutta linnassa on silti jäljellä myös alkuperäisiä osia.

Vaikuttavan sisäosan jälkeen on mukava kierrellä linnan kauniissa puutarhoissa. Linnan ympärillä on useita eri ruusutarhoja ja pensaslabyrintti. Kauniin ruusutarhan perällä voi ihailla Hever-järveä, ja linnan edustan niityille voi pystyttää vaikkapa piknikin. Jos jaksaa kävellä vähän kauemmas itse linnalta, voi itsensä löytää myös keskeltä turnajaispeltoa! Harmi, kun turnajaisia ei juuri silloin ollut käynnissä :)

Matkavinkit

Hever Castle sijaitsee noin 50 kilometrin päässä Lontoosta. Lontoosta London Bridgen asemalta lähtevästä junasta voi jäädä pois kahdella eri asemalla. Ensimmäinen vaihtoehto on jäädä pois Edenbridge Townissa (vajaa 40 minuuttia Lontoosta) ja jatkaa matkaa taksilla. Edenbridge Townista on noin kolmen mailin (vajaa 5 km) matka Hever Castlelle. Linnan verkkosivu kehottaa varaamaan taksin etukäteen. Me emme tähän ryhtyneet, vaan valitsimme vaihtoehdon kaksi. Jäimme pois Edenbridge Townista seuraavalla Heverin asemalla (reilu 40 minuuttia Lontoosta), josta linnalle on ”one-mile rural walk” eli reilun puolentoista kilometrin kävely maaseutumaisemissa. Ja mitä olisi linnaretki ilman maaseutukävelyä!

Linnan verkkosivujen tarjoama kartta ei ollut paikan päällä kaikkein helppolukuisin. Reitti vei pitkin metsäisiä polkuja ja peltojen pientareita, ja kerran polku tuntui yksinkertaisesti päättyvän keskelle peltoa. Muut linnassa vierailijat taisivat ajaa sinne autolla, koska koko kävelymatkan aikana törmäsimme ehkä yhteen muuhun ihmiseen. Vaadittiin siis jälleen vähän kärsivällisyyttä ja seikkailumieltä päästä perille linnalle, mutta matka oli vaivan arvoinen – jälleen kerran Englannin maaseutu tarjosi parastaan. Jos olisin tiennyt, että tässä tapauksessa rural walk todellakin vei keskelle peltoja, olisin tosin varustautunut lenkkareilla enkä ballerinoilla…

Mutta älä anna kävelymatkan häiritä: Hever Castle on täydellinen päiväretkikohde pois Lontoon vilinästä ja kiireestä, ja Tudor-historiasta kiinnostuneelle varmasti mieleenpainuva kokemus. Englannin maaseutu on nähtävyys itsessään, ja jos kävely peltoja pitkin ei kiinnosta, aina voi hypätä taksiin. Ja mikäli haluat viipyä Hever Castlessa pidempään kuin vain päivän, linnan alueella voi myös yöpyä ylellisissä oloissa.

Hever Castle: www.hevercastle.co.uk

Lyme Park – Mr Darcyn Pemberley

Kuinka moni on lukenut Ylpeyden ja ennakkoluulon? Minä. Kuinka monelle vuoden 1995 BBC:n minisarja on ehdoton klassikko? Minulle. Kuinka moni on haaveillut menevänsä joskus käymään Pemberleyssä? Minä. Monta, monta kertaa. Ja sitten menin!

“My dearest sister, now be serious. I want to talk very seriously. Let me know every thing that I am to know, without delay. Will you tell me how long you have loved him?” “It has been coming on so gradually, that I hardly know when it began. But I believe I must date it from my first seeing his beautiful grounds at Pemberley.” -Ylpeys ja ennakkoluulo

Lyme Park

Kartanon nimi on todellisuudessa Lyme Park, eikä se sijaitse Derbyshiressä vaan Cheshiressä lähellä Manchesteria. Tilan historia ulottuu 1300-luvulle, ja nykyisin sen omistaa erilaisia kiinteistöjä ja luontokohteita huoltava ja ylläpitävä järjestö The National Trust. (Jos kaipaat hienoja vierailukohteita Iso-Britanniassa, suosittelen selaamaan National Trustin verkkosivuja – valinnanvaraa riittää!)

Matka Lyme Parkiin ei ole aivan yksinkertainen, mutta pienellä seikkailumielellä varsin helposti toteutettavissa. Tarvitaan vain hyvät kengät! Kävin Lyme Parkissa jälleen Lontoon matkan yhteydessä, joskin tällä kertaa olimme varanneet yhden hotelliyön Manchesterista. Reissu olisi varmasti hyvinkin toteuttavissa myös päivämatkana Lontoosta.

Junamatka Lontoosta Eustonin asemalta Manchesteriin kestää reilut 2 tuntia. Matka Manchesterista Disleyn asemalle kestää junalla noin puoli tuntia. (Luonnollisesti Lyme Parkiin voi mennä myös autolla – tarkat ohjeet löytyvät Lyme Parkin verkkosivuilta. Silloin tarvitaan ehkä vähän vähemmän seikkailumieltä.)

Disleyn juna-asemalta jatkoimme matkaa kävellen. Juna-asemalta oli vajaan kilometrin matka Lyme Parkin puiston portille, jossa sijaitsee myös pieni Admissions hut, josta pääsyliput ostetaan. Mökistä saa myös hyödyllisen kartan, jossa näkyy erilaisia kävelyreittejä ja muuta mielenkiintoista, mitä linnan alueella voi nähdä ja tehdä. Kartasta huomasimme myös kävelleemme portille vähän turhan pitkän matkan vilkkaan autotien A6:n vartta – portille olisi päässyt myös metsäisempää ja rauhallisempaa reittiä. Sitä kokeiltiin sitten paluumatkalla.

Matka Disleyn asemalta Lyme Parkiin taittui kävellen vehreissä maisemissa

Portilta on vielä vajaan kahden kilometrin kävely itse kartanolle. Portilta voi ajaa kartanon päärakennukselle ilmaisella shuttle bus -kyydillä yhdestätoista puoli viiteen, mutta taisimme olla paikalla liian aikaisin, koska bussia ei näkynyt, ja jatkoimme matkaa jalan. (Paluumatkalle lähtiessämme kävi ilmi, että kuljettaja oli hävöksissä. Jostain hän kuitenkin lopulta ilmestyi, ja paluumatka taittui mukavasti bussikyydissä kävelyn sijaan.)

Lyme Parkin puisto on 566 hehtaarin kokoinen. Se on iso puisto. Vertailun vuoksi, Helsingin Kaivopuisto on 45 hehtaarin kokoinen. Puiston läpi johtaa selkeästi merkattu tie, eli reitillä päärakennukselle on hyvin vaikea eksyä – kun vain jaksaa uskoa, että tie joskus johtaa päärakennukselle. Maisemat ympärillä ovat englantilaista maaseutua parhaimmillaan: ympärillä on silmänkantamattomiin vihreää, toukokuista peltomaisemaa ja ainoa ääni laiduntavien lampaiden määkinä. Urhoollisesti jatkoimme matkaa yhä eteenpäin ja eteenpäin, vilkuillen välillä hieman huolestuneina harmaalle taivaalle, johon kerääntyi uhkaavia sadepilviä.

Harmaa päivä Lyme Parkissa

Lyme Parkin 12,5 punnan (noin 14 euron) sisäänpääsymaksu sisälsi sekä kartanon sisätilat että puutarhan. Lisäksi hintaan kuului varsin mielenkiintoinen opastettu kävelykierros, joka valotti kartanon historiaa ja entisen omistajasuvun elämää, ja vei muun muassa kartanon keittiöön ja pimeisiin varastokäytäviin. Minisarjaa ei ole kuvattu kartanon sisätiloissa, eli ei kannata odottaa näkevänsä minisarjasta tuttuja huoneita; mutta erittäin hulppeita ja näyttäviä huoneita kylläkin. Harmillisesti valokuvaus oli kartanon sisätiloissa kielletty.

Lyme Park on kuitenkin monelle vierailijalle synonyymi Pemberleylle. Kartanon oppailla oli kerrottavanaan paljon hauskoja tarinoita minisarjan kuvauksista. Kuulimme esimerkiksi, että Colin Firth ei todellisuudessa sukeltanut Lyme Parkin edustalla olevaan lampeen. Oppaat osasivat myös kertoa tarkasti, missä mitäkin oli kuvattu. Jälkikäteen minisarjaa katsoessa osasikin sijoittaa melkein kaikki Pemberleyn ulkokohtaukset oikeille kuvauspaikoilleen.

Ihan kuin Pemberleyssä

”They were all of them warm in their admiration; and at that moment she felt that to be mistress of Pemberley might be something!” –Ylpeys ja ennakkoluulo

Lizzyn ja Darcyn jalanjälkiä seuraava on todennäköisesti kiinnostunut ensisijaisesti kartanon ulkopuolesta; pihasta, puutarhoista ja maisemasta, jossa upean kartanon peilikuva heijastuu kartanon edessä olevasta lammesta.

Kartanoa ympäröi monta kaunista, istutettua puutarhaa, mutta kaikkein kaunein reitti on lammen ympäri kiertävä polku, jolta saa myös kaikkein parhaat kuvat kartanosta. Kannattaa kulkea polku hitaasti nautiskellen, sillä täällä sitä nyt ollaan – Pemberleyssä – ja tätä varten tänne tultiin! Todellinen shit just got real –hetki.

Ihan kuin Pemberleyssä! Kiitos kuvasta matkaseuralleni Maijulle :)

Polku päättyy kartanon vieressä olevalle valtavalle kasvihuoneelle, jonka ympäristö on sekin tuttu Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Pakahduttavan tuttu!

Lyme Park -tärpit

  • Lyme Parkissa on valtavasti upeita puutarhoja, puistoja ja ulkoilureittejä – pukeudu siis sään mukaisesti!
  • Tarkista aukioloajat etukäteen.
  • Tarkista myös juna-aikataulut etukäteen. Saatat joutua odottelemaan junaa Disleyssä, mutta mitäpä olisi linnaretki, johon ei sisältyisi käyskentelyä pienellä juna-asemalla keskellä Englannin maaseutua :)
  • Selvitä, järjestetäänkö kartanossa opastettuja kävelykierroksia. Oppaat osaavat kertoa paljon kiinnostavaa kartanon historiasta ja omistajista ennen kuin se 1940-luvulla siirtyi The National Trustin omistukseen.
  • Kannattaa piipahtaa myös kartanon kahviloissa tai teehuoneessa, myymälästä puhumattakaan!
  • Jos haluat välttyä kävelemiseltä, selvitä etukäteen, monelta ilmaiset bussikyydit päärakennukselta puiston portille ajavat (vai ajavatko).

Ylpeydessä ja ennakkoluulossa Lizzy käy tätinsä ja setänsä kanssa vierailulla Pemberleyn lisäksi myös muissa kartanoissa. Yksi kirjassa mainittu kartano on Chatsworth House, ja epäilläänkin, että Chatsworth House saattoi olla Jane Austenin esikuva Pemberleylle. Vuoden 2005 Ylpeys ja ennakkouulo -elokuvan Pemberley-kohtaukset on kuvattu juuri Chatsworth Housessa. Siellä en ole käynyt – vielä :)