Browsing Tag

weekend

Satumainen joulu

 

Viikonloppuna kävästiin Kolmårdenin eläinpuistossa Norrköpingin ulkopuolella. Puisto on tähän aikaan vuodesta täydessä joululoistossa, ja täynnä valoja, koristeita ja yleistä joulutunnelmaa.

 

Teemana on Bamsen satujoulu, ja puisto tarjoaa teatteriesityksiä pienimmille jossa Bamse seikkailee taikametsässä ja tapaa puhuvan joulukuusen, joka selittää miksi ei pitäisi hakea kuusia metsästä. Myös Peikkometsän asukkaan kertovat joulun tarkoituksesta ja oppivat että tärkeintä on olla toisilleen kiltti.

 

Kolmårdenin puisto on suurin osin suljettu ja eläimet ovat talviunilla. Muutamaia poroja, kilipukkeja ja lehmiä kuitenkin vielä löytyy, mutta muuten keskitytään täysin satumaiseen jouluun. Alueella on myös joulumarkkinat.

 

Ja mitä olisi joulu ilman joulupukkia? Tottakai paikanpäällä on itse Joulupukki ja joulupukin maa. Pukki istuskelee kodassa ja ottaa vastaan lasten lahjatoiveet sekä kertoo onko tontut käynyt katsomassa ollaanko oltu kiltisti vai ei. Meille Pukki varmisti, että tietää että ollaan mummolla tänä jouluna, ja että tiedossa oli lahjatoiveet jo ennestään. 🙂

 

 

Joulupukin maassa voi myös ostaa vaahtokarkkivartaita joita saa paahtaa nuotion äärellä, ja glögiä tai kuumaa kaakaota. Tunnelma on korkealla ja jos täällä ei saa joulumieltä, ei sitten missään.

 

Kolmården on auki jouluun asti joka viikonloppu la-su klo 11-19, perjantaisin klo 11-16.   Sisäänpääsy aikuisilta on 199 kr, eli n 20 Euroa. Kolmårdeniin pääsee junalla näppärästi tukholmasta ja kyyti kestää n 1,5 tuntia. Junalippu maksaa aikuiselta 240 -350 kr riippuen ajasta jolloin haluaa matkustaa.

Irlantilainen ruokavalio

 

Irlannissa ollessamme usein voi sanoa että syömme aivan liikaa. Ainakin ennen. Nyt ollaan opittu syömään järkevimmin. (kiitos herotreeni.fi! ) Usein aamut alkoivat täydellä Irlantilaisella aamiaisella, joka on aika samanlainen englantilaiseen versioon, erona Black- ja White pudding sekä herkkusienet (joita kuvassa meillä ei tainnut olla lautasella). Black pudding on vähän tamperelaisen mustamakkaran kaltainen herkku, ja white pudding vastaavasti on ”makkara” joka on valmistettu sianlihasta, rasvasta ja ohrasta. Black puddingissa erona se, että siihen on lisätty verta, eli periaatteessa kyseessä on verimakkara.

 

Irlannissa ollessa meillä on aikaa, ja siksi aamiaiset, lounaat ja illalliset valmistetaankin huolella ja nautitaan rauhassa. Paikka on vielä meille ”lomakoti” vaikka mietimmekin sinne muuttoa. Tyttö on kohta 3 vuotias, ja mahdollisesti muutamme pysyvästi irlantiin ennen kun hän aloittaa koulun. Aika näyttää mitä tapahtuu. Toistaiseksi viihdymme ruotsissa ja pienessä mökissämme Tukholman ulkopuolella vallan mainiosti.

 

Kun olemme irlannissa syömme myös huomattavasti enemmän kalaa ja äyriäisiä. Se nyt tietenkään ei ole mikään ihme, onhan kuitenkin kyseessä saarivaltio joka on tunnettu maailmalla juuri näistä asioista. Yllä olevassa kuvassa näkyy yksinkertainen pubi-lounas, jonka viimeksi tilasin kun käytiin irlannissa. Hintaan 8 Euroa sai siis lautasellisen kalaa ja äyriäisiä, ja voi pojat miten hyvää tämä olikaan! Täytyypä pistää korvan taakse että palaamme tuonne pubiin. 🙂

 

 

Tällä kertaa saimme uuden lattian paikalle olohuoneeseen, maalasimme kierreportaat ja sisustimme ruokahuoneen ja olohuoneen uuteen uskoon. Vielä on muutama huone jotka kaipaavat kasvonkohtuksen, mutta toistaiseksi ne toimivat ihan sellaisenaan. Se kurja seikka kahden kodin pitämisessä on, että aina löytyy töitä molemmissa, eikä kummassakaan pahemmin ota ikinä iisisti, mutta silti nautimme olostamme kun pääsemme tänne käymään ja odotamme ”lomaa” innolla joka kertaa.

Viimeiset Wienistä

Olimme Wienissä kaksi yötä, joka minusta oli ihan sopiva vierailuaika. Näimme kaiken mitä halusimmekin nähdä, söimme sitä mitä olimme halunnutkin kokeilla (wieninleike mukaan luettuna) ja koimme kaiken jota halusimmekin kokea. Wien oli siis toisin sanoen täydellinen viikonloppumatkakohde.

Schlossbrunn oli tietenkin myös listalla, ja kyllä kannatti käydä. Turisteja paikalla oli säästä huolimatta tuhansia, joten emme vierailleet linnan sisätiloissa lainkaan jonojen vuoksi. Minua ei haitannut asia lainkaan, sillä puutarhat ja linnan muu ympäristö tarjoaa tarpeeksi nähtävää. Olimme yhteensä alueella n. 3 tuntia, ja kuitenkaan emme nähneet edes puolta kaikesta mitä alueella on tarjolla!

 

Jos historia ja kauniit puutarhat kiinnostavat, niin tämä paikka kannattaa pistää korvan taakse. Olisin halunnut myös käydä linnan labyrintissä, mutta taas jonojen vuoksi jätimme sen väliin. En sitten tidä, olisiko pusikkoon eksyminen ollut 5 euron pääsylipun arvoista, mutta täytyy joskus toisten kokeilla. 🙂

 

Tämä jääkin viimeiseksi postaukseksi Wienin matkastamme, erittäin kiva kaupunki joka tarjoaa kaikille jotain, varsinkin jos on kiinnostunut musiikista, kulttuurista, historiasta, tai on James Bondin jäljillä, niinkuin me olimme. 🙂

 

Mukavaa viikonloppua!

Riesenrad

 

Wienissä ei tietenkään voi käydä ilman että käy Riesenrad maailmanpyörässä.  Maailmanpyörä rakennettiin 1897 ja on aina alusta asti ollut yksi Wienin vetonauloista. Prater huvipuistossa on tietenkin muitakin enemmän ja vähemmän päätähuimaavia karuselleja ja härveleitä, mutta maailmanpyörässä voi paitsi katsella maisemia 67 metrin korkeudesta, myös syödä illallista, sillä osa vaunuista on tehty ravintolavaunuiksi. Hintaan 350 Euroa voi myös varata koko vaunun itselleen ja nauttia romanttisen 3 aterian illallisen. Me ei kuitenkaan tilattu moista, vaan käytiin ihan pikakierroksella hintaan 10 euroa/ aikuinen.

Mies tietenkin olisi halunnut vaunun nro 10 joka esiintyi eräässä Bond- elokuvassa, 007 vaaran vyöhykkeellä, mutta se olikin juuri yksi ravintolavaunuista, joten se jäi tällä kertaa kokematta.

Itse pelkään korkeita paikkoja, joten olin peloissani koko 10 minuuttia kestävän kyydin, mutta maisemat olivat kyllä näkemisen arvoiset vaikka pidinkin kiinni penkistä kovaa.

Kävimme illalla Praterin huvipuistossa, ja se oli ihan kiva aika, sillä ihmisiä ei ollut niin paljon ja kaikki valot saivat aikaan oikean huvipuistotunnelman. 🙂