Browsing Tag

Kambodia

Night Market ja Pub Street, Siem Reap

 

Kun olimme juoneet iltapäiväteemme ja fiilistellyt rikkaiden maailmassa, oli aika palata todellisuuteen, joten otimme hotellin pihasta tuk-tukin ja lähdimme Night Markettiin. 🙂

 

Tämä paikka on ihan turisteja varten, ja täällä ei saa olla hetkeäkään rauhassa ilman että joku vetää sinua hihasta tai tunkee jotain krääsää nenäsi alle. Tyttö, joka ei muutenkaan oikein pidä siitä, että vieraat ihmiset hänelle puhuu tai varsinkaan koske, ei tykännyt paikasta ollenkaan ja halusi heti pois. Ymmärrän häntä, sillä kuulimme ” hey little girl, so cute” niin monta kertaa, että alkoi jo itseltäkin pakkohymy hyytyä.

 

 

Täältä emme ostaneet yhtään mitään, sillä en vaan tykkää siitä, että tyrkytetään tavaraa. Haluan itse rauhassa katsella ja päättää jos haluan jotain ostaa, ja jos olisin saanut olla rauhasssa, olisinkin takuulla jotain ostanut. Tällä kertaa teimme ostokset pienimillä kaduilla. Night Market ja Pub Street oli myös Suomalaisia ja Ruotsalaisia täynnä, mutta mikäs siinnä. Hienoa että Kambodiaan uskalletaan lähteä ja että turismi täällä kasvaa.

 

 

Night market on markkinakojuja, hierontapaikkoja ja ”Dr.Fish” kalajalkahoitoja täynnä. Pub street, joka itse asiassa on kaksi katua, on vastaavasti täynnä ravintoloita ja baareja, ihan kuin mikä tahansa baarikatu missä tahansa turistipaikassa. Pub street jäi väliin koska siellä oli aika vilkasta ja äänitaso oli sen verran korkea, ettei tyttöä sinne haluttu viedä, edes syömään. Kävimme tosin jäätelöllä hiljaisemmassa osassa pub streetiä, ennenkun hyppäsimme tuk-tukiin ja suuntasimme kohti hotellia.

Angkor Thom ja Bayon

 

Päivämme jatkui Angkor Thomin temppelialueelle jonne onneksi otimme tuk-tuk kyydin vaikka meille kovasti väitettiin että temppeli oli kävelymatkan päässä (n kilometrin päässä). En usko että kyseessä oli kilometri, mutta ehkä  3-4 km. Tai ainakin tuntui siltä sillä tuk-tukin kyydissä oltiin 5-10 minuuttia. Silta joka johtaa tänne, oli upea suurine patsaineen, jotka vetävät ”köyttä”. Päitä on täälläkin varastettu, ja monet päät ovat uusia versioita joita Kambodian kuningaskunta on itse teettänyt ja kustantanut.

 

 

bayonin temppeli, tai ”hymyilevien kasvojen temppeli” jokis paikalliset sitä kutsuivat oli minun lemppari temppeli. Se oli vaan jotenkin niin mahtava, tai ehkä sympaattiset jättinaamat tekivät siitä ”iloisen” näköisen.

 

 

Kun talsimme pitkin näitä temppeleita tuhansien toisten kanssa, ajattelimme että koskahan tämä kaikki loppuu, eli turistien pääsy temppeliin, sillä kyllähän tuhansien jalkojen aiheuttamat vauriot täytyy jostain näkyä. Olettaisin, että temppeleille vielä käy niinkuin Egyptin pyrämiideille, että pääsyä niihin rajoitetaan. 70-luvullahan sai tallustella pyramiideissäkin miinkun halusi, ja ehkä olimme niiden viimeisten turistilaumojen joukossa, jotka vielä saivat täällä mennä ihan kun itse haluaa.

 

Bayonin temppeli on, jos mahdollista, vielä enemmän koristeltu kun Angkor Wat. Joka kulmassa oli jonkinlainen kaiverrus tai koristelu tai patsas, kaikki yhtä kauniita, jotkut uusia, mutta useimmat alkuperäisiä.

 

Angkor Thomin alueella ei ole ravintoloita samalla tavalla kun Angkor Watin edustalla, mutta tuk-tukeja löytyy. Näin pääsee helposti paikasta toiseen, eikä kannata uskoa hotellin varoituksia että ei muka pääse liikkumaan ilman varattua taksia tai kuljetusta. Monet ilmeisesti tilaa oman auton ja kuljettajan, joka kuskaa temppelistä toiseen ja odottaa koko päivän. Me emme niin tehneet, onneksi, vaan menimme oman aikataulun mukaan ja hyvin pärjättiin.

 

 

Mies olisi halunnut nähdä Ta Phrom temppelin, jossa kuvattiin Tomb Raider ja joka on mahtava puiden ansiosta jotka ovat vallanneet koko temppelin ja joiden juuret peittävät osittain rauniot. Emme kuitenkaan kahden temppelin ja 5 tunnin jälkeen enää jaksaneet etsiä koko temppeliä, joten se sai jäädä. Nämä kaksi paikka riitti vallan mainoisti meille, ja tyttökin jaksoi hienosti koko päivän ihmetellä ”linnoja”, joiksi hän paikkoja kutsui. 🙂

 

 

Angkor Wat

 

Angkor Wat. Unelmien täyttymys ja koko syy miksi Kambodiaan lähdimme. No oliko se näkemisen arvoinen? Ehdottomasti. Suu loksahteli auki yhden jos toisenkin kerran ja on aivan uskomatonta miten paljon pieniä yksityiskohtia koko temppeli ja sen ympäröimä alue on täynnä. Alueella on yli 200 temppeliä, joten jos todella haluaa olla extreme-temppelibongaaja, voi täällä viettää aika pitkänkin loman. Me tyydyttiin kahteen suurimpaan, eli juuri Angkor Wat:in temppeliin sekä Bayonin temppeliin Angkor Thomissa.

 

 

Päivänä jolloin lähdimme tänne, oli aika sateinen ilma, joka teki sen että turistipaljous ei ollut niin paha kun voin sen kuvitella oleva n aurinkoisempana päivänä. Näkymä kun saapuu Angkor Watiin on aika vaikuttava, ja vallihaudan ympäröimä temppeli on kuin satukirjasta tempaistu. Liput alueelle ostetaan ihan toisesta paikasta n kilometrin päässä itse temppelialueelta, ja tämä kannattaakin pistää mieleen, sillä lippuja, joissa muuten on oma kuva, tarkistetaan jokaisen temppelin sisäänpääsyllä sekä aina kun siirtyy temppelistä toiseen. Tästä ei oltaisi tiedetty mitään jos ei Philip meitä olisi sinne vienyt kuvia ottamaan ja lippuja ostamaan.

 

 

Alueella on paljon apinoita, ja muutama possu  villinä ja vapaana, joten varsinkin tytön kannalta (joka halusi silittää apinaa) kannatti olla varovainen. Apinat jättävät ihmiset rauhaan kunhan vain jättää ne rauhaan.

 

 

Meillä meni pelkän Angkor Watin temppelin tutkimiseen parisen tuntia, ja emme edes nähneet puotla temppelialueesta. Vaikka oli sateista, oli kuitenkin kuuma, ja ilmankosteus oli 100%. Tuntui kun tallustelisi höyrysaunassa mutta ei se haitannut kun oli niin paljon ihmettelemistä!

 

 

Temppelin seinät, pilarit ja periaatteessa jokainen vapaa pinta on koristeltu. Koristeet ovat erittäin kauniit ja yksityiskohdat ovat päätähuimaavat. Miten paljon aikaa ja vaivaa onkaan mennyt temppelin rakentamiseen ja koristelemeiseen.

 

En aio kirjoittaa Angkor Watin historiasta tähän sen enempää, sillä luulen että Google tarjoaa tarkempa aja parempaa tietoa niille joita asia kiinnostaa. Tässä kuitenkin linkki Wikipediaan jos haluatte heti käydä lukemassa paikan värikkäästä historiasta lisää.

 

 

Yksi juttu joka oli erittäin surullista oli se, että useimmilta patsailta puuttui päät. Kysyimme Philipiltä asiasta, ja hän sanoi että syy patsaiden päättömyyteen on Thaimaasta tulleet taidevarkaat, jotka yksinkertaisesti kaappasi päät mukaansa ja myivät kalliilla hinnalla taidekeräilijöille ympäri maailmaa. Tiedättehän ne ”buddhan päät” jotka ovat kepin päässä puualustalla tai marmorilevyllä? Ne voivat ikävä kyllä olla juuri täältä kotoisin. (siis ne aidot versiot esim museoissa,  ei ne mitä löytyy krääsämarkkinoilta. ) 🙂

 

 

Angkor Watissa ja sen ympäröivällä alueella löytyy myös ruokapaikkoja ja kahviloita ja markkinakojuja. Myyjät, ja eteenkin lapset, ovat todella , sanoisinko suoraan, ärsyttäviä. Ne tyrkyttävät jos vaikka mitä tavaraa, ja meille annettiinkin neuvoksi että lapsilta ei kannata ostaa mitään, sillä he oppivat vain näin ettei kannata käydä koulua. Käytiin kuitenkin syömässä alueella, ja ruoka oli hyvää ja halpaa, joten ei kannata jänistellä tässä asiassa vaan sukeltaa rohkeasti tyrkyttäjien ohi kojuihin ja nauttia ruosta. 🙂

Siem Reap – keskustan ulkopuolella

 

Hotelli sijaitisi n 5 minuutin tuk-tuk matkan päässä Siem Reapin keskustasta, eli tosi lähellä. Siem Reap on ihan vilkas kiva kaupunki, jossa on mm. tunnettu Pub Street ja Night Market jossa turisteja on enemmän kun Kanarialla sesonkiaikana. Suomenkieltä kuuli joka nurkassa, ja ruotsalaisia vaikutti kanssa olevan ihan mukavasti liikkeellä. Kambodia on noussut suosiossa vuosien aikana, ja nyt tänne siis virtaa turisteja joka puolelta maailmaa.

 

 

Hotellin lähialue oli ihan ”perusmeininkiä”, eli täällä oli markkinakojuja ja pikkukauppoja, vilkas mopo-ja tuk-tuk liikenne ja muutama turisteja varten avattu ravintola. Alue oli ihan kiva, mutta lapsen kanssa oli vaikeaa liikkua mopojen vuoksi, ja melkein halusin häntä kantaa ettei joku aja päälle. Sateen vuoksi punainen muta oli myös erittäin märkää ja vaatteisiin ja kenkiin tarttuvaa, joten emme talsineet kovin pitkälle.

 

 

Tällaiset alueet ovat omasta  mielestäni aina kaikista hauskimpia matkoilla, ja voi paremmin ymmärtää paikallista elämää. Esim. yllä oleva bensa-asema oli aika hauska, mutta toimii, sillä mopot vaan tarvitsee pullollisen bensaa. 🙂

 

 

Ostimme aika paljon näistä pikkukaupoista, ja hinnat olivat todella alhaisia. Paikallinen valuutta kelpaa, mutta Amerikan dollareilla lähinnä toimitaan. Dollareista kuitenkin aina saa paikallista valuuttaa takaisin, mutta sitten taas paikallinen valuutta ei kelpaa maksuvälineenä joka paikassa. :/

 

 

Tällä pikkukadulla oli kaikki mitä tarvitsimme, ja illalla oli ihan kiva käydä syömässä tai piipahtaa lounaalla, tai hedelmiä ostamassa välipalaksi. Kukaan ei yrittänyt tyrkyttää mitään, ja saimme rauhassa katsella. Toista oli Siem Reapissä, jossa kaikki hyökkäsi ja yritti pakkomyydä jos mitä rompetta. Siksi teimmekin ostoksemme rauhassa kaupungin ulkopuolella, ja saimme mukaamme juuri sitä mitä halusimme, eikä mitään turhaa.