Browsing Tag

irlanti

lapset

Lapsen suru

keskiviikko, syyskuu 12, 2018

 

Olemme juuri palanneet kotiin Irlannista ja hautajaisista. Miehen äiti nukkui pois ja näin ollen perheemme jäi Irlantiin pariksi viikoksi paitsi hautajaisia valmistelemaan myös hautajaisten jälkeisiä asioita hoitamaan. Se, mihin en ollut täysin valmis matkalle lähtiessä, oli tyttömme suru. Ajattelin naiivisti, ettei tuollainen kolmivuotias vielä ymmärrä täysin mitä tapahtu, mutta tyttömme on fiksu ja kävikin ilmi että hän suri ja suree aika kovasti.

 

Tämä ei ollut lapselle ensimmäinen kerta kun hän törmää kuolemaan ja kuolevaisuuteen yleensä, mutta tällä kertaa hän on tarpeeksi ”iso tyttö” jotta hän työsti asian ihan eri tavalla. Nyt tosiaan selvästi kävi ilmi tytölle, ettei kukaan elä ikuisesti ja että kuolema on todellinen asia. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastata tytön kysymyksiin asiasta, samalla kun olen häntä rauhoitellut ettei äiti ja isi ole kuolemassa ihan heti. Tosin haluan vastata totuudenmukaisesti kysymyksiin, joten en ole mistään asiasta valehdellut tai keksinyt juttuja. Luulen, että on tärkeää että sanoo asiat kuin ne on, tietenkään ilman likaa yksityiskohtia. Luin myös jostain, että pitää käyttää ”oikeita” sanoja, esim että Nana nyt on kuollut, eikä esim ”nukkunut pois” koska lapselle voi muuten tulla pelko että hän ei enää herää jos menee nukkumaan, tai että äiti tai isi ei herää.

 

 

Jotta tyttö ymmärtäisi asian, vertasin kuolemaa siihen, kun tavara menee rikki. Helpointa oli selittää asia tällä kertaa vertaamalla ihmisen ruumista hänen iPadiin. Kerroin, että kun iPad menee rikki ja lakkaa toimimasta, se heitetään roskiin (ok, kierrätykseen mutta ymmärrätte), mutta se ei tarkoita että iPadissä olleet piirretyt, kuvat ja musiikki katoaa, vaan ne ovat edelleen jossain vaikka me ei niitä enää nähdä juuri iPadin kautta. Samalla tavalla ihmisen ruumis ”menee rikki”, ja se haudataan, mutta Nana on meillä muistona ikuisesti. En sitten tiedä oliko tämä filosofinen vertaus hyvä vai huono juttu, mutta tyttö ymmärsi yskän ja tyytyi siihen. Suru ei tietenkään hävinnyt, mutta annan hänen surra niin kauan kun surettaa, ja sillä välin tarjoan lohtua kun hän sitä tarvitsee, ja jutellaan asioista kun siihen on tarvetta.

 

Miten teillä on keskusteltu lasten kanssa kuolemasta?

Eurooppa hotellit Matkat Yleinen

Ballyseede Castle, Tralee, Irlanti

maanantai, syyskuu 10, 2018

 

Ballyseedee Castle on yksi perheemme lempikohteita kun olemme irlannissa. Käymme täällä usein lounaalla, teellä tai ihan vain kävelyllä lähellä sijaitsevassa Ballyseedeen metsässä. Ballyseedee Castle toimii 4-tähtisenä hotellina ja on eritysen suosittu hääpaikkana. Linna on muutaman kilometrin verran Traleen kaupungin ulkopuolella ja on ihana, pieni ja persoonallinen linna.

 

 

Linnalla on pitkä ja osittain verinen historia. Desmondin jaarli piti tätä tukikohtanaan ja koska hän ei suostunut vannomaan uskollisuuttaa kruunulle, n.s Desmond- sota alkoi joka jatkui sitten yli 300 vuotta. Sota vihdoin loppui vuonna 1584, kun neljästoista Desmondin jaarli mestattiin Ballyseedeen pihassa ja pää vietiin Lontooseen London Bridgelle ja laitettiin sinne roikkumaan häkkiin muiden nähtävksi ja varoituksesksi.

 

Linna takavarikoitiin ja annettiin jossain vaiheessa herralle nimeltä  Robert Blennerhassett aika symboolista vuokraa vastaan. Hinta oli nimittäin yksi punainen ruusu, joka piti viedä Lontooseen joka juhannuspäivänä. Blennerhassetin perhe asui linnassa vuoteen 1966 saakka, jolloin linna muutettiin hotelliksi.

 

 

Mitäpä olisi linna ilman omaa kummitusta? Ballyseedessä legendan mukaan on kummitus nimeltä hilda, joka vilahtaa joka vuosi 24 maaliskuuta. Pitää varmaan mennä käväsemään 24 pv maaliskuuta kahvilla, jos vaikka Hilda tulisi morjestamaan meitä. 🙂 Mieheni äiti muistaa pikkutyttönä leikkineen Ballyseedeen metsässä ja vannoo näkevänsä Hildan linnan ikkunassa vahtimassa heitä. Hän ei tuon jälkeen tainnut uskaltaa enää linnan rajojen sisäpuolelle leikkimään.

 

Ballyseede on pieni linna, jossa 44 huonetta tietojen mukaan. Tosin tiedän, että linnaa on laajennettu ihan viime aikoina, joten en ole varma pitääkö tuo numero paikkansa, mutta joka tapauksessa kyseessä ei ole mikään vallaton rakennus. Linnan baari, Pappy’s bar, on avoinna joka päivä lounasvieraille, tai ihan vain jos haluaa piipahtaa teelle tai oluselle, ja lounasta voi myös nauttia salongin puolella. Alakerrassa on uudempi tilava, ja valoisa baari ja lounge-tyylinen oleskelutila, joka on vuokrattavissa esim hääporukalle. Piha on kaunis ja melkein täysin alppiruusujen valloittama, ja sen keskellä on häitä varten upea pieni ”huvimaja”. En tiedä mikä sen oikea nimi on, mutta sellainen häkkeli jossa hääpari sanoo että ”tahdon”. 🙂 (alla)

 

 

Jos satutte olemaan Traleen suunnalla, piipahtakaa linnassa. Ruoka on erinomaista, palvelu samoin ja linnan tunnelma on lämmin ja täällä tuntee aina itsensä tervetulleeksi. Tottakai voi myös tilata huoneen ja viettää aikaa hotellissa kun tutkiin Ring of Kerryä tai muita Kerryn kreivikunnan upeita paikkoja. 🙂

 

Jos on matka suunnitteilla, niin hotels.fi vetää käyntiin 72 tunnin alennusmyynnin! Sitä paitsi voi saada 10% alennusta koodilla AFGENFI38718 joten ei muuta kun majoitusta varaamaan! 🙂

Eurooppa lapset Yleinen

Seitsemän kukkaa tyynyn alle

perjantai, kesäkuu 22, 2018

 

Pienenä juhannus oli aina niin jännää. Odotin aina että saan kerätä seitsemän kukkaa tyynyn alle, jos vaikka näkisin tulevan mieheni unissa. Useimmiten en nähnyt mitään, tai ainakaan muistanut unia, ja eräänä vuotena pettymys oli erittäin suuri kun näin unta kastemadoista. Juhannus vietettiin usein mökillä suomessa, isäni, sisarieni  ja setieni sekä mahdollisesti heidän perheiden kanssa, tai kuka nyt sattui olemaan paikalla. Monesti mukana oli lapsuuden paras kaverini Heidi, jonka kanssa painettiin pitkin metsiä ja niittyjä.  Aamusta haettiin juhannuskoivut oven pieleen, käytiin ehkä järvellä, illemmalla lämmitettiin sauna ja grillailtiin. Jossain vaiheessa isä veti haitarin esiin ja soitti pari valssia. Siinnä se yleensä oli, ja nukkumaan mentiin kukat tyynyn alla.

Vieläkin keräämme kukat tyynyn alle ja olen tämän perinteen myös tuonut miehelle, joka ei lapsena juhannuksesta olekkaan tiennyt mitään sillä sitä ei irlannissa juhlita, ainakaan yleisesti. Ruotsissakaan en ole osallistunut juhannuksen viettoon, sillä lapsena olin aina kesät Suomessa, ja aikuisiässä ei ole juhannusmenot pienten sammakoiden keskellä jaksanut kiinnostaa. Edelleenkään en ymmärä tuota tangon ympäri hyppelemistä, mutta onneksi se ei ole pakollista. 🙂 Tyttökään ei vaikuta innostuvan asiasta, tai sitten hän on ollut vielä liian pieni, mutta kokeillaan taas tänä vuonna jos neitiä innostaa.

 

Juhannuskokon polttaminen Suomessa on varmaan hulluin perinne. Kuumimpana ja kuivempana vuodenaikana päätetään polttaa kokko. Perinteet on perinteitä, ja tottakai niitä ei (onneksi) kaikkialla polteta juuri siksi kun on kuivaa ja kuumaa mutta sattuuhan niitä että ihmiset polttavat kuitenkin, onhan se perinne.  Suomen juhannukseen kuuluu jotenkin myös veneily tai järvenrannalla oleminen, joka sitten aiheuttaa ikäviä uutisia hukkumisista juhannuspäivän ilta-sanomien kannessa. Tiedän, että kuullostan tosi negatiiviselta nyt, mutta itse asiassa pidän juhannuksesta vaikka se ei siltä kuullosta. Nämä asiat ovat vain sellaisia jotka ovat painuneet minun mieleen juhannusvietosta ylipäätänsä.

 

Miten sitten itse vietämme? Useimmiten on ollut niin kylmä että ollaan oltu kotona villasukat jalassa ja kokkailtu hyvää ruokaa, ja sen jälkeen kun tyttö syntyi ollaan käyty ihmettelemässä ruotsalaisia perinteitä juhannussalon juurella. Usein ollaan myös oltu Irlannissa, ja silloin ei olla pahemmin muistettu koko juhannusaattoa, paitsi että kukat ovat olleet tyynyn alla. Haluan kuitenkin, että tyttö muistelisi juhannusta samalla tavalla taianomaisena yönä niin kuin itse sen koin pieneneä tyttönä, joten tänä vuonna pitää varmasti panostaa hieman juhannuksen viettoon ja tehdä päivästä vähän spessumpi. Luulen, että joko lähdemme päiväristeilylle Ekeröhön ja viis veisaamme perinteistä, tai sitten käymme taas juhannussalkoa katsomassa ja sitten kotiin syömään, saunomaan ja kukkia keräämään, ihan niin kun itse tein pienenä, paitsi huomattavasti pienemmällä porukalla. Haitaria ei kukaan soita, mutta onneksi vaarista löytyy video jossa hän soittaa haitaria, joten ehkäpä haitari kuitenkin soi myös tänä juhannuksena.

Eurooppa Matkat Yleinen

Foynes Flying Boat Museum, osa 2

tiistai, toukokuu 22, 2018

Yankee Clipper Boeing 314.  Lentokoneet olivat kaikki hienoja tuohon aikaan, muttä tämä oli taivaiden Rolls Royce. Lento kesti yhdellä pysähdyksellä 17 tuntia New Yorkiin, ja koneessa oli ruokahuone 14 hengelle, sviitti, todella tilava ohjaamo, henkilökunnan hytti ja nukkumapaikat kaikille matkustajille. Yhdensuuntaisen lipun hinta 30-luvulla maksoi 375 USD, eli tämä matkustaminen ei ollut siihen aikaan halpaa.

 

Yllä on ruokapaikat jotka ovat heti oven sisäpuolella kun astuu koneeseen. Nukkumapaikat ovat käytävän päädyssä koneen perässä jonka vastaapäätä oli vessa (todella tilava sellainen).

Yllä käytävä sekä henkilökunnan hytti/huone jossa he voivat levätä ja näköjään nauttia samppanjaa. 🙂

   

Ohjaamo oli todella tilava jä tänne mahtui 7 henkinen miehistö. Mies tokaisi että täällähän voi vaikka pelata jalkapalloa! 🙂

 

Kone on siis täysikokoinen malli oikeasta Yankee Clipperistä. Kaikki on alkuperäisen koneen mukaan tehty ja osat ovat aitoja. Jopa ruumaan oli laitettu matkalaukut, ja kaiken kaikkiaan koneessa tuntui siltä, että kohta se lähtee. Tyttö ei tajunnut että kone ei ole oikea, ja häntä pelotti että kohta se lähtee, ja emme pääsekkään omalla koneella ruotsiin! Hetken rauhoittelin häntä ja yritin kertoa että ei tämä kone taida lähteä minnekkään, mutta piti kuitenkin varalta hypätä pois koneesta aika nopeaa. 🙂

 

Viimeiseksi ennen kun lentopuoli museosta päättyy ja meri-aiheinen museo alkaa, käydään pubissa. Kyseessä on hologrammi-show Irish coffeen syntymästä. Irish coffee nimittäin keksittiin täällä Foynesissa, kun kylmissään ollut henkilökunta lennolta palasi irlantiin ja pyysi erikoisen vahvaa kahvia. Näin irish coffee syntyi, ja tottakai voi nauttia tätä herkkujuomaa paikallisessa pubissa toisella puolella tietä.

 

Tämä oli ensimmäinen hologrammi näytökseni, ja olin ihan suu auki koko jutun ajan, koska se oli niin hienosti tehty ja oli niin todellisen oloinen ja näköinen. Tosi mahtava kokemus kaiken kaikkiaan, joten jos oletta matkalla pitkin Irlannin länsi rannikkoa, tai seuraatte Wild Atlantic Waytä, niin piketkaa ihmeessä Foynesiin ja Flying Boat museoon!