Browsing Tag

ireland

Mount Brandon

Kiivetäänko vuorelle? Joo! Nämä sanat ovat juuri sellaisia, jota en ikinä uskonut että suustani pääsee. Patikointi ja varsinkin pelkkää ylämäkeä pitkin patikointi ei ole minun lempparipuuhaa. Jostain kumman syystä kuitenkin en vain suostunut, mutta EHDOTIN että kivietään Mount Brandonin huipulle. Mount Brandon sijaitsee County Kerryssä Dingeln lähellä, ja on komeat 952 metriä korkea. Vuori on Irlannin yhdeksäksi korkein vuori, ja suosittu niin patikointiretkikohteena kuin pyhiinvaeltajien keskuudessa.

 

Vuori on saanut nimensä Saint Brendanin mukaan, joka on alueen suojeluspyhimys. Saint Brendan on myös tunnettu matkastaan Atlantin valtameren yli, ja uskotaankin, ainakin paikallisesti, että itse asiassa Saint Brendan löysi Amerikan jo paljon aikaisemmin kun Kolumbus. Koska vuori on omistettu Saint Brendanille, tänne virtaa vuosittain tuhansia katolilaisia pyhiinvaeltajia. ”Hard core” vaeltajat kiipeävät vuorelle paljain jaloin, ja niitä tuleekin kuullemma yleensä vastaan pari tai useampi.

 

Huipulle kestää kiipeäminen n 2-3 tuntia, ja maisemat ovat päätä huimaavat. Huipulle kiivetessä matkan varrella on 16 pystytettyä ristiä, ja otimme aina yhden ristin kerrallaan tavoitteeksi, sillä emme oikeastaan edes uskonut että jaksamme huipulle asti. Pääsimme kuitenkin pitkän ähisimen ja puhisimen jälkeen huipulle ja maisemat sieltä olivat todella näkemisen arvoiset.

 

Moutn Brandonille on kaksi reittiä, toinen haastavampi kuin toinen, ja valitsimme helpoimman reitin, kun emme luottaneet kiipelytaitoomme. Huipulle asti kulkee selvästi merkitty reitti ja reitin varrella löytyy valkoisia tolppia joissa heijastimet sumun varalle. Jos sumu laskeutuu vuorelle, sieltä ei niin vain lähdekkään laskeutumaan, sillä näkymä tippuu nollaan. Näin ollen kannattaa tarkistaa sää ennenkun lähtee vuorelle kiipeilemään ettei joudu hätään. Suosittelen päiväretkeä tänne, kunhan muistaa ottaa paljon vettä mukaan ja ehkäpä eväät jos meinaa ajan kanssa kiivetä. Lapset alkaen n 7-8 v voivat lähteä mukaan, ja uskonkin että lapsille tämä olisi jännää touhua. Vuorella kulkee myös lampaita vapaasti, ja näkymät todella ovat niin epätodellisen upeat, että kannattaa kiivetä ja katsoa.

 

Simpukoita keräämässä

Yksi lempijutuistani irlannissa on ehdottomasti simpukoiden kerääminen. Nyt en tarkoita koristesimpukoiden bongaamista rannalta, vaan sydänsimpukoiden kerääminen ihan ruoaksi. Mikäs sen herkullisempaa kun kunnon pasta vongole annos ja lasillinen hyvää viiniä?

Ateria on sitä paitsi miljoon kertaa parempaa kun on itse kerännyt simpukat, ja tietää mistä ne ovat peräisin. Ranta on satavarmasti ihan ilman saasteita ja täältä ollaan kerätty simpukoita satoja vuosia. Miehen isä osaa paikat, ja onkin aina mukana keräämässä jotta meillä ei menisi tuntia hukkaan hyvän paikan etsimisessä.

Simpukoiden kerääminen ei ole kovinkaan vaikeaa, jos vain tosiaan tietää mistä etsiä. Joko voi vetää haravalla hiekkaa ihan veden reunassa, jolloin simpukat pyrkivät pintaan hiekan alta ja niitä voi helposti kerätä. Toinen tapa on etsiä pieniä ilmareikiä märällä hiekalla, joiden alta taatusti löytyy simpukka. Keräämisestä tulee melkein kilpailu, että kuka löytää eniten, vähän samaan tyyliin kun sienien kerääminen meillä yleensä menee kilpailun puolelle.

 

Saaliin määrä on yleensä monta kiloa, jonka kerää helposti tunnissa. Tästä riittää paitsi pasta-annokseen, myös pakastettavaksi, ja pyrimmekin pakastamaan simpukoita jouluksi, sillä meidän joulupöydästä löytyy muiden herkkujen lisäksi myös sydänsimpukoita chilillä ja valkosipulilla maustettuna. Parhaat syömäni sydänsimpukat taisi olla kuitenkin Hong Kongissa, ja vaikka olen yrittänyt maustaa omia simpukoita samalla tavalla, niistä ei vaan tule yhtä hyviä kun ne olivat siellä. Siksi odotankin syyskuun reissua kun pääsen taas Lamman sarelle Hong Kongin ulkopuolella tilaamaan näitä herkkuja!

Vaikka Hong Kongissa simpukat ovatkin suussa sulavia, on meidänkin pasta vongole aika herkullinen, vaikka itse sanonkin. 🙂 Teemme aina ison vadin, josta syödään melkein suoraan miehen kanssa. Ei tarvitse muuta kun kaksi haarukkaa, kuten allakin näkyy!

Tyttö ei ole vielä oikein herkun päälle ymmärtänyt, mutta haluaa kuitenkin rohkeasti aina maistaa, joten jospa mieltymys sieltä vielä kehittyy. 🙂