Browsing Tag

ireland

Eurooppa Matkat Yleinen

Foynes Flying Boat Museum, osa 2

tiistai, toukokuu 22, 2018

Yankee Clipper Boeing 314.  Lentokoneet olivat kaikki hienoja tuohon aikaan, muttä tämä oli taivaiden Rolls Royce. Lento kesti yhdellä pysähdyksellä 17 tuntia New Yorkiin, ja koneessa oli ruokahuone 14 hengelle, sviitti, todella tilava ohjaamo, henkilökunnan hytti ja nukkumapaikat kaikille matkustajille. Yhdensuuntaisen lipun hinta 30-luvulla maksoi 375 USD, eli tämä matkustaminen ei ollut siihen aikaan halpaa.

 

Yllä on ruokapaikat jotka ovat heti oven sisäpuolella kun astuu koneeseen. Nukkumapaikat ovat käytävän päädyssä koneen perässä jonka vastaapäätä oli vessa (todella tilava sellainen).

Yllä käytävä sekä henkilökunnan hytti/huone jossa he voivat levätä ja näköjään nauttia samppanjaa. 🙂

   

Ohjaamo oli todella tilava jä tänne mahtui 7 henkinen miehistö. Mies tokaisi että täällähän voi vaikka pelata jalkapalloa! 🙂

 

Kone on siis täysikokoinen malli oikeasta Yankee Clipperistä. Kaikki on alkuperäisen koneen mukaan tehty ja osat ovat aitoja. Jopa ruumaan oli laitettu matkalaukut, ja kaiken kaikkiaan koneessa tuntui siltä, että kohta se lähtee. Tyttö ei tajunnut että kone ei ole oikea, ja häntä pelotti että kohta se lähtee, ja emme pääsekkään omalla koneella ruotsiin! Hetken rauhoittelin häntä ja yritin kertoa että ei tämä kone taida lähteä minnekkään, mutta piti kuitenkin varalta hypätä pois koneesta aika nopeaa. 🙂

 

Viimeiseksi ennen kun lentopuoli museosta päättyy ja meri-aiheinen museo alkaa, käydään pubissa. Kyseessä on hologrammi-show Irish coffeen syntymästä. Irish coffee nimittäin keksittiin täällä Foynesissa, kun kylmissään ollut henkilökunta lennolta palasi irlantiin ja pyysi erikoisen vahvaa kahvia. Näin irish coffee syntyi, ja tottakai voi nauttia tätä herkkujuomaa paikallisessa pubissa toisella puolella tietä.

 

Tämä oli ensimmäinen hologrammi näytökseni, ja olin ihan suu auki koko jutun ajan, koska se oli niin hienosti tehty ja oli niin todellisen oloinen ja näköinen. Tosi mahtava kokemus kaiken kaikkiaan, joten jos oletta matkalla pitkin Irlannin länsi rannikkoa, tai seuraatte Wild Atlantic Waytä, niin piketkaa ihmeessä Foynesiin ja Flying Boat museoon!

 

 

Eurooppa lapset Matkat Yleinen

Foynes Flying Boat Museum, osa 1

perjantai, toukokuu 18, 2018

 

Matkalla lentokentälle pysähdyimme Foynesissa, joka on pieni kylä irlannin länsirannikolla. Foynes oli ”maailman keskipiste”  1930-40 luvulla, sillä täältä lähtivät suuret lentävät laivat kohti amerikkaa, ja ensimmäiset matkustajakoneet atlantin yli kirjoittivat historiaa. Ensimmäinrn Non-stop lentomatka New Yorkkiin lähti täältä, kestäen 25 tuntia ja 40 minuuttia.

 

 

Foynesin museo oli odotettua parempi kokemus kaikin puolin. Hämmästyin että museo oli näin hieno ja varsinkin että se oli niin kiinnostava! Minä kun en normaalisti en jaksa lukea kaikkia juttuja museoissa, ja varsinkaan lentomuseo ei olisi tavallisesti ensimmäinen valintani.

 

 

Paitsi että museossa on kattava puoli koskien paikan historiaa, museossa on aito oscar-patsas, jonka näyttelijätär Maureen O’Hara sai elämänpituisesta urastaan. Hän on myös museon suojelia, ja on lahjoittanut ennen kuolemaansa museolle niin rahallisia lahjoituksia kun paljon rekvisiittaa omien mekkojen ja rekvisiitan muodossa, sekä miehensä lentäjäjuttuja, sillä hänen mies oli lentäjä juuri näillä Pan Am lennoilla. Museoon avataan pian Maureen O’Hara huone, jossa kaikki näyttelijättären vaatteet ja muut ovat esillä.

 

 

Kierros museossa alkaa 17 minuutin pituisella videolla, joka näytetään pienessä elokuvateatterissa. Video kertoo lentokoneiden ja Foynesin historiasta, ja jopa tyttö jaksoi hienosti katsoa sen. Jotenkin tuntui että itsekkin palasi takaisin menneisiin aikoihin kun matkustaminen ei ollut arkea.

 

Foynesin lentävien laivojen museo on todella erikoinen kokemus, ja meillä ei ikävä kyllä ollut tarpeeksi aikaa tutkia kaikkia sen osia kun piti ehtiä omalle lennolle. Palaamme taatusti tänne uudemman kerran! Ensi viikolla kerron paikasta lisää, ja kurkkaamme Yankee Clipper lentokoneen sisälle! 🙂

Eurooppa Koti Matkat Yleinen

Kotiutuminen kotoa

keskiviikko, toukokuu 16, 2018

Aika hassu otsikko, mutta tältä se aina tuntuu. Kotiin paluu kotoa. Eli oltiin irlannissa toisessa kodissamme, sillä pikku hiljaa se alkaa myös tuntumaan ihan oikealta kodilta. Nyt uskaltaa jo hyvin mielin sitä nimittää juuri ”kodiksi”. Ennen se on minulle ollut vaan ”irlannin talo”. Joka tapauksessa, kevät oli siellä pitkällä. Narsissit ja tulppaanit olivat kukkineet jo ja tilalle oli kasvanut liljan ja unikoiden nuppuja jotka vielä ei kuitenkaan ollut avautuneet. Omenapuut olivat jo täydessä kukassa.

 

Viikko meni taas todella nopeaa. Mies vuokrasi kaivurin ja auttoi isäänsä uusimaan pihaa, ja samalla kaivoi kaislat pois meidän pihan lammesta ja avasi vähän maisemaa poistaen maapenkan joka rajasi meidän pihaa naapurin pellosta. Nyt kun se on poissa, näköalamme ruokahuoneesta näyttää jatkuvan ja jatkuvan loputtomiin. Yllä oleva kuva tosin on toiseen suuntaan otettu, mutta sinnekkin on aika huikeat näkymät vuorille päin.

 

Kotiin palattuamme oli sitten täällä päässä kesälaittelua, joten nyt on terassilla kukat ja nurmikko leikattu ja peura-aidat laitelty pusikoiden ja ruusujen ympärille. Irlannissa istuttelin kukkia, jos vaikka kerrankin heinäkuussa sitten saisimme nauttia kukista sielläkin päässä, yleensä kun emme niitä ehdi näkemään huonon ajoituksen vuoksi omalta osaltamme. Eli uusi matka on jo kovasti suunnitteilla, jolloin ajamme euroopan läpi irlantiin. 🙂 Kerron lisää suunnitelmistamme lähiviikkoina!

Vinkkaan tähän lopuksi vielä, että elloksella on alennusmyynnit meneillään! Olenkin viime aikoina ostellut aika lailla ellokselta, koska valikoima on todella laaja ja tarjouksia on melkein koko ajan, jotta voi tehdä kivoja löytöjä. Pitää taas autoreissua varten tilata mukavia mekkoja ja verkkarin vertaisia legginsejä joilla on mukava istua autossa pitkiä matkoja, ja tytölle tietenkin jotain pientä. 🙂

Minkälaisia kesälomasuunnitelmia teillä on?

Eurooppa Matkat ruoka Yleinen

Viimeinen vanha juttu! :)

perjantai, toukokuu 11, 2018

Kiitos, että olette jaksaneet lukea vanhoja juttuja näiden viikkojen aikana! 🙂 Tälläkin kertaa olemme tehneet melkein juuri näitä samoja asioita, paitsi Mount Brandonille ei kiivetty. 🙂 Seuraava postaus onkin sitten taas tuoreempi! Tässä vielä viimeinen vanha juttu, joka onkin jokavuotista lempipuuhaa. <3

SIMPUKOITA KERÄÄMÄSSÄ

Yksi lempijutuistani irlannissa on ehdottomasti simpukoiden kerääminen. Nyt en tarkoita koristesimpukoiden bongaamista rannalta, vaan sydänsimpukoiden kerääminen ihan ruoaksi. Mikäs sen herkullisempaa kun kunnon pasta vongole annos ja lasillinen hyvää viiniä?

Ateria on sitä paitsi miljoon kertaa parempaa kun on itse kerännyt simpukat, ja tietää mistä ne ovat peräisin. Ranta on satavarmasti ihan ilman saasteita ja täältä ollaan kerätty simpukoita satoja vuosia. Miehen isä osaa paikat, ja onkin aina mukana keräämässä jotta meillä ei menisi tuntia hukkaan hyvän paikan etsimisessä.

Simpukoiden kerääminen ei ole kovinkaan vaikeaa, jos vain tosiaan tietää mistä etsiä. Joko voi vetää haravalla hiekkaa ihan veden reunassa, jolloin simpukat pyrkivät pintaan hiekan alta ja niitä voi helposti kerätä. Toinen tapa on etsiä pieniä ilmareikiä märällä hiekalla, joiden alta taatusti löytyy simpukka. Keräämisestä tulee melkein kilpailu, että kuka löytää eniten, vähän samaan tyyliin kun sienien kerääminen meillä yleensä menee kilpailun puolelle.

 

Saaliin määrä on yleensä monta kiloa, jonka kerää helposti tunnissa. Tästä riittää paitsi pasta-annokseen, myös pakastettavaksi, ja pyrimmekin pakastamaan simpukoita jouluksi, sillä meidän joulupöydästä löytyy muiden herkkujen lisäksi myös sydänsimpukoita chilillä ja valkosipulilla maustettuna. Parhaat syömäni sydänsimpukat taisi olla kuitenkin Hong Kongissa, ja vaikka olen yrittänyt maustaa omia simpukoita samalla tavalla, niistä ei vaan tule yhtä hyviä kun ne olivat siellä. Siksi odotankin syyskuun reissua kun pääsen taas Lamman sarelle Hong Kongin ulkopuolella tilaamaan näitä herkkuja!

Vaikka Hong Kongissa simpukat ovatkin suussa sulavia, on meidänkin pasta vongole aika herkullinen, vaikka itse sanonkin. 🙂 Teemme aina ison vadin, josta syödään melkein suoraan miehen kanssa. Ei tarvitse muuta kun kaksi haarukkaa, kuten allakin näkyy!

Tyttö ei ole vielä oikein herkun päälle ymmärtänyt, mutta haluaa kuitenkin rohkeasti aina maistaa, joten jospa mieltymys sieltä vielä kehittyy. 🙂