Angkor Thom ja Bayon

 

Päivämme jatkui Angkor Thomin temppelialueelle jonne onneksi otimme tuk-tuk kyydin vaikka meille kovasti väitettiin että temppeli oli kävelymatkan päässä (n kilometrin päässä). En usko että kyseessä oli kilometri, mutta ehkä  3-4 km. Tai ainakin tuntui siltä sillä tuk-tukin kyydissä oltiin 5-10 minuuttia. Silta joka johtaa tänne, oli upea suurine patsaineen, jotka vetävät ”köyttä”. Päitä on täälläkin varastettu, ja monet päät ovat uusia versioita joita Kambodian kuningaskunta on itse teettänyt ja kustantanut.

 

 

bayonin temppeli, tai ”hymyilevien kasvojen temppeli” jokis paikalliset sitä kutsuivat oli minun lemppari temppeli. Se oli vaan jotenkin niin mahtava, tai ehkä sympaattiset jättinaamat tekivät siitä ”iloisen” näköisen.

 

 

Kun talsimme pitkin näitä temppeleita tuhansien toisten kanssa, ajattelimme että koskahan tämä kaikki loppuu, eli turistien pääsy temppeliin, sillä kyllähän tuhansien jalkojen aiheuttamat vauriot täytyy jostain näkyä. Olettaisin, että temppeleille vielä käy niinkuin Egyptin pyrämiideille, että pääsyä niihin rajoitetaan. 70-luvullahan sai tallustella pyramiideissäkin miinkun halusi, ja ehkä olimme niiden viimeisten turistilaumojen joukossa, jotka vielä saivat täällä mennä ihan kun itse haluaa.

 

Bayonin temppeli on, jos mahdollista, vielä enemmän koristeltu kun Angkor Wat. Joka kulmassa oli jonkinlainen kaiverrus tai koristelu tai patsas, kaikki yhtä kauniita, jotkut uusia, mutta useimmat alkuperäisiä.

 

Angkor Thomin alueella ei ole ravintoloita samalla tavalla kun Angkor Watin edustalla, mutta tuk-tukeja löytyy. Näin pääsee helposti paikasta toiseen, eikä kannata uskoa hotellin varoituksia että ei muka pääse liikkumaan ilman varattua taksia tai kuljetusta. Monet ilmeisesti tilaa oman auton ja kuljettajan, joka kuskaa temppelistä toiseen ja odottaa koko päivän. Me emme niin tehneet, onneksi, vaan menimme oman aikataulun mukaan ja hyvin pärjättiin.

 

 

Mies olisi halunnut nähdä Ta Phrom temppelin, jossa kuvattiin Tomb Raider ja joka on mahtava puiden ansiosta jotka ovat vallanneet koko temppelin ja joiden juuret peittävät osittain rauniot. Emme kuitenkaan kahden temppelin ja 5 tunnin jälkeen enää jaksaneet etsiä koko temppeliä, joten se sai jäädä. Nämä kaksi paikka riitti vallan mainoisti meille, ja tyttökin jaksoi hienosti koko päivän ihmetellä ”linnoja”, joiksi hän paikkoja kutsui. 🙂

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply