ARVONTA!! Voit voittaa upeita luonnontuotteita!

 

Syksy on jo pitkällä, vai onko nyt jo talvi (kauhea ajatus) mutta kai se niin on, että Marraskuu on jo talvikuukausi.

Itselläni on kynttiläkausi korkattu jo elokuun lopussa, ja sekä irlannissa (yllä) että ruotsissa (alla) on kynttilöitä pitkin taloa joka nurkassa.

 

Myös sauna on kovassa käytössä, ja irlannissa suuri kylpyamme odottaa että taas jouluna pääsee nautiskelemaan sinne, jos tyttö vaan antaa olla rauhassa, sillä hänelle amme on kuin uima-allas (amme on 150 x 200 joten normaalia suurempi).

 

Tässä fiilistellessä, ajattelin että vedän käyntiin teille lukijoille arvonnan! 🙂 Yhteistyössä nhs.fi:n kanssa, sain ilon lahjoittaa palkinnoksi voittajalle syksyisen tuotepaketin johon kuuluu alla näkyvät tuotteet. Näillä pääseekin hemmottelemaan itseään pimeinä iltoina!

Myös suorat linkit tuotteisiin löytyy tästä, tästä ja täältä, jos haluatte tarkemmin tutustua niihin. 🙂

 

Osallistuaksesi arvontaan, kerro kommenttikentässä paras vinkki itsesi hemmotteluun nyt kaamosaikana. Onko esim. pitkät kävelyt auringossa, kuumat vaahtokylvyt, hyvä ruoka, vai jokin ihan muu se asia, joka piristää päivääsi?

 

Kerro vinkkisi joko kommenttina tänne blogiin, tai facebook-sivuilleni arvonta-postauksen alle kommenttikenttään. Voittaja paljastetaan maanantaina 20/11 facebook-sivuilla, joten muistattehan myös tykätä carita k blogin fb-sivusta!

 

Onnea matkaan!

Night Market ja Pub Street, Siem Reap

 

Kun olimme juoneet iltapäiväteemme ja fiilistellyt rikkaiden maailmassa, oli aika palata todellisuuteen, joten otimme hotellin pihasta tuk-tukin ja lähdimme Night Markettiin. 🙂

 

Tämä paikka on ihan turisteja varten, ja täällä ei saa olla hetkeäkään rauhassa ilman että joku vetää sinua hihasta tai tunkee jotain krääsää nenäsi alle. Tyttö, joka ei muutenkaan oikein pidä siitä, että vieraat ihmiset hänelle puhuu tai varsinkaan koske, ei tykännyt paikasta ollenkaan ja halusi heti pois. Ymmärrän häntä, sillä kuulimme ” hey little girl, so cute” niin monta kertaa, että alkoi jo itseltäkin pakkohymy hyytyä.

 

 

Täältä emme ostaneet yhtään mitään, sillä en vaan tykkää siitä, että tyrkytetään tavaraa. Haluan itse rauhassa katsella ja päättää jos haluan jotain ostaa, ja jos olisin saanut olla rauhasssa, olisinkin takuulla jotain ostanut. Tällä kertaa teimme ostokset pienimillä kaduilla. Night Market ja Pub Street oli myös Suomalaisia ja Ruotsalaisia täynnä, mutta mikäs siinnä. Hienoa että Kambodiaan uskalletaan lähteä ja että turismi täällä kasvaa.

 

 

Night market on markkinakojuja, hierontapaikkoja ja ”Dr.Fish” kalajalkahoitoja täynnä. Pub street, joka itse asiassa on kaksi katua, on vastaavasti täynnä ravintoloita ja baareja, ihan kuin mikä tahansa baarikatu missä tahansa turistipaikassa. Pub street jäi väliin koska siellä oli aika vilkasta ja äänitaso oli sen verran korkea, ettei tyttöä sinne haluttu viedä, edes syömään. Kävimme tosin jäätelöllä hiljaisemmassa osassa pub streetiä, ennenkun hyppäsimme tuk-tukiin ja suuntasimme kohti hotellia.

Raffles Siem Reap, entinen Grand Hotel D’Angkor

 

Grand Hotel D’Angkor, nykyinen Raffles Siem Reap, Jackie Onassiksen ja Michelle Obaman hotelli kun he vierailivat Kambodiassa. Erittäin ylellinen luksushotelli. No mitä me täällä tehtiin? Käytiin iltapäiväteellä! 🙂

 

 

Grand Hotel D’Angkor avattiin vuonna 1932 luksusvaihtoehtona rikkaille ja kuuluisille kun he vierailivat Angkor Watissa. Hotelli on upea, ja menneiden aikojen charmi on ylläpidetty ja säilytetty, kiitos Luojan.

 

 

Hotelli on siisti, yksinkertainen, elegantti ja charmikas, ja palvelu on tottakai huippuluokkaa. Kun tulimme tänne, otti suoraan sanottuna päähän, että ei maksettu sitä ekstra satasta, että olisimme voineet asua täällä, mutta ei sen puoleen, oma hotellimme oli hieno.

 

Kävimme siis iltapäiväteellä, niin kun matkatraditiomme aina vaatii. Rafflesin tee ei ollut poikkeus Raffles-hotellien upeasta tarjonnasta, ja kaikki oli erittäin hyvää ja huolella valmistettua. Ainahan tällaisissa tapauksissa syö liikaa, ja niin myös tällä kertaa.

 

Teen jälkeen kello oli jo viiden paikkeilla, ja tytöllä oli ruoka-aika, joten piipahdettiin vielä hotellin baariin jossa tyttö söi lasten-menusta kana-riisi annoksen joka oli niin hienosti laitettu että tuli melkein tippa linssiin, että lapsia huomioitiin yhtälailla (jos ei enemmän) kuin aikuisia ruoan ulkonäön suhteen. Aikuiset ottivat drinkit sillä välin, kun maha oli vielä tee-herkkuja täynnä. Tyttö ei jostain syystä oikein herkkuja halunnut, mutta söi graavilohileivät (joita itse olisin himonnut) ja ”vaaleanpunaiset prinsessaleivät”, eli ne perinteiset kurkkuversiot jotka olivat täällä vaaleanpunaiset.

 

 

Raffles oli rauhallinen, ja mukava hotelli, ja jos jostain syystä vielä lähdemme Kambodiaan, aion maksaa sen ekstra satasen sillä kurkistin hotellin allas-alueelle ja meinasin tipahtaa tuolilta. Ehkäpä pääsen sinne vielä joskus ottamaan aurinkoa ja juomaan kuplivaa samalla kun maistelen ”vaaleanpunaisia prinsessaleipiä”. 😀

Angkor Thom ja Bayon

 

Päivämme jatkui Angkor Thomin temppelialueelle jonne onneksi otimme tuk-tuk kyydin vaikka meille kovasti väitettiin että temppeli oli kävelymatkan päässä (n kilometrin päässä). En usko että kyseessä oli kilometri, mutta ehkä  3-4 km. Tai ainakin tuntui siltä sillä tuk-tukin kyydissä oltiin 5-10 minuuttia. Silta joka johtaa tänne, oli upea suurine patsaineen, jotka vetävät ”köyttä”. Päitä on täälläkin varastettu, ja monet päät ovat uusia versioita joita Kambodian kuningaskunta on itse teettänyt ja kustantanut.

 

 

bayonin temppeli, tai ”hymyilevien kasvojen temppeli” jokis paikalliset sitä kutsuivat oli minun lemppari temppeli. Se oli vaan jotenkin niin mahtava, tai ehkä sympaattiset jättinaamat tekivät siitä ”iloisen” näköisen.

 

 

Kun talsimme pitkin näitä temppeleita tuhansien toisten kanssa, ajattelimme että koskahan tämä kaikki loppuu, eli turistien pääsy temppeliin, sillä kyllähän tuhansien jalkojen aiheuttamat vauriot täytyy jostain näkyä. Olettaisin, että temppeleille vielä käy niinkuin Egyptin pyrämiideille, että pääsyä niihin rajoitetaan. 70-luvullahan sai tallustella pyramiideissäkin miinkun halusi, ja ehkä olimme niiden viimeisten turistilaumojen joukossa, jotka vielä saivat täällä mennä ihan kun itse haluaa.

 

Bayonin temppeli on, jos mahdollista, vielä enemmän koristeltu kun Angkor Wat. Joka kulmassa oli jonkinlainen kaiverrus tai koristelu tai patsas, kaikki yhtä kauniita, jotkut uusia, mutta useimmat alkuperäisiä.

 

Angkor Thomin alueella ei ole ravintoloita samalla tavalla kun Angkor Watin edustalla, mutta tuk-tukeja löytyy. Näin pääsee helposti paikasta toiseen, eikä kannata uskoa hotellin varoituksia että ei muka pääse liikkumaan ilman varattua taksia tai kuljetusta. Monet ilmeisesti tilaa oman auton ja kuljettajan, joka kuskaa temppelistä toiseen ja odottaa koko päivän. Me emme niin tehneet, onneksi, vaan menimme oman aikataulun mukaan ja hyvin pärjättiin.

 

 

Mies olisi halunnut nähdä Ta Phrom temppelin, jossa kuvattiin Tomb Raider ja joka on mahtava puiden ansiosta jotka ovat vallanneet koko temppelin ja joiden juuret peittävät osittain rauniot. Emme kuitenkaan kahden temppelin ja 5 tunnin jälkeen enää jaksaneet etsiä koko temppeliä, joten se sai jäädä. Nämä kaksi paikka riitti vallan mainoisti meille, ja tyttökin jaksoi hienosti koko päivän ihmetellä ”linnoja”, joiksi hän paikkoja kutsui. 🙂