Portugaliin moottoripyörällä tutustuen

Matkapäiväkirja, päivät 10-13.

Portugalissa ajettu 5 päivää, sää ollut mitä suosiollisin motoristeille. Kuumuudesta en tapaa valittaa, sillä mieluummin kuumuus kuin vesisade. Vaikkakin erästä ajopäivää voisi verrata parin kolmen tunnin kampaajan tuolilla istumiseen siten, että kampaaja puhaltaa kuumalla föönillä kasvoihin sen reilun kaksi tuntia. Taas sai sukat vääntää kuivaksi!

Farosta jo kerroinkin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, antoi mukavan ensivaikutelman koko maasta. Albufeira puolestaan toimii, jos hakee perinteistä rantalomakohdetta. Mekin viihdyimme siellä kaksi yötä, poikkeuksellisesti.

Albufeirasta jatkoimme kohti pääkaupunki Lissabonia. Onhan se ihan pakko nähdä. Lissabon on suurkaupungiksi ihan kiva. Paljon puistoja ja kiva ranta-alue terasseineen. Tosin meille maalaisille isot kaupungit jo tuntui riittävän.  Päätimme tuumata hetken sangria-kannun äärellä. Mikäs siinä oli loikoilla rantatuoleilla keskellä kaupungin vilinää, ottaa aurinkoa ja katsella merenlahdelle.

Olimme tehdä ison virheen, kun aioimme jättää Porton kaupungin väliin. Onneksi ei reitiltä löytynyt mukavan oloista pikkukaupunkia. Ajoimme siis Lissabonista vähän reilun 300 km pätkän ihan kivoissa maisemissa. Kesäkuun alussa teillä ei ole vielä ruuhkia ja tiet ovat hyviä ajaa. Mitä pohjoisemmaksi matka eteni, sitä upeampia olivat maisemat. Suorastaan hulppeita ihan pohjoisessa. Yllättävää oli, kun siirryimme Espanjan puolelle tiet muuttuivat kapeammaksi ja kaistoja oli vähemmän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi pitänyt ajaa enemmän luonnonpuistojen alueella, kuten Compostelassa Espanjassa.

Me siis jatkoimme Portosta kohti Valladolia, Zamorassa yöpyen. Vietimme mukavan kylpyläpäivän Hotel Spa Conventossa. Itse kaupunkiin emme tutustuneet läpiajoa enempää, vaan käytimme illan ruumiin ja sielun hoitamiseen. Kylpylässä oli erikoinen systeemi. Monitori kertoi aina kun oli aika siirtyä seuraavaan altaaseen. Eipähän tarvinnut pähkäillä kuinka siellä toimitaan. Hoitona oli mm. Kuuma-kylmä-suihku ja lämpimällä penkillä istuskeli musiikkia kuunnellen. Toki siellä oli saunakin ja ihan ok sellainen, vaikkei kiuasta näkynytkään. Itse koko rakennus oli todella erikoinen sisältä, kuin vanha linna. Pieniä yksityiskohtia riitti. Myös puutarha-alue oli ihastuttava. Voisin kuvitella sinne mukavat hääjuhlat.

Portoon voisin mennä toistekin, vielä jäi paljon näkemättä. Erityisesti joen toinen puoli, jossa olisi ollut portviini-kellareita maistiaisineen. Kaupunki oli upea kokonaisuus mutkittelevaa kujia, marmorikatuja, rantaa, puistoja, ravintoloita ja ihastuttavia ihmisiä!

Vegaanina jouduin hieman joustamaan ruokavalion suhteen, muuten olisin ollut viisi päivää ilman proteiinia. Portugalilainen näkemys kasvisruokaa on perinteinen liharuoka, mutta ilman lihaa🤔. Onneksi intialaisia löytyy kaikista vähänkin isommista kaupungeista. Intialaiset ymmärtävät linssien, mausteiden ja kikherneiden päälle!

Moottoripyörällä on nyt ajeltu pari viikkoa, maisemat vaihtuu nopeaan ja yhteen paikkaan ei jäädä asumaan. Tavallaan oppinut levottomaksi sielusi, pidempi oleskelu kyllästyttäisi. Samalla on katsastettu paikkoja sillä silmällä, voisiko jossain viihtyä ihan omaa majaa pitäen.

Tavallaan moottoripyöräilyllä on jonkinlainen terapeuttinen vaikutus. On aikaa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Onhan meillä kypäräpuhelimet, jotka ovat ihan ehdottomat, mutta niiden välityksellä tulee sanottua vain kaikkein tarpeellisin. Ei niillä satuja kerrota.

Reittivalinnalla on suuri merkitys siihen kuinka jaksaa ajaa. Pelkät kilometrit eivät kerro koko totuutta. Esimerkiksi pitkään ruuhkaisella moottoritiellä ajo väsyttää, vaikka olisi kolmekin kaistaa. Kaksikaistainen, vähäruuhkainen vuoristotie aurinkoisessa säässä ja upeilla näköaloilla on se juttu! Ja eihän matka olisi mitään ilman bestistä matkassa!

 

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply