Moottoripyörällä Ranskassa

Matkapäiväkirja, päivät 15-20.

Espanja ja Portugali on nyt kierretty. Seuraavaksi siirryimme Ranskaan. Motoristien mielikuva Ranskasta oli lähinnä Pariisin hienostorouvat, jotka ovat ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan. Ylpeys omasta kulttuurista oli ehkä ainoa oikea ennakkokäsitys. Ja toki, siitähän saakin olla ylpeä! Minkäänlaista huonoa käytöstä tai kohtelua emme kokeneet. Päinvastoin, rouvittelu ja kiittely melkein tarttui jäyhiin pohjalaisiin. Poskisuudelmia emme kuitenkaan vieläkään mielellään anna. Tosin, sivusta seuranneena sekin vaikuttaa ihan fiksulta, huomioida kaikki seurueessa olevat. Mitä tulee hienoihin rouviin, ihan samasta puusta veistetty kuin esimerkiksi pohjoismaalaiset. Tallaajaa löytyy joka lähtöön. Silmiinpistävää oli runsas tupakointi, sekä miehet että varsinkin naiset, kaikissa ikäluokissa.

Ranska oli tarkoitus ohittaa melko pikaisesti, kunhan pääsen ajamaan ranskalaista maaseututietä. Onneksemme ystäväperheellä on talo Bordeauxin maaseudulla ja saimme kutsun yöpyä siellä. Saimme kunnon tietopläjäyksen Ranskasta ja viineistä mitä parhaimmalta opettajalta, samalla Ranskan etappikin venyi suunniteltua pitemmäksi.

Tutustuimme Saint-Fermessä viinitilaan ja sitä kautta viininviljelyn salat hieman raottuivat. Olipa myös mukavaa viettää kaksi yötä samassa paikassa suomalaisessa perheessä. Kaiken lisäksi sattui olemaan keskikesän juhla, Juhannus!

Ajoimme Ranskaa laidasta laitaan. Pitkien välimatkojen vuoksi käytimme jonkin verran moottoriteitä. Ranskassa moottoritiellä ajaminen on selkeää ja helppoa, kaistoja on kahdesta neljään. Alkuun oli mennä muutama tankkaus piste ohi, koska aina huoltoasema ei näy tielle saakka. Kyllähän sitä sitten oppi lukemaan kylttejä tarkemmin ja tulipahan jännitystä matkaan päästäänkö tankille vai meneekö kävelyksi. Toistaiseksi ollaan aina päästy perille asti, tankki on noin 20 litraa ja huoltoasemat noin 50 km välein.

Jos olisi enemmän aikaa, tai seuraavalla kerralla, valitsisin lyhyemmät ajomatkat pienemmällä alueella ja ajaisin vain pikkuteitä. Onhan se huippua ajaa Ranskan maaseudulla, varsinkin viinialue on jotain erityistä. Pikkukylät ovat yllätyksellisiä. Yleensä kirkko on keskeisellä paikalla ja voi olla yllättävän suuri kylän muuhun kokoon verrattuna.

Yövyimme Clermont-Ferrand nimisessä kaupungissa matkalla Saint-Fermestä Annecyyn. Jos on lähelläkään Annecyä Ranskan itäosassa, ei tätä viehättävää kylää voi jättää väliin. Mekin ajoimme osittain tylsää moottoritietä pitkin, mutta oli se sen arvoista! Jos on käynyt Venetsiassa, voi Annecyssa kokea jotain vielä hienompaa. Ainoa huono puoli oli korkea hintataso. Me vuokrasimme pyörät majatalosta, ostettiin sämpylät Subwaysta ja viinipullokin oli valmiiksi ostettu edellisellä etapilla. Mainio piknik joen varrella, musiikki järjestetty läheisestä puistosta, jossa oli jonkinmoiset päivätanssit.

Ranska on kokemisen arvoinen, motoristeille tai muille itsenäisille kulkijoille. Ainoastaan moottoriteiden maksut pääsivät yllättämään. Päivä maksu saattoi olla yhdeltä pyörältä 50 euroa!

Ranskasta jäi hyvät muistot, toivottavasti ei jäänyt tähän!

Senkin opein, että ranskalaisille opetetaan jo alakoulussa syömään päivittäin kolmen ruokalajin menu. Ei ihme, että ranskalainen ruoka on päässyt UNESCOn aineettomien asioiden listalle!

 

 

Portugaliin moottoripyörällä tutustuen

Matkapäiväkirja, päivät 10-13.

Portugalissa ajettu 5 päivää, sää ollut mitä suosiollisin motoristeille. Kuumuudesta en tapaa valittaa, sillä mieluummin kuumuus kuin vesisade. Vaikkakin erästä ajopäivää voisi verrata parin kolmen tunnin kampaajan tuolilla istumiseen siten, että kampaaja puhaltaa kuumalla föönillä kasvoihin sen reilun kaksi tuntia. Taas sai sukat vääntää kuivaksi!

Farosta jo kerroinkin. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, antoi mukavan ensivaikutelman koko maasta. Albufeira puolestaan toimii, jos hakee perinteistä rantalomakohdetta. Mekin viihdyimme siellä kaksi yötä, poikkeuksellisesti.

Albufeirasta jatkoimme kohti pääkaupunki Lissabonia. Onhan se ihan pakko nähdä. Lissabon on suurkaupungiksi ihan kiva. Paljon puistoja ja kiva ranta-alue terasseineen. Tosin meille maalaisille isot kaupungit jo tuntui riittävän.  Päätimme tuumata hetken sangria-kannun äärellä. Mikäs siinä oli loikoilla rantatuoleilla keskellä kaupungin vilinää, ottaa aurinkoa ja katsella merenlahdelle.

Olimme tehdä ison virheen, kun aioimme jättää Porton kaupungin väliin. Onneksi ei reitiltä löytynyt mukavan oloista pikkukaupunkia. Ajoimme siis Lissabonista vähän reilun 300 km pätkän ihan kivoissa maisemissa. Kesäkuun alussa teillä ei ole vielä ruuhkia ja tiet ovat hyviä ajaa. Mitä pohjoisemmaksi matka eteni, sitä upeampia olivat maisemat. Suorastaan hulppeita ihan pohjoisessa. Yllättävää oli, kun siirryimme Espanjan puolelle tiet muuttuivat kapeammaksi ja kaistoja oli vähemmän. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisi pitänyt ajaa enemmän luonnonpuistojen alueella, kuten Compostelassa Espanjassa.

Me siis jatkoimme Portosta kohti Valladolia, Zamorassa yöpyen. Vietimme mukavan kylpyläpäivän Hotel Spa Conventossa. Itse kaupunkiin emme tutustuneet läpiajoa enempää, vaan käytimme illan ruumiin ja sielun hoitamiseen. Kylpylässä oli erikoinen systeemi. Monitori kertoi aina kun oli aika siirtyä seuraavaan altaaseen. Eipähän tarvinnut pähkäillä kuinka siellä toimitaan. Hoitona oli mm. Kuuma-kylmä-suihku ja lämpimällä penkillä istuskeli musiikkia kuunnellen. Toki siellä oli saunakin ja ihan ok sellainen, vaikkei kiuasta näkynytkään. Itse koko rakennus oli todella erikoinen sisältä, kuin vanha linna. Pieniä yksityiskohtia riitti. Myös puutarha-alue oli ihastuttava. Voisin kuvitella sinne mukavat hääjuhlat.

Portoon voisin mennä toistekin, vielä jäi paljon näkemättä. Erityisesti joen toinen puoli, jossa olisi ollut portviini-kellareita maistiaisineen. Kaupunki oli upea kokonaisuus mutkittelevaa kujia, marmorikatuja, rantaa, puistoja, ravintoloita ja ihastuttavia ihmisiä!

Vegaanina jouduin hieman joustamaan ruokavalion suhteen, muuten olisin ollut viisi päivää ilman proteiinia. Portugalilainen näkemys kasvisruokaa on perinteinen liharuoka, mutta ilman lihaa🤔. Onneksi intialaisia löytyy kaikista vähänkin isommista kaupungeista. Intialaiset ymmärtävät linssien, mausteiden ja kikherneiden päälle!

Moottoripyörällä on nyt ajeltu pari viikkoa, maisemat vaihtuu nopeaan ja yhteen paikkaan ei jäädä asumaan. Tavallaan oppinut levottomaksi sielusi, pidempi oleskelu kyllästyttäisi. Samalla on katsastettu paikkoja sillä silmällä, voisiko jossain viihtyä ihan omaa majaa pitäen.

Tavallaan moottoripyöräilyllä on jonkinlainen terapeuttinen vaikutus. On aikaa olla yksin omien ajatustensa kanssa. Onhan meillä kypäräpuhelimet, jotka ovat ihan ehdottomat, mutta niiden välityksellä tulee sanottua vain kaikkein tarpeellisin. Ei niillä satuja kerrota.

Reittivalinnalla on suuri merkitys siihen kuinka jaksaa ajaa. Pelkät kilometrit eivät kerro koko totuutta. Esimerkiksi pitkään ruuhkaisella moottoritiellä ajo väsyttää, vaikka olisi kolmekin kaistaa. Kaksikaistainen, vähäruuhkainen vuoristotie aurinkoisessa säässä ja upeilla näköaloilla on se juttu! Ja eihän matka olisi mitään ilman bestistä matkassa!

 

Eka kertaa Portugalissa

Matkapäiväkirja, päivät 9-11.

Aurinko on hellinyt motoristeja. Jätimme jopa nahkahousut kassiin yhdellä lyhyemmällä etapilla. Matka Farosta Albufeiraan on vain 46 km ja tämä matka taittui farkuissa. Hassua kyllä aurinko porotti kuumemmin pohjetta kuin nahkahousun läpi, vaikka muuten olikin viileämpi.

Ensimmäinen etappi Portugalin puolella oli Faro. Tykästyin! Kaupunki ei ole mikään erityinen turistikohde,  mutta ehkäpä pidin juuri sen vuoksi. Meillä oli tosi ihana majapaikka, Hostel do Largo. Ilmeisesti nuori pariskunta asui itsekin samassa talossa, jossa oli erilaisia huoneita. Halvimpia oli useamman hengen huoneet jaetulla kylpyhuoneella. Talo oli sokkeloinen sisäterasseineen. Aamiainen katettiin keittiöön ja olohuoneessa sai vapaasti seurustella. Sattuipa niin, että kuntosali löytyi heti kulman takaa. Aamulla vedettiin pikatreenit ja sitten motot kohti Albufeiraa. Matkalla HD -kaupan kautta, Pekka sai taas uuden paidan😃.

Faro siis elävä vanha kaupunki kujineen ja putiikkeineen. Albufeira puolestaan on täysin turistikohde. Mitäpä turisti muuta toivoisi kuin aurinkoa, hiekkarantaa, halpaa viiniä ja iloista meininkiä. Erityisesti englantilaiset ovat paikan löytäneet. Viikko täällä ja todennäköisesti puhuisin britti-aksentilla! Ei englantilaisissa mitään vikaa, mutta ehkä vähempikin mesoaminen riittäisi. Kerrottakoon että menossa on jalkapallon MM-kisat, eilen Espanja vastaan Portugali!

Meillä kävi tuuri hotellivalinnan kanssa. Saimme viiden tähden hotellin kohtuuhintaan. Grande muthu forte do valo. Päätimme pitää vapaapäivän ajamisesta ja viivyimme siellä kaksi päivää. Kaupunkiin ehti tutustua rauhassa, mutta käytimme myös hotellin palvelut hyväksemme. Ehdimme makoilla uima-altaalla, mutta testasimme myös kuntosalin, sauna-osaston sekä sisä-uima-altaan. Saunoimme varastoon juhannuksen vuoksi, koska takeita saunan löytymisestä Ranskasta ei ole. Matkasuuunnitelman mukaan olemme Ranskassa juhannusviikonloppuna.

Portugalilaiset ovat ystävällisiä, avuliaita ja puhuvat hyvää englantia. Tähän mennessä kokemus on ollut erittäin positiivinen. Lihansyöjinä portugalilaiset ovat kuulemma Euroopan tilastossa ykkösiä, mutta myös vegaanina pysyy hengissä. Farossa syötiin aivan  mahtava kasvispaella ja Albufeirasta löytyi intialainen ravintola, jota uskallan lämpimästi suositella: Spice Lounge. Henkilökunta intialaiseen tyylin erittäin ystävällistä ja ruokalistalta löytyy paljon vegevaihtoehtoja.

Tästä matka jatkuu pohjoiseen, Lissaboniin ja Portoon.

Roadtrip Espanjasta kohti Portugalia

  • Matkapäiväkirja, päivät 8 ja 9.

Motoristien matka on vielä aluillaan, mutta ensimmäinen maa on nyt koluttu niin, että jonkinlainen kuva on muodostunut. Espanjaa voi lämpimästi suositella motoristeille, autolla liikkuville tai ihan kenelle tahansa. Myös liikuntarajoitteiset on hyvin huomioitu.

Espanjalaiset ovat hyvin ystävällisiä eikä missään vaiheessa tullut mieleen, että pitäisi varoa varkaita tai oman turvallisuuden puolesta. Toki, normaali varovaisuus ja oma käytös voi osaltaan vaikuttaa asiaan.

Myös liikennekulttuuri on ihan ok. Erityisesti jalankulkijat otetaan ensisijaisesti huomioon. Suomalaisilla olisi jotain opittavaa🤔

Jokainen risteys on tehty liikenneympyräksi, tämähän sujuvoittaa liikkumista. Turistikin ehtii miettiä toiseen kertaan, jos ei heti hoksaa kääntyä oikeasta liittymästä. Meillehän toki ei näin käynyt koskaan😂

Espanjalaiset pysähtyvät vain huoltoasemille, suomalaisille tuttuja levähdyspaikkoja ei ole ollenkaan. Eipähän tule roskattua luontoa matkaeväillä tai niiden pakkauksilla!

Satumaisessa Rondassa olisi viipynyt pitempäänkin, mutta suuntasimme motot kohti Cadizia heti majatalon aamiaisen jälkeen. Cadiz oli mielenkiintoinen kaupunki saaressa. Euroopan vanhimmaksi kaupungiksi esittäytyen. Yövyimme ihan kivassa hostellissa ihan vanhan kaupungin kupeessa. Yleensä valikoimme yösijan tietyillä kriteereillä, mm. Pysäköinti on oleellinen seikka. Luovuimme tässä kohtaa ilmaisesta parkkipaikasta, koska sellaista ei vain ollut, ainakaan meidän hintaluokan yöpaikoissa. Hostelli siis ok, mutta maksullinen parkkipaikka puolen kilometrin päässä. Ei naurattanut kun tavaroita raahattiin hotellille helteessä nahka-asu päällä. Onneksi suihku kuuluu hotellien vakiovarustukseen!

Cadizista suuntasimme Sevillan kautta Portugalin puolelle. Lounais-Espanja on kivan näköistä aluetta, vihreää ja rehevää. Liihottavat kotkat taas merkkinä alueen luonnon elinvoimasta. Luonto-ihmisenä tykästyin alueeseen.

Jo ennen Portugalin rajaa vaistosimme muutoksen ympäristössä. Maa muuttui punaiseksi, tiet huonommiksi ja luontoa oli jäljellä myös ihan vain luonnontilassa. Ja kieli, olin kuvitellut espanjan alkeilla pärjäävän Portugalissa, mutta puhuttu kieli kuulostaa ennemminkin Venäjältä!

Mutta, ensivaikutelma Portugalista on positiivinen. Jokin on kolahtanut😍. Ensimmäinen päivä Farossa ei tuottanut pettymystä.