FINLAND

Know what’s on the menu? – Me-n-u

16/03/2017

ΔΔ

Tällä viikolla kämppikseni kanssa vietämme juhlaviikkoa. Somen otimme haltuumme yhteistuumin #pregraduationcelebration’in myötä. Olemme molemmat suurien jännyyksien äärellä: minä valmistun alle kuukauden päästä ja muutan Amsterdamiin, ihana kuomani taas palautti hänkin gradun ja lähtee Vietnamiin työharkkaan. Kääks. Sopiikin siis juhlia.

ΔΔ

Metkat viikkojuhlamme alkoivat sangen ylväissä merkeissä – päätimme piipahtaa Jyväskylän parhaimmaksi tituleeratussa raflassa lounaalla. (Pro poor student tip: jos haluat käydä hyvin syömässä, mene lounasaikaan. Ruoka on useimmissa hienoissakin paikoissa ihan puolilmaista, mutta yhtä hyvää ja voithan aina kuvitella, että nyt on illallisaika.) Jos et ole aiemmin kuullut Harmoonista, nyt kuulet ja näet. Kunpa voisin kääntää teknologian ainakin 4D:ksi, jotta voisit myös haistaa. Oli muuten aivan upeaa ruokaa ja palvelu meni ihan nappiin, vaikka jouduimme rääkkäämään poikapoloa puhumalla englantia.

lunch harmooni

Harmooni on siis jyväskyläläinen ikivanha ravintola, joka sijaitsee juna-asemaa vastapäätä. Nimensä mukaisesti mesta on vanha Halosen harmoonitehdas, ja moiselle pianofriikille ihan unelma, vaikka itse harmooneja oli näkyvillä vain yksi kipale. Sivujensa mukaan tuo mokoma kansallisromanttinen jugend-pytinki on peräisin 1900-luvun alkupäästä, minusta oli ihanaa huomata että historia on osapuilleen säilynyt myös nykypäivään. Kuulin tarjoilijan kertoilevan helluiselle vanhalle pariskunnalle, että kaikki nämä ruokapöydät ovat yläkerran salin vanhaa lankkulattiaa. Siis ihan oikeasti – miten uskomattoman hienoa?? (Toki toivon, että ovat heiluttaneet tolurättiä ennen heh.) Ainiin, nämä allaolevat tuolit ovat muuten Rivièra Maisonilta – kyllä, kumarruin katsomaan koska haluan ihan samanlaiset omaan keittiööni hahaa.

harmooni jyväskylä

Jossakin vaiheessa kultaisella kuuskytäluvulla paikka on ollut myös ilmeisesti autokorjaamo, onneksi kuitenkin touhu palautui ravintolabusinekseksi. Ruoka on nimittäin aivan mielettömän ihanaa: lähellä tuotettua, laadukkaita raaka-aineita ja erityisbonusta lounasviinistä heh.

lounas paella harmooni

Otimme siis kolmen ruokalajin lounaan. Kuulostanee ehkä kevyeltä hienostolaistouhulta (no sitähän me olemmekin), mutta hei älkööt menkö lokeroimaan liian nopeasti. Myös kolmen kerroksen aterian voi vetäistä nopeasti, kuten juuri tuo vanha pariskunta: sinä aikana kun me joimme kahvit ja jälkkärit, he olivat syöneet koko aterian. Really?? Kyllä silti nauttia kannattaa. Kaikki annokset tulivat ihan uskomattoman nopeaa kyytiä, mutta ei kuitenkaan niin että ei olisi heti jaksanut siirtyä seuraavaan. Ehdit siis hyvin käymään työpäivän lomassa, tai ennen onnikkaan loikkaamista.

harmooni jälkiruoka

Ainiin sanoinko, että lounas maksoi 12,50€? Unbelievable. Otimme myös rohkeasti 16cl valkoviiniä (+8€, lounasviini 8cl=4€), sopi oikein näppärästi kokonaisuuteen. Sanoisin, että kaikinpuolin aika hyvä diili.

Päivän lounaslistalla oli alkupalana Petäjäveden lihapullia (vegelle ruissuikaleinen rouskuva salaatti), pääruoaksi lohi-sinisimpulla-paellaa (to die for), komeuden kruunasi piskuinen pala piirakkaa sitruunahunnulla (muuta en olisi jaksanutkaan). Santsikupin sisältänyt sumppi oikein ihanaa ja täyteläistä (en muista mistä maasta se oli peräisin, mutta kuten kunnon ravintolassa kuuluu, se ei ollut lähelläkään juhlamokkaa). SUOSITTELEN. Menu vaihtuu joka päivä, eli jänniä juttuja vaikka arjen joka lounastimmalle.

harmooni lounas

Onneksi lähdimme juuri Harmooniin juhlaviikkomme ensimmäiselle lounaalle. Lupasimme tulla ensi viikolla takaisin. Ja se varmasti tapahtuu – mikäs sen parempaa, kun juhlia iloa (valmistuminen) ja surua (jälleennäkemisen ajankohta on vielä epätiedossa myyh), kun äärimmäisen herkullisen ruoan äärellä hienoja haarukoita kolistellen. Postauksen lopussa kevennyksenä lounasasuni! Olin erityisen tyytyväinen tekemästäni DIY-ratkaisusta: pujotin hihansuihin satiininauhat.

Bisous, Anni

//

Kids,

Ever around in Finland? More precise, in the heart of the country, in Central Finland? Jyväskylä, the best for excellent cuisine, local style. Harmooni, the piano-like instrument harmonium – is a former piano factory turned restaurant that serves the most marvellous 3-course lunches. For 12,50€ and nope, I’m not kidding. The building dates back to the early 1900s and it’s one of the most beautiful old facades in town. My flatmate and I are celebrating our graduation, and decided to pop in for a little taste explosion and boy were we in the right place: local meatballs (or a salad), salmon/mussels paella and a lemon tart was simply way too delicious. A cheek-blushingly strong recommendation! Here’s the look of the day with a little DIY tip: add a bit of silk to the cuffs and voilà, you have a new shirt.

DIY cuff bows

FOLLOW THE SHENANIGANS

instagram // bloglovin

NETHERLANDS

things to do close to Amsterdam central station

18/01/2017

øø

Mitä tehdä, kun juna-aseman nurkilla on parisen tuntia kulutettavana, mutta oikein keskustaan ei jaksa mennä? Jos satut olemaan Amsterdamissa, tässä sinulle pari näppärää vinkkiä, joilla saat aikasi kulumaan – jos et siis viitsi myöskään kuluttaa aikaasi tuijottelemalla Centraal-asemaa, joka eittämättä on todella kaunis neo-renessanssiajan pytinki vuodelta 1889, en sitä mene kiistämään.

øø

ams centraal

ø Kävele ympäriinsä

Rautatietä ympäröi vesi, mikä jo sinällään on aika mahtavaa. (Kuvassa ei kuitenkaan kumpikaan mökki ole tuo juna-asema, vaan lähiseudun arkkitehtuuri-ihmeitä.) Lähettyvillä on paljon nähtävää, mm. turisti-info, paattiristeilyitä kanavia pitkin, kahviloita… Mutta ennen kaikkea maisemat on aika upeat, jos vain aikaa sinulta löytyy. Me bongasimme kerran esim. hääparin menossa kuvattavaksi laskevaa aurinkoa vasten.

skylounge amsterdam view

skylounge ams
skylounge amsterdam2

skylounge amsterdam3
skylounge amsterdam

ø Lähinäköalapaikat

Parin minuutin matkan päässä on esim. Skylounge-baari: kiipeä yläilmoihin (olisiko ollut nyt 11. kerrokseen) ja ihaile maisemia. Bonuksia hekumallisista drinksuista ja ilmaisista poppareista, heh. Vahva (juomien perusteella!) suositus tälle korkeakammoisen kauhukamarille, ihan mielettömät tiirailuapajat. Toinen paikka, joka sopisi ehkä paremmin vaikka tiistaiaamulle on lähes vieressäoleva kaupunginkirjasto nimeltä Openbare bibliotheek. Mitä ylemmäs jaksaa kiivetä, sitä makoisammat maisemat. Ilmainen sateensuojapaikka ja alakerrassa puhtaat vessat (harvinaista, hah).

virtual reality amsterdam

virtual reality

virtual cinema

ø Virtuaalitodellisuuselämys (mikä sanahirviö kääks)

Puolen tunnin rapsakka näkömatka tutkimattomiin maisemiin – öö yes please?? The VR cinema oli aivan satumainen elämys, en ole ennen kokeillut mitään vastaavanmaista lasit päässä. Huvista pitää pulittaa 12€, mutta mielestäni on kyllä sen arvoista. Itse läksin journey-matkalle, jossa tapasin mm. Dalín veistelyitä, balettitanssijoita ja pääsin kirjaimellisesti musiikin sisälle. On kuulemma samantein maailman ensimmäinen ”permanent VR cinema”. Mene ja ole osa historiaa. Aivan saakelin hauskaa, mutta varoitan: jos olet taipuvainen auralliseen migreeniin, suosittelen varovaisuutta. Olin kuuppa ihan hukassa seuraavat puolituntia ja se tuli ihan ilmaiseksi se. Kannattaa myös laittaa piilarit, mikäli olette rillikkoja kuten meikä. Muuten ei oikein tule yhtään mittään tästäkään.

hannekes boom garden

hannekes boom

hannekes pub

ø Käy bissellä jortanin tuolla puolella

Kartalta välimatkat näyttävät pitkältä, mutta todellisuudessa raahustat paikanpäälle ihan muutamassa minuutissa. Esimerkiksi olen jo kauan ollut menossa Hannekes Boom -pubiin, mutta ”se on liian kaukana”. No ei ole – ihan nurkallahan se on. Eikä tämä ole mikä tahansa baari, vaan ihan super kiehtova, urbaani ja ennen kaikkea hipsteri paikka, josta on upeat maisemat kaupungin suunnille. Ulkona iso terassi molemmin puolin, eikä tarvitse tarpoa kuin parin reppanan sillan ylitse. Saa muistaakseni myös ruokaa, mutta laakea baarikattaus jo taitaa taata ihan hauskan elämyksen. Plussaa siitä, että myös lauantai-iltana paikalla oli niin meluisia Erasmus-jengejä kuin lapsiperheitä. Yhteisöllisyys on plussaa.

centraal

Tässä lähinnä siis menovinkkejä juna-aseman itäpuolelle, mitäs sitä aina ihan keskustaan asti tarvii mennä. Tai toki jos jo olet kylässä, niin suosittelen pientä seikkailua tälle hieman ”syrjemmälle” seudulle. Uudet polut on tehty tarvottaviksi.

Bisous, Anni

//

Kids,

Take a walk on the wild side. This time, however, it means a bit to the East from Amsterdam central train station. Here are few tips what to do around if you have couple of hours to ”waste” in this beautiful city. First, head to the canal and observe the beauty. Then climb to either Skylounge bar on the 11th floor or to the national library (Openbare Bibliotheek), they are right next to each other and both offer fantastic scenery. Move along the canal to the world’s first permanent virtual reality theather ”the VR cinema” for a quick 30minute experience for 12€. To top this, cross two small bridges for a pint at Hannekes Boom, awesome and fascinating pub with amazing view over the town. All this in not more than few hours of your life – yet you’d be much richer in experience.

Yleinen

why long-distance relationships suck

11/01/2017

φφ

Oh to be young, and feel love’s keen sting”, sanoi kukapa muukaan viisas nerolija, kuin Albus Dumbledore. Onko muita kaukosuhteilijoita näillä svääreillä? Tässä hieman pohdintojani siitä, miksi kaukosuhde sucks (ehkä pieni sarkasmi heijastuu läpi, tottakai se sucks).

φφ

– kaikki on tehtävä ja koettava yksin, joka tuntuu reppanan usein tosi lohduttomalta

– kun kohtaa taas päivä, jolloin normaalisti hyvin rullaava yksinarki tuntuu romahtavan niskaan ja välimatkan jokainen sentti huutaa sua vastaan

LDR2

– ei voi matkustaa ”ilman lippua”; yleensä pariskunnittain (tai meilläpäin myös mm. siskottain heh) toinen on se, joka kantaa ja hallussapitää molempien lippuja, itse vain olet ja menet (tai sitten juurikin olet kaikkivaltias)

– saat pitää koko peiton itselläsi ja koska saat pitää koko peiton etkä ole siihen juurikaan tottunut, yöllä on aina liian kuuma

LDR

– leffaillat tuntuu vähän tylsiltä – etenkin kun menet useimmiten niiden omien, aina samojen lemppareiden mukaan, kun kukaan ei ole ”pakottamassa” tekemään valintoja tai katsomaan uusia leffoja

– kaikki jännä pitää kokea yksin, ja/tai niistä kertomisessa kestää aikaa – usein kun sitä haluaa hauskan kaskun edessä heti jakaa se toisen kanssa

– sitten kun vihdoin on taas ”velka kuitattu” pienelläkin jälleennäkemisellä, kaupassakäynti on tuskaa kun sitä ei aina hanki muistaa, että ainiin nyt pitääkin ostaa tomaatteja vaan yhdelle

love is

– kämmen tuntuu tyhjältä, kun on tottunut, että sitä peittää toinen kämmen eikä vaan oma hanska pakkasta vasten

φφ

Joo-o, jo on monesta vuodesta varsin huikeat esimerkit plakkarissa, heh. Paljon on sanottavaa, paljon jäi kirjaamatta, puhumattakaan niistä, mistä ei välttämättä ei edes halua kirjottaa (tai ajatella). Kaukosuhde voi toisille olla kriittinen piste, toisten suhdetta se vahvistaa ja kolmannen ajaa karille. Minusta ei voi ikinä yleistää, että kaukosuhteet on aina tuhoon tuomittuja – niin ei suinkaan ole. Se on niin suhdesuhteista. Kohdallamme välimatka on toisinaan tuonut kireyttä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä hitsannu välimme yhteen, raudanlujasti ja peruuttamattomasti. Kun välillä on 2056km (ei sillä että laskisin heh), mikään muu ei voi tulla väliimme, kun olemme sen yhdessä niin päättäneet.

Pinterest tarjoaa oivaa quotes-settiä tähän tuskaan – välimatka tekee rakkaudelle samaa mitä tuuli tulelle: sammuttaa heikot, roihauttaa vahvat jnejne. Omaa moodeiluani voi seurata täältä, josta myös kuvat 1, 2 & 3 on poimittu. Myös esiintyvä Love is -sarjakuva on aika söpis, liian äklöromanttinen mutta menee kyllä aikalailla suoraan tunteisiin.

chéri

En suoranaisesti tietenkään kenellekään tälläistä suhdetta ihan muutenvaan suosittele, en sitä itsekään uudestaan valitsisi, jos voisin valinnan tehdä. Mutta vastakappaleestani en luovu, tämä muutaman vuoden koukeroinen kinttupolku on kuitenkin hyvin pieni hinta siitä, että saan pari kuukauden päästä rakkaani viekkuuni lopuksi ikää. Kyllä siihen toiseen varmasti jo kyllästyykin hetkeksi jossain vaiheessa heh. Sekin ihan terve tunne se.

Olen täällä suhteellisen avoimesti kertonut parisuhteestani – onhan se oleellinen osa ”uutta” identiteettiäni. Vuosien aikana blogijuttuja on kertynyt, kuten esim. ohjeita kuinka selvitä rugby-matsin katselusta, suomalaisen ja ranskalaisen jääkaapinsisältöjen eroista aina ihan vaan ällöromantisoimiseen. Nojoo, olen kuitenkin Alexin myötä oppinut kaksi uutta kieltä sujuviksi, asunut ulkomailla neljä kertaa ja reissannut (=avartanut maailmankuvaani) varmaan miljoona kertaa. Joka kerta olen kasvattanut itseäni henkisesti, kasvanut yhteen tuon miehen kanssa ja oppinut jos jonkinlaista. Myös etäisyys opettaa paljon, huomattavasti enemmän, mitä ehkä ihan silloin alkuun osasin ajatellakaan. Me emme ikinä olisi tässä, ellemme luottaisi toisiimme. Se on se ihan ykkösjuttu – ilman luottamusta ei tule mitään. Toinen, mitä ilman homma tussahtaa heti, on kommunikaatio. Olitte sitten yhdessä fyysisesti tai ette, ilman kumppanienvälistä viestintää hommaa on aika nahkeaa luoda kantavarakenteiselle pohjalle.

Tulipa tästä perus keskiviikkoiltapäivän vaikeroinnista hieno parisuhdeopas. Heh. Välimatkaan tottuu, ihan siinä missä mihinkä muuhunkin asiaan. Pitää vaan antaa aikaa ja – äitini sanoja käyttäen – lujasti luottaa.

Bisous, Anni

//

Kids,

If there are people in the same tribe as we are, you hear me right. The proud and slightly emotional members of the LDRs, commonly known as long-distance relationships. The worst parts during those alone-times are sleeping, waking up and going to sleep, grocery shopping, eating .. ok well anything heh. But honestly, if your bond is strong enough, you’ll make it. I can only give two crucial tips without which it’s trillion times more difficult to survive: 1. trust each other, & 2. communicate. Don’t make things more complicated than they already are; if the person is the right one for you (like mine is for me), it’s gonna be all alright. Trust me, I know since 4 years now. Three months remaining, not like I’m counting the days or anything.

FRANCE Yleinen

heksagonilainen pöytäleikki – GALETTE DES ROIS

06/01/2017

θθ

Olipa mukava ylläri Rantapallolta jakaa juttuni Facebookissa ! Kiitos x Ihana aloitus pyhäviikonlopulle. Tänään onneksi muistin aiheen, josta on jo kauan uudenvuoden jälkeisinä päivinä kirjoitella liittyen Ranskaan ja heidän hupsuihin perinteisiin. Liityhän siis aperitiivipöytääni tuolinjatkeeksi.

θθ

bollinger

Joka loppiainen ranskalaiset perheet osallistuvat metkaan jälkiruokaeventtiin yhdessä nautitun ruoan jälkeen. Perinne on hyvin vanha, ja tällöin juhlitaan kuulemma kolmen tietäjän saapumista Betlehemiin (minen tiedä asiasta mitään, kunhan vaan tutkin asiaa). Joku on nimittäin ostanut soman piiraan nimeltä galette des rois – kuninkaiden kakku – joka sitten porukalla avataan.

Kyseessä ei ole ihan se perinteinen lonkapitko, vaan se sisältää pienen kokoperheen pelin. Kakun sisälle on nimittäin leivottu une fève – pieni amuletti/poletti mikä lie hahmo, joka on leipomosta riippuen aina erilainen. Herkullinen kakku on yleensä maultaan mantelia, omenaa, päärynää jne. ranskalaista klassikkotavaraa. Frangipane-täyte on hyvin yleinen (kerma, johon on vatkattu kimppaan mantelia, munia, sokeria ja voita – miam). Vaikka en liiemmin itse nokkaani lotkauta makealle, pidin tästä aika kovasti. Ja koska olemme Ranskassa, ruokien paradis’ssa, on leipomoita, jotka järjestävät tästä(kin) huikean show’n kilpailuineen ja erityiskakkuineen. Niin ne perinteetkin muuttuvat – nyt niitä näkyy jo DIY versioina esim. cake popseina, kuusen muotoisina ja pieninä kakkusina.

(En voi muuten uskoa, etten ottanut ainuttakaan kuvaa silloin, kun tän koin. Ehkä en kehdannut anoppien silmien edessä alkaa filmaamaan vielä silloin, toista olisi nyt heh. Kuva siis lainattu Pinterestistä.)

galette des rois

Pelin kulku on siis seuraavanlainen:

G A L E T T E  D E S  R O I S

– Pöydän nuorin istuja menee pöydän alle

– Kakku leikataan osiin, jokaiselle syöjälle pala (okei myös pöydän alla kyyhöttävä saanee slaissin)

– Pöydän alla olija huutelee vuoronperään nimiä ja aina sitä mukaa jaetaan kakkupalat

– Se, ketä löytää palastaan kakkuun piilotetun pienen amuletin kruunataan kakun mukana tulleella pahvikruunulla. Kaiken kukkuraksi tuo tiarapää seuraavaksi sitten päättää kuka on hänen, kuninkaan,  kuningatar/kuningas.

Ekaa kertaa pelatessani joulunjälkeisissä tunnelmissa Saint-Raphaëlissa kuningas oli minä, kiitos Alexin pikkuveljen :):):) Hauska perinne, joka on kuulemma ottanut tuulta alleen myös muissa maissa, kuten Belgiassa ja Hollannissa. Tuo lehtevä kakku on kyllä hyvää itsessäänkin jo ilman kruunuleikkejä, että ei mikään ihme. Manteli-everything käy mulle! Joku päivä leivon kyllä itse tälläisen kakun. Olkoon siinä jo lupaus vuodelle 2018.

Oi oisipa nyt minulla tuollainen cake fest. Sen sijaan olen käyttänyt vapaapäiväni (mikä päivä on vapaapäivä kun kaikki on opiskelijalla samanlaisia?!) työhakujuttujen uuvuttavaan täyttämiseen ja urheiluun, heh. Noh, illalla edes juhlaoluselle ihanan Sri Lankalaisen kuomani kanssa pitkästä aikaa. Ihanaa lumiloppiaista!

Bisous, Anni

//

Kids,

Are you aware of the fabulous French tradition of Galette des rois – king’s cake ? It’s a wacky little game you play on Epiphany in basically every single French family. You can buy these beautiful puff pastry cakes in every bakery, and inside they have baked a different little charm. The youngest of the table goes under the table and calls out names, everyones one at a time. You cut a piece of the cake and serve each one, accordingly to the order of the kiddo under the table. The one who finds the trinket becomes the king (and is crowed with the paper crown that comes with the cake) and they get to choose their king/queen. How fun is this ??

FOLLOW THE SHENANIGANS

instagram // bloglovin