Yleinen

why long-distance relationships suck

11/01/2017

φφ

Oh to be young, and feel love’s keen sting”, sanoi kukapa muukaan viisas nerolija, kuin Albus Dumbledore. Onko muita kaukosuhteilijoita näillä svääreillä? Tässä hieman pohdintojani siitä, miksi kaukosuhde sucks (ehkä pieni sarkasmi heijastuu läpi, tottakai se sucks).

φφ

– kaikki on tehtävä ja koettava yksin, joka tuntuu reppanan usein tosi lohduttomalta

– kun kohtaa taas päivä, jolloin normaalisti hyvin rullaava yksinarki tuntuu romahtavan niskaan ja välimatkan jokainen sentti huutaa sua vastaan

LDR2

– ei voi matkustaa ”ilman lippua”; yleensä pariskunnittain (tai meilläpäin myös mm. siskottain heh) toinen on se, joka kantaa ja hallussapitää molempien lippuja, itse vain olet ja menet (tai sitten juurikin olet kaikkivaltias)

– saat pitää koko peiton itselläsi ja koska saat pitää koko peiton etkä ole siihen juurikaan tottunut, yöllä on aina liian kuuma

LDR

– leffaillat tuntuu vähän tylsiltä – etenkin kun menet useimmiten niiden omien, aina samojen lemppareiden mukaan, kun kukaan ei ole ”pakottamassa” tekemään valintoja tai katsomaan uusia leffoja

– kaikki jännä pitää kokea yksin, ja/tai niistä kertomisessa kestää aikaa – usein kun sitä haluaa hauskan kaskun edessä heti jakaa se toisen kanssa

– sitten kun vihdoin on taas ”velka kuitattu” pienelläkin jälleennäkemisellä, kaupassakäynti on tuskaa kun sitä ei aina hanki muistaa, että ainiin nyt pitääkin ostaa tomaatteja vaan yhdelle

love is

– kämmen tuntuu tyhjältä, kun on tottunut, että sitä peittää toinen kämmen eikä vaan oma hanska pakkasta vasten

φφ

Joo-o, jo on monesta vuodesta varsin huikeat esimerkit plakkarissa, heh. Paljon on sanottavaa, paljon jäi kirjaamatta, puhumattakaan niistä, mistä ei välttämättä ei edes halua kirjottaa (tai ajatella). Kaukosuhde voi toisille olla kriittinen piste, toisten suhdetta se vahvistaa ja kolmannen ajaa karille. Minusta ei voi ikinä yleistää, että kaukosuhteet on aina tuhoon tuomittuja – niin ei suinkaan ole. Se on niin suhdesuhteista. Kohdallamme välimatka on toisinaan tuonut kireyttä, mutta sitäkin suuremmalla syyllä hitsannu välimme yhteen, raudanlujasti ja peruuttamattomasti. Kun välillä on 2056km (ei sillä että laskisin heh), mikään muu ei voi tulla väliimme, kun olemme sen yhdessä niin päättäneet.

Pinterest tarjoaa oivaa quotes-settiä tähän tuskaan – välimatka tekee rakkaudelle samaa mitä tuuli tulelle: sammuttaa heikot, roihauttaa vahvat jnejne. Omaa moodeiluani voi seurata täältä, josta myös kuvat 1, 2 & 3 on poimittu. Myös esiintyvä Love is -sarjakuva on aika söpis, liian äklöromanttinen mutta menee kyllä aikalailla suoraan tunteisiin.

chéri

En suoranaisesti tietenkään kenellekään tälläistä suhdetta ihan muutenvaan suosittele, en sitä itsekään uudestaan valitsisi, jos voisin valinnan tehdä. Mutta vastakappaleestani en luovu, tämä muutaman vuoden koukeroinen kinttupolku on kuitenkin hyvin pieni hinta siitä, että saan pari kuukauden päästä rakkaani viekkuuni lopuksi ikää. Kyllä siihen toiseen varmasti jo kyllästyykin hetkeksi jossain vaiheessa heh. Sekin ihan terve tunne se.

Olen täällä suhteellisen avoimesti kertonut parisuhteestani – onhan se oleellinen osa ”uutta” identiteettiäni. Vuosien aikana blogijuttuja on kertynyt, kuten esim. ohjeita kuinka selvitä rugby-matsin katselusta, suomalaisen ja ranskalaisen jääkaapinsisältöjen eroista aina ihan vaan ällöromantisoimiseen. Nojoo, olen kuitenkin Alexin myötä oppinut kaksi uutta kieltä sujuviksi, asunut ulkomailla neljä kertaa ja reissannut (=avartanut maailmankuvaani) varmaan miljoona kertaa. Joka kerta olen kasvattanut itseäni henkisesti, kasvanut yhteen tuon miehen kanssa ja oppinut jos jonkinlaista. Myös etäisyys opettaa paljon, huomattavasti enemmän, mitä ehkä ihan silloin alkuun osasin ajatellakaan. Me emme ikinä olisi tässä, ellemme luottaisi toisiimme. Se on se ihan ykkösjuttu – ilman luottamusta ei tule mitään. Toinen, mitä ilman homma tussahtaa heti, on kommunikaatio. Olitte sitten yhdessä fyysisesti tai ette, ilman kumppanienvälistä viestintää hommaa on aika nahkeaa luoda kantavarakenteiselle pohjalle.

Tulipa tästä perus keskiviikkoiltapäivän vaikeroinnista hieno parisuhdeopas. Heh. Välimatkaan tottuu, ihan siinä missä mihinkä muuhunkin asiaan. Pitää vaan antaa aikaa ja – äitini sanoja käyttäen – lujasti luottaa.

Bisous, Anni

//

Kids,

If there are people in the same tribe as we are, you hear me right. The proud and slightly emotional members of the LDRs, commonly known as long-distance relationships. The worst parts during those alone-times are sleeping, waking up and going to sleep, grocery shopping, eating .. ok well anything heh. But honestly, if your bond is strong enough, you’ll make it. I can only give two crucial tips without which it’s trillion times more difficult to survive: 1. trust each other, & 2. communicate. Don’t make things more complicated than they already are; if the person is the right one for you (like mine is for me), it’s gonna be all alright. Trust me, I know since 4 years now. Three months remaining, not like I’m counting the days or anything.

Saatat myös pitää näistä

Ei kommentteja

Vastaa