• Matkatarjoukset:
Valikko

Sormusten herraa etsimässä

Yksi Uuden-Seelannin matkan päätarkoituksista oli nähdä ne kuuluisat Sormusten herran maisemat. Aluksi ajatuksena oli vain ihailla maisemia, mutta kun matkamuistomyymälästä löytyi kirja, joka sisälsi ohjeet useimmille kuvauspaikoille, niin homma karkasi vähän käsistä.

Kuninkaiden patsaat sijoitettiin tietokoneella tähän Kawarau-jokeen Queenstownin lähellä.

Loppujen lopuksi kuljimme kirjan kanssa ympäri Uutta-Seelantia, ajoimme varmaan satoja kilometrejä ylimääräistä kuvauspaikkoja etsien, ja usein turhaan. Vasta kahden viikon jälkeen opimme muuntamaan GPS-koordinaatit sellaisiksi, joita Villen puhelinkin ymmärsi, mutta sitä ennen olimme eksyneet jo useaan kertaan.

Rivendellissa parikymmentä kilometriä Wellingtonista. Tähän oli rakennettu iso osa Rivendellin lavasteista.

Tästä Gandalf ratsasti Rautapihaan.

Jotain etsinnän sitkeydestä kertonee se, että Tongariron kansallispuistossa vaelsimme varmaan pari tuntia kaatosateessa ja hirveässä tuulessa lämpötilan ollessa ehkä häthätää 10 astetta etsimässä Mordorin maisemia, Tuomiovuorta ja paikkaa, jossa Klonkku hyökkäsi Frodon kimppuun. Kyllä siinä toisen matkalaisen kärsivällisyyttä taidettiin koitella aika lailla, mutta kiltisti se seurasi mukana läpimärkänä :)

Mordorin maisemissa Tongariron kansallispuistossa.

Tähän Frodo, Sam ja kumppanit piiloutuivat pakoon Mustia ratsastajia.

Monet paikoista kuitenkin löytyivät pienemmällä tai suuremmalla vaivalla. Hienoimpia taisivat olla Hobbiton, hobbittien kylä, Matamatassa, joka on säilytetty lähes alkuperäisenä, sekä eteläsaaren upeat maisemat, joissa Aragornin, Frodon ja kumppaneiden pystyi todella kuvittelemaan kulkemassa. Hobbitoniin pääse vierailemaan vain oppaan johdolla, mutta retki oli kyllä sen arvoinen.

Jonkun hobbitin ulko-ovella. Taloihin ei päässyt sisälle, mutta Frodon asuntoon pääsi kurkistamaan.

Hobbitien kylä. Ylhäällä kukkulan laella Frodon ja Bilbon koti.

 

Kaikki kertomatta jääneet asiat

Matkapäivistämme on nyt kulutettu noin 1/6. Tähän mennessä on pääasiassa matkustettu, ainoastaan Galapagossaarten retken voi sanoa olleen lomailua. Etelä-Amerikka on valtavan kokoinen manner ja välimatkat ovat todella pitkiä. Aikaa on kulunut busseissa matkustamiseen roimasti:
- Quito – Cunca, noin 10h
- Cuenca – Machala, noin 4h
- Machala – Huaquillas, noin 1,5h
- Tumbes – Piura, noin 3h
- Piura – Trujillo, noin 6h
- Trujillo – Lima, noin 9h

Yhteensä busseissa on tullut istuskeltua siis jo reilusti yli vuorokauden. Ja Suomessa kun pitäisi käydä Vantaalta Jyväskylässä, niin matka tuntuu ikuisuudelta… Pahin on kuitenkin vielä edessä: Lima – Cuzco, bussilla 22 tuntia. Siitä jos selviää jollain lailla hengissä ja hyvissä voimissa, niin mikään matka ei voi tuntua enää miltään! Paitsi Siperian juna, mutta sitähän ei kukaan matkaakaan kuivin suin.

Paikallisbussi

Ecuadorista päällimmäisenä jäi mieleen kylmyys. Quiton kolea ja kostea vuoristoilma pureutui napakan viiman avustamana syvälle luihin ja ytimiin eikä siitä lämmennyt kuin vasta Machalassa, kun aurinko vihdoin hymyili pilvipeiton takaa. Ihmiset Ecuadorissa olivat suurimmalta osin ystävällisiä ja rauhallisia. Aika hiljaisia, ehkä hieman varautuneita, kuten suomalaisetkin. Pärjättiin siellä siis mainiosti!

Quiton vanhaa kaupunkia

Kerjäläisiä ja kaupustelijoita toki näkyi Ecuadorin katukuvassa, mutta he eivät käyneet iholle. Ecuador on kohtuullisen pieni maa Etelä-Amerikan mittakaavassa, mutta huonot tiet ja kulkuvälineet kasvattavat etäisyydet potenssiin: Quiton ja Cuencan välimatka ei ole linnuntietä kartalta karkeasti arvioituna kuin noin 300 kilometriä, mutta aikaa siihen meni bussilla 10 tuntia! Lankomies tekisi samassa ajassa melkein saman matkan pyörällä, jos perse vain kestäisi.

Quiton suojelusenkelin näkymiä

Ecuadorissa valikoima ravintoloiden ja kauppojen suhteen on suppeahko. Suurin osa ravintoloista on pieniä perheiden ylläpitämiä ja nuhjaantuneita, jotka tarjoavat perusruokaa halpaan hintaan. Ruuan tyyppi on ennemmin mättö kuin gourmet, mutta ihan hyviä ruokia osui ainakin meidän kohdalle, ja huokeat hinnat ilahduttivat matkaajaa.

Viidakko

Ecuadorin visiitti jäi aika lyhyeksi Galapagossaarten varastaessa suuren osan Ecuadoriin varatusta ajasta, ja olisimmekin viihtyneet maassa pidempään. Etenkin Otavalon kaupungin missaaminen harmittaa, ja rannikko jäi Ecuadorin osalta tyystin tutkimatta. Tosin kylmää lievittämään olisi pitänyt hankkia paksu villapaita. Emme kokeneet Ecuadoria yhtään pelottavana tai vaarallisena maana, tosin emme liikkuneet hämärillä kujilla, joissa olisi saattanut vaaralle alttiiksi joutua.

He's Got the Whole World in His Hands

Perun osalta maahantulon yhteydessä sattunut taksikusetusepisodi saattoi osaltaan vaikuttaa suhtautumiseemme maahan aluksi hieman epäluuloisesti. Varsinkin Perun pohjoisosissa tuntui, että kaikki haluavat hyötyä meistä. Jos meille puhuva ihminen ei suoraan kerjännyt rahaa, niin ainakin hän kauppasi jotain. Karkin, tupakan, ihan minkä tahansa mahdollisen krääsän myyjät, ja varsinkin Tumbesissa bussimatkojen kauppaajat, saattoivat välillä olla aggressiivisia ja tarttua kiinni yrittäen pysäyttää ja saada kauppoja syntymään. Parhaiten kaupustelijoista pääsee eroon, kun ei kiinnitä heihin mitään huomiota eikä varsinkaan ota katsekontaktia.

Matkanainen

Piurassakin puistossa eräs oikein mukavan tuntuinen mies puhui hyvin englantia ja alkoi kyselemään meiltä, mistä olemme, kun istuimme rinkkoinemme viereiselle penkille. Mies kysyi matkasuunnitelmiamme ja alkoi antamaan matkavinkkejä. Mies kehui erityisen vuolaasti Kuélapin aluetta ja kertoi sen olevan aivan mahtava paikka ja pakollinen kohde Perussa. Hetken kuluttua selvisikin, että miehellä oli hostelli kyseisessä kaupungissa. Että näin.

Se ei ole sika, se on Perulainen karvaton koira

Trujillossa Antonion ja Fabion houkuteltua meidät kaljalle mietinkin koko ajan, miten he meitä huijaavat. Pidin käden jatkuvasti lompakkotaskussa ja olkalaukun kainalossa. Ensimmäiset kaksi kaljaa laitettiinkin meidän maksettavaksi, joten olin aivan varma, että kaljoja he eivät tule meille takaisin tarjoamaan. Kiskoin yhteisiä oluita kaksin käsin, jotta saisin itse ainakin eniten juomaa. Ja varmasti sainkin!

Seuraavia oluita ostaessa miehillä ei yllättäen ollut kuin 50 solen seteli ja mietin päässäni, että näin hienosti länsimaalaista huijataan, kun seteli ei tietenkään kelvannut baarille. No, miehet kysyivät, olisiko meillä rikkoa seteli pienemmäksi. Siinä vaiheessa olin aivan varma, että no niin, nyt sai Villepoika väärennetyn viisikymppisen, miehet kaksi olutta sekä 40 solea. Tutkin nopeasti setelin Trujillon hostelliemännän ohjeiden mukaan koittamalla, onko teksti koholla, ja laitoin taskuun. Seteli osoittautui myöhemmin aivan oikeaksi enkä vieläkään ole huomannut, että meiltä olisi varastettu mitään tai muutenkaan huijattu, joten tämän jälkeen aloin epäilemään, että Perussakin saattaa olla rehellisiä ja mukavia ihmisiä.

Surf Hostal Lilyn kattoterassilla Huanchacossa

Mitä etelämmäksi Perussa ollaan tultu, sitä vähäisempää kaupustelu ja kerjääminen on ollut.  Olemme tosin Limassa Mirafloresin vauraalla alueella, joten lieveilmiöt ovat täällä vähäisempiä. Pankkiautomaateissakin maksimikertanostomäärä on jopa 700 solea, kun aikaisemmissa kaupungeissa on maksimissaan saanut vain 400 solea kerrallaan. Kaupunki on kuitenkin aivan valtava, yli 7 miljoonaa asukasta, joten joukkoon mahtuu paljon huono-osaisiakin. Bussilla kaupunkiin saapuessa hökkelitaloalueet alkoivat kymmeniä kilometrejä ennen keskustaa. Perun vierailu ei ole vielä ohi, mutta Iquitoksen alueen missaaminen aikapulan vuoksi jää harmittamaan.

Huanchacon rannalla (huom. firman Buff)

Sekä Ecuadorin että Perun osalta liikennekulttuuri on se, että autoilija on kuningas ja jalankulkijan päälle kiihdytetään, jos semmoinen on sattunut autotielle esteeksi tulemaan. Suojatie ei todellakaan ole mikään suoja! Lisäksi kuskit rakastavat tööttiä, jota käytetään pääasiassa ilmoittamaan, että täältä minä tulen, väistäkää! Töötillä kommentoidaan muiden ajamista, kaistanvaihtoja, kaistan vaihtamatta jättämistä, taksit ja bussit tööttäävät aina kun näkevät ihmisiä kävelemässä ilmoittaakseen, että tässä olisi kyyti tarjolla. Lisäksi, jos ei ole mitään muuta syytä töötin käyttämiseen, niin sitten sitä painetaan muuten vain, jotta pienessä sillipurkissa ajava autoilija tuntisi miehisyytensä kasvavan. Liikenne onkin aikamoista kakofoniaa, mutta niinhän se näissä maissa aina on. Täällä Mirafloresissa tosin on tööttääminen kielletty liikennemerkein, ja ihan niin paha meteli täällä ei ole kuin muissa kaupungeissa.

Tilataksi

Kaiken kaikkiaan olemme pitäneet molemmista maista ja varsinkin Perun historia ja arkeologia on aivan hämmästyttävä. Maalla on mieletön menneisyys sekä kulttuuriperinne, enkä muista, että näistä olisi koulussa kerrottu juuri mitään. Tai sitten nukuin senkin tunnin. Useat kansat, lukuisat muinaiset kaupungit ja temppelit ovat olleet aivan valtavia ja mielettömiä. Emmekä ole vielä edes päässeet Machu Picchulle asti.

Liman rantaviivaa

Normaalit istuinmalliset vesivessat ja juokseva vesi ovat toimineet joka paikassa. Paperia ei pönttöön voi heittää, vaan se laitetaan viereiseen paperikoriin, mikä tuntui aluksi epämiellyttävältä, mutta siihenkin on tottunut. Lämpimän veden saanti ei aina ole ollut varmaa, ja sähköinsinööriä on erityisesti ihmetyttänyt sähkökäyttöinen lämmitin suihkuosan yhteydessä. Kytkennät on yleensä tehty niin osaavan ja turvallisen näköisesti, että veden avaaminen juoksemaan aparaatin läpi on hirvittänyt joka kerta. Ja varsinkin veden alle meneminen; tuleeko sieltä sähköhierontaa niskalle.

Vedenlämmitin: 4000-5500W, 50A

Peittojen paksuudessa olisi myös molemmissa maissa parantamisen varaa. Vetoisat ovet ja ikkunat yhdistettynä kivirakenteisiin ja laattalattioihin ilman minkäänlaista lämmitystä on saanut suomalaisen karjun mamikset päälläkin hytisemään sikiöasennossa yön pimeässä. Ihmiset täällä ihmettelevät, miten meitä voi paleltaa, kun olemme pohjoisesta ja kylmästä Suomesta, mutta täällä ei ilmeisesti olla kuultukaan talojen lämmittämisestä. No, eteläänpäin matkatessa ja kesän alkaessa toivon varmaankin viileämpiä huoneita.

Reittisuunnitelma lisätty sivuille

Lisäsimme navigointiin sivun reittisuunnitelmastamme. Suurelta osin se on vielä täysin avoin. Ainoastaan mannerten ja saarten väliset lennot on varattu, joten ne määrittävät jonkin verran aikatauluja ja kohteita. Täydennämme suunnitelmaa vähitellen, mutta haluamme säilyttää itsellämme myös vapauden mennä fiiliksen mukaan ja vaikka jäädä yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa.

Pakollisia kohteita meillä on aika vähän. Siis niitä, jotka on aivan pakko nähdä. Ainoastaan Galapagossaaret ja Machu Picchu taitavat olla sellaisia. Muut ovat enemmänkin sellaisia ”olisi kiva nähdä” -paikkoja, mutta reissu ei mene pilalle, vaikka jotain jäisikin välistä. Enemmänkin lähdemme tunnelman ja kokemusten perään. Ja parhaat niistä syntyvät todennäköisesti pienistä arjen hetkistä ja yllättävistä löydöistä, eivät turistinähtävyyksistä.

Jos tiedätte hyviä ja näkemisenarvoisia kohteita reitillämme, vinkatkaa ihmeessä. Myös vinkit hyvistä ja edullisista majapaikoista otetaan kiitollisena vastaan.

Suunta länteen ja edullisiin kohteisiin

Ensimmäisen kerran otin yhteyttä RTW-matkasta Kilroyhin jo helmikuussa 2010. En enää edes muista miksi, mutta jo silloin meillä oli Ecuador merkitty tärkeimmäksi kohteeksi. Oli siis selvää, että sieltä mahdollinen matka joskus alkaisi. Samalla tuli ratkaistua ongelma kumpaan suuntaan palloa lähdettäisiin kiertämään. Länteen siis.

Alunperin myös Intia ja Nepal olivat mukana reitillä. Suunnitelmien selkiydyttyä kävi selväksi, että aika ei millään riittäisi samalla reissulla myös Intian koluamiseen. Sopivaksi matkan pituudeksi haarukoitui lopulta puoli vuotta. Kaikki alle sen olisi liian lyhyt, ja käytännön järjestelyjen osalta puoli vuotta olisi vielä kohtalaisen helppo järjestää.

Matkabudjetin hanskassa pysymiseksi matkakohteiksi valittiin halvan hintatason maita. Näin Etelä-Amerikka ja Kaakkois-Aasia muodostuivat pääasiallisiksi kohteiksi. Koska Etelä-Amerikasta ei pääse Kaakkois-Aasiaan suoralla lennolla niin ”pakollisiksi” välipysäkeiksi muodostuivat Tahiti, Uusi-Seelanti sekä Australia.

Uudessa Seelannissa oli aluksi tarkoitus tehdä vain välipysähdys, mutta Hanna Kilroylta sai vakuutettua, että tuossa aktiviteettien täyttämässä maassa ja LOTR-maisemissa kannattaisi ehdottomasti viettää enemmän kuin yksi vaivainen viikko.

Alunperin oli tarkoitus myös viedä Suvi nauttimaan Sydneyn uskomattoman upeasta uuden vuoden juhlinnasta ja ilotulituksesta. Lentoaikatauluja ei kuitenkaan saatu sopimaan, joten Sydneyn uusi vuosi jää Suvilta vielä tällä retkellä kokematta. Ensi kerralla ehkä sitten.

- Ville

Lentoliput varattu

Lentoliput on nyt varattu ja reissu alkaa tuntua entistä todellisemmalta. Se, mikä vielä hetki sitten oli vain toteutumaton haave, on nyt ihan oikeasti käymässä toteen. Hurjaa.

Pohdimme useita eri lentovaihtoehtoja ja päädyimme One World Alliancen lentopassiin. Oikeastaan se oli meidän tapauksessamme ainoa järkevä vaihtoehto.

Alusta asti oli selvää, että mannertenväliset lennot haluamme varata jo etukäteen, jottei reissussa tarvitse tuhlata aikaa edullisten lippujen metsästykseen. Karsiihan se hieman mahdollisuuksia muuttaa aikatauluja oman mielen mukaan, mutta säästää aikaa ja hermoja.

Liput varasimme Kilroyn kautta, jonka tarjoama parituntinen reissun suunnittelu osoittautui erittäin hyödylliseksi. Omin päin emme olisi löytäneet kaikkia mahdollisia lentoja. Pakko kehua myös erinomaista palvelua, jota saimme Kilroylta, kiitos Hanna!

Lentoreitiksi muodostui nyt seuraava: Helsinki-Madrid-Quito-Galapagossaaret-Quito // Santiago-Pääsiäissaaret-Tahiti-Auckland // Christchurst-Sydney-Bali // Bangkok-Helsinki. Quitosta Santiagoon sekä Aucklandista Christchurstiin kuljemme maitse. Lennon Indonesiasta mantereelle ostamme paikan päältä ja Kaakkois-Aasiassa liikumme maitse.

Etelä-Amerikan kohteiksi olemme suunnitelleet Ecuadoria, Perua, Boliviaa ja Chileä. Kaakkois-Aasiassa tarkoitus olisi ehtiä Indonesian ja Thaimaan lisäksi Malesiaan, Vietnamiin, Kambodzaan ja Laosiin. Saa nähdä loppuuko aika kesken tai jämähdämmekö jollekin paratiisirannalle liian pitkäksi aikaa.

Suvi