• Matkatarjoukset:
Valikko

Inkojen jalanjäljissä

Inca Trailin neljän päivän ja 43 kilometrin vaellus on nyt selvitetty onnistuneesti ja sunnuntaiaamuna näimme, kuinka Machu Picchu kuoriutui esiin huikean hienona pilvien takaa.

Inca Trail oli varmasti fyysisesti rankinta, mitä olemme ikinä tehneet. Jos olisimme tienneet kuinka rankkaa se tulee olemaan, olisimme ehkä harkinneet kahdesti. Mutta kokemus oli niin hieno, että kaikki oli kyllä sen arvoista.

Ennen varsinaista vaellusta vierailimme Pisacin lähellä kylässä tutustumassa paikallisiin käsitöihin ja niiden tekoon.

Kävimme tutustumassa myös Inka-raunioihin Ollantaytambon kaupungissa, jossa yövyimme viimeisen yön ennen varsinaista Inca Trailia.

 

Ollantaytambon Inka-raunioilla.

Tästä se alkaa! Inca Trail ja neljän päivän vaellus kohti Machu Picchua.

Ensimmäinen leiripaikkamme ja telttamme. Yöllä heräsimme siihen, kun aivan telttamme ulkopuolelta kuului hevosen hirnumista. Aamulla löysimme telttamme vierestä haisevan läjän hevosen jätöksiä.

Toinen päivä ja vaelluksen vaikein osio. Jyrkkä 8 kilometrin kapuaminen kohti Dead Woman’s Passia. Tässä vaiheessa vaelluskaverin kanssa juttelu oli suureksi avuksi.

Viimeinkin Dead Woman’s Passin eli Warmiwañuscan huipulla 4 200 metrin korkeudessa. Vesisade ja tuuli tekivät paikasta kolean eikä maisemia juuri nähnyt pilvien takaa.

Alaspäin tulo oli vaikeampaa kuin ylöspäin kiipeäminen. Toisen päivän 5 kilometrin alamäki otti polviin ja sateen kastelemat liukkaat kivet antoivat oman haasteensa.

Toisen päivän leiripaikka. Yö oli kylmä, lähellä nollaa, mutta teltta ja makuupussi olivat niin lämpimät, ettei meitä palellut oikeastaan lainkaan.

Auringonnousu toisessa leiripaikassamme. Herätys oli noin klo 5.00 ja 6.15 aloitimme 17 kilometrin vaelluksen kohti viimeistä leiripaikkaa Wiñaywaynaa.

Askel kerrallaan kohti päämäärää.

Polun varrella on pakko välillä myös huilata.

Kolmas vaelluspäivä ja erittäin jyrkät portaat Sayaqmarkan raunioille selvitetty.

Upea ryhmämme, kantajamme ja kokkimme. Kantajat kantoivat suurimman osan tavaroistamme. Jokaisella vaeltajalla sai olla 6 kg tavaraa ja yksi kantaja vei selässään 20 kg. Myös kokit loihtivat uskomattomia kolmen ruokalajin aterioita haastavissa oloissa.

Tässä se on: Machu Picchu ja me. Viimeinkin täällä rankan vaelluksen jälkeen. Kyllä kannatti!

Inkojen rakentama ja hajottama Machu Picchulle vievä silta. Ei sovi korkeita paikkoja pelkääville. Matkalla tänne oli satojen metrien pudotus suoraan alas noin metrin levyiseltä polulta.

Tämä on se klassinen postikorttikuva, jonka jokainen ottaa Machu Picchulla. Totta kai siis mekin.

 

Reittisuunnitelma lisätty sivuille

Lisäsimme navigointiin sivun reittisuunnitelmastamme. Suurelta osin se on vielä täysin avoin. Ainoastaan mannerten ja saarten väliset lennot on varattu, joten ne määrittävät jonkin verran aikatauluja ja kohteita. Täydennämme suunnitelmaa vähitellen, mutta haluamme säilyttää itsellämme myös vapauden mennä fiiliksen mukaan ja vaikka jäädä yhteen paikkaan pidemmäksi aikaa.

Pakollisia kohteita meillä on aika vähän. Siis niitä, jotka on aivan pakko nähdä. Ainoastaan Galapagossaaret ja Machu Picchu taitavat olla sellaisia. Muut ovat enemmänkin sellaisia ”olisi kiva nähdä” -paikkoja, mutta reissu ei mene pilalle, vaikka jotain jäisikin välistä. Enemmänkin lähdemme tunnelman ja kokemusten perään. Ja parhaat niistä syntyvät todennäköisesti pienistä arjen hetkistä ja yllättävistä löydöistä, eivät turistinähtävyyksistä.

Jos tiedätte hyviä ja näkemisenarvoisia kohteita reitillämme, vinkatkaa ihmeessä. Myös vinkit hyvistä ja edullisista majapaikoista otetaan kiitollisena vastaan.

Inca Trail ja Galapagossaaret varmoja retkikohteita

Lentolippujen ohessa varasimme myös kaksi retkeä: Galapagossaaret ja Inca Trailin Machu Picchulle. Näistä tulee luultavasti reissumme ainoat ohjatut ja ennakkoon suunnitellut retket.

Galapagossaarilla seikkailemme seitsemän päivää. Käytännössä saarilla ollaan viisi päivää, sillä osa ajasta kuluu matkustamiseen Quitosta Galapagokselle. Yöt ollaan laivassa, joka ainakin kuvissa näyttää siltä, että toivon hyvin tyyntä säätä. Muuten matkapahoinvointilääkkeet tulevat enemmän kuin tarpeeseen.

Inca Trail kestää myös viikon, josta neljä päivää vaelletaan Machu Picchulle. Tarvittavien varusteiden suhteen olemme kuitenkin hiukan epävarmoja. Emme olleet ajatelleet ottaa mukaan lainkaan vaelluskenkiä, mutta ilmeisesti ne tulisivat Inca Traililla tarpeeseen. Onko jollain teistä kokemusta, tarvitaanko vaelluskenkiä vai riittävätkö pelkät lenkkarit?

Molemmat retket ovat perustason reissuja. Majoitus, ruuat ja liikkuminen kuuluvat hintaan. Saa nähdä, miten me seuramatkoja kammoavat reissaajat sopeudumme kulkemaan ryhmässä oppaan johdolla. Uusi kokemus toki sekin.

Itsenäisesti vai ryhmässä?

Galapagos tulee hurjan kalliiksi, 1550 euroa per henkilö, mutta kun näin kauaksi lähtee, niin ei noin ainutlaatuista kohdetta halua väliinkään jättää. Inca Trailin hinta oli reilu 600 euroa, mikä tuntui hieman kohtuullisemmalta. Halvemmallakin olisi varmasti päässyt ottamalla retket paikan päältä, mutta emme halunneet riskeerata. Nytkin paikkoja tuntui olevan vain muutamia haluaminamme ajankohtina.

Molemmat retket otettiin Gap Adventuresin kautta, joka toki on kansainvälinen toimija, mutta joka käyttää oppaina ja muuna henkilökuntana paikallisia, tukee paikallisia yhteisöjä, ja joka ainakin verkkosivujen perusteella toimii kestävän matkailun periaatteiden mukaan. Iso ja tunnettu matkanjärjestäjä pystyy ehkä tarjoamaan myös luotettavammat palvelut kuin pienempi toimija.

Molempiin kohteisiin pääsisi toki myös itsenäisesti, mutta emme näiden kohteiden osalta halunneet tuhlata paikan päällä aikaa omatoimisen reissun järjestämiseen ja luotettavien matkanjärjestäjien etsimiseen. Saa nähdä kumpi ratkaisu osoittautuu lopulta oikeaksi. Lokakuussa se selviää.