• Matkatarjoukset:
Valikko

Kaksi sairaalareissua viikon sisällä

Olemme tehneet varmaankin jonkinlaisen ennätyksen, sillä olemme joutuneet tutustumaan Cuzcon terveydenhoitopalveluihin kahteen kertaan viikon sisällä ja vielä eri syistä.

Reilu viikko sitten minä löysin rinnastani valtavan kokoisen kyhmyn (4x3cm), ja pakkohan sitä oli lähteä näyttämään lääkärille. Menimme San José klinikalle, jonne meidät vietiin klinikan toisesta toimipisteestä ambulanssilla. Vastaanotosta löytyi heti englantia puhuva mies, joka järjesti minut englantia puhuvalle yleislääkärille saman tien. Yleislääkäriltä sain välittömästi lähetteen verikokeisiin, ultraääneen ja gynekologille.

Tällä ambulanssilla meidät vietiin San José klinikalle, mikä tuntui kyllä lievästi liioitellulta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään hätätilanne.

Verikokeisiin pääsin saman tien ja gynekologille heti sen jälkeen. Saimme myös vastaanotosta mukaamme tulkin, sillä muu henkilökunta ei puhunut englantia. Tulkkia ei kuitenkaan tarvittu, sillä selvisin hienosti espanjalla kaikkien lääkärien luona. Gynekologin tutkittua rintani jouduimme odottamaan pari tuntia, sillä ultraäänikuvauksia tekevä lääkäri saapui klinikalle vasta myöhemmin. Käytimme ajan hyväksemme ja kävimme syömässä sekä ostoksilla.

Ultraäänessä näkyi selvästi, että kyseessä oli helpotukseksemme vain kysta. Gynekologi odotti meitä koko illan, jotta pääsisin hänen vastaanotolleen vielä samana päivänä ultraäänen ja verikokeiden tulosten ja jatkohoidon saamiseksi. Verikokeet olivat normaalit, joten gynekologi hoiti vain kystan pois päiväjärjestyksestä imemällä nesteen pois neulalla. Aika hurjan määrän, 5 ml. Tästä selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä.

Tämän verran nestettä kystasta löytyi. Lääkäri ei osannut sanoa mistä kysta johtui, mutta mahdollisesti painavalla rinkalla ja korkealla ohuessa ilmassa oleskelulla oli osuutta asiaan.

Toisen kerran jouduimme turvautumaan lääkäriin eilen. Villellä oli ollut ripulia ja kuumetta jo jonkin aikaa, mutta eilen kuume nousi yli 39 asteen ja vatsakaan ei osoittanut paranemisen merkkejä, joten pyysimme hostellia kutsumaan lääkärin. Tämä saapuikin ambulanssilla noin kymmenessä minuutissa ja Villen tutkittuaan vei meidät sairaalaan testeihin, tällä kertaa kokeilimme Peruano Suiza klinikkaa.

Sairaalassa saimme yksityishuoneen, jossa oli minullekin sänky. Ville joutui heti tiputukseen, ja verikokeiden ja ulostenäytteen jälkeen selvisi, että Ville oli onnistunut hankkimaan itselleen sekä salmonellan että jonkin parasiitin (ameeban). Urhea mieheni oli siis vaeltanut Inca Trailin aika sairaana. Villellä todettiin myös lievä anemia, joten loppureissun ajaksi suositeltiin lihansyöntiä raudan saamiseksi.

Antibiootit aloitettiin tiputuksena heti ja jouduimme jäämään sairaalaan yöksi. Varmuuden vuoksi minultakin otettiin samat testit kuin Villeltä, vaikkei minulla mitään oireita ollutkaan. Selvisi, että minunkin arvoni olivat lievästi koholla viitaten salmonellaan ja parasiittiin, joten minä sain myös samat antibiootit, onneksi kuitenkin tabletteina.

Ensimmäistä kertaa elämässä tiputuksessa. Kuvan laatu on hiukan huono, koska se jouduttiin ottamaan kännykällä. Kamerat jäivät hostelliin, kun emme arvanneet joutuvamme jäämään sairaalaan yöksi.

Sairaalasta pääsimme tänään ja antibioottikuurit jatkuvat nyt reilun viikon verran. Molemmissa sairaaloissa palvelu oli aivan uskomattoman hyvää ja henkilökohtaista, kaikki hoitui todella nopeasti ja vaivatta, ja meistä huolehdittiin jatkuvasti todella hyvin. Näiden kokemusten perusteella Perun terveydenhuolto lyö suomalaisen kyllä 6-0.

Maanjäristyksestä Cuzcoon

Meillä oli täällä Perussa kuulemma eilen iso maanjäristys, Iltasanomista luimme :) Me emme huomanneet mitään, vaikka olimmekin ilmeisesti juuri tuolloin lähdössä Limasta bussilla kohti Cuzcoa (Ican kautta, jossa järistys tuntui eniten). Emme siis edelleenkään tiedä, miltä maanjäristys tuntuu, mikä varmasti on vain hyvä asia.

22 tunnin bussimatka Cuzcoon sujui ongelmitta, jopa yllättävän hyvin. Nukuimme 10 tuntia ja lopun ajan katsoimme elokuvia ja söimme. Perille pääsi siis tällä kertaa kaksi suhteellisen hyvin levännyttä ja hyvissä voimissa olevaa matkaajaa.

Eikä pitkä bussimatka näy missään!

Cuzco vaikuttaa näin pari tunnin tutustumisen jälkeen viehättävältä ja kauniilta pikkukaupungilta. Täällä on mukavan rauhallista vilkkaan Liman jälkeen, mutta turisteja täällä tuntuu olevan välillä enemmän kuin paikallisia. Historia ja Inka-kulttuuri näkyvät kuitenkin katukuvassa selvästi.

Plaza de Armas, Cuzco

Joka paikassa myydään valtavasti ihania käsitöitä, villapaitoja, pipoja, lapasia, laukkuja, koruja… On suorastaan valinnan vaikeus keneltä ostaisi ja mitä. Tarvitsemme Inca Trailia varten ainakin villapaidat ja ehkä lämpimät hanskat ja pipot. Onneksi tässä on useampi päivä aikaa vertailla tarjontaa.

Kauniita vanhoja taloja Plaza de Armas -aukiolla

Yllättäen korkeus ei tunnu ainakaan nyt alkuun aiheuttavan mitään oireita. Cuzcohan on 3 300 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta ehkä ehdimme bussimatkan aikana tottua jonkin verran. Kokalehdistä tehtyä teetä ja kokakarkkeja olemme kuitenkin syöneet. Niiden kun pitäisi auttaa vuoristotaudin oireisiin.