• Matkatarjoukset:
Valikko

Malesian saarikierros: Pangkor, Penang ja Langkawi

Kuala Lumpurin ja Melakan jälkeen aloimme kaivata vaihteeksi kaupungista rannalla ja hieman rauhallisempaan ympäristöön. Niinpä päädyimme ensin lepäilemään pariksi päiväksi Pangkorin saarelle, sen jälkeen vietimme pari yötä Penangin saarella Georgetownissa ja viimeiseksi Malesian kohteeksemme jäi ehkä maan tunnetuin rantakohde Langkawi.

Pangkor on pieni, rauhallinen saari muutaman tunnin ajomatkan päässä Kuala Lumpurista. Olimme varanneet majoituksen Nipah Bay Villasta, joka sijaitsi erinomaisella paikalla Teluk Nipahin pienessä kylässä.

Coral Bay Pangkorilla. Tilaa riitti tähän vuodenaikaan hyvin.

Koska saarella ei ollut nyt sesonkiaika, moni hotelli ja ravintola oli kiinni, joten majoitus ja ruokailuvaihtoehdot supistuivat aika vähiin. Turistien vähyys oli kuitenkin pelkästään etu, sillä paikka oli todella rauhallinen ja rannalle mahtui hyvin. Sää oli kuitenkin upea ja aurinko paistoi jatkuvasti. Söimme lähes pelkästään oman hotellimme ravintolassa, joten edes ruokapaikan etsimistä ei tarvinnut stressata.

Teluk Nipahista löytyy myös Pangkorin ehkä paras ranta Coral Bay. Laskuveden aikaan noin parinsadan metrin päässä olevalle saarelle pystyy kävelemään merenpohjaa pitkin, mutta nousuveden aikaan jo heti rannassa vesi ulottuu vyötäröön. Ranta soveltuu parhaiten uimiseen, sillä aaltoja ei ole eikä myöskään koralleja tai muuta nähtävää.

Pangkorin ranta sopi erinomaisesti romanttiseen auringonlaskuun tuijotteluun.

Penangin saarelle päädyimme oikeastaan siksi, että sieltä pääsee kätevästi Langkawille. Georgetowniin lähdimme varaamatta majoitusta etukäteen, sillä kokemus on osoittanut, että netistä ei tahdo löytyä kuin niitä kalliimpia paikkoja. Löysimmekin kohtuullisen hyvän guesthousen, Crystalin, Chinatownista. Ainoa haitta oli, että huoneessamme oli valtavasti muurahaisia ja kömpi sinne jokunen torakkakin viemäristä. Torakoista selvisimme tukkimalla viemärin ja muurahaisia yritimme häätää erilaisilla myrkyillä kuitenkaan täysin onnistumatta. Onneksi ne eivät tulleet sänkyyn asti.

Georgetownista löytyy paljon hienoja kolonialismin aikaisia rakennuksia.

Penang on kuuluisa hyvästä ruuastaan ja mekin söimme erinomaista ja erittäin halpaa intialaista ruokaa useampaan otteeseen. Nonya-ruoka on täälläkin parhaimmillaan, mutta sitä emme maistaneet. Ruuan lisäksi Georgetownissa ei oikein olekaan mitään nähtävää. Temppeleitä, kirkkoja ja moskeijoita on paljon, mutta me ihastelimme niitä lähinnä ulkoapäin.

Tästä herkullisesta intialaisesta lounaasta maksoimme vain pari euroa eikä loppupäivänä sitten tarvinnut muuta syödäkään.

Langkawille matkustimme lautalla Penangilta ja satamasta otimme yhteistaksin parin muun reppureissaajan kanssa ja lähdimme etsimään majapaikkaa. Menimme suoraan Pantai Cenangiin, sillä siellä on suurimmat valikoimat edullista majoitusta. Meille sattui hyvä tuuri, sillä onnistuimme löytämään todella hyvän huoneen aivan keskustasta, lähes meren rannalta Melati Tanjung -hotellista. Paikka mainosti vain kalliimpia huoneitaan merenrannalla, mutta onneksi Ville oli tarkkana ja huomasi huone-esittelystä, että heillä oli olemassa myös halvempia huoneita tien toisella puolella.

Langkawi on täydellinen rantalomakohde: rento meiniki, hyvää ruokaa ja hienoja rantoja.

Yleensä kaikkialla on oletuksena, että turistit haluavat huoneen ilmastoinnilla, mutta me olemme todenneet pelkän tuulettimen (fan) olevan paljon parempi. Ilmastointi puhaltaa aivan liian kylmästi eikä sitä kuitenkaan voi käyttää yöllä. Tuulettimen puhallus riittää mainiosti iltaisin ja yöt menevät ihan hyvin ilman mitään viilennystä. Minun kuukauden jatkunut kurkkukipunikin katosi, kun lopetimme ilmastoiduissa huoneissa nukkumisen.

Me pidimme Langkawista todella paljon. Ranta oli hyvä, ravintoloita riittävästi, ruoka hyvää joskin hintataso vaihteli erittäin paljon ja tunnelma saarella oli mukavan leppoisa ja kiireetön. Päädyimmekin lojumaan saarella kolme päivää tekemättä sinä aikana oikeastaan yhtään mitään. Välillä pelkkä rannalla makoilu, lämpimässä merivedessä lilluminen ja hyvä ruoka ovat kaikki mitä ihminen tarvitsee.

Tällä rannalla kelpasi makoilla ja nauttia auringosta. Terveisiä vain Suomen pakkasiin!

Hindufestareilla Kuala Lumpurissa

Melakan jälkeen suuntasimme bussilla kohti Kuala Lumpuria. Matkalla huomasimme taas, että aina ei kannata luottaa Lonely Planetiin, sillä sen mukaan bussin olisi pitänyt saapua aivan kiinalaiskaupunginosan liepeille. Sen sijana meidät jätettiin varmaankin parinkymmenen kilometrin päähän kaupungin ulkopuolelle, josta oli tultava junalla keskustaan.

Kuala Lumpur osoittautui joksikin Jakartan ja Singaporen välimuodoksi. Joukkoliikenne, eli erityyppiset junat, toimii erinomaisesti ja kaupungissa on helppo liikkua. Business-alue on siisti ja täynnä pilvenpiirtäjiä ja mukava puistokin löytyy heti Petronasin kaksoistornien takaa.

Petronasin kaksoistornit iltavalaistuksessa.

Kiinalaiskaupunginosa taas on täynnä ihmisiä, hajuja (usein pahoja), meteliä ja tungosta. Etenkin Petaling-katu voi olla aika ahdistava iltaisin, jolloin se on aivan tupaten täynnä kaikkea mahdollista krääsää myyviä kojuja. Tietysti meidän hotellimme, China Town Inn, oli juuri tuon kadun varrella, joten jouduimme kulkemaan siitä jatkuvasti.

Vietimme Kuala Lumpurissakin vain kaksi yötä, joka oli ihan riittävästi. Toinen päivä kului oikeastaan kaupungin ulkopuolella, sillä kävimme silloin Batu Caveseilla, joilla on useita luolien sisään rakennettuja hindutemppeleitä. Sattumalta juuri sinä päivänä oli hindujen vuosittainen Thaipusam-juhla, joka kerää noille luolille noin miljoona ihmistä pyhiinvaellusmatkalle ja festareille.

Kuvassa taustalla suurin temppeleistä, jonne johtaaa lähes 300 porrasta. Tänne kaikki kiipeävät Thaipusamin aikana.

Tietysti siis mekin osallistuimme festareille, kun näin hieno mahdollisuus tarjoutui yllättäen. Thaipusamissa pyhiinvaeltajat ripustavat itseensä koukkuja, lävistävät suunsa nuolella ja kantavat kymmeniä kiloja painavan koristellun lavan selässään ylös luolassa sijaitsevaan temppeliin lähes 300 askelmaa.

Pyhiinvaeltajia, joiden suu on lävistetty nuolella ja selkään ripustettu koukuilla muun muassa kukkia ja hedelmiä.

Me emme ihan tällaiseen osallistuneet, kuten ei suurin osa muistakaan. Enimmäkseen ihmiset olivat vain katsomassa ja osallistuivat vain kiipeämällä ylös temppeliin. Mekin kiipesimme sinne muiden mukana. Lievää tuskaa tuotti kylläkin paahtava helle, lämpöä oli varmasti reilusti yli +30. Etenkin menomatkalla junassa hiki valui noroina, sillä juna oli ahdettu aivan ääriään myöten täyteen eikä ilmastoinnista tietysti ollut puhettakaan.

Tässä joukossa kiipesimme ylös temppeliin ja samaa tietä alas. Tungoksesta huolimatta kiipeäminen kävi sujuvasti ilman tönimistä. Joillekin 300 porrast ja helle olivat kuitenkin liikaa, sillä ylhäällä näkyi useampiakin pyörtymispisteessä olevia.

Kovin suurta hengellisyyttä emme useimpien kohdalla nähneet, vaan erilaiset myyntikojut, tivoli ja muut huvitukset tuntuivat olevan monelle etusijalla. Alkoholi ei onneksi kuulunut näille festareille, joten tungoksesta huolimatta tunnelma oli leppoisa ja rauhallinen. Thaipusam oli hieno kokemus, joka kannatti ehdottomasti nähdä.

Malesian historiaa Melakassa

Singaporesta suuntasimme pohjoiseen eli bussilla kohti Malesiaa. Tässä vaiheessa reissua pitkät bussimatkat eivät enää niin jaksa innostaa, joten päätimme edetä lyhyissä pätkissä. Päätimme pysytellä myös vain länsirannikolla, koska idässä oli kuulemma sadekausi ja vettä olemme saaneet niskaamme jo vähän liikakin.

Singaporen ja Malesian rajanylitys kävi varmasti sujuvammin kuin missään muualla. Ei jonoja, ei turhaa odotusta, leimat vaan passeihin ja menoksi. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Melakassa (tai Malaccassa), joka on pienehkö kaupunki länsirannikolla. Mikään rantakohde se ei ole, mutta historiaa, kulttuuria ja ruokaa sieltä löytyy yllin kyllin.

Melakan läpi kulkee joki, jonka varrelta löytyy mukavia, pieniä ja halpoja ravintoloita.

Löysimme Melakasta erinomaisen majoituksen, Kitotto’s Housen, joka oli ihan keskustan tuntumassa ja kätevästi paikallisbussien reitin varrella. Hinta-laatusuhde oli täällä kohdillaan: kahden hengen huoneen sai noin 10 eurolla. Paikka oli myös siisti ja melko hiljainen (täydellisestä hiljaisuudesta on täällä turha edes unelmoida).

Iltaisin Melakan pääkatu, Jonker Walk, täytyy pienistä kojuista, tungoksesta ja hälinästä.

Melakassa vietimme kaksi yötä, mikä riitti oikein hyvin, sillä kaupunki ei ole suuren suuri. Innostuimme käymään jopa museoissa, jotka osoittautuivat yllättävän laadukkaiksi ja erittäin halvoiksi. Sulttaanin palatsi (tai sen kopio) esitteli mielenkiintoisesti Melakan historiaa ja sulttaaniperheen elämää ja kolmessa eri meriaiheisessa museossa pääsi sisälle laivoihin ja tutustumaan merenkäynnin merkitykseen Melakan historiassa.

Sulttaanin palatsin kopio toimii museona, jonka yhteydessä on myös kaunis puutarha. Sateenvarjo on tällä kertaa suojaamassa auringolta, sillä Melakassa ei poikkeuksellisesti satanut.

Malesia on pääasiassa muslimimaa, mutta Melakassa uskonnot elävät ainakin päällisin puolin sulassa sovussa keskenään. Kirkko, moskeija, hindutemppeli ja kiinalainen temppeli voivat sijaita aivan vierekkäin samalla kadulla ja kirkonkellot, rukouskutsut ja temppelimenojen äänet sekoittuvat suloiseksi sekamelskaksi.

Kiinalaisessa temppelissä. Kiinalaisen uuden vuoden juhlinta näkyi katukuvassa vielä selvästi.

Melakassa kannattaa myös maistella Nonya-herkkuja, jotka ovat täällä parhaimmillaaan. Näin kasvissyöjinä jätimme monia paikallisia, lihapitoisia, erikoisuuksia väliin, mutta muuten löysimme kyllä erittäin hyvää ja ravitsevaa kasvisruokaa.

Luistelua Singaporessa

Aktiiviurani rullaluistelijana katkesi aikoinaan Opel Vectraan. Törmäyksestä harmistuneena myin luistimet veljelleni ja jätin harrastuksen sikseen. Yli kymmenen vuoden tauon jälkeen paluu rullille alkoi jälleen kutkuttaa mielessä. Kun Singaporesta löytyi tarpeeksi iso puisto hyvillä luisteluväylillä ja rullaluistinvuokraamo, oli aika palata radalle. Lähes kolmen tunnin rupeama kuumassa ja kosteassa puristi mehut aika tehokkaasti, mutta on se vaan pirun mukava tapa liikkua!

Edellisestä vahingosta viisastuneena tällä kertaa olin varustautunut polvisuojilla.

 

Silmät kiinni ja täysillä eteenpäin!

Helvetistä paratiisiin

Siltä meistä ainakin tuntui, kun lentokone laskeutui Singaporen kentälle. Jakarta ei näin kolmannellakaan kerralla onnistunut näyttämään hyviä puoliaan ja viisi yötä tuossa tuskaisen kuumassa, meluisassa, likaisessa, sateisessa ja sekavassa kaupungissa oli liikaa.

Jakartasta ei löytynyt mitään nähtävää eikä edes kunnolla syötävää. Lisäksi hotellimme, Istana Ratu Jalan Jaksalla, oli sen tasoon nähden aivan liian kallis ja kertaalleen jouduimme vaihtamaan huonettakin, kun ilmastointi ei toiminut.

Kerran kuussa Jakartan pääväylät suljetaan autoilta ja ne on muutaman tunnin ajan pyhitetty pyöräilijöille. Tällaisia päiviä pitäisi olla vain paljon useammin, jotta ilma puhdistuisi edes hiukan.

Mutta mahtui Jakartaan pari hyvääkin hetkeä. Kävimme äänestämässä ja opimme pienen tutkimisen jälkeen käyttämään TransJakarta-bussiverkostoa. Busseja varten on periaatteessa varattu omat kaistat, joten niiden pitäisi päästä ohi Jakartan ruuhkien. Käytännössä kaistojen toimivuus oli kuitenkin vähän niin ja näin. Tuk-tukeillakin kuljimme pari kertaa, ja kaatosateessa ne olivat välillä ainoita, jotka suostuivat ylipäätään liikkumaan mihinkään katujen tulviessa.

Jakartasta teimme päiväretken Bogoriin, Jakartan ”esikaupunkiin”, jossa kävimme katsomassa hienoa kasvitieteellistä puutarhaa. Kävimme myös kylässä indonesialaisen ystävämme luona BDC Cityssä, niin ikään noin tunnin matkan päässä Jakartasta. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa vanhoja tuttuja ja päästä myös vierailemaan aidossa indonesialaisessa kodissa.

Bogorin kasvitieteellisessä puutarhassakin satoi, mutta se oli odotettavissa olihan maassa nyt sadekausi.

Viiden yön jälkeen olimme kuitenkin aivan valmiita jättämään Jakartan ja Indonesian ja suuntaamaan kohti Aasian mannerta.

Singapore oli luonnollinen seuraava etappi ja verrattuna Jakartaan tuntui kuin olisi tullut toiselle planeetalle. Kaikki oli niin siistiä, puhdasta ja vihreää, joukkoliikenne toimi loistavasti, kaduilla pystyi kävelemään katsomatta koko ajan jalkoihinsa ja joutumatta varomaan kaahaavia moottoripyöriä, ruoka oli hyvää, halpaa ja sitä löytyi joka puolelta.

Turha kai sanoa, että nautimme Singaporessa olosta erittäin paljon ja kaupungissa olisi voinut viettää enemmänkin kuin neljä yötä. Erityisesti kasvitieteellinen puutarha oli upea (paljon hienompi kuin Bogorissa), East Coast Parkista löytyi hyviä urheilumahdollisuuksia (niistä myöhemmin enemmän) ja loistokkaat ostoskeskukset, pilvenpiirtäjät ja mielikuvituksellinen arkkitehtuuri olivat hienoja katsella. Myös hotellimme, Haising Little Indiassa, oli ihan riittävän hyvä ja kohtuuhintainen.

Pilvenpiirtäjien katolle oli keksitty rakentaa laivaa muistuttava näköalatasanne. Ylhäällä oli myös puutarha ja uima-allas, mutta ne oli varattu vain hotellin vieraille.