• Matkatarjoukset:
Valikko

Hyvää Joulua!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille täältä Tahitilta!

Joulutervehdys Moorean saarelta!

Meidän reissumme jatkuu muutaman tunnin päästä lennolla Uuteen-Seelantiin, vietämme siis joulun lentokoneessa. Kaikki rakkaat ihmiset siellä Suomessa ovat kuitenkin ajatuksissamme ja pienellä haikeudella ajattelemme oikeaa lumista joulua täällä +30 asteen helteessä, jossa joulu ei tunnu yhtään joululta (tosin Suomessakin taitaa olla nyt aika lämmin…).

Olemme olleet täällä Tahitilla kokonaan ilman puhelin- ja internetyhteyksiä, joten juttua Pääsiäissaaresta sekä Tahitin ja Moorean paratiisisaarista myöhemmin.

 

Viinien ja puistojen Santiago

Etelä-Amerikan mantereen viimeinen kohteemme oli Chilen pääkaupunki Santiago. Monet olivat kertoneet kaupungista paljon positiivista etukäteen ja huhut osoittautuivatkin oikeiksi. Santiago ei ole kaupunki, johon rakastuisi kuten vaikka Pariisiin, mutta se on helppo ja viihtyisä kaupunki, josta löytyy tekemistä pidemmäksikin aikaa.

Santiagon yllä leijuva savusumu peitti lumihuippuiset Andien vuoret lähes näkyvistä.

Me vietimme aikaa pääasiassa kaupungilla kuljeskellen ja puistoissa istuskellen. Ruuat laitoimme pääasiassa itse hostellilla, joten ravintolavierailut rajoittuivat pääasiassa kahviloihin ja halpoihin lounaspaikkoihin.

Lounaalla Santiagossa. Menú del Día, päivän menu, oli yleensä edullisin tapa saada kolmen ruokalajin ateria. Kasvisruokaa menuissa oli tarjolla harvoin, mutta kalaa löytyi onneksi usein.

Santiagoon saapuessamme keskustassa oli Paris-tavaratalon järjestämä valtava joulukulkue jätti-ilmapalloineen. Koko keskustan alue oli suljettu autoilta ja paikalla oli varmaan puolet santiagolaisista. Tunnelma oli kuin karnevaaleissa.

Osa joulukulkueen ilmapalloista näytti samalta kuin mitä Helsingissä oli Taiteiden yönä pari vuotta sitten. Karvinen ja Osku taisivat olla kuitenkin chileläisten omia.

Santiagossa on paljon puistoja, ja koska puistot kuuluvat aina suosikkikohteisiimme kaupungeissa, iso osa ajasta kuluikin niissä. Heti keskustan tuntumassa on myös valtava Metropolitan-puistoalue, josta löytyy muun muassa vaellus- ja pyöräilyreittejä, kaksi uima-allasta, puutarhoja, eläintarha ja köysirata. Meidän piti tietysti kiivetä ylös kukkuloille paahtavassa helteessä ja tulla alas pölyistä metsän keskellä kulkevaa polkua pitkin, jossa tuskin liikkui ketään muita.

Santa Lucian puistossa Santiagon keskustassa.

Santiagosta pääsee myös helposti läheisille viinitiloille. Chilen parhaat ja kuuluisimmat viinitilat sijaitsevat aivan Santiagon eteläpuolella ja useimpiin pääsee kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä. Me kävimme tutustumassa Chilen suurimpiin viininvalmistajiin Concha y Toroon ja Santa Ritaan. Molempien viinejä taidetaan myydä myös Suomessa. Olimme varanneet molempiin vierailun etukäteen ja Concha y Torolla hintaan kuului myös viinien maistelu juustojen kera. Santa Ritalla olisi voinut syödä myös lounaan, mutta arvelimme, ettei kasvisversio välttämättä ole kovin kummoinen ja jätimme sen väliin.

Conhca y Toron tilalla Pirquessa kasvaa lähinnä Cabernet Sauvingnonia. Näytillä on kuitenkin 36 muuta rypälelajia turistien iloksi. Carmeneresta tuli maistelun tuloksena meidän suosikki.

Concha y Toron kiertokäynti tilalla esitteli lähinnä itse tilaa, viiniköynnöksiä sekä kellarit. Santa Ritalla pääsimme myös tutustumaan itse viininvalmistukseen, joten tilavierailut täydensivät hyvin toisiaan. Harmi, ettei nyt ollut sadonkorjuuaika, joten emme päässeet maistelemaan rypäleitä tai näkemään valmistusta oikein täydellä teholla.

Viinipullot saavat korkit ja etiketit Santa Ritan viinitilalla.

Santiagossa meillä kului myös valtavasti aikaa ihan perustavaroiden metsästykseen. Luonnonkosmetiikkaa kaupungista ei tuntunut löytyvän millään, joten shampoo jäi ostamatta. Hammastahnaa, jossa ei ole sodium lauryl sulfatea, etsimme niin ikään monta päivää. Lopulta sitä löytyi, joten ostimme saman tien useamman tuubin. Pyykkiä pääsimme pesemään ensimmäisen kerran amerikkalaistyylisessä itsepalvelupesulassa, kun pyykkipäivänämme sattui olemaan joku pyhäpäivä (mistä emme tietysti olleet tietoisia) ja kaikki pesulat olivat kiinni.

Onnellinen hammastahnan omistaja. Pahoittelemme piilomainontaa.

Chilessä ei myöskään voinut luottaa siihen, että kahvilassa tilattu kahvi olisi sitä, mitä sen kuvittelee olevan. Cortadosta olemme juoneet varmaan kymmenen eri versiota, cappuchinossa voi olla yllättäen suklaata, kanelia ja kermavaahtoa, frappé ei ole kahvia nähnytkään, vaan se voi olla jäätelöä vedellä, ja joka kerta on varmistettava, että kahvi tulee oikeasta kahvikoneesta oikeista pavuista eikä ole sitä hirveää Nescaféeta. Hyvää jäätelöä sen sijaan löytyy, liikakin. Jäätelönsyönti meinasi karata käsistä jo niin pahasti, että oli pakko sopia, että syömme herkkuja vain lauantaisin ja muina päivinä saa vain yhden jäätelöpallon yhtä makua. Muuten pitäisi aika pian uusia allekirjoittaneen koko vaatevarasto :)

Hyvääkin kahvia Santiagosta löytyi. Käytännön syistä on kuitenkin ollut pakko siirtyä aamukahvista iltapäiväkahviin. Hostelleissa hyvää kahvia ei olle koskaan.

Viña del Marin vehreydestä Valparaíson väriloistoon

Etelä-Amerikan osuus alkaa lähestyä loppuaan kovaa vauhtia. Ensi lauantaina lennämme jo Pääsiäissaarelle. Viimeisen viikon olemme viettäneet Viña del Marissa, Valparaísossa sekä Santiagossa.

Viña del Mar päätyi kohdelistallemme vähän vahingossa. Olimme alun perin suuntaamassa suoraan Valparaísoon, mutta La Serenassa kuulimme ihanasta puutarhakaupungista meren rannalla, joten päätimmekin pysähtyä aluksi Viñassa. Päätös osoittautui erittäin hyväksi.

Viña del Mar oli täydellinen yhdistelmä ranta- ja kaupunkilomaa. Meille aurinko suostui paistamaan kunnolla vain yhtenä päivänä, joten keskityimme pääasiassa jälkimmäiseen.

Viñassa majoituimme yhden perheen, Giselen ja Carlosin, ylläpitämässä hostellissa, käytännössä heidän talossaan. Huoneemme oli aika vaatimaton kerrossänkyineen, mutta viihtyisä puutarha ja uima-allas sekä hyvä aamupala korvasivat muut puutteet. Viña del Marissa ei ole mitään suuria nähtävyyksiä, mutta kukkaistutuksia, puita ja puistoja on kaikkialla, mikä tuntui aavikoiden jälkeen kuin paratiisilta. Ranta on tietysti myös hieno, mutta meille sattui vain yksi päivä, jolloin sään puolesta olisi huvittanut uida, ja senkin käytimme vain hostellin uima-altaalla.

Giselen ja Carlosin uima-altaaseen ehdimme pulahtaa vain kerran. Välillä oli pakko tehdä vähän töitäkin. Työhuone altaan reunalla ei ollut lainkaan hullumpi.

Valparaíso taas oli aivan Viñan vastakohta. Vain 10 minuutin metromatkan päässä toisistaan sijaitsevat kaupungit ovat kuin eri planeetoilta. Siinä missä Viña tuntui hyvin toimeen tulevien ihmisten siistiltä ja rauhalliselta kaupungilta, Valparaísossa ei voinut välttyä näkemästä köyhyyden aiheuttamaa rähjäisyyttä ja lieveilmiöitä. Vaaralliselta Valparaíso ei kuitenkaan tuntunut, elämänmakuiselta vain.

Kotikatumme Valparaísossa.

Valparaíso on rakennettu lukuisille kukkuloille, joten kaupungissa riittää kiipeämistä. Hisseilläkin kyllä pääsee, mutta me otimme kukkulat kuntoilun kannalta ja kaikki jalkojen lihakset poltellen kiipesimme sitkeästi portaita. Koko kaupunki on uskomatonta väriloistoa. Talojen ulkosivut hehkuvat kaikissa sateenkaaren väreissä ja seiniin on maalattu toinen toistaan hienompia kuvia. Valparaíso tuntuikin kuin yhdeltä suurelta ulkoilmamuseolta.

Valparaíson arkkitehtuuri on aivan omaa luokkaansa sekä värien että kaupunkisuunnittelun puolesta. Talot eivät tunnu noudattavan mitään sääntöjä tai kaavaa. Tätä voisi soveltaa enemmän Suomeenkin.

Ville sulautui hyvin Valparaíson katukuvaan. Kumpikohan on värikkäämpi, mies vai seinä?

Kaupungin boheemi ilmapiiri näkyi myös siinä, että minä pääsin lukemaan kadulla jotain espanjankielistä runoa nauhalle erään opiskelijan lopputyötä varten. Ostaessamme magneettia eräältä katukauppiaalta, meillä ei ollut tarpeeksi pientä rahaa, joten maksuvälineeksi kävivät hyvin suomalaiset vessapoletit. Villellä sattui olemaan taskunpohjalla pari yhdysvaltain dollaria kolikoina sekä nuo Hesburgerin poletit, ja myyjä otti mieluummin poletit kuin dollarit! Pääsee kuulemma sitten vessaan, kun tulee joskus Suomeen.

Tästä saattaa tulla seuraava YouTube-hitti. Espanjankielistä runoa lukemassa Valparaíson kadulla.

Parin Valparaísossa vietetyn yön jälkeen suuntasimme viimeiseen Etelä-Amerikan kohteeseemme (Pääsiäissaaria lukuun ottamatta), parin tunnin bussimatkan päähän pääkaupunki Santiagoon. Täällä majoitumme Ecohostellissa, joka kyllä ansaitsee nimensä. Ekologisuuteen on kiinnitetty paljon huomiota. Ainoa miinus tulee biojätteen puuttumisesta sekä grillijuhlista, joissa tarjotaan vai lihaa. Kompostori on kuitenkin kuulemma rakenteilla.

Santiagossa tiedossa on ainakin vierailuja lähiseudun viinitiloille. Niistä kuitenkin enemmän myöhemmin.

Banaanipäivitys

Aikaa ja banaaneja on kulunut runsaasti edellisestä banaanitiedotuksesta. Ongelmia päivitysten kanssa ovat aiheuttaneet huonot yhteydet ja päivitysvälineistön käyttöoikeudet. Lisäksi aika tuntuu kuluvan eteläisellä pallonpuoliskolla tuplanopeudella ja katoavan espressokuppien ja punaviinilasien kätköihin.

Banaanitunneli

Kaksi seuramatkaa, Inca Trail ja Salar de Uyuni, ovat olleet banaaniaddiktioiselle pahoja takaiskuja. Molempien ryhmämatkojen ensimmäisenä päivänä poloista matkaajaa on hämätty ja ilahdutettu kauniinkeltaisilla herkkuhedelmillä, mutta matkojen loppupäivät on joutunut kärsimään totaalisessa puutteessa. Inca Trailin puutostila äityi niin pahaksi, että surullisen kuuluisasti vatsani kehitti salmonellan ja ameeban protestiksi. Salar de Uyunin ryhmämatkasta selvittiin helpommin eivätkä vieroitusoireet vieneet miestä sairaalaan sillä kertaa.

Inca Trail -seuramatkalta löytyi banaani Pisacin kylästä ennen varsinaista railia

Inca Trailillä ekana päivänä tarjottu banaani

Inca Trailin jälkeen ensimmäiset banaanit löytyivät Aguas Calientesista

Inca Traililta Cuzcoon palattuamme ostimme oitis tertullisen banaaneita varastoomme, mutta sekään ei enää pelastanut sairaalareissulta

Kahdella kertaa banaaninostaja on saanut myös huomata, että asiakas ei ole aina oikeassa ja banaaneita on joutunut ostamaan kolme kappaletta, vaikka tarkoituksena on ollut ostaa kaksi banaania. Ekalla kertaa Cuzcossa kadulla käveli vanha nainen kantaen banaaniterttua. Itse asiassa en ole varma, oliko mummo kauppaamassa banaaneja vai matkalla kaupasta kotiinsa, mutta kun silmiini osui kaunis banaaniterttu, ja koska kyseisenä päivänä makuhermojani ei oltu vielä hyväilty banaanin makoisalla hedelmällä, riensin juoksujalkaa naisen kiinni ja tokaisin innoissani ”dos bananas por favor!” Mummo sanoi, että kolme banaania maksaa 2 solea, ja vaikka kuinka yritin sönköttää, että haluan ainoastaan kaksi banaania ja voin maksaa niistä 2 solea, niin kolme kappaletta lopulta vaihtoi omistajaa. Myös Uyunin kaupungissa kävi samalla lailla. Paikallisella markkinapaikalla sai kolme banaania kahdella ja puolella bolivianolla, eikä pelkästään kahta banaania myyty. Noh, vahinkohan ei ollut suuri, eikä mikään vahinko ollenkaan, tupla-annos antaa tuplasti enemmän potkua!

Pakko-ostetut kolme banaania

Copacabanan tarjontaa

Bananasplit La Pazissa

La Pazin kadunvierusmyymälä

Etelämmäksi matkatessa banaanien laatu ja taso on muuttunut huomattavasti pohjoisen oloista. Ecuadorissa ja Perussa banaanivalikoima oli lähes poikkeuksetta päältäpäin tummunutta ja kovia kokeneen näköistä, mutta itse hedelmä kuoren alla oli ihanan pehmeää, herkullista ja makoisaa. Chilessä banaanit muistuttavat enemmän Suomesta saatavia serkkujaan; päältä hedelmät ovat kauniinkeltaisia ja kuori on lähes virheettömän vahamainen, mutta sisälmys on kova, raaka ja jopa hieman kitkeräkin.

Hedelmäkärry Aricassa, ostaja oli liikkeellä aikaisemmin kuin myyjät eikä banaaneja meinannut löytyä millään

Raakoja banaaneja Arican marketissa

Chilessä suuret marketit ovat houkuttaneet halvoilla hinnoillaan ja banaaneja on hankittu kerralla reilusti, ettei lopu kesken tai jää saamatta. Päivittäinen banaaniannos on tullutkin tyydytetyksi ongelmitta joka päivä suola-aavikkoretken jälkeen.

Parque Quinta Vergara, Vina del Mar

Vina del Marin hedelmäkauppa