Olemme olleet kotona nyt reilut pari viikkoa ja arki alkaa taas asettua uomiinsa. Välillä tuntuu, ettemme missään reissussa olisi olleetkaan. On kuitenkin ihana olla taas Suomessa, nähdä läheisiä, tehdä töitä ja syödä suomalaista ruokaa.

Puoli vuotta oli juuri sopivan pituinen aika reissata. Nyt oli jo mukava palata kotiin; aiemmin olisi tuntunut, että reissu jää kesken, ja pidempään emme olisi enää oikein jaksaneet. Näin jälkeenpäin voi todeta, että ehdottomasti kannatti lähteä, kyllä kaikki vaiva oli sen arvoista.

Nyt keskitymme arjen pyörittämiseen täällä Suomessa, joten blogia emme enää päivitä kuin ehkä harvakseltaan reissukoosteiden merkeissä.

Kiitos teille kaikille, kun olette kulkeneet matkassamme näin virtuaalisesti. Jos jollain on jotain kysyttävää reissuun liittyen, meidät tavoittaa edelleen osoitteesta banaanipuunalla (at)gmail.com.

• Tweettaa
• 

Tuntuu aivan käsittämättömältä, että puoli vuotta on hurahtanut ja paluu arkeen häämöttää edessä. Palaverit ja huono kahvi, kohtaamme jälleen. Aika on mennyt kyllä semmoisessa hujauksessa, että hiukan jopa hirvittää. Ehdinkö nauttia tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta täysillä ja saada irti kaiken, mitä ennakolta olin odottanut?

Aivan varmasti sain ja paljon enemmänkin. Kaiken kaikkiaan matka oli aivan mieletön kokemus! Puolessa vuodessa pystyy irtautumaan tavallisesta arjesta sen verran perusteellisesti, että sitä alkaa jo kaipaamaankin. Loppukuukausina tuntuikin, että matkustamisesta on tullut arkea. Pari päivää paikallaan jossakin ja sitten taas bussilla eteenpäin pesulan, majoituksen ja ruokapaikkojen kartoittamisen ollessa päivien tärkeimmät askareet.

Top of the world

“Lyhin matka itseen käy maailman ympäri”, sanoi Hermann Keyserling, mutta itseni pitäisi tehdä ilmeisesti ainakin kaksi rundia tuon päämäärän saavuttamiseksi. Luulin, että olisin reissun aikana löytänyt itseni ja keksinyt, mitä haluan tehdä isona. Kuitenkin kun normaalia elämää on tutkaillut tovin maapallon toiselta puolen, vaikuttaa siltä, että elämäni on oikein hyvin mallillaan. Mahtavia ihmisiä, mukava työ, oma koti kullan kallis ja polkupyörä joka kestää polkemista. Ja täytyy todeta että Suomi on kyllä mahdottoman helppo paikka asua. Ja puhdas. Varsinainen lintukoto. Ruokatarvikkeita on tarjolla monipuolisesti. Ruisleipää ja puhdasta vettä, ah.

Pyörä joka ei kestänyt polkemista

Parasta matkassa oli itse matka. Selviytyminen erilaisissa tilanteissa erilaisten ihmisten parissa. Kieliongelmia ei juuri ollut, elekielellä pärjäsi hyvin pitkälle. Itse asiassa parhaiten taisi sujua ravintolassa, jossa oli kuuromykkä tarjoilija. Etelä-Amerikassa espanjan kielen taito hiotui parissa kuukaudessa sen verran huippuunsa, että Pääsiäissaarella toimin jo tulkkina hollantilaiselle herralle! Kaakkois-Aasian kielivalikoima olikin sitten sen verran haastava ja monipuolinen, että kiitoksen oppi juuri ja juuri tunnistamaan, mutta ei lausumaan millään kielellä.

Hymyä riittää loppumetreille asti

Ihanaa oli myös hetken vapaus, ainakin näennäisesti, ilman aikatauluja ja velvollisuuksia. Näennäisesti siksi, että en löytänyt paikkaa, jossa ei olisi ollut kelloa. Aina oli joku aikataulu, jota piti noudattaa. Jos se ei ollut bussin lähtöaika, niin sitten hostellin aamupala, johon piti ennättää tiettyyn kellonaikaan. Aikataulujen pettämiseen en tosin tottunut. Hyvin normaalia oli, että oltiin vähintään puolituntia myöhässä. Joka kerta olin etuajassa ja tuskailin, kun mitään ei tapahdu sovittuna hetkenä. Tuntuukin siltä, että jos laskisin kaikki odottamani hetken yhteen ja pystyisin käyttämään ne hyödyksi, niin voisin tehdä kuukauden reissun niillä.

Auringonlasku siellä jossain

Matkan aikana en kokenut oloani kertaakaan uhatuksi eikä minkäänlaisia kahnauksia sattunut, ei vieraiden eikä matkakumppanin kanssa. Reissun aikana matkakumppanin kanssa tulikin vietettyä lähes joka hetki 24/7, useimmiten yöpyen pienissä muutaman neliön huoneissa. Useimmille tämä voisi olla liikaa ja ärsyyntyminen herkässä, mutta joustavuudella ja toisen huomioon ottamalla on selvitty hienosti. Pientä kinaa on ollut kuulemma öisin peitosta, mutta minä olen nukkunut aina silloin.

Paras matkakumppani

Matkasimme monessa erilaisessa maassa enkä tiedä, onko niitä reilua ja edes mahdollista laittaa paremmuusjärjestykseen. Uusi-Seelanti, Chile ja Singapore olivat aika helppoja maita, joissa vettä voi juoda kraanasta, ja joissa jokainen ei yritä kusettaa koko aikaa. Huomasin myös, että yleensä pidän erityisesti maista, joissa on viinintuotantoa. Ja hyvää kahvia. Indonesiassa ja Boliviassa taas vietin ehkä matkan ikävimmiltä tuntuvat hetken, mutta kokemuksina nekin olivat erittäin hyviä. Jos ei ikinä ole käynyt paikassa jossa ei viihdy, ei oikeasti tiedä mistä pitää.

Ulkomaiset tuotenimet muistuttavat läheisistä

Matkan huonoja puolia jos miettii, niin päällimmäisenä ovat varmaan menetetyt hetken Suomessa. Pimeää ja kylmää räntäkeliä en kaipaa, mutta toivon että elämän Suomessa olisi voinut laittaa pauselle, jotta voisin palata samaan tilanteeseen kuin lähtiessä. Paljon on ehtinyt tapahtua puolessa vuodessa ystävien elämässä sekä myös työmaalla. V-osaston ensimmäinen levykin julkaistiin matkalla ollessani. Huonona puolena on myös kaikkien säästöjen kuluminen reissun päällä, mutta elämästä pitää nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Päätänkin tekstini Koh Phi Phin lautalla nuoren miehen kädestä lukemaani viisauteen: “Dream as if you’ll live forever. Live as if you’ll die today”. (James Dean)

Olemisen sietämätön keveys