Arkipäiväni Tansaniassa

perjantai, helmikuu 23, 2018

Moikka!

Kuukausi Afrikka elämää takanapäin. Lähdin eilen jatkamaan matkaani vapaaehtoispaikastani Dar Es Saalmista eteenpäin ja saavuin illalla bussilla Kilimanjaron alueelle Moshin kylään.

Mennyt kuukausi oli ihana ja nyt haluankin näyttää kuvien avulla miltä yksittäinen päiväni yleisesti näytti ja millaista arkea elin Josephien perheessä. Jaoin päivän selkeydeksi about kellonaikojen mukaan ja puhun preesenssissä, koska teksti oli jo valmiina vaikka ollenkin nyt jo muualla.

Klo 6-7

Herään aamuisin kuuden ja seitsemän välillä kukkojen kiekumiseen. Aurinko paistaa jo aikaisin ja huoneen lämpötila hyttysverkon sisällä alkaa nousta, niinpä ajatus suihkusta houkuttelee todellakin nousemaan ylös heti kun silmät aukeavat.

Noustuani laitan kamppeet kasaan ja etsin pihapiiristä milloin missäkin piilottelevan suihkuämpärin. Veden nostan kaivosta ja peseydyn pihan suihkukopissa.

Klo 8

Ennen kello kahdeksaa piha alkaa täyttyä päiväkodin lapsista. Opetin heitä maanantaista perjantaihin ensimmäiset viikkoni ja viimeisen viikon maalasin opettamisen sijaan päiväkotirakennuksen ulkoseinää. Kummankin homman aloitan kahdeksalta.

Klo 10-11

Kymmenen jälkeen perheen apulaisena toimiva Jennifer käy kutsumassa minut aamuteelle.

Syömme tuoretta chapati leipää sekä munkkien tyyppisiä mandazeja. Vehnäöverit, mutta herkkua.. Tässä vaiheessä päivää on jo niin kuuma (+30)  etten voisi kuvitella juovani teetä kuumana, niinpä lisään aina vähintään puolet kylmää vettä. Maku jää silti tallelle ja olenkin ihan rakastunut paikalliseen teehen. Se on keitetty tuoreesta sitruunanruohosta.

Samuel, Lightness ja perheen vanhempi poika lähtevät kouluun ja töihinsä teen jälkeen ja jäämme päiväksi kotiin Jenniferin, nuoremman pojan sekä Lightnessin siskon kanssa joka asuu täällä väliaikaisesti.Klo 11-14 

Aamupalan jälkeen jatkan hommiani päiväkodissa tai maalausten parissa. Toiveena oli, että maalaisin kuvia joiden kautta lapset voisivat opetella yksinkertaisia arkipäivän asioita englanniksi. Niinpä tein seinän jonka kautta he voivat opetella vaatteiden nimiä ja toisen täyteen eläimiä. Päiväkodin portin lisäksi maalasin sen ulkopuolelle vielä pienen kyltin ja koristelin perheen pihakeittiön oven valkoisin kuvioin. Maalattavaa olisi ollut seuraavalle vuodelle, mutta tällä kertaa kerkesin tehdä nämä. Perhe toivoo löytävänsä vapaaehtoisia jälkeeni jatkamaan urakkaa.

Klo 14

Lounasaika! Olen aivan rakastunut afrikkalaiseen ruokaan.

Papuja, kookosta, herneitä, mchichaa (pinaatin sukulaista), perunaa ja vihanneksia erilaisissa liemissä sekä lisukkeena riisiä, maissipuuroa, chapatia ja pastaa. Ruoan kanssa on tarjolla tuoreita hedelmiä eli mangoa, ananasta, papaijaa sekä vesimelonia. Kaikki syödään käsin ja lattialla istuen. Täydellistä.

Klo 15

Ruoan jälkeen pidän yleensä hieman taukoa ja lähden joko kiertelemään lähikylään tai lemppari oleilupaikkaani eli läheisen hiekkakentän luo varjoisan puun alle. Siellä käy tuuli, tunnelma on rauhallinen ja paikka onkin täydellinen päiväkirjan kirjoittamiselle. Olen aina ihaillut muoriani jolla on tallella elämän hetket kirjoitettuna, niinpä olen varsinkin nyt viimeisimmillä reissuillani pyrkinyt kirjoittamaan säännöllisesti fiiliksistä ja päivien tapahtumista.

Rakastan kiivetä puihin ja olenkin monta kertaa yrittänyt löytää hyvää asentoa kirjoittamiselle puun oksalta. Yleensä päädyn kuitenkin hetken ähkimisen jälkeen takaisin maahan istumaan.

Alue on päivän kuumimpaan aikaan rauhallinen, mutta satunnaisia ohikulkijoita on aina. He ovatkin hetkessäni siellä yleensä parasta. Ikinä ei voi tietää kuka tulee tervehtimään seuraavaksi. Välillä sitä päätyy parinkymmenen koulusta saapuvan lapsen piirittämäksi ja välillä joku mukava paikallinen istahtaa viereen juttelemaan.

Klo 16-19

Kotiin palattuani jatkan vielä maalaamista. Perheen äiti Lightness on yleensä tähän aikaan jo saapunut kotiin, kantanut ompelukoneensa ulos ja alkanut ompelemaan. Hän tekee päiväkodin lapsille kouluasuja, jotka jokainen saa omakseen lahjana sekä mekkoja itselleen ja tutuilleen. Minullekin hän teki kaksi ihanaa mekkoa.

Iltapäivät menevät hänen ja lasten kanssa hengaillessa ja maalatessa. Jäätelöhetkikin kuuluu lähes joka päivään. Täällä lasten herkkua on paikalllisista marjoista (joita en ollut ennen syönyt ja joiden nimeä en nyt muista) tehty mehujää. Uskon, että suomalaisten lasten makuun se ei olisi, mutta täällä kyllä tykkäävät.

Klo 19

Aurinko laskee jo seitsemältä ja sen jälkeen ulkona onkin pimeää. Eikä vaan ulkona vaan kaikkialla. Katulamppuja ei kylän läpi menevällä isollakaan tiellä ole ja lähes kaikki talot asuinalueallani ovat kokonaan ilman valoa. Isäntäperheeni koti saa sähkönsä aurinkopaneeleista niinpä valoa on, mutta se on hentoa ja lamppuja on vain muutama. Täällä on todellakin silmä alkanut tottua pimeään ja taskulampulle on ollut käyttöä. Vieläkin jaksan ihmetellä miten paikalliset voivat kävellä pilkkopimeillä kujilla ilman minkäänlaista valaistusta kaatumatta ja eksymättä. Ehdottomasti taitolaji!

Auringonlaskun aikaan lähdemme usein Samuelin kanssa mopolla käymään hänen tuttavaperheensä luona naapurikylässä. Perhe asuu Samuelin omistamalla maalla savimökissä, joka kärsii sadekautena kosteudesta. Aloitimme facebook kavereideni kanssa projektin jonka tavoitteena on rakentaa perheelle talo sekä kaivo ja saimmekin rahat kasaan ja hommat alkuun. Megasuuri kiitos kaikille projektia tukeneille! <3

Iltaisin paikallinen väki on liikkellä ja odotankin aina innolla illan ajeluita nähdäkseni lähikylien tunnelmaa. Yhteisöllisyys on asia jonka haluaisin täältä siirtää Suomeenkin. Ihmiset istuvat kaduilla pelaten, seurustellen ja syöden yhdessä. Moni kokoontuu katsomaan jalkapalloa televisiosta suurina ryhminä sen sijaan, että jokainen katsoisi sitä kotisohvallaan itsekseen.

Klo 20-22

Kotiin palattua nostan kaivosta veden, käyn suihkussa ja levitän iholleni hyttysmyrkyt. Heti kun ilta pimenee hyttyset ilmestyvät piiloistaan ja nyt malarian sairatettua olen todella pitänyt huolen etten saisi pistoja..

Perheen naiset laittavat iltaruoan ulkona nuotiolla, niinpä hengailemme heidän kanssaan pihakeittiössä ja juttelemme. Olen päässyt vain harvoin avuksi sillä yleensä kaava menee siten, että kun tarjoan apua saan nauraen kiellon istua alas ja levätä sekä kasan maistiaisia.

Leserian rakastaa pelata pelejä, niinpä iltaisin pelaammekin unoa ja muistipelejä. Pelaamisen jälkeen syömme illallista.

Aamun aikaisen heräämisen ja päivän hommien jälkeen uni maittaa aikaisin, niinpä menenkin yleensä nukkumaan poikkeuksia lukuunottamatta jo kymmenen jälkeen.

Siinä oli pieni kurkistus päiviini Josephien perheessä. Jään todella ikävöimään heitä, mutta tiedän palaavani uudestaan tulevaisuudessa ja onhan meillä netti jonka avulla voimme pitää yhteyttä.

Arkeni muuttuu nyt paikan vaihdoksen myötä ja seuraavaksi edessä onkin viikon verran hostellielämää täällä Moshissa. Kilimajaron vuori möllöttää tuossa vieressä ja vaellukseen alkuun on enää kymmenen päivää. Jäiks!

Seuraavaan kertaan!

Senni <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Suunnaton lauantai, helmikuu 24, 2018 at 12:06

    Oi, olipa ihana palata afrikkalaiseen tunnelmaan <3 Kävin alkuvuodesta parin viikon reissulla Tansaniassa ja rakastuin pohjois-Tansaniaan. Tästä tekstistä ja kuvista huokui se samainen fiilis. Kiitos!
    Nyt selvisi myös, mitä oli se pinaatin sukuinen paikallinen ruoka, jota safarikokkimme meille tarjoili. Mchichaa siis.
    Mukavaa ja onnistunutta vuorenvalloitusta, kun sen aika on!

    • Reply senni maanantai, helmikuu 26, 2018 at 13:06

      Moikka! Kiva kuulla, että tunnelma välittyi! Ja oi ymmärrän rakastumisen, kerrassaan ihana paikka <3

      Kyllä Mchichaa! Itsekkin oon koittanut kysellä paikallisten ruokien nimiä aina niitä syötyäni, mutta mikään ei meinaa jäädä muistiin chapatia lukuunottamatta 😀

      Kiitos vuorenvalloitus tsempeistä, innolla odotan nousua! 🙂

    Leave a Reply