Viikkoni Montenegrossa

perjantai, marraskuu 10, 2017

Otin Belgradista yöbussin Montenegron rannikolle, Kotoriin. Matka kesti noin kaksitoista tuntia. Vietin Montenegrossa yhteensä viikon ja kävin kolmessa eri kaupungissa/kylässä. Ensin siis Kotoriin, sieltä Budvaan ja Budvasta Kolasin nimiseen kylään. Jos saisin muuttaa menneestä viikosta jotain, skippaisin varmaan kaksi ensimäistä kohdetta ja vaihtaisin pienempiin kyliin. En kuitenkaan kadu että eksyin niihinkin. Montenegro teki kokonaisuudessaan ihan mielettömän vaikutuksen, vaikkakin koin parhaat palat tällä kertaa pääasiassa bussista käsin, valitsemani kaupungit kun eivät olleet turismin takia fiilikseltään niin makuuni.
Kotor ja Budva eivät siis ainakaan minulta saa sen kummempia suosituksia, sillä molempia yhdisti suuret risteilyalukset, selfietikut kädessä juoksentelevat turistit ja ravintoloiden suomeksi käännetyt ruokalistat. Turismin paljous kaupungeissa oli sääli koska sijainniltaan ja maisemiltaan kummatkin ovat upeita. Etenkin Kotor joka sijaitsee vuorien ympäröimässä lahdelmassa voisi olla täydellinen lomakohde. Uskon että muutama vuosi taaksepäin se on varmasti ollutkin.

Kotorin keskiaikainen vanhakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintöluetteoon. Kotorissa yövyin Old town hostellissa ja Budvassa Hostel Freedomissa, kumpikin hostelli sijaitsee vanhojenkaupunkien muurien suojassa. Kotorissa turisti ryysistä pääsee halutessaan karkuun vaellusreiteille ja Budvassa taas useille eri kauniille rannoille. 

Päätin etten aio jättää Montenegro kokemustani näihin kaupunkeihin, sillä en ollut vielä tutustunut paikalliseen kulttuuriin tai ihmisiin lähes ollenkaan. Niinpä etsin sohvasurffauspaikan ja löysin perheen Kolasin nimisestä kylästä, läheltä Kosovon rajaa. Kolasin on pieni, muutaman tuhannen ihmisen kylä joka on talvisin suosittu kohde laskettelulle. Laskettelukeskus sijaitsee alle kymmenen kilometrin päässä keskustasta ja kylässä on useita majoitusvaihtoehtoja hotelleista vuokrattaviin asuntoihin. Nähtävää kylässä ei hirmuisesti ole mutta tunnelmaltaan se oli ihana.

Välimatkat montenegrossa ovat lyhyitä ja maan päästä päähän pääsee jopa alle kuudessa tunnissa. Budvasta Kolasiniin matka kesti noin kolme tuntia. Ja oi mitä maisemia matkalla näkeekään. Upeaa vuoristoa, suuria siltoja ja ruska oli parhaimmillaan.
Sohvasurffaus on yksi parhaista tavoista tutustua kulttuuriin ja paikallisiin. Yövyin muutaman yön perheessä johon kuului äiti, isä ja kaksi suunnilleen minun ikäistä lasta. Sekä kolme täydellistä koiranpentua. Perheen poika Proslav esitteli kylää ja kertoi kulttuurista ja maan tavoista. Perheissä asuessa saa usein maistiaisen paikallisesta ruokakulttuurista ja niin sain tälläkin kertaa. Balkanilla syödään pääasiassa lihaa ja juustoja, niinpä ensimmäisenä iltana perheen äiti lastasi lautaseni täyteen lihapaloja. Sain pahoitellen soperrettua etten valitettavasti syö lihaa ja se ei onneksi ollut ongelma.  Hän kantoi pöytään erilaisia leipiä ja piirakoita, paprikatahnaa eli ajvaria, kasviscurrya ja oliiveja. Jälkkäriksi granaatinomena -ja aprikoosihilloa vaaleaan leipään dipattuna.

Perheeseen saapuessa halusin tuoda mukanani jonkun tuliaisen ja koska mitään suomalaista rinkastani ei löytynyt, tuntui hassulta ajatukselta viedä paikallisesta kaupasta jotain paikalliseen perheeseen. Niinpä leivoin karjalanpiirakoita Budvan hostellin keittiössä. Ruisjauhoja ei kaupoista löytynyt mutta spelttijauho ajoi asian. Bosnian farmilla jouduin soveltamaan vähän enemmän sillä perhe ei käyttänyt valkoista riisiä ollenkaan, joten tein puuromassan perunoista, porkkanoista ja kurpitsasta. Suosittelen kokeilemaan! 😀Lähtöäaamuna Proslav pakkasi pussillisen äitinsä tekemiä, suomen munkkeja vastaavia uppopaistettuja leipiä mukaani ja sitten lähdettiinkin kirjaimellisesti nappaamaan minulle bussi Kosovoon. Kyseisellä bussilla ei ole Kolasinissa virallista pysähdystä, niinpä valmistauduimme ajamaan autolla bussin edessä töötäten ja näyttäen kylttiä Pec, toivoen että se pysähtyisi. Pec on kaupungin nimi johon halusin matkustaa. Onnekseni joku kyläläinen halusi päästä samaan bussiin kuin minä ja oli viisaanpana soittanut ennakkoon bussiyhtiöön ja pyytänyt sitä pysähtymään Kolasinissa. Päääsinkin siis bussin kyytiin ja helpommin kuin oli suunniteltu.

En tiennyt Montenegrosta ennakkoon oikeastaan mitään joten mennyt viikko oli kiva tutustuminen maahan. Aion palata tulevaisuudessa uudestaan ja käyttää aikaa reissuun enemmän. Montenegrossa on neljä kansallispuistoa ja etenkin niiden kiertäminen ja telttailu kiinnostaa. Rannikollakin on varmasti useita pienempiä paikkoja joita turistimassat eivät ole vielä löytäneet. Liikkumismuodoksi paras on varmaankin oma auto eli minun tapauksessa aion tulla liftaamaan. Bussiyhteydetkin ovat toimivia ja matkustaminen on halpaa, esimerkiksi Kotorista Budvaan bussimatkan hinta oli 4e ja Budvasta Kolasiniin 8e.

Aivan kuten muutkin Balkanin maat, myös Motenegro saa minulta suosituksen!

Senni <3

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply