Syksyn värejä ja kuulumisia

Ah, olen niin innoissani sinusta syksy ja tuleva talvi! En olisi uskonut, että mun suusta kuuluu tällaista lausetta kesän jälkeen. Onhan kesä kuitenkin periaatteessa parasta aikaa elämässä. Syksy on pyörähtänyt vauhdilla käyntiin ja tuntuu, ettei tässä kyllä liikaa lepäämään pääse jatkossakaan. Hyvässä mielessä siis.

Siinä missä loppukesä meni Kyöstin kanssa, sama show on jatkunut myös syksyllä. Hassua miten nopeaa tahtia tuo pikkumakkara kasvaa ja oppii. Noin pienestä paketista alkaa paljastumaan aika paljon luonnetta ja huumorintajua. Kyösti-neiti on kyllä hauska tapaus, joka tuo paljon iloa elämään.

Kyöstin takia meidän elämä on ollut vähän rajoittunutta, ei voi vaikkapa noin vain ottaa laivaa ja lähteä Tallinnaan. Mutta se on tuonut uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia: oltiin hetki sitten esimerkiksi Saimaalla mökkeilemässä pitkän viikonlopun verran. Mökkimatka oli aivan täydellinen – kavereita, hyvää ruokaa ja luontoa. Saatiin kotiin jopa tuliaisia metsästä eli sieniä!

Parin päivän päästä lähden Romaniaan, joka onkin näillä näkymin loppuvuoden kaukaisin lomakohde. Muuten matkasuunnitelmissa on vain Pohjois-Karjalaa, Tallinnaa (ketä nämä kaksi edes yllätti? 😀 ) sekä viikon matka Vuokattiin. Meidän kaveri bongasi todella edullisen lomamökin Vuokatista joulukuun alkuun, joten olihan tähän tilaisuuteen pakko tarttua.

 

Kyösti sienimetsässä

 

Sipoonkorven kansallispuistossa

 

 

Aikuistumista ja aloilleen asettumista

Kyöstin myötä on myös vähän haaveet muuttuneet (ne kyllä vaihtuu niin tiuhaan kuin omat sukat) ja ollaan alettu katselemaan omistusasuntoja. Jäiks, ehkä tässä syksyn aikana jo löytyy unelmien koti ja vuokralaisen elämänä ihanassa Hakaniemessä päättyy.

Käytiin viime viikolla ensimmäisessä asuntonäytössä ja talo miellytti kyllä kovasti. Kauhea pohdinta on ollut sen jälkeen, että mitä sen suhteen tekisi. Toisaalta, ollaan niin alussa vasta asuntojen katsomisen suhteen, niin ei tiedä mitä ihanuuksia siellä voisi olla vielä luvassa. Toisaalta, tästäkään vaihtoehdosta en keksi mitään huonoa sanottavaa.

 

Onko kohta aika sanoa heipat Kallion kodille?

 

Etsinnässä on siis pihallinen asunto Itä-Helsingistä ja tuosta omasta pihasta on kyllä tullut kauhea pakkomielle – tahdon oman pihan, jonne Kyösti pääsee juoksentelemaan ja tuhoamaan mun kukkaistutuksia. :’D Jotenkin omaa silmää miellyttää eniten kaksikerroksiset rivarit ja niitä onneksi löytyy ihan kivasti itäisestä Helsingistä. Onkohan miten iso muutos muuttaa sivumpaan nykyisestä sijainnista?

Tuntuu jotenkin niin aikuismaiselta ajatella edes oman asunnon ostoa, vaikka ollaanhan tässä lähes 30-vuotiaita vaikka kuinka miellän edelleen itseni parikymmpiseksi. Kai se olisi ihan fiksu veto, jos tässä nyt ainakin hetken asettuisi aloilleen ja katsoisi tämän kortin nyt. Jännittäviä aikoja siis edessä!

Ihanaa syksyä, luonto on kyllä nyt kauneimmillaan ainakin täällä Helsingissä. <3

 

 

Mitäs siun syksyyn – tell me!

 

Veera


Seuraa AURINKORASVAA JA ALOE VEERAA -matkablogia:

Facebookin (@Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa), Instagramin (@veerapirita) , Bloglovinin tai Blogit.fi:n kautta – olet lämpimästi tervetullut mukaan! <3

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Kati | Ruotsinsuomalaisittain 16.10.2018 at 17:10

    Hienoja kuvia 🙂 Ja ihanan söpö koira ❤

  • Reply Susanna 16.10.2018 at 22:43

    Kiva koira, oma piha on kyllä hyvä koiralle

  • Leave a Reply